Marjaana ja Juuso ovat halunneet vaalia talon arvokasta tunnelmaa myös kalustevalinnoillaan. Ruutukuosinen sohva, rahi ja nojatuoli ovat italialaisen IDP-kalustetalon, yksivärinen Howard-sohva on Boknäsilta. Käsinsolmittu matto on iranilainen Meshed. Kustavilainen kattokruunu on sähköistetty. Ruokapöydäksi muuntuva pöytä on Juuson isän antiikkiliikkeestä. Karl Johan -tyylinen kulmakaappi toimittaa baarikaapin virkaa. Korkeisiin ikkunoihin teetettiin silkkiverhot mittojen mukaan Ihastus Designilla.
Laura Sychold kuvat Mikko Kaaresmaa
Kuistilla voi vielä aistia, millaista talossa on ollut 1930-luvun huvila-aikoina. Brafabin polyrottinkipöytäryhmä muutti tänne mökiltä. Kuistin jugendtyylinen lipasto ja tilan vanhat öljy- ja Strindberg-valaisimet vievät niin ikään 1900-luvun alun huvilatunnelmaan.
Tässä olisi teille uusi koti, s’il vous plaît. Näillä saatesanoilla Marjaana Rautalin ja puoliso Juuso saivat linkin myynnissä olevaan kohteeseen, jonka Juuson veli oli bongannut.
Talo oli tuttu. Perhe oli vaunulenkkeillyt alueella ja ihastellut komeaa taloa, joka erottui edukseen ympäristöstään. Ikkunoistakin oli varovasti yritetty kurkistella. Kun talon yhdeksi aikaisemmaksi omistajaksi vielä paljastui puolituttu perhe, saatiin tarvittavia tietoja talon kunnosta ja tehdyistä remonteista.
Marjaana ja Juuso panivat nopeasti naftaliiniin alkuperäiset suunnitelmansa kerrostalokodista ja mökkielämästä. Sitten suunnattiin näyttöön.
– En päässyt talossa aulaa peremmälle, kun jo melkein hädissäni kuiskasin Juusolle, että tee äkkiä nyt tarjous, ettei kukaan muu ehdi ostaa tätä, Marjaana kertoo.
Avarat, korkeat huoneet, alkuperäiset ruutuikkunat ja peiliovet, jykevät kaakeliuunit, vanhaa kunnioittaen tehdyt remontit ja nenää miellyttävä, terve tuoksu veivät Marjaanan heti mennessään.
– Tätä me siis oikeasti olimme etsineet! Kun välittäjä vain jatkoi esittelyä, pelkäsin ettei hän ottanut meitä tosissaan! Kaupat lyötiin onneksi lukkoon vielä samana iltana, ja juhannuksena 2014 pääsimme muuttamaan.
Myös keittiössä on upea kristallikruunu. Sen Marjaana ja Juuso hankkivat ensimmäiseen yhteiseen kotiinsa huutokaupasta. Valaisin oli niin lian peitossa, ettei sitä heti arvannut kristallikruunuksi. Ruskea lautashylly on Marjaanan äidiltä. Taustalla näkyy ruokailuhuone.
Ruokailuhuoneessa on hienostuneen vaaleita sävyjä. Sininen barokkikirjoituskaappi on ruotsalainen ja 1700-luvun alusta. Se on Bukowskin nettihuutokaupasta. Yläosassa Marjaana säilyttää osia monista lasi- ja kahviastiastoistaan, alalaatikoissa on vanhoja pellavaserviettejä ja kattausliinoja.
PERIMÄTIETO JA MUISTOT TALTEEN
Talon tarina alkaa Tampereen keskustasta, jonne se alun perin rakennettiin jolloinkin 1800-luvun lopussa. Marjaanan Tampere-seuran kautta löytämät vanhat valokuvat kertovat, että talossa on ollut muun muassa kenkäkauppa ja villanvaihtoliike ynnä muita sen ajan kaupunkilaisten tarvitsemia palveluja.
