Muu­ta­ma vuo­si sit­ten pa­ri­kymp­pi­set El­len ja Jyri Mä­ke­lä asui­vat vuok­ral­la van­has­sa ker­ros­ta­lo­yk­si­ös­sä Hel­sin­gin Munk­ki­nie­mes­sä. Ti­laa ei ol­lut pal­jon, mut­ta asun­toon mah­tui juu­ri ja juu­ri kah­den ta­va­rat. Va­paa-ajal­la nuo­ri­pa­ri viet­ti pal­jon ai­kaa ko­din ul­ko­puo­lel­la. Oli­vat­han kau­pun­gin ta­pah­tu­mat, kah­vi­lat ja muut hou­ku­tuk­set lä­hel­lä.

Ihan­ko tot­ta Van­taal­le?

Asu­mi­sa­si­at sai­vat uu­den suun­nan, kun pa­ris­kun­nan hyvä ys­tä­vä – ja ny­kyi­nen naa­pu­ri – Joel ky­syi, läh­ti­si­vät­kö El­len ja Jyri mu­kaan nel­jän oma­ko­ti­ta­lon kimp­pa­ra­ken­nusp­ro­jek­tiin. Han­ket­ta veti Jo­e­lin isä, joka työs­ken­te­li ra­ken­nu­sa­lal­la. Hän oli saa­nut kii­ka­riin­sa Van­taan Mar­tin­laak­sos­ta ton­tin, jon­ne mah­tui ra­ken­ta­maan nel­jä rei­lun 60 ne­li­ön oma­ko­ti­ta­loa. Kol­mel­le ta­lol­le oli jo ot­ta­jat, mut­ta yk­si oli va­paa­na.

– Ka­ve­ri toi mei­dät Van­taal­le! Olim­me kyl­lä jo ai­em­min miet­ti­neet, et­tä jos­sain vai­hees­sa oli­si mu­ka­va hank­kia oma, isom­pi asun­to, jos­sa oli­si hie­man omaa pi­haa. Tämä ra­ken­nus­han­ke tuli eteen hie­man ai­em­min kuin olim­me suun­ni­tel­leet, mut­ta pää­tim­me tart­tua ti­lai­suu­teen, El­len ja Jyri ker­to­vat.

Keittiössä on runsaasti säilytystilaa kahdella seinustalla. Ruokapöydän puupenkin on nikkaroinut Jyri.

Help­poa ja tur­val­lis­ta ra­ken­nut­ta­mis­ta

Ajan­koh­ta oli sii­nä mie­les­sä hyvä, et­tä tuol­loin 25-vuo­ti­as El­len ja 26-vuo­ti­as Jyri oli­vat juu­ri saa­neet opin­ton­sa pää­tök­seen ja mo­lem­mil­la oli va­ki­tui­nen työ­paik­ka opet­ta­ja­na.

– Pää­tök­sen­te­koa hel­pot­ti se, et­tä mu­ka­na oli tut­tu, luo­tet­ta­va ra­ken­nut­ta­ja, jol­la oli ta­loi­hin val­miit suun­ni­tel­mat ja joka ot­ti vas­tuun ra­ken­nut­ta­mi­ses­ta. Hän tie­si, mis­tä saa­tiin työ­maal­le tai­ta­vat te­ki­jät ja hän osa­si neu­voa mei­tä mo­nes­sa koh­taa, El­len sa­noo.

Pa­ris­kun­ta pys­tyi myös osal­lis­tu­maan it­se nii­hin hom­miin, joi­hin tai­dot riit­ti­vät.

– Tämä oli eh­kä hel­poin ja tur­val­li­sin tapa pääs­tä kiin­ni oma­ko­ti­ta­loon pää­kau­pun­ki­seu­dul­la. Vas­ta jäl­keen­päin olem­me ta­jun­neet, mi­ten vä­hän on tar­jol­la tont­te­ja, joil­le pys­tyy to­teut­ta­maan täl­lai­sen pie­nen oma­ko­ti­ta­lon. Meil­lä kävi hyvä tuu­ri, sa­noo El­len.

Ellen ja Jyri lähtivät rakennusprojektiin mukaan ystävänsä houkuttelemana. Nyt heillä on ensimmäisenä omistusasuntona reilun 60 neliön kokoinen omakotitalo Vantaalla.Olohuoneeseen hankittiin Yrjö Kukkapuron suunnittelema Ateljee-sohva ja nojatuoli Tori.fi:stä. Siro takka on Conturan mallistosta.

Ark­ki­teh­ti aut­toi ka­lus­te­suun­nit­te­lus­sa

Kun El­len ja Jyri tu­li­vat mu­kaan, oli ta­lo­jen ark­ki­teh­tuu­rin pe­rus­rat­kai­sut ja ul­ko­mi­tat jo lyö­ty luk­koon, mut­ta si­sä­ti­loi­hin he pää­si­vät vie­lä vai­kut­ta­maan.

