Sadun sylissä istuva Pauli on kova musisoimaan. Lattialla loikoilee Hertta, toinen perheen boksereista.

Talon nimi on Saaristo. Talo rakennettiin vuosina 1907–1909. Talo säästyi sodan pommituksilta, mutta viereistä Paasitornia pommitettiin niin, että ikkunat hajosivat useampaankin kertaan.

Toi­vo­sen per­heen koti si­jait­see ar­vo­ta­los­sa Sil­ta­saa­res­sa, kä­ve­ly­mat­kan pääs­sä Hel­sin­gin kes­kus­tas­ta. Tyy­lik­kääs­sä ja ko­dik­kaas­sa kol­mi­os­sa ei heti us­koi­si, et­tä asun­nol­le ei mil­lään mei­nan­nut löy­tyä uu­sia asuk­kai­ta.

– Tämä oli yk­siö ja jär­kyt­tä­väs­sä kun­nos­sa. Täs­sä ei ol­lut asu­nut ke­tään mo­neen vuo­teen, Satu Toi­vo­nen ker­too per­heen asun­non os­tos­ta.

Satu vas­tus­ti aluk­si. Juho sen si­jaan oli heti var­ma, et­tä yli 70-ne­li­öi­ses­tä asun­nos­ta pys­tyy loih­ti­maan per­heen tar­pei­siin so­pi­van ko­din. Sil­ti os­toa hau­du­tel­tiin pit­kään, ja asun­toa käy­tiin kat­so­mas­sa use­am­paan ker­taan.

– Nyt olen to­del­la tyy­ty­väi­nen, et­tä Juho näki asun­non mah­dol­li­suu­det, Satu sa­noo.

Keittiö maalattiin vihreäksi Tikkurilan Neva-sävyllä. Kaapistot ovat Epoq-keittiömallistoa. Keittiön tasot ovat kvartsikomposiittia, hana ja vetimet messinkiä. Keittiön valaisimet Satu huusi Helanderin huutokaupasta parikuinen vauva rintarepussa. Huutokaupassa vitsailtiinkin lamppujen menneen kaikkien aikojen nuorimmalle ostajalle.

Perheen lempipaikka on keittiössä. Olohuoneessa ei ole televisiota, joten Sadulla ja Juholla on tapana lasten mentyä nukkumaan katsella ohjelmia ja syödä iltapalaa ruokapöydän ääressä. Ananastaulu saatiin häälahjaksi, asetelma on kirppislöytö. Pellavaliina on peritty Sadun mummilta ja astiat toiselta isoäidiltä. Aterimet tulivat perintönä Juhon isovanhemmilta.

Teerasiat ovat Intiasta, Sadun mummin ja paapan kotoa sekä kirpputorilta.

Yk­si­ös­tä kol­mi­ok­si

Satu ajat­te­li re­mon­tin kes­tä­vän pari kuu­kaut­ta, mut­ta Juho tie­si, et­tä edes­sä on pit­kä pro­jek­ti. Pa­ris­kun­ta asui­kin re­mon­tin kes­kel­lä lo­pul­ta puo­li­tois­ta vuot­ta. Olo­huo­nees­sa oli ret­ki­jää­kaap­pi, ja as­ti­at tis­kat­tiin kyl­py­huo­nees­sa.

Yk­siö muu­tet­tiin kol­mi­ok­si niin, et­tä al­ko­vi sul­jet­tiin la­si­sei­nil­lä ma­kuu­huo­neek­si ja suu­res­ta au­las­ta loh­kais­tiin pie­ni työ­huo­ne. Pau­li-poi­ka il­moit­ti tu­los­taan pian muu­ton jäl­keen, jo­ten sop­pi muut­tui len­nos­sa las­ten­huo­neek­si.

Asun­non il­met­tä mo­der­ni­soi­tiin, mut­ta ra­ken­nu­sai­ka­kaut­ta py­rit­tiin kun­ni­oit­ta­maan mah­dol­li­sim­man pal­jon. Esi­mer­kik­si sä­vyt ja lis­tat va­lit­tiin sen mu­kaan.

Juho teki pal­jon re­mont­tia it­se, sil­lä hän on ol­lut nuo­re­na ra­ken­nus­hom­mis­sa. Ul­ko­puo­li­sil­ta os­tet­tiin lat­ti­oi­den hi­on­ta, säh­kö­työt ja keit­ti­ön asen­nus.

– Ko­dis­sa nä­ky­vät Ju­hon kä­den­tai­to ja hyvä sil­mä, Satu ke­huu.

