Va­paa-ajan koti Kan­kaan­pään ky­läs­sä Köy­li­ös­sä. 1800-lu­vun lo­pun hir­si­ta­lo, pää­ra­ken­nus 2 h + k, 110 m². Pi­ha­pii­ris­sä sau­na, ke­sä­keit­tiö, kah­den huo­neen asun­to sekä ”bun­ga­low”.

Asuk­kaat He­le­na ja Pek­ka Aho.

Päätaloa oli kunnostettu edellisen asukkaan saamalla sotaveteraaniavustuksella. Ikkunat, katto ja ulkolaudoitus oli uusittu. Talo oli maalattu keltaiseksi jo silloin, kun Ahot ostivat paikan.

Frida Steiner

Kel­tai­sen ta­lon ta­ri­na on sy­käh­dyt­tä­vä. Sen os­ti su­kuun vuon­na 1905 Pek­ka Ahon isoi­sän isä, Kus­taa Mart­ti. Kus­taan ja Eli­na-vai­mon kuva on nyt sa­lin kaa­pin pääl­lä. Kus­taa oli myös myl­lä­ri, ja niin ta­lo­a­kin kut­su­taan Myl­lä­rik­si.

Pek­ka Ahon äi­ti syn­tyi yhä Ku­nin­kaan­läh­teen ran­nal­la sei­so­vas­sa sau­nas­sa vuon­na 1936. Si­sa­ruk­sia oli kaik­ki­aan yk­si­tois­ta.

Vii­mei­se­nä asui ta­los­sa les­ki­mies, joka esit­ti vii­mei­se­nä toi­vee­naan, et­tä talo py­syi­si su­vus­sa. Su­vun jä­se­net miet­ti­vät, ke­nel­le talo so­pi­si.

– No, Pek­ka! Hä­nel­lä ja He­le­nal­la­han on siel­lä Rus­kol­la ne ra­ken­nuk­set. Pek­ka tyk­käi­si täs­tä, tuu­mat­tiin, He­le­na Aho ker­too.

Keittiö remontoitiin kokonaan. Kalusteet ovat Kalustetukusta. Erikoisuus on pomppulukon takana oleva roskis, jonka saa auki kevyesti potkaisemalla, mitä ruokaa paljon laittava Pekka arvostaa. Seinien harmaan maalin sävy etsittiin jo Ruskon-kotiin. Vanhalta näyttävä Nordalin chenillematto on uustuotantoa. Pöytä ja neljä tuolia ovat Riviera Maisonin, toiset neljä Blanck d´lvoiren. Valaisin on Sian ja lehtikuvioiset verhot Romon kangasta.

Frida Steiner

Kaup­po­ja ei teh­ty tun­teel­la, vaan jär­jel­lä

Pek­ka läh­ti kat­so­maan ta­loa, jos­sa hän oli käy­nyt 1970-lu­vun ke­si­nä maa­ta­lous­töis­sä. He­le­na oli Pa­rii­sis­sa mes­su­mat­kal­la.

– Kun Pek­ka soit­ti, tie­sin en­si lau­sees­ta, et­tä tämä on me­noa, sa­noi­sin mitä ta­han­sa. It­se en ol­lut alus­sa in­nos­tu­nut.

Rie­mu­lii­te­ri oli naru, jos­ta Pek­ka osa­si ve­tää. Pa­ris­kun­nan Rus­kon-ta­los­sa on van­ha vaja,
jos­ta He­le­na oli sel­lais­ta suun­ni­tel­lut. Tääl­lä se oli­si val­mii­na na­ve­tan yli­sil­lä.

Pek­ka va­kuut­taa, et­tä ta­loa ei os­tet­tu tun­teel­la vaan jär­jel­lä. Hän tie­si ta­lon ole­van ter­ve, ja per­heel­lä oli haus­sa ke­sä­paik­ka. Vii­den tun­nin ve­ne­mat­kan pääs­sä si­jait­se­vaa saar­ta oli har­kit­tu, mut­ta 80 ki­lo­met­rin mat­ka ja vie­hät­tä­vä talo tu­li­vat kuin ti­lauk­ses­ta.

Salissa on neljä ikkunaa. Katto on hieman kaareva ja lattiaa on vähän nostettu, joten ikkunat jäävät matalalle. Huonekorkeus on päädyssä 2,8 metriä, muualla 2,5 metriä. Alakerran lattian ovat espanjalaista Millecime Mencia -merkkistä, lämpökäsiteltyä ja valkoöljyttyä struktuuritammea. Iso villamatto on Flamantin. Tapetti ja pellavaverhot ovat Designer Guildin. Sohva, kaappi ja tuoli ovat Blanck d´Ivoiren, valaisin on Lene Bjerren.

Frida Steiner

Salin vanha kaakeliuuni toimii ja lämmittää vahvasti. Puuteline on Brukan.