– Kos­ka talo on suh­teel­li­sen pie­ni, meis­tä oli tär­ke­ää, et­tä tila- ja säi­ly­tys­rat­kai­sut teh­tiin juu­ri mei­dän tar­pei­siim­me. Pyy­sim­me poh­ja­rat­kai­sun ja kiin­to­ka­lus­tei­den suun­nit­te­luun apua tut­ta­val­tam­me, ark­ki­teh­ti Mar­ket­ta Sauk­ko­sel­ta Stu­dio Ra­pus­ta, pa­ris­kun­ta ker­too.

En­tä mil­lai­sia toi­vei­ta teil­lä oli ta­lon si­sä­ti­lo­jen ja il­meen suh­teen?

– Vah­vim­pa­na oli aja­tus avoi­mis­ta, il­ma­vis­ta ja rau­hal­li­sis­ta ti­lois­ta. Ha­lu­sim­me, et­tä heti ta­loon as­tu­es­sa tila avau­tui­si ja kat­to oli­si kor­ke­al­la. Pi­dim­me myös tär­ke­ä­nä, et­tä ti­lat lin­kit­ty­vät toi­siin­sa. Sik­si esi­mer­kik­si ovi­au­kot on jä­tet­ty le­veik­si ja niis­sä on liu­kuo­vet, Jyri se­lit­tää.

El­len ja Jyri va­lit­si­vat kiin­to­ka­lus­tei­siin vaa­lei­ta puu­pin­to­ja. Mit­to­jen mu­kaan teh­dyt kaa­pis­tot to­teut­ti puu­se­pän­vers­tas Han­dy­hand.

Puu­ta on li­säk­si ka­tos­sa, mut­ta lat­ti­an pa­ris­kun­ta jät­ti be­to­ni­pin­nal­le, jot­ta ei syn­tyi­si lii­kaa ”mök­ki­fii­lis­tä”.

– Puu­ka­ton ide­an sain pa­ri­sen vuot­ta sit­ten, kun kä­vim­me ke­sä­ret­kel­lä Fis­kar­sis­sa ja näin ke­raa­mik­ko Ka­rin Wid­nä­sin ta­los­sa mie­les­tä­ni maa­il­man kau­neim­man puu­ka­ton.

Mi­ni­ma­lis­min lin­joil­la

Kun Jyri ja El­len muut­ti­vat uu­teen ko­ti­ta­loon­sa rei­lu vuo­si sit­ten, oli­vat huo­neet al­kuun suo­ras­taan tyh­jiä. Yk­si­ös­sä asu­neel­le pa­ris­kun­nal­le ei ol­lut juu­ri huo­ne­ka­lu­ja tai si­sus­tus­ta­va­roi­ta ker­ty­nyt. Vuo­den asu­mi­sen jäl­keen he ovat en­nät­tä­neet täy­den­tää si­sus­tus­taan niin huo­ne­ka­luil­la kuin il­met­tä peh­men­tä­vil­lä ma­toil­la.

– Suu­ren osan olem­me hank­ki­neet käy­tet­tyi­nä Tori.fi:stä, li­säk­si olem­me teh­neet tai tuu­nan­neet osan ka­lus­teis­ta it­se, ja muu­ta­mia pit­käi­käi­siä han­kin­to­ja, ku­ten ruo­ka­pöy­dän, olem­me os­ta­neet uu­te­na, El­len ker­too.

Eteistilan vaatekaapeissa on sama ovimalli kuin keittiössä.

Ta­voit­tee­na ajat­to­muus

Si­sus­tuk­ses­sa on uut­ta ja van­haa. Hyvä esi­merk­ki on Yr­jö Kuk­ka­pu­ron vuon­na 1963 suun­nit­te­le­ma mus­ta Atel­jee-nah­ka­soh­va. Se on Tori.fi-löy­tö. Sen ka­ve­ri­na on Jy­rin tuu­naa­ma kaa­ke­loi­tu soh­va­pöy­tä ja kak­si no­ja­tuo­lia, jois­ta toi­nen löy­tyi kier­rä­tet­ty­nä ja toi­nen, lam­paan­tal­jal­la ver­hoil­tu tuo­li han­kit­tiin uu­te­na.

– Olen lap­se­na nuk­ku­nut lam­paan­tal­jo­jen kes­kel­lä. Täs­tä tuo­lis­ta tuli heti ko­toi­sa ja tur­val­li­nen olo. Se oli vain pak­ko saa­da, El­len sa­noo.

Ylei­sil­meel­tään koti on sees­tei­nen ja pel­kis­tet­ty. Sa­mat ma­te­ri­aa­lit, vä­rit ja har­ki­tun niuk­ka lin­ja jat­ku­vat ti­las­ta toi­seen.

– Meil­le oli ra­ken­ta­es­sa tär­ke­ää, et­tä kaik­ki rat­kai­sut, jot­ka teim­me, oli­si­vat sel­lai­sia, et­tei nii­hin kyl­läs­tyi­si heti. Sa­mal­la lin­jal­la jat­kam­me tu­le­vai­suu­des­sa­kin, El­len ja Jyri sa­no­vat.

Makuuhuone suljetaan puisella liukuovella, jonka Ellen ja Jyri tilasivat Virosta. Sänky on Ellenin isän tekemä. Pariskunta sai sen muutama vuosi sitten häälahjaksi.