MIKÄ: Kak­si­ker­rok­si­nen van­ha hovi, 500 m². MIS­SÄ: Kaa­kon­kul­mal­la. TÄÄL­LÄ VIET­TÄÄ VA­PAA-AI­KAAN­SA: Suur­per­he nel­jäs­sä pol­ves­sa.

Eteläpäädyn kuisti on vehreyden ympäröimä. Kuisti on ilmeisesti hovin alkuperäiseen arkkitehtuuriin kuulunut osa. Katosta ripustettu rottinkipallo on Jorma Uotisen baletin vanha lavaste. Puinen joutsen ikkunalaudalla on emännän rakkain esine, joka on ollut monessa mukana. Puutuoli on vanha virolahtelainen huonekalu.

Itä­suo­ma­lai­set kut­su­vat kar­ta­noi­taan vaa­ti­mat­to­mas­ti ho­veik­si. Py­ter­lah­den ho­vin pi­haan aja­es­sa ei kui­ten­kaan jää epä­sel­väk­si, et­tä kau­niin van­han puu­tar­han kes­kel­lä si­jait­se­va 500-ne­li­öi­nen ra­ken­nus on ih­ka ai­to kar­ta­no. Ta­lon ja ti­lus­ten his­to­ria on pit­kä ja vai­kut­ta­va. Ny­kyi­nen pää­ra­ken­nus ra­ken­net­tiin vuon­na 1692 ja se on kun­nos­tet­tu mo­neen ker­taan. Carl Lud­vig En­gel suun­nit­te­li ta­loon 1830-lu­vun lo­pul­la mit­ta­van re­mon­tin, jos­ta nä­ky­vim­pi­nä muis­toi­na ovat van­han puu­tar­han puo­len pyl­väät ja hiek­ka­käy­tä­vät.

Betoluxilla maalattu eteisen lautalattia on kuin taideteos. Emäntä on maalannut 30-luvun lipaston graafisen värikkääksi jo 25 vuotta sitten. Lipaston päällä olevan kukon emäntä on tehnyt työkaluista, jotka löytyivät Clignancourtin kirpputorilta Pariisista. Kukko sai hahmonsa jo pariisilaishotellissa ja tuli viimeistellyksi Suomessa.

KAU­PUN­KI­LAI­SEN HAAS­TEET

Talo os­tet­tiin per­hee­seen va­jaa kol­me­kym­men­tä vuot­ta sit­ten. Talo oli pääs­syt rän­sis­ty­mään ja kun­nan­toi­mis­tos­sa ol­tiin sitä miel­tä, et­tä pa­ras rat­kai­su oli­si työn­tää koko ko­meus pus­kut­rak­to­ril­la maan ta­sal­le ja ra­ken­taa ti­lal­le ri­vi­ta­lo­ja. Ra­ken­nus oli kui­ten­kin pe­rus­ter­ve ja uu­si omis­ta­ja sin­ni­käs ja it­se­päi­nen. Vas­ta sil­loin myy­tiin myös vii­mei­set maat torp­pa­reil­le, jot­ka oli­vat vil­jel­leet kar­ta­non ti­luk­sia.

− Ai­no­as­taan ete­lä­pää­dyn kuis­ti ja gal­le­ria oli­vat la­hon­neet ja ne ra­ken­net­tiin uu­des­taan, muu­ten kaik­ki kun­nos­tus­työt ovat ol­leet nor­maa­lia van­han ta­lon en­ti­söin­tiä. Olen ta­jun­nut, et­tä vain kau­pun­ki­lais­tol­lo voi os­taa täl­lai­sen kar­ta­non. Iso talo ja puu­tar­ha vaa­ti­vat ah­ke­raa työn­te­koa, tämä on jat­ku­va työ­lei­ri. En­nen iso jouk­ko pii­ko­ja ja torp­pa­rei­ta piti ta­los­ta ja ti­luk­sis­ta huol­ta, nyt teen sen yk­sin tai Jor­ma Hem­min avus­tuk­sel­la. Myös ai­kui­set lap­se­ni, eri­tyi­ses­ti poi­ka­ni Ju­lius on ol­lut vuo­sien var­rel­la suu­ri apu, ker­too ta­lon emän­tä.