Frida Steiner

Tai­toa ja tie­toa re­mont­tiin omas­ta ta­kaa

Kau­pat teh­tiin 2015. He­le­nan eh­to­na oli, et­tä pää­ra­ken­nus kor­ja­taan ym­pä­ri vuo­den asut­ta­vaan kun­toon. Pek­ka on toi­sen pol­ven ra­ken­nu­sy­rit­tä­jä, jo­ten hä­nel­lä on tai­toa ja tie­toa omas­ta ta­kaa.

– Olen kyl­lä it­se­kin maa­lan­nut tääl­lä enem­män kuin kos­kaan elä­mäs­sä­ni, He­le­na ker­too.

Edel­li­nen asu­kas oli saa­nut so­ta­ve­te­raa­ni­a­vus­tus­ta. Sil­lä oli uu­sit­tu ik­ku­nat, kat­to ja ul­ko­lau­doi­tus. Si­säl­le oli teh­ty säh­kö­sau­na 1970-lu­vul­la. Säh­köt uu­sit­tiin. Kun­nan vesi tuli en­tuu­des­taan.

Ylä­ker­ran Pek­ka on lu­van­nut re­mon­toi­da, kun tu­lee lap­sen­lap­sia. Kun en­sim­mäi­nen il­moit­ti tu­los­taan syk­syl­lä 2017, Eli­na-ty­tär toi mie­hen­sä kans­sa isäl­leen va­sa­ran. Ylä­ker­ta odot­taa vie­lä re­mont­tia.

Makuuhuoneesta johti aiemmin toinen ovi keittiöön. Se laitettiin umpeen. Lattialla on Helenan suosikki, Balmuirin alpakkamatto, ja sängyllä Balmuirin torkkupeitto. Seinissä on Romon lasihelmitapetti, jossa helmet kimaltavat ja tuntuvat käteen. Verhot ovat Romon pellava-silkkisekoitetta. Talossa on paljon laskosverhoja, joita Helena pitää käytännöllisinä. Vuodevaatteet ovat Gant Homen. Pöytävalaisin on Riviera Maisonin. Sängynpääty on ranskalaisen Blanc d´Ivoiren.

Frida Steiner

Van­ha hir­si­ta­lo on tur­val­li­nen re­mon­toi­ta­va

Re­mon­tis­sa sääs­tet­tiin kaik­ki mah­dol­li­nen van­ha, vaik­ka ta­loon teh­tiin kaik­ki mu­ka­vuu­det. He­le­na ja Pek­ka ovat ko­ke­nei­ta van­ho­jen ra­ken­nus­ten kor­jaa­jia, sil­lä he ovat re­mon­toi­neet myös He­le­nan ko­ti­ta­lon Rus­kol­la.

Re­mont­ti ei tuot­ta­nut suu­ria yl­lä­tyk­siä.

– Täy­tyy nos­taa hat­tua van­han kan­san ra­ken­ta­jil­le. Ta­lot teh­tiin kes­tä­mään sa­to­ja vuo­sia. Van­ha hir­si­ta­lo on tur­val­li­nen re­mon­toi­ta­va, el­lei sitä ole pi­lat­tu vuo­sien var­rel­la, Pek­ka sa­noo.

Piha odot­taa kun­nos­tus­ta. He­le­na sa­noo, et­tä on ol­lut hyvä asua ta­los­sa pari vuot­ta en­nen sitä.

– Paik­ka, jo­hon en­sin ajat­te­lim­me te­ras­sia, saa au­rin­koa aa­mu­var­hai­sel­la, ei muul­loin. Luo­vuim­me myös ta­loon eteen suun­ni­tel­lus­ta isos­ta te­ras­sis­ta. Se ei so­pi­si tä­hän pi­ha­pii­riin, He­le­na ker­too.

Näkymä keittiön ovelta eteisen läpi saliin tarjoaa Helenan rakastaman pitkän linjan. Matto on Riviera Maisonin, kirjoituspöytä Blanc d`Ivoren.

Frida Steiner

Ei maa­lais­ro­man­tiik­kaa, vaan klas­sis­ta kes­kie­u­roop­pa­lais­ta

Ta­los­sa tun­tuu sees­tei­sel­tä ja peh­me­äl­tä. Vä­rit ovat hil­lit­ty­jä: bei­ge­jä, har­mai­ta ja mu­taa. Yk­si­tyis­koh­dis­sa on pu­nais­ta, sy­vää vih­re­ää ja vii­nin­pu­nais­ta. Ka­lus­teis­sa on rou­heut­ta ja ko­koa. Ko­ko­nai­suus on var­ma.

Maa­lais­ro­man­tii­kas­ta ei ole kyse, vaan klas­si­ses­ta kes­kie­u­roop­pa­lai­ses­ta tyy­lis­tä.

– Saan ai­na vä­hän näp­py­löi­tä sii­tä, kun ih­mi­set pu­hu­vat maa­lais­ro­man­tiik­ka­na kai­kes­ta, mikä ei ole mo­der­nia skan­di­naa­vis­ta tyy­liä, He­le­na sa­noo.