Vuonna 1930 Tampereen Otra sai toimeksiannon rakentaa hirsitalon tilalle kivirakennuksen, josta tuli Tampereen Puhelimen uusi pääkonttori. Otran toimitusjohtaja keksi purettavalle rakennukselle uuden tehtävän – se siirrettäisiin Pohtolan huvila-alueelle Otran perheen kesäkodiksi.
Otran perheen aikaan tontti ulottui Näsijärven rantaan asti, ja puutarhassa kasvatettiin vihanneksia ja kukkia. 1970-luvulla talossa asui apteekkariperhe, jonka aikana saatiin juokseva vesi. Talon eristämätön vintti oli lähinnä pyykinkuivatusta varten, ja seudun lapset leikkivät siellä mielellään, näin ovat samoilla kulmilla pitkään asuneet ihmiset kertoneet Marjaanalle ja Juusolle.
Marjaana ja Juuso ovat keränneet talon vaiheista tietoa ja jututtaneet myös sen pitkäaikaisia asukkaita, jotka remontoivat taloa perinnemenetelmin 80–90-luvuilla.
– Heidän tyttärensä vietti jopa polttareitaan täällä meillä. Neito tuotiin silmät sidottuina taloon, ja hän tunnisti heti ”rakkaan kotinsa tuoksun”, Marjaana kertoo.
Olohuoneen piano hankittiin, kun Kristian aloitti soitto-opinnot 6-vuotiaana. IDP-nojatuoli on Boknäsilta. Kakluuneja käytetään nykyään vain kovimmilla pakkasilla ja tunnelmaa luomaan. Lämmityksen avuksi taloon asennettiin ilmalämpöpumput vuonna 2014.
300 NELIÖTÄ KALUSTETTAVAA
Kun tuli Marjaanan ja Juuson vuoro, he tekivät remontin yläkerran pesutiloihin ja saunaosastoon. Muutoin tarvittiin oikeastaan vain pintojen maalausta ja tapetointia.
– Olisimme näistä selvinneet toki itsekin, mutta annoimme työn ammattilaisten käsiin, koska halusimme asiat kerralla kuntoon ja halusimme välttää rakenteita pilaavia virheitä, Marjaana sanoo.
Valkoiset pinnat peittyivät ripeässä tahdissa murretuilla väreillä ja kuviotapeteilla ja tilat täyttyivät lämpimällä tunnelmalla.
Mitä tapahtuu, kun vanhoista, jykevistä huonekaluista viehättynyt pariskunta saa yhtäkkiä lähemmäs kolmesataa neliötä kalustettavaa?
– Me taisimme vähän villiintyä Bukowskin nettihuutokauppaluetteloa selaillessamme. Voitetut huudot haimme huutokauppatalon Helsingin pisteestä, kerta toisensa jälkeen isommilla pakettiautoilla. Lisäksi kävimme lukuisissa huutokaupoissa Pirkanmaalla ja Juuson isän antiikkiliikekin sai toimeksiantoja. Olihan meillä tilaa vaikka kuinka, Marjaana muistelee.
Ikonit ovat Juuson äidinäidin maalaamat ja Tukholman ortodoksikirkon siunaamat. Huutokaupasta hankitun piirongin laatikoissa säilytetään lahjapapereita ja koristenauhoja. Tuoli on ruotsalainen Karl Johan. Kullattu antiikkipeili löytyi Tukholmasta erään pikkujoulumatkan yhteydessä.
ANTIIKKI ON EDULLISTA
Ensimmäisina asuinvuosina Juuso ja Marjaana löysivät myös ulkomaisten nettihuutokauppojen mukavan maailman. Tummat, täyspuiset huonekalut saivat uuden, arvostavan kodin vanhasta talosta.
– Nykyään teemme hankintoja varsin maltillisesti, koska isokin talo tulee jossain vaiheessa täyteen. Jos nyt jotain aivan järjettömän ihanaa on pakko kotiuttaa, on jonkun aiemman hankinnan lähdettävä, Marjaana sanoo.
