Irina Laitinen nauttii kodin valoisuudesta. Isot ikkunat tuovat maiseman osaksi sisätilaa.

Keveät kukkakimput miellyttävät Irinan silmää. Laukan parina on muun muassa ikiviuhkoa.

Män­nyis­tä nä­ky­vät vain lat­vat. Edes­sä siin­tää Suo­men­lah­ti ja jos­sain kau­ka­na su­mui­nen ho­ri­sont­ti. Olo­huo­neen ik­ku­nas­ta nä­kyy niin pal­jon tai­vas­ta, et­tä tun­tuu kuin si­säl­lä oli­si ta­val­lis­ta enem­män hap­pea.

Mai­se­maa täp­lit­tä­vät ta­lot ovat ark­ki­teh­tien Ee­ro Val­ja­kan ja Simo Jär­vi­sen suun­nit­te­le­ma Ola­rin asui­na­lue Es­poos­sa. Pui­den lo­maan is­tu­te­tut ta­lot ja nii­den vä­liin jää­vä pi­ha­ka­tu edus­ta­vat Suo­mea 1900-lu­vul­la muo­van­nei­den mo­der­nis­tien ihan­net­ta hy­väs­tä ja tur­val­li­ses­ta asui­nym­pä­ris­tös­tä.

Ker­ros­ta­lo­a­sun­non ark­ki­teh­tuu­ris­sa on jo­tain iä­tön­tä. Isot ka­ton­ra­jaan as­ti yl­tä­vät ik­ku­nat, olo­huo­neen val­koi­nen avo­tak­ka ja sau­nan jat­ko­na ole­va suo­jai­sa par­ve­ke edus­ta­vat toi­mi­vaa asun­to­suun­nit­te­lua par­haim­mil­laan.

Olohuoneesta on huikeat näkymät kohti Suomenlahtea. Sohva on Kuusilinnasta. Käytettynä ostettu matto on Sera Helsingin. Normann Copenhagenin kevyt sohvapöytä on hankittu Vepsäläiseltä.

SI­SUS­TUS SA­MAL­LA TAA­JUU­DEL­LA

Ko­din rai­kas si­sus­tus on sa­mal­la taa­juu­del­la 70-lu­vun ark­ki­teh­tuu­rin kans­sa. Kaik­kea on juu­ri so­pi­vas­ti. Ei mi­tään lii­kaa ei­kä lii­an vä­hän. Iri­na Lai­ti­nen nos­taa olo­huo­neen ruo­ka­pöy­däl­le kau­niin la­si­mal­ja­kon.

– Tämä Aal­lon pöy­tä on ol­lut täs­sä ai­na, Iri­na sa­noo.

Iri­nan ai­na on ta­san 40 vuot­ta.

– Tämä asun­to on mie­he­ni Mi­kon lap­suu­den­ko­ti, he muut­ti­vat tä­hän, kun Mik­ko oli vii­si­vuo­ti­as. Asun­to siir­tyi meil­le vuon­na 2009.

Aluk­si pa­ris­kun­ta asui rei­lun 100 ne­li­ön asun­toa kah­des­taan.

– Nyt mei­tä on jo nel­jä ja asun­non kai­kil­le kol­mel­le ma­kuu­huo­neel­le on käyt­töä.

Olohuoneen Mademoiselle-tuoli on löytö Tori.fi:stä. Tuoli on Ilmari Tapiovaaran suunnittelema.

LAP­SUU­DEN­KO­DIS­TA OMAK­SI

Iri­na ja Mik­ko ovat teh­neet asun­nos­ta oman nä­köis­tään pik­ku­hil­jaa. Aluk­si siel­lä oli pal­jon Mi­kon lap­suus­ko­din ta­va­roi­ta. Niis­tä osa jäi ja osa kor­vat­tiin.

– Oma maku on vuo­sien var­rel­la muut­tu­nut. Suo­ma­lai­nen ja skan­di­de­sign miel­lyt­tä­vät sil­mää ai­kai­sem­paa enem­män, sa­noo Iri­na.

Keit­ti­ön ruo­kai­lu­ryh­män pu­nai­set Muu­ra­hais­tuo­lit kuu­lu­vat al­ku­pe­räi­seen ka­lus­tuk­seen. Iri­na nos­taa tuo­lin ja kurk­kaa sen poh­jaa.

– Tar­ras­sa lu­kee, et­tä nämä on val­mis­tet­tu vuon­na 1986, eli ne on var­maan­kin sil­loin os­tet­tu tän­ne.

Ar­ne Ja­cob­se­nin al­ku­jaan 50-lu­vul­la suun­nit­te­le­mat tuo­lit is­tah­ta­vat, to­den tot­ta, hie­nos­ti asun­non 1970-lu­kui­seen mit­ta­kaa­vaan.

