JAT­KA KYL­VÄ­MIS­TÄ

Hyö­dyn­nä kas­vi­maa­ta­si par­haal­la mah­dol­li­sel­la ta­val­la kyl­vä­mäl­lä uu­sia kas­ve­ja, joi­den sa­toa saa jo lop­pu­ke­säl­lä ja syk­syl­lä. Kun kas­vi­maal­le tu­lee tyh­jiä koh­tia sa­don­kor­juun myö­tä, voit kyl­vää pi­naat­tia, re­tii­se­jä, ko­ri­an­te­ria, vuo­nan­kaa­lia, ta­val­lis­ta sa­laat­tia, her­nei­tä ja pork­ka­noi­ta. Her­neet voi syö­dä her­neen­ver­soi­na ja pork­ka­nat pik­ku­rui­si­na. Ko­kei­le myös tal­vi­sa­laat­tia, joka sel­vi­ää pak­kas­ten tu­loon saak­ka. Tal­vi­sa­laat­te­ja ovat mui­den mu­as­sa tat­soi, mit­su­na, mit­su­ba, pu­na­si­nap­pi, vil­li­ru­co­la ja vuo­nan­kaa­li.

KUI­VAA TO­MAA­TIT

Lii­kaa to­maat­te­ja? Säi­lö ne tal­vek­si kui­vaa­mal­la. Uu­ni­kui­va­tut to­maa­tit sil­pu­tun ros­ma­rii­nin kans­sa mais­tu­vat tai­vaal­li­sil­ta. Puo­li­ta to­maa­tit ja ri­pot­te­le pääl­le suo­laa. Lai­ta to­maa­tit 50–75-as­tei­seen uu­niin muu­ta­mak­si tun­nik­si. Jätä luuk­ku hie­man ra­ol­leen, niin kos­teus pää­see ulos. Älä kuu­men­na uu­nia yli 75-as­tei­sek­si, sil­lä lii­ka kuu­muus saa to­maa­tit ka­ra­mel­li­soi­tu­maan.

PA­KAS­TA PIH­LA­JAN­MAR­JAT

Ket­tu ei sa­no­nut pih­la­jan­mar­jo­ja hap­pa­mik­si, kos­ka ei yl­tä­nyt nii­hin, vaan kos­ka hä­nel­lä ei ol­lut pa­kas­tin­ta. Pane mar­jat pak­ka­seen päi­väk­si, niin nii­den maku peh­me­nee. Pih­la­jan­mar­jat ovat her­kul­li­sia, jo­ten älä pel­kää kit­ke­rää ma­kua.

SÄI­LÖ LUU­MUT TAL­VEK­SI

Luu­mu­sa­to on usein niin val­ta­va, et­tä he­del­mät uh­kaa­vat mä­dän­tyä puu­hun. Ke­rää luu­mut pak­ka­seen, jos­ta voit ot­taa nii­tä mar­me­la­diin, puu­roon ja me­huun. Luu­mut tu­lee pes­tä en­nen pa­kas­ta­mis­ta, mut­ta ki­vet voi pois­taa myö­hem­min­kin. Älä säi­käh­dä, vaik­ka luu­mut oli­si­vat­kin jau­hoi­sia. Sil­lä ei ole vä­liä, jos kei­tät he­del­mät jon­kin hap­pa­man, ku­ten tuo­reen ap­pel­sii­ni­me­hun kans­sa.

RA­PAR­PE­RIA JA­KA­MAAN

Vaik­ka ra­par­pe­ri tuot­taa­kin sa­toa us­kol­li­ses­ti vuo­si­kym­me­nes­tä toi­seen, van­ho­ja ra­par­pe­ri­pen­sai­ta kan­nat­taa ja­kaa noin vii­den vuo­den vä­lein. Me­he­vis­tä juu­ri­möt­ky­löis­tä saa uu­sia tai­mia vaik­ka ys­tä­vil­le ja­et­ta­vak­si. Elo−syys­kuus­sa on otol­li­nen ai­ka nos­taa juu­rak­ko maas­ta ja ja­kaa se te­rä­väl­lä pis­to­la­pi­ol­la. Juu­ret ovat hy­vin pak­su­ja ja haus­kan­nä­köi­siä pöt­ky­löi­tä. Tar­kis­ta, et­tä jo­kai­ses­sa ja­ko­pa­las­sa on elin­voi­mai­nen kas­vu­pis­te. Is­tu­ta tai ruu­ku­ta ja­ko­pa­lat sa­man tien, jot­tei­vät ne eh­di kui­vua.

AN­NA KÄR­HÖ­JEN KII­PEIL­LÄ

Kär­hö­jä kan­nat­taa is­tu­tel­la pit­kin puu­tar­haa pui­den ja pen­sai­den lä­hei­syy­teen. On mu­ka­vaa, kun kuk­kia il­mes­tyy ok­sien jou­kos­ta jos­kus sil­mien kor­keu­del­ta, toi­si­naan kor­keuk­sis­ta. Sal­li kär­hön ku­rot­taa lin­nun­pe­sää koh­ti ja an­na sen su­los­tut­taa kom­pos­ti­ke­hik­koa. Suo­mes­sa kär­höt is­tu­te­taan to­del­la sy­väl­le, paa­kun pääl­lä on ol­ta­va ai­na­kin 15 sent­tiä mul­taa. Kär­höt ar­vos­ta­vat sitä, et­tä nii­den juu­ret ovat var­jos­sa. Elo­kuus­sa voi vie­lä is­tut­taa uu­sia kär­hö­jä, jo­ten mars puu­tar­ha­myy­mä­lään!

VI­TA­MII­NI­POM­MI

Ruu­sun kiu­lu­kat ovat to­del­li­nen ter­veys­pom­mi. Par­haat ja suu­rim­mat kiu­lu­kat tu­le­vat kurt­tu­leh­ti­ruu­sui­hin (Rosa ru­go­sa). Vaik­ka kurt­tu­leh­ti­ruu­su on erit­täin kau­nis ja vie­lä näin hyö­dyl­li­nen­kin, se on lis­tat­tu vaa­ral­li­sek­si tu­lo­kas­la­jik­si, sil­lä se le­vi­ää hel­pos­ti ja val­taa alaa al­ku­pe­räis­kas­veil­ta. Kan­nat­taa siis poi­mia kiu­lu­kat tal­teen, ne si­säl­tä­vät muun mu­as­sa A-, B-, Cja K-vi­ta­mii­ne­ja.