Uuden myymäläni kauniit tilat on suunnitellut Poiat-suunnittelutoimisto.

Hanna Linnakko

Lem­pi­paik­ka­ni töis­sä on neu­vot­te­lu­huo­ne, jos­sa on pie­ni keit­tiö. Vie­tän pal­jon ai­kaa myy­mä­läs­sä, joka on mi­nul­le kuin toi­nen koti. Nyt meil­lä vih­doin on eril­lään myy­mä­läs­tä tila, jos­sa voi myös ren­tou­tua työ­päi­vän ohes­sa. Vä­lil­lä kah­vit­te­lem­me siel­lä asi­ak­kai­den­kin kans­sa.

Olen opiskellut hieman verhoilua ja kunnostan mielelläni vanhoja huonekauluja. Artekin tuoleihin vaihdoin uuden niinikankaan.

Hanna Linnakko

En luo­pui­si kan­gas­puis­ta­ni, jot­ka os­tin opis­ke­lu­ai­ka­na. Tein niil­lä jos­kus pal­jon­kin kan­gas­mal­le­ja ja tes­te­jä, jois­ta sain uu­sia ide­oi­ta kan­kai­sii­ni. Ny­ky­ään kan­gas­puut ovat vä­hän vä­hem­mäl­lä käy­töl­lä työ­huo­neel­la­ni, mut­ta ne ovat edel­leen tär­ke­ät.

Mallistoni uusin tuote on pyöreä Tamburiini-laukku, joka on osa 20-vuotiasta Normandie-mallistoa.

Hanna Linnakko

Si­sus­tus­pa­hee­ni on Bu­kows­kin net­ti­huu­to­kau­pas­sa luu­hai­lu. Olen jää­nyt sii­hen kouk­kuun. En­sim­mäi­nen huu­to­ni oli upea Tuu­la Ant­to­sen teos, joka löy­si paik­kan­sa myy­mä­län tau­ko­ti­las­ta. Täs­sä hu­rah­duk­ses­sa vaa­ral­li­sin­ta on, et­tä tu­lee han­kit­tua asi­oi­ta, joi­ta ei oi­ke­as­ti tar­vit­se. Vii­mei­sin löy­tö­ni oli kau­nis mes­sin­ki­nen vaa­te­ri­pus­tin al­le sa­ta­sel­la.
Se pää­tyi äi­ti­ni luok­se maal­le.

Romanttista puoltani viehättävät Kaj Franckin suunnittelemat vanhat kupit, joissa koristeellisia kukkia.

Hanna Linnakko

Rak­kaim­mat esi­nee­ni ovat van­hat Ara­bi­an tee­ku­pit. Ne olen saa­nut tä­dil­tä­ni, joka on an­tiik­ki­kaup­pi­as. Tee­ku­pit ovat ro­mant­tis­ta vas­ta­pai­noa omal­le ryt­mik­kääl­le tyy­lil­le­ni. Tä­ti­ni ja äi­ti­ni ovat opet­ta­neet mi­nul­le van­han ta­va­ran lu­mon. Olen pie­nes­tä pi­tä­en jou­tu­nut kier­tä­mään huu­to­kaup­po­ja, ja edel­leen­kin in­nos­tun van­hois­ta ta­va­rois­ta. Pa­ras­ta on, kun löy­tää jo­tain siir­to­la­val­le hy­lät­tyä ja se saa uu­den elä­män vaik­ka uu­del­leen ver­hoil­tu­na.

Ren­tou­dun maa­seu­dul­la mök­ki­ni puu­tar­has­sa tou­hu­ten. Sil­loin voin unoh­taa aja­tuk­set mul­taan ja kes­kit­tyä het­keen.