Hän arvelee, että moni kuvittelee, että vanhoilla huonekaluilla sisustaminen tulee hirveän kalliiksi. Näin ei välttämättä ole, varsinkaan, jos sattuu pitämään sellaisesta, mikä ei parhaillaan ole antiikkimuodin huipulla.
– Esimerkiksi empirehuonekaluja saa huutokaupoista välillä hyvinkin halvalla. Maltti on tässäkin hommassa valttia. Täsmäosumaa voi joskus joutua odottamaan jopa useamman vuoden, mutta se kannattaa. Ajan kanssa oma maku myös jalostuu ja oppii tekemään ostoksia harkiten, Marjaana sanoo.
Juuson ja Marjaanan sisustusmaut käyvät hyvin yksiin.
– Meillä on molemmilla leikkisä asenne. Ei tämä ole niin vakavaa!
Tosin yhden kerran Juuson huumori joutui koetukselle.
Marjaana osti aivan ihastuttavan ja järkyttävän painavan senkin Bukowskilta Ruotsista. Hakureissulla Helsingissä todettiin, ettei se mahdu autoon. Kun se lopulta saatiin isommalla autolla kotipihaan, se ei mahtunut ovesta sisään.
Tarina sai onnellisen lopun, kun senkki vinssattiin nosturin avulla parvekkeen kautta oikealle paikalleen.
– Vaikka senkkiä ei luultavasti koskaan enää saa ulos huoneesta, en ole katunut hankintaani kertaakaan. Sen jälkeen olen kyllä yrittänyt muistaa käyttää mittanauhaa ennen kuin teen ostoksia, Marjaana sanoo.
Makuuhuoneen upealta parvekkeelta voi ihastella vehreää pihamaisemaa. Lehdettömään vuodenaikaan myös järvi näkyy hyvin. Parvekkeen rautakalusteet ovat Ranskasta, valmistaja Fermob. Kookkaat valurautaruukut Stilhem.
Vanhempien makuuhuoneen Hästens-sänkyyn hankittiin ranskalainen pääty Jean Vernet -liikkeestä Helsingistä. Päiväpeitto ja torkkupeitto ovat pellavaa, tyynyt Designers Guild ja Gant. Matto on iranilainen Nain. Tapetti on nimeltään Un Jour à Versailles. Yöpöydät on valmistettu alun perin Tukholman Grand Hoteliin. Seinävalaisimet ovat niin ikään ruotsalaiset, anopilta tuliaisina saadut sähköistetyt lampetit.
PÖYDÄN PERÄSSÄ
Kun Marjaana ja Juuso tutustuivat, Juuson isällä oli antiikkiliike. Hyvin pian nuorten ensitreffien jälkeen Marjaana osti Juuson isän liikkeestä Valkeakosken vallesmannin entisen työpöydän.
– Kun heräsi kysymys, mihin pöytä toimitetaan, päätimme, että Juuson asuntoon. Vähän sen jälkeen perässä menin minäkin kimpsujeni kanssa, Marjaana kertoo.
Marjaana asui nuorena Wienissä, ja aika linnojen ja palatsien keskellä jätti jälkensä hänen mieltymyksiinsä.
– Lomamatkoilla suuntaamme aina antiikkimarkkinoille Provencessa ja Toscanassa. Varsinkin maaseudulla voi tehdä huippulöytöjä. Melkein joka kerta joudumme ostamaan lisää matkalaukkuja, jotta saamme kotiin kaikki ihanat aarteet.
Iän myötä rakkaimmiksi esineiksi pariskunnalle ovat nousseet ne, jotka ovat tulleet suvuista, vanhemmilta ja isovanhemmilta. Niillä ei välttämättä ole suurta rahallista arvoa, mutta ne tuovat mieleen ihania muistoja.
– Huonekalut ja esineet sitovat yhteen sukupolvien tarinat pelkällä olemassaolollaan. Toivon, että jotkut näistä päättyvät myöhemmin myös lastemme koteihin, sanoo Marjaana.