Seinälle on ripustettu Riitta-Liisa Kuusiholman tekemä kollaasi erilaisista päistä. Teosta käytetään eteisessä hattutelineenä. Vanhalla puujakkaralla on Haminan Mäntlahdessa asuvan hollantilaisen Herman Poelmanin kullattu koivuhalko. Talon emäntä pitää Poelmania yhtenä lahjakkaimpana tapaamanaan ihmisenä ja aikookin lähikesinä järjestää galleriassaan Poelmanin näyttelyn.

HUU­MO­RIN SÄ­VYT­TÄ­MÄ SI­SUS­TUS

Ho­vin jul­ki­si­vut ja puu­tar­ha per­go­loi­neen on juu­ri sel­lai­nen kuin vuo­si­sa­to­ja van­hal­ta kar­ta­nol­ta olet­taa. Si­sään as­tu­es­sa ko­kee iloi­sen yl­lä­tyk­sen, sil­lä vä­ri­tys on iha­nal­la ta­val­la roh­kea ja si­sus­tuk­ses­sa kuk­kii huu­mo­ri. Tai­tei­li­jan var­mal­la sil­mäl­lä muok­kau­tu­nut talo on ko­di­kas.

Olohuoneen istuinryhmän päälle kaartuu klassikkovalaisin Arco. Pyöreässä barokkipöydässä on musta marmorikansi ja pöydän päällä Pop Antikista ostettu kukka-asetelma. Yli 50 vuotta sitten ostetun sohvan sylissä on itketty perheen surut ja naurettu ilot.

− Ri­pot­te­len pit­kin huus­hol­lia yl­lä­tyk­siä lap­sil­le. En­sin he yleen­sä hät­käh­tä­vät ja saat­ta­vat vä­hän pe­lä­tä­kin eri­lai­sia ko­ris­te­ö­tö­köi­tä, mut­ta seu­raa­van ker­ran tän­ne tul­les­saan et­si­vät nii­tä jo in­nok­kaas­ti. Mei­tä on täl­lä het­kel­lä 26-hen­ki­nen suku. It­se vie­tän tääl­lä suu­ren osan vuo­des­ta ja lap­set per­hei­neen tu­le­vat vii­kon­lop­pui­sin ja lo­mil­la. Sil­loin talo on täyn­nä elä­mää, joka on iha­naa vas­ta­pai­noa hil­jai­suu­del­le, ker­too ta­lon emän­tä.

Olohuoneen viihtyisää nurkkausta hallitsevat Juha Soisalon maalaus ja 30-luvun pieni lipasto. Hyllyille on aseteltu kauniisti erilaisia samppanjalaseja ja kahvikuppeja. Erilaisia kuppipareja on noin sata, kaikissa on kultakoriste. Lipaston päällistä koristaa 1800-luvun kahvipannunmyssy.

RI­PAUS RUOT­SA­LAI­SUUT­TA

− Olen vas­ta ai­kui­se­na ym­mär­tä­nyt lap­suu­des­sa saa­ma­ni vai­kut­teet, jot­ka ovat muo­van­neet ta­paa­ni si­sus­taa ko­tia. Olin so­ta­lap­se­na Ruot­sis­sa, jos­ta juon­taa juu­ren­sa miel­ty­myk­se­ni ruu­dul­li­sik­si maa­lat­tui­hin lat­ti­oi­hin. Olen maa­lan­nut ho­vin kaik­ki lat­ti­at ve­si­liu­koi­sel­la Be­to­lu­xil­la, jos­ta on tul­lut luot­to­maa­li­ni. Sei­nä­vä­rit voi­vat vaih­tua het­ken mie­li­joh­tees­ta, saa­tan ilok­se­ni maa­la­ta sei­nät vii­kon­lo­pun ai­ka­na, ker­too tai­tei­li­ja­rou­va.

Ruokasalin seinät on maalattu heleän vaaleansinisiksi. Yli kolmemetrinen Baltasarin lasipöytä ja Vanhan ylioppilastalon kahvilan wieniläistuolit antavat huoneelle kevyen ilmeen. Vanhat pitkät penkit ovat emännän lempihuonekaluja. Seinälle ripustettu Riitta-Liisa ja Julius Kuusiholman yhteinen maalaus ja Herman Poelmanin veistos ovat kaunis pari.

