TEA HONKASALO
KUVAT ARSI IKÄHEIMONEN
Koti ja keittiö 12/2014
MIKÄ: 1900-luvun alussa rakennettu hirsitalo 8 h + k, 234 m² ja sauna 25 m². MISSÄ: Fiskarsissa. TÄÄLLÄ ASUVAT: Hienopuuseppä Petri Koivusipilä, vaimo Annami sekä lapset Liina ja Seela, 11, Eeli, 14, ja Latte-kissa.
Välitilassa on Tapettitalon Kirsikkapuu-paperitapetti. Pormestarin tuolit Petri osti huonokuntoisina ystävältään. Naapuri verhoili ne muutama vuosi sitten. Valaisin on Lundian mallistosta. Tyttäret soittavat molemmat äidin vanhaa pianoa. Kirjahylly on ostettu Ikeasta.
Kapea ajotie kiemurtelee jalopuiden ja pienten peltoaukioiden välistä. Oikealla puolella virtaa paikoin sula Fiskarsinjoki. Tuntuu kuin olisimme siirtyneet suoraan joulusatuun. Tie vie suoraan Fiskarsin Ruukin kylänraitille. Vasemmalla komeilee Fiskarsin kartanon päärakennus ja oikealla kauniit vanhat tiilirakennukset joen rannalla. Lumiset puut kurkottavat oksiaan joen pintaa kohti. Pienen matkan päässä kylänraitista Suutarinmäellä seisoo suuri punamullattu hirsitalo Snillarvilla. Se on hienopuuseppä Petri Koivusipilän koti ja taidonnäyte.
Pikkupöydät ovat syntyneet yhteistyössä sveitsiläisen Werner Blaserin kanssa. Sohva on Petrin tekemä ja tyynyt Tiina Tuunasen. Kuusen lumitähtikoristeet ovat ystävän Erikeeper-liimasta taituroimat. Lapset ovat koristelleet kuusen äidin kanssa itse leipomillaan pipareilla.
Töihin Fiskarsiin
Petri muutti Fiskarsiin alun perin työn takia. Ajatus syntyi jo opiskeluaikana. Puuseppä Kari Virtanen oli Petrin opettajana Heinolan hienopuuseppäkoulussa ja houkutteli Petrin Fiskarsiin verstaalleen töihin.
– Kari tiedusteli, olisinko kiinnostunut tulemaan Fiskarsiin töihin heti valmistuttuani. Aluksi perheemme muutti vuokralle kasarmiin Fiskarsin pääraitin varrelle. Kun esikoisemme syntyi, halusimme uuden oman talon, Petri kertoo.
Välitilassa on Tapettitalon Kirsikkapuu-paperitapetti. Pormestarin tuolit Petri osti huonokuntoisina ystävältään. Naapuri verhoili ne muutama vuosi sitten. Valaisin on Lundian mallistosta. Tyttäret soittavat molemmat äidin vanhaa pianoa. Kirjahylly on ostettu Ikeasta.
Fiskarsin kaava ei ollut kuitenkaan vielä valmis, joten hyviä tontteja ei ollut tarjolla. Kaikki kylän talot on alun perin omistanut Fiskars-yhtiö. Suutarinmäellä sijaitseva kahden asunnon Snillarvilla tuli myyntiin vuonna 2001 vuokralaisten muutettua pois.
1900-luvun alkupuolella talossa asui neiti, joka työskenteli Ruukinkonttorissa. Hän jäi kiinni kavalluksesta (försnilla, suomeksi kavaltaa), menetti työn konttorissa ja asuntonsa. Taloa on siitä lähtien kutsuttu Snillarvillaksi. Talon tarkka rakennusvuosi ei ole tiedossa, mutta luultavasti se on peräisin 1900-luvun alusta, jolta ajalta ovat Turun kaakelitehtaan kaakeliuunit.
Ikean pyöreä matto toistaa punaiseksi maalatun pönttöuunin muotoa ja sävyä. Jyskin peilin edessä on Petrin tekemä Pari-jakkara, design Veera Sievänen. Pallovalaisin on hankittu Ikeasta.