Tämän pöydän ääressä on vallesmanni joskus kirjoitellut lukuisia sakkoja. Nykyään pöytä toimii Marjaanan työpöytänä. Tuoli on kirpputorilta. Keinuhevonen on Juuson isän joululahja lapsille. William Hogarthin gravyyrit Marjaana on huutanut Bukowskin nettihuutokaupasta. Strindberg-valaisimen oranssi lasikupu on vaihdettu valkoiseen.
Kirjaston herkku on papukaijakuosinen sohva, jonka Marjaana bongasi Bukowskin nettihuutokaupasta Ruotsista ja rakastui päätäpahkaa. Myös lampetit ovat Bukowskilta. Klaffipöytä on ruotsalainen Karl Johan, lasilevy teetettiin suojaamaan herkkää lakkapintaa. Satuloitu kimo -maalaus on saksalaisen taidemaalari Emil Volkersin työtä. Byonin käsintehdyissä vaaseissa on karnevaalitunnelmaa.
PIHASAUNAAN RETKELLE
Pihapiirin vanhanaikainen puutarhamaisuus hurmasi Marjaanan ja Juuson ensinäkemältä.
– Vaikka emme ole varsinaisia viherpeukaloita, puuhastelemme mielellämme pihalla niillä taidoilla mitä meillä on, Marjaana sanoo.
Paljon alkuperäisiä perennoja on säilynyt ja niitä vaalitaan. Uudet kasvit hankitaan sopimaan talon ja pihan tunnelmaan. Tontti on vuosien saatossa lohkottu pienemmäksi, eikä rantaan enää ole yhteyttä.
Noin tuhannen neliön tontin tärkeimpiä asioita on ehdottomasti pihasauna, jonka Juuso ja Marjaana rakennuttivat vanhan, korjauskelvottoman 1930-luvun saunan tilalle. Arkkitehdin ehdotuksesta sauna tehtiin käsinlyödyistä tiilistä, paloturvalliseksi.
– Menemme pihasaunaan ikään kuin retkelle, siellä on ihan oma maailmansa. Vilpolassa syömme usein kesäisin aamiaisen ja ruokailemme muutenkin. Kyllä sieltä onnistuu myös etäpalaveri, kokeiltu on monta kertaa, sanoo Marjaana.
1930-luvulla lautta vei läheiseltä rannalta perheenisät töihin järven poikki keskustaan, kun huvilalle jääneet perheet nauttivat kesäpäivistä. Autoja ei ollut, ja laiva voitti hevoskyydin nopeudessa.
– Nykyään saamme nauttia elämästä ihanassa vanhassa talossamme kaikkina vuodenaikoina.
Uusi pihasauna suunniteltiin päärakennuksen ”pikkusiskoksi” vanhaa jäljitellen. Paloturvallisuuden takaamiseksi se rakennettiin tiilestä. Sopivan rouhea pinta saatiin Wienerbergerin vanhan mallin mukaan käsinlyödyillä tiilillä. Terassi tehtiin siperianlehtikuusesta. Laudoitus ei vaadi käsittelyä ja harmaantuu kauniisti.
KOTI
Tampereella
Hirsirunkoinen omakotitalo,
6 h + k + kuistit + pesutilat,
270 m2. Pihapiirissä tiilirakenteinen pihasauna, vilpola ja autokatos,
36 m2.
ASUKKAAT
Akatemiatutkija Marjaana Rautalin, 50, puoliso Juuso, 49, lapset Kristian, 16, ja Madeleine, 14, sekä tanskalais-ruotsalaiset pihakoirat Amelie ja Vivian. Instagramissa
@keltaisentalonelamaa.
LUETUIMMAT
KATSO RESEPTIT
YHTEISTYÖSSÄ
LUETUIMMAT
KATSO RESEPTIT
YHTEISTYÖSSÄ
Fokus Media Finland Oy
Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki
Y-tunnus 3157774-2
Fokus Media Finland Oy
Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki
Y-tunnus 3157774-2