Juho val­tuut­ti Sa­dun va­lit­se­maan pis­to­ra­si­at ja lis­tat, jot­ta tämä pys­tyi koh­dis­ta­maan tar­mon­sa kä­sil­lä ole­viin asi­oi­hin.

Olohuoneesta piti tulla vaaleanharmaa, mutta maalin sävy taittoi vaalean-siniseen. Satu aikoi ensin maalata huoneen uudelleen, mutta tottui väriin pian. Ensimmäisen kerroksen kaari-ikkunat ovat jugendtyyliä. Muualla talossa jugendkoristeita on käytetty säästeliäämmin, minkä takia talon luonnehditaan edustavan ”työläisjugendia”. Lundian hylly on Juhon lapsuudenkodista. Vihreät antiikkituolit huudettiin Bukowskin huutokaupasta.

Hertta-koira varaa aina paikan sohvalta.

Perheen musiikkiharrastus näkyy vinyylilevyjen määrässä. Levylautasella soi usein tunnelmallinen musiikki esimerkiksi uudesta Muumi-animaatiosta.

Mu­si­soi­vat mie­het

Satu ja Juho ta­pa­si­vat 14 vuot­ta sit­ten Sa­dun sil­loi­ses­sa ko­ti­kau­pun­gis­sa Vaa­sas­sa. Pian tul­tiin Hel­sin­kiin. Yh­teen he muut­ti­vat vii­den vuo­den seu­rus­te­lun jäl­keen.

Sa­dun ai­ka me­nee pit­käl­ti oi­keus­tie­teen opin­nois­sa, sil­lä hän kul­kee Ro­va­nie­mel­le lä­hi­o­pin­toi­hin. Vies­tin­tä­kon­sult­ti­na työs­ken­te­le­vä Juho soit­taa ki­ta­raa ja pe­laa ko­ri­pal­loa. Pau­li mu­si­soi ko­to­na ja tu­tus­tuu ur­kui­hin, ki­ta­raan ja viu­luun. Pau­li sai pe­rin­nök­si ki­ta­ran Ju­hon ukil­ta, van­hois­ta mus­ta­val­koi­sis­ta elo­ku­vis­ta tu­tul­ta näyt­te­li­jä ja koo­mik­ko Ee­me­li Toi­vo­sel­ta.

Vessan Satu on koristellut krumeluurilla. Tapetti on William Morrisin näyttävä Strawberry Thief.

Kis­sa­ku­vis­ta le­o­par­di­kuo­siin

Sil­ta­saa­ren asun­to on pa­rin toi­nen yh­tei­nen koti, ja sii­nä on asut­tu nel­jä vuot­ta. Satu on ol­lut kiin­nos­tu­nut si­sus­ta­mi­ses­ta lap­ses­ta as­ti. Vain tyy­lit ovat vaih­del­leet. En­sim­mäi­nen oma koti oli itä­mai­nen. Pa­rin en­sim­mäi­nen yh­tei­nen koti oli vaa­lea ja pel­kis­tet­ty. Siel­lä­kin rön­syi­le­vä si­sus­tus pää­si val­loil­leen ma­rok­ko­lais­tyy­li­sel­lä par­vek­keel­la.

Ny­kyi­ses­sä ko­dis­sa on ker­ros­tu­mia kai­kis­ta tyy­leis­tä pait­si lap­suu­den kis­sa­ku­vis­ta sei­näl­lä. Tai eh­kä ne­kin ovat pääs­seet ko­tiin vaat­tei­den le­o­par­di­kuo­sei­na.

– Ei ole eh­kä nor­maa­lia, mi­ten pal­jon mi­nul­la on le­o­par­di­kuo­sia. En osaa se­lit­tää, mikä sii­nä miel­lyt­tää mi­nua niin ko­vas­ti, Satu vit­sai­lee.

Satu on van­nou­tu­nut kis­saih­mi­nen, mut­ta Ju­hol­le oli sel­vää, et­tä heil­le tu­lee koi­ra. Per­hee­seen kuu­luu nyt kak­si bok­se­ria.

Naisen muotokuvan Sadun isä osti 1970-luvulla. Se kulki Sadun mukana muutoissa varastosta toiseen, kunnes pääsi vihdoin seinälle. Satu pitää sitä sympaattisena ja sopivasti hävyttömänä. Viime aikoina Satu on huomannut keräilevänsä 90-luvun keramiikkaa.

Kynttilänjalkojen keräily roihahti entisestään, kun Satu ystävineen metsästi niitä hänen ja Juhon hääkattaukseen Soutupaviljonkiin.