Remontoijan unelma
Talo oli ollut Fiskarsin henkilökunnan asuntona. Koko Suutarinmäki oli nimensä mukaisesti työläisten aluetta. Ostettaessa talo oli lähes alkuperäisessä kunnossa. Tapetteja oli todella paljon, joissakin kohdissa toistakymmentä kerrosta. Talossa ei ollut juoksevaa vettä eikä viemäriä. Lämmitys hoitui uuneilla. Katto oli vaihdettu 1960-luvulla ja se oli verhoiltu mineriittilevyillä. Nämä olivat viimeisimmät remontit. Olosuhteisiin nähden rakennus oli hyvässä kunnossa, mutta lattia piti purkaa ja alimpia palkkeja uusia. Vanhat ikkunat kunnostettiin.
Petri on itse suunnitellut ja tehnyt keittiön. Joulupuuro valmistetaan kaasuliedellä. Katto-valaisin on ostettu Stockmannilta.
– Jouduimme tekemään paljon vaikeita valintoja. En ollut innostunut korjausrakentamisesta, enkä tiennyt siitä juuri mitään, mutta näin hienoa interiööriä ei voinut kokonaan modernisoida. Oli tehtävä kompromisseja tyylin suhteen. Aluksi maalasimme kaikki seinät. Nyt olemme laittaneet myös tapetteja, jotka kuuluvat talon henkeen. Pelkästään ikkunoiden entisöintiin kului 700 tuntia. Ammattilaisena pystyin tekemään työn itse, muuten se olisi ollut taloudellisesti mahdotonta, Petri kertoo.
Petri korjasi taloa puolitoista vuotta päivätyönsä ohessa. Ensin saatiin alakerta asuttavaksi ja vuosina 2007–2008 valmistui yläkerta.
Juhlakattaus on valmis. Pöytä, verhoiltu tuoli ja jakkarat ovat Petrin yrityksen valmistamia ja muut tuolit Nikarin malleja. Punainen taulu on Hanne Horte-Garnerin teos. Ikean kattokruunusta riippuvat keraamiset koristeet ovat Anneli Sainion. Karin Widnäsin astiat ovat Onomasta.
Kahdesta tehtiin yksi
Talossa oli alun perin kaksi asuntoa, ja se oli jaettu keskeltä poikki, siksi yläkertaan menee kahdet portaat. Alkuperäisiä seinien paikkoja ei haluttu muuttaa, mutta joitakin oviaukkoja jouduttiin siirtämään yhdistettäessä kaksi asuntoa. Yläkerrassa oli vain yhdet lämpöeristetyt huoneet. Kylmätila välissä oli aivan tikkojen hakkaama. Alueella on paljon tikkoja, sillä ne viihtyvät Fiskarsin vanhoissa lehtipuumetsiköissä.
Sängyn Petri on suunnitellut jo opiskeluaikana. Yöpöytä ja tuoli ovat Petrin valmistamia Nikarin mallien mukaisesti. Ikkunan alla on varapatjoja.
– Meillä oli kaksi tiukkaa vuotta, kun lapset syntyivät. Silloin oli pakko pitää taukoa remontissa. Kun lapset kasvoivat ja tarvitsivat lisää tilaa, remontoin yläkerran huoneet. Kun ryhdyin yrittäjäksi, meni aikaa ennen kuin sain yritykseni pyörimään. Piti olla armollinen itselleen, Petri tuumaa.
Petri ei ehtinyt ja jaksanut tehdä kaikkea itse. Perhe sai naapureilta vinkin virolaisesta timpurista, joka oli korjannut useita taloja samalla alueella.
Artekin tuoli on ostettu huuto.netistä. Palikat ovat varapatjoja Maskusta. Nukkumapaikkoja tarvitaan, kun on paljon vieraita. Lunetti-ikkuna paljastui vasta, kun mineriittikatto purettiin. Sille saatiin pikaisesti uusi rakennuslupa. Kantavat puupalkit ovat tervaleppää.
Keittiö on talon sydän
Keittiön kaapistot ja lähes kaikki kodin kalusteet ovat Petrin tekemiä. Petri halusi tehdä omanlaisensa keittiön, jotta se erottuisi massatuotannosta. Nyt jo 12 vuotta vanha keittiö on kestänyt hyvin aikaa.
Pakkasherra on vieraillut Fiskarsin vanhan myllyn luona.
Vanhan talon hulppea huonekorkeus mahdollisti yläkaappien asennuksen tosi ylös. Työtaso on 70 cm syvä, siinä on myös syvyyden vaihteluita. Välitilan alumiinilevyn pinta on elävöitetty kuvioharjaamalla. Levy oli ollut osuuskunnan näyttelyssä taustalevynä. Se löytyi siivoustalkoissa osuuskunnan varastosta. Petri jätti levyn pariksi vuodeksi ulos ja testasi kestääkö levy kosteutta.