He­le­nan ja Pe­kan var­si­nai­nen koti Rus­kol­la si­jait­see se­kin maa­lais­ta­los­sa, He­le­nan syn­ty­mä­ko­dis­sa. Täs­tä pai­kas­ta hän ha­lu­si al­kuun­sa toi­sen­lai­sen kuin oma koti on. Ai­ka sa­man­lai­nen sii­tä kui­ten­kin tuli, hän myön­tää.

– Han­kin­nois­sa ar­vos­tan en­tis­tä enem­män laa­tua kuin mää­rää.

Paik­ka ir­tau­tua töis­tä

Si­sus­tuk­ses­ta He­le­na on ol­lut kiin­nos­tu­nut pie­nes­tä as­ti. Äi­ti oli kova si­sus­ta­maan ja suo­si mo­der­nia tyy­liä. Nuo­re­na He­le­na luki ul­ko­mai­sia si­sus­tus­leh­tiä, jois­ta tuli in­to kar­ta­no­ro­man­tiik­kaan.

Vuo­sien var­rel­la tyy­li on muut­tu­nut yk­sin­ker­tai­sem­mak­si niin ko­to­na kuin Lo­vii­san Ait­ta -kau­pas­sa­kin, jota He­le­na on pyö­rit­tä­nyt 20 vuot­ta.

To­sin äi­din­kie­le­no­pet­ta­ja ei ko­ti­ta­lon­sa na­ve­tas­sa tal­li­lyh­ty­jä teh­des­sään ar­van­nut tu­le­vaa. Nyt asi­ak­kai­ta tu­lee pää­kau­pun­ki­seu­dul­ta saak­ka. Vas­ti­kään jär­jes­tet­tiin si­sus­tus­ris­tei­ly, jon­ne kaik­ki ha­luk­kaat ei­vät edes mah­tu­neet mu­kaan.

He­le­na iloit­see myös sii­tä, et­tä Eli­na-ty­tär on vah­vas­ti mu­ka­na Lo­vii­san Ai­tan toi­min­nas­sa.

– Voim­me ol­la tääl­lä hie­man enem­män. Asun työ­pai­kan pi­ha­pii­ris­sä, ja sil­loin on ko­vin pie­ni as­kel, et­tä me­nen te­ke­mään jo­tain. Tääl­lä olen pois­sa fyy­si­ses­ti, ja se on hel­pot­ta­vaa.

Rantasaunan takana näkyy navetta, josta ehkä tulee riemuliiteri.

Frida Steiner

Sau­naa ei pan­tu­kaan ma­ta­lak­si

He­le­na tar­vit­see pal­jon ti­laa – ja ra­kas­taa pit­kiä, huo­nees­ta toi­seen avau­tu­via lin­jo­ja. Tääl­lä­kin nä­kee keit­ti­ös­tä etei­sen kaut­ta sa­lin pää­tyyn.

Va­paa-ajan ko­din pa­ras paik­ka on van­ha, vi­no­kat­toi­nen ran­ta­sau­na.

– Jon­ka muu­ten ha­lu­sin alus­sa pan­na ma­ta­lak­si.

Nyt He­le­na ku­vaa sau­naa iha­nak­si. Sen ku­pees­sa, Ku­nin­kaan­läh­teen ran­nal­la, nö­köt­tää kak­si tuo­lia. Sii­nä He­le­na ja Pek­ka seu­raa­vat luon­toa.

Viih­ty­mis­tä li­sää Kan­kaan­pään ky­läyh­tei­sö, jota He­le­na ja Pek­ka luon­neh­ti­vat us­ko­mat­to­mak­si. Kun He­le­nan sel­kä oli ki­peä, ky­län nai­set ha­ra­voi­vat pi­ha­maan. Tal­vel­la lu­met on ai­na au­rat­tu, ei­vät­kä Pek­ka ja He­le­na edes tie­dä, kuka lu­mi­työt te­kee.

– Tääl­lä ter­veh­di­tään kaik­kia, ja vä­li­täm­me toi­nen toi­sis­tam­me. Se tun­tuu mu­ka­val­ta.

Helenan ja Pekan lempipaikka on Kuninkaanlähteen rannalla vanhan omapuun alla. Lähde jäätyy talvella ja lämpenee kesällä 6-10-asteiseksi. Helena ja Pekka ovat ensimmäiset talon asukkaat, jotka uivat lähteessä.

Frida Steiner

Tilaan kuuluva vanha mylly on nähtävyys. Vanha isäntä Kustaa Martti oli myös mylläri.

Frida Steiner

Tie­sit­kö? Pai­kan pit­kä his­to­ria

Ku­nin­kaan­läh­de ja Mar­tin myl­ly ovat Sa­ta­kun­nan mer­kit­tä­viä näh­tä­vyyk­siä. Ku­nin­kaan­läh­de on Suo­men kol­man­nek­si suu­rin, ja vuon­na 1775 Kus­taa III kävi tääl­lä tar­kas­ta­mas­sa so­ta­vä­ke­ään. Ke­sä­kuun alus­sa Myl­ly­pi­hal­la jär­jes­te­tään pe­rin­tei­ses­ti su­vi­har­taus.