Keittiön takaseinä siirtyi remontissa parikymmentä senttiä. Gaggenaun uunin ja kahvikoneen vieressä ovat integroidut jääkaappi ja pakastin. Tummat ikkunanpielet sopivat tammiparkettiin. Muodokas riisipaperivalaisin uudisti keittiön ilmeen helposti. Punaiset Muurahais-tuolit ovat juuri sopiva väripilkku valkoiseen keittiöön. Keittiön allas ja liesi pysyivät remontissa vanhoilla sijoillaan. Allashana on FM Matssonin valmistama.

AVA­TAAN KEIT­TIÖ

Keit­tiö uu­dis­tet­tiin vuon­na 2013. Iri­na kat­se­lee val­kois­ta niuk­ka­lin­jais­ta keit­ti­ö­tä ar­vi­oi­den.

– Olen edel­leen tyy­ty­väi­nen va­lin­toi­him­me. Ne ovat kes­tä­neet hy­vin ai­kaa.

Edel­li­nen keit­ti­ö­re­mont­ti oli teh­ty 1980-lu­vul­la. Iri­nan ja Mi­kon re­mon­tis­s­sa lie­si ja al­las py­syi­vät van­hoil­la pai­koil­laan. Re­mon­tin suu­rim­mat muu­tok­set jäi­si­vät huo­maa­mat­ta, el­lei Iri­na ker­toi­si niis­tä.

– Ruo­kai­lu­ti­lan ja keit­ti­ön vä­li­nen sei­nä ja ovi­auk­ko pu­ret­tiin.

Eril­li­ses­tä keit­ti­ös­tä luo­pu­mi­nen on ol­lut hyvä rat­kai­su.

– Nyt keit­tiö on va­loi­sam­pi. Se on myös sel­ke­äs­ti osa oles­ke­lu­ti­lo­ja, mut­ta ruo­an­lai­ton sot­kut jää­vät so­pi­vas­ti pii­loon tän­ne nur­kan taak­se, Iri­na näyt­tää.

Toi­nen keit­ti­öön teh­ty muu­tos oli vie­lä hie­no­va­rai­sem­pi.

– Aja­tuk­se­na oli suu­ren­taa keit­ti­ön ovi­auk­koa kat­toon as­ti, Iri­na se­lit­tää.

Rat­kai­su vaa­ti ovi­au­kon vie­res­sä ol­leen kaa­pis­ton siir­tä­mis­tä 20 cm taak­se­päin. Vi­su­aa­li­ses­ti ovi­au­kon avar­ta­mi­sen vai­ku­tuk­sen huo­maa par­hai­ten asun­non toi­ses­ta pääs­tä. Ul­ko-oven kyn­nyk­sel­tä nä­kee etei­sen ja olo­huo­neen kaut­ta keit­ti­öön ja sen ik­ku­nas­ta ulos as­ti.

Tar­vit­ta­va tila kaap­pien siir­rol­le otet­tiin vie­rei­sen ma­kuu­huo­neen kaa­pis­tois­ta.

Hennon vaaleanpunaiseksi maalattu kaapisto on A.S. Helsingön valmistama. Pöytälamppu on Kierrätyskeskuksesta. Irina ihastui sen vaaleansininiseen kuviolasiin. Helene Schjerfbeckin taide puhuttelee Irinaa. Hän ei kuitenkaan halunnut Schjerfbeck-julistetta seinälle, vaan inspiroitui kokeilemaan omia maalaustaitojaan yhdessä anoppinsa kanssa.

KA­LUS­TEI­TA ERI VUO­SI­KYM­ME­NIL­TÄ

Iri­nan kiin­nos­tus ko­din han­kin­toi­hin ja si­sus­ta­mi­seen on kau­si­luon­tois­ta.

– En­sim­mäi­nen aja­tus si­sus­ta­mi­ses­ta syn­tyi, kun jäin en­sim­mäis­tä ker­taa äi­tiys­lo­mal­le. Kat­se­lin ym­pä­ril­le­ni ja mie­tin, et­tä ei mei­dän koti ole tä­män nä­köi­nen.

Ruo­ka­pöy­dän ym­pä­ril­le muut­to­huu­mas­sa han­ki­tut to­pa­tut pik­ku­tuo­lit vaih­tui­vat käy­tet­tyi­nä han­kit­tui­hin val­koi­siin Seis­koi­hin.

– Olen har­kit­se­va han­kin­nois­sa, vaik­ka vä­lil­lä si­sus­tan fii­lik­sen mu­kaan. Eri­tyi­ses­ti kirp­pu­to­reil­la ja kier­rä­tys­kes­kuk­ses­sa vas­taan tu­le­vat ajat­to­man upe­at yk­si­löt ve­tä­vät puo­leen­sa. Isot han­kin­nat teem­me yh­des­sä. Minä va­lit­sen muu­ta­man oman suo­sik­ki­ni, jois­ta Mik­ko te­kee va­lin­nan.