Si­säi­nen ha­rak­kuus nä­kyy

Si­sus­ta­mi­ses­sa Satu hy­väk­syt­tää va­lin­nat Ju­hol­la. Jos hän sai­si päät­tää yk­sin, koti oli­si vaa­le­an­pu­nai­sem­pi. Ny­ky­ti­lan­tees­sa se näyt­tää enem­män mo­lem­pien ko­dil­ta.

Pa­ris­kun­nan yh­tei­nen si­sus­tu­sins­pi­raa­tio vah­vis­tui hää­yö­nä St. Ge­or­ge -ho­tel­lis­sa. Se oli hei­dän mie­les­tään upe­as­ti si­sus­tet­tu cock­tail­baa­rei­neen ja Klaus Haa­pa­nie­men ta­pet­tei­neen. Haa­veis­sa oli jopa saa­da sa­maa ta­pet­tia olo­huo­nee­seen, mut­ta sel­vi­si, et­tä se oli­kin var­ta vas­ten ti­laan teh­ty maa­laus.

Nyt sei­niä ko­ris­ta­vat eri­lai­set tau­lut ja kip­si­veis­tok­set. Juho maa­laa it­se­kin.

– Tai­teen ke­rää­mi­nen kuu­los­taa va­ka­val­ta ja ai­kui­sel­ta hom­mal­ta, mut­ta tyk­kääm­me tai­tees­ta.

Satu ot­tai­si ko­tiin enem­män­kin ”kru­me­luu­ria”. Hän pi­tää kau­niis­ta yk­si­tyis­koh­dis­ta. Usein ne ki­mal­ta­vat mes­sin­gin sä­vyis­sä.

– Si­säi­nen ha­rak­kuu­te­ni nä­kyy eni­ten ves­sas­sa. Olen saa­nut lait­taa sin­ne kaik­kea iha­naa.

Alkovi rajattiin olohuoneesta omaksi tilakseen lasiseinillä, joista toinen on kiinteä ja toinen liukuu kiinni. Seinät on tehty kierrätetyistä terassin ikkunoista, jotka löytyivät vanhasta rautakaupasta. Makuuhuoneen päätyseinää koristaa graffiti-taiteilija Jani Tolinin teos, jonka hän on tehnyt valokuvaaja Oped Pelen valokuvan pohjalta.

Seinällä roikkuva hapsujakku on muisto Sadun polttareista, joissa hänet puettiin 1920-luvun tyyliin. Juho kiusoittelee korvaavansa sen miesten froteisella kylpytakilla.

Pauli-pojan pieni soppi lohkaistiin aulasta. Sinne kuljetaan olohuoneesta komeista pariovista.

Huu­mo­ria si­sus­tuk­seen

Sa­dul­le ta­va­rois­ta luo­pu­mi­nen on vai­ke­aa, jo­ten mo­net esi­neet odot­ta­vat vuo­ro­aan va­ras­tos­sa. Hän haa­vei­lee pys­ty­vän­sä kar­si­maan ta­va­raa, mut­ta kon­ma­ri­tus ei ole hä­nen jut­tun­sa.

Juho on tark­ka ja jär­jes­tel­mäl­li­nen ja or­ga­ni­soi ko­to­na esi­mer­kik­si as­ti­a­kaa­pit. Satu in­nos­tuu asi­ois­ta her­käs­ti ja läh­tee te­hok­kaas­ti pro­jek­tei­hin, mut­ta jos­kus asi­at jää­vät puo­li­tie­hen. Juho on pit­kä­jän­tei­sem­pi.

He­rä­te­os­tok­sia Satu ei kui­ten­kaan tee, vaan va­lit­see tark­kaan. Useim­mi­ten esi­neil­lä on myös jo­kin kiin­nos­ta­va ta­ri­na ker­rot­ta­va­naan. Mo­lem­pien si­sus­tus­fi­lo­so­fi­a­na on­kin, et­tä han­kin­nois­sa ja ko­din esi­neis­sä pi­tää ol­la jo­kin haus­ka juju. Huu­mo­ri yh­dis­tää pa­ris­kun­taa muu­ten­kin.

– Si­sus­ta­mi­sel­le ei ole mui­ta sään­tö­jä kuin se, et­tä sii­tä pi­tää tul­la hy­väl­le tuu­lel­le. Si­sus­tus­ta ei voi muu­ten­kaan ot­taa ko­vin va­ka­vas­ti, kun yh­teen­sä 70 ki­loa koi­raa su­tii lat­ti­al­la ja val­taa soh­vat, Satu sa­noo.

Olohuoneen seinää koristavat Gunnar Uotilan kipsiveistosnaiset, jotka Satu osti huutokaupasta Juholle 40-vuotislahjaksi.