Keittiössä ei ole ruokapöytää vaan pieni työtaso ja saareke keskellä huonetta. Se riittää, koska perhe syö viereisessä ruokasalissa. Alkuperäinen, huonokuntoinen puuhella piti purkaa. Naapurilla oli onneksi tarjolla ylimääräisiä liesiä. He olivat juuri purkaneet talonsa kahdeksan hellahuonetta.
Joulusauna odottaa kylpijöitä. Saunan edessä on Petrin mummolan pirtin penkki. Reiät olivat puhdetöitä varten. Halkoteline on Petrin tekemä.
Taidetta ja taidonnäytteitä
– Valtava ruokapöytä on suunniteltu ulkokalusteeksi. Jalkaidean sain puunkantotelineestä,
jalat saa irti säilytystä varten. Tämän pöydän ympärille mahtuu perhe ja ystävät syömään yhdessä. Ulkokäyttöön soveltuva pöytä kestää hyvin lapsiperheessä. Päädyissä olevat tuolit ovat valmistamiani prototyyppejä. Muut ovat Nikarin tuotantoa, Petri summaa.
Tontilla oli paljon vanhoja mäntyjä. Muutama niistä kaadettiin. Petri keräsi oksia talteen, joista hän teki hauskat pyyhenaulakot. Ne pintakäsiteltiin Osmo Color -puuvahalla. Puku-huoneen penkit ovat Petrin tekemät. Pöytä syntyi kahdesta puunkanto-telineestä, joiden päälle laitettiin lauta. Sama idea toimii myös penkkinä tai kirjahyllynä.
Keittiön värit harmaa, valkoinen ja punainen toistuvat koko talossa. Naapurissa asuva taidemaalari ja lavastaja Hanne Horte-Garner on tehnyt ruokasalin punaisen maalauksen. Jakkarat on suunnitellut Mikko Merz ja Petrin yritys valmistaa niitä. Taulun sävyyn sopiva kiinankaappi on löytö Billnäsin antiikkimessuilta. Petri ihastui sen intensiiviseen väriin ja taidokkaaseen käsityöhön.
Saunassa on harras tunnelma. Petri on tehnyt jykevät lauteet leveästä haapalankusta.
Saunassa loppui kiire
– Suutarinmäen vanhimmat talot ovat suojeltuja. Saimme puoltavan lausunnon museovirastolta erillisen saunarakennuksen rakentamiseen vanhan maakellarin päälle. Muutenkin heidän kanssaan yhteistyö on sujunut hyvin, Petri toteaa.
Saunan ulkonäöstä vastasi arkkitehtipariskunta Lasse ja Tuulia Minkkinen Fiskarsista. Petri suunnitteli sisätilat. Karjaalainen hirsirakentaja Magnus Fagerström teki rungon vesikattoon asti. Loput Petri on rakentanut itse.
– Onneksemme moni remontoi saunaansa samaan aikaan, joten kylänraitilla keskustellessa tuttujen kanssa saattoi kysellä muuraria tai udella mistä sai pellavaeristeitä. Magnuskin löytyi puskaradion kautta, Petri kertoo.
Punavalkoinen Snillarvilla kohoaa komeana Suutarinmäellä.
Petri halusi tilavaan saunaan kiukaan, jossa suuluukku on pukuhuoneen puolella. Se on helppo lämmittää ja toimii takkana pukuhuoneeseen. Sydänkiukaassa on myös hyvä hyötysuhde. Lämmin ilma kiertää 3,2 metriä kiukaan sisällä ja varastoituu keraamisiin kiuaskiviin. Iso sauna vaatii paljon kiviä pitämään lämpöä, mutta lämpiää pienellä puumäärällä.
– Kun pihasauna valmistui, loppui kiire. Oli ihanaa, kun pääsimme omaan saunaan. Emme miettineet enää keskeneräisyyksiä. Nyt lasikuistikin on melkein valmis. Kun kelit lämpenevät, maalaamme sen. Seuraavaksi vuorossa ovat toiset portaat ja yläkerran kylpyhuone, Petri summaa.
Tämän jutun ilmestyessä Petri on jo saanut Snillarvillan remontin valmiiksi.
LUETUIMMAT
LUE KOTI & KEITTIÖ
KATSO RESEPTIT
YHTEISTYÖSSÄ
LUETUIMMAT
LUE KOTI & KEITTIÖ
KATSO RESEPTIT
YHTEISTYÖSSÄ