Mat­ka Ruot­siin Skoo­neen lap­suu­den mai­se­miin toi se­li­tyk­sen myös toi­sel­le miel­ty­myk­sel­le. Ås­bys­sä on pal­jon jout­se­nia ja se on sel­väs­ti rou­van sie­lun­lin­tu.

Emännän makuuhuoneessa on Sandersonin tapetti ja boordi, jotka sointuvat kauniisti Betoluxilla maalatun lattian kanssa. Kristallikruunu on maalattu automaalilla mustaksi jo 25 vuotta sitten. Musta baldakiinivuode on teetetty Rauta-ajassa mittojen ja piirustusten mukaan.

Ete­lä­pää­dyn kuis­tin ik­ku­nal­la ko­rei­lee pit­kä­kau­lai­nen, puus­ta veis­tet­ty jout­sen, joka on ol­lut mo­nes­sa mu­ka­na ja pääs­syt mat­kus­te­le­maan.

Peili ja sarvet, jotka toimivat korutelineenä, ovat löytöjä kirpputorilta. Punainen 30-luvun kirjoituspöytä antaa särmää muuten mustavalkoiseen makuuhuoneeseen. Musta tuoli on ministeriön poistohuonekaluja.

− Jout­sen on lä­hes pak­ko­miel­le mi­nul­le, mo­nien sat­tu­mus­ten kaut­ta olen mak­sa­nut sen kol­me ker­taa saa­dak­se­ni sen omak­si. Nyt lin­tu on kui­ten­kin on­nel­li­ses­ti oi­ke­as­sa ko­dis­sa, tuu­maa rou­va.

Keittiön pöydän ääressä on pitkät rivit Vanhan ylioppilastalon kahvilan wieniläistuoleja. Pöydällä on suklaanruskea, nahalta näyttävä pöytäliina.

KAR­TA­NOS­SA KUM­MIT­TE­LEE

Ai­ti­o­pai­kal­la päi­vys­tä­vä val­koi­nen jout­sen osai­si var­mas­ti ker­toa myös mon­ta ta­ri­naa kar­ta­non kum­mi­tuk­ses­ta, joka ky­lä­läis­ten ker­to­mus­ten mu­kaan asui en­nen pi­ha­pii­rin van­has­sa sau­nas­sa.

Beckerin flyygeli on kuulunut perheen elämään aina. Kaikki kolme maalausta ovat Riitta-Liisa Kuusiholman maalaamia. Flyygelin takana oleva ovi johtaa valoisalle lasikuistille.

Sau­na pu­ret­tiin ny­kyi­sen omis­ta­jan os­tet­tua ta­lon, ja hy­vä­luon­toi­nen kum­mi­tus­rou­va muut­ti kar­ta­noon si­säl­le. Moni ih­mi­nen on kuul­lut kum­mi­tuk­sen hy­vän­tuu­lis­ta pu­heen pul­pu­tus­ta vuo­sien var­rel­la.

Talon uljas julkisivu vanhan puutarhan puolelta katsottuna. Puutarhassa kasvaa omenoita, kirsikoita ja luumuja. Vanhojen lahonneiden puiden tilalle istutetaan pikkuhiljaa uusia.

− Muu­ten luon­teel­taan rau­hal­li­nen kum­mi­tus on tu­lis­tu­nut muu­ta­man ker­ran oi­kein kun­nol­la, kun olen jat­ku­vaan re­mont­tiin ja kun­nos­tus­töi­hin kyl­läs­ty­nee­nä uhan­nut myy­dä ta­lon ja luo­pua kai­kes­ta. Sil­loin ovat pei­lit ja muut­kin ta­va­rat len­nel­leet, ker­too tai­tei­li­ja­rou­va.

Jorma Hemmi on rakentanut pergolaan pitkän ja tukevan pöydän. Pergola on rajattu puisilla rakenteilla, joita pitkin köynnöskasvit kiipeilevät.