Si­sus­tuk­ses­sa ker­rok­sel­li­suus kieh­too Iri­naa. Useim­mat ta­va­rat on han­kit­tu käy­tet­tyi­nä, kun mie­lei­nen on tul­lut koh­dal­le. Uu­den han­kin­nan myö­tä van­hat läh­te­vät her­käs­ti uu­siin ko­tei­hin.

– Ar­vos­tan kes­tä­viä asi­oi­ta. En esi­mer­kik­si vaih­da ta­pet­te­ja tai maa­laa sei­niä jat­ku­vas­ti. Teem­me isom­paa remp­paa 10–15 vuo­den vä­lein.

Näkymä eteisestä olohuoneen läpi keittiöön on avara.

IL­MEIK­KÄÄT MA­TOT

Ma­tot ovat Iri­nan heik­kous.

– Ma­toil­la voi hel­pos­ti muut­taa ko­din il­met­tä. Pe­ru­sa­si­at ku­ten soh­va on ja py­syy.

Mat­to­han­kin­nois­sa Iri­nal­la on kak­si lah­jo­ma­ton­ta ma­ku­tuo­ma­ria.

– Lap­set me­ne­vät heti tes­taa­maan uu­den ma­ton, et­tä on­ko se riit­tä­vän peh­meä.

Jos mat­to lä­päi­see las­ten peh­meys­tes­tin, se voi jää­dä. Muu­ten se to­den­nä­köi­ses­ti myy­dään tai siir­re­tään paik­kaan, jos­sa lap­set ei­vät yleen­sä lei­ki. Eri­tyi­sen peh­me­äs­tä vil­la­ma­tos­ta voi pää­tel­lä, et­tä lei­kit le­vi­ä­vät usein olo­huo­neen puo­lel­le, tar­kem­min sa­no­en Il­ma­ri Ta­pi­o­vaa­ran suun­nit­te­le­man Ma­de­moi­sel­le-tuo­lin ym­pä­ril­le.

Iri­na ker­too, kuin­ka kol­mes­ta il­man­suun­nas­ta tu­le­va valo vai­kut­taa vah­vas­ti koko tun­nel­maan.

– Vaih­dan mat­to­ja useim­mi­ten vuo­de­na­jan mu­kaan; ke­säl­lä pi­dän ke­vy­es­tä ja raik­kaas­ta tun­nel­mas­ta, syk­syi­sin ha­lu­an läm­min­tä ja peh­me­ää. Koen, et­tä teks­tii­lien vä­rit muut­tu­vat to­del­la pal­jon vuo­de­na­jan mu­kaan.

Iri­nan vaih­to­ma­tot ovat va­ras­toi­tui­na sän­gyn al­la ja häk­ki­va­ras­tos­sa. Li­sää mat­to­ja on tar­jol­la per­heen ke­sä­pai­kan va­ras­tois­sa, jois­sa on säi­ly­nyt muun mu­as­sa kau­nii­ta rä­sy­mat­to­ja ja itä­mai­sia mat­to­ja.

– Otan siel­tä jos­kus mu­kaan mat­to­ja, joi­ta tes­taan. Ma­tot vie­vät va­ras­toi­tu­na­kin ti­laa, jo­ten en han­ki nii­tä lo­put­to­mas­ti.

Irinan ja Mikon makuuhuoneen ilmatilaa hallitsee Normann Copenhagenin Norm-valaisin. Makuuhuoneita oli alun perin neljä. Vanhempien makuuhuone on yhdistetty kahdesta huoneesta. Ikkunoita kehystävät pitkät pimennysverhot.

SAMA PÖY­TÄ YH­DIS­TÄÄ SU­KU­POL­VET

Iri­na sa­noo oman suh­tau­tu­mi­sen­sa ta­va­roi­hin ja huo­ne­ka­lui­hin muut­tu­neen vuo­sien var­rel­la. Aja­tus sii­tä, et­tä sa­man Ar­te­kin ruo­ka­pöy­dän ää­res­sä on elä­nyt ja kas­va­nut tä­hän päi­vään men­nes­sä jo pari su­ku­pol­vea, an­taa sil­le uu­den mer­ki­tyk­sen.

Viih­tyi­sä koti ei oli­si mi­tään il­man sen asuk­kai­ta.

– Mi­nus­ta koti on kau­neim­mil­laan sil­loin, kun meil­lä on tääl­lä pal­jon ih­mi­siä ja elä­mää.

Pojan huoneen siro nojatuoli on Duxin valmistama. Seinien täplät ovat sisustusliikkeestä hankittuja tarroja. Aallon seinähyllyjä on hankittu käytettynä Tori.fi:sta. Karttapallo on Mikon vanha.

Kylpyhuoneesta on kulku saunaan ja parvekkeelle. Komea kattosuihku on Axor Starckin valmistama. Katto- ja seinäsuihkusta tulee vettä samanaikaisesti. Suihkutila on lasiseinien välissä. Lasiseinät saa suljettua. Näin kylpyhuone pysyy kuivana lasten vesileikeissä.