MIKÄ: 1900-lu­vun alus­sa ra­ken­net­tu hir­si­ta­lo 8 h + k, 234 m² ja sau­na 25 m². MIS­SÄ: Fis­kar­sis­sa. TÄÄL­LÄ ASU­VAT: Hie­no­puu­sep­pä Pet­ri Koi­vu­si­pi­lä, vai­mo An­na­mi sekä lap­set Lii­na ja See­la, 11, Ee­li, 14, ja Lat­te-kis­sa.

Välitilassa on Tapettitalon Kirsikkapuu-paperitapetti. Pormestarin tuolit Petri osti huonokuntoisina ystävältään. Naapuri verhoili ne muutama vuosi sitten. Valaisin on Lundian mallistosta. Tyttäret soittavat molemmat äidin vanhaa pianoa. Kirjahylly on ostettu Ikeasta.

Ka­pea ajo­tie kie­mur­te­lee ja­lo­pui­den ja pien­ten pel­to­au­ki­oi­den vä­lis­tä. Oi­ke­al­la puo­lel­la vir­taa pai­koin sula Fis­kar­sin­jo­ki. Tun­tuu kuin oli­sim­me siir­ty­neet suo­raan jou­lu­sa­tuun. Tie vie suo­raan Fis­kar­sin Ruu­kin ky­län­rai­til­le. Va­sem­mal­la ko­mei­lee Fis­kar­sin kar­ta­non pää­ra­ken­nus ja oi­ke­al­la kau­niit van­hat tii­li­ra­ken­nuk­set joen ran­nal­la. Lu­mi­set puut kur­kot­ta­vat ok­si­aan joen pin­taa koh­ti. Pie­nen mat­kan pääs­sä ky­län­rai­tis­ta Suu­ta­rin­mä­el­lä sei­soo suu­ri pu­na­mul­lat­tu hir­si­ta­lo Snil­lar­vil­la. Se on hie­no­puu­sep­pä Pet­ri Koi­vu­si­pi­län koti ja tai­don­näy­te.

Pikkupöydät ovat syntyneet yhteistyössä sveitsiläisen Werner Blaserin kanssa. Sohva on Petrin tekemä ja tyynyt Tiina Tuunasen. Kuusen lumitähtikoristeet ovat ystävän Erikeeper-liimasta taituroimat. Lapset ovat koristelleet kuusen äidin kanssa itse leipomillaan pipareilla.

Töi­hin Fis­kar­siin

Pet­ri muut­ti Fis­kar­siin alun pe­rin työn ta­kia. Aja­tus syn­tyi jo opis­ke­lu­ai­ka­na. Puu­sep­pä Kari Vir­ta­nen oli Pet­rin opet­ta­ja­na Hei­no­lan hie­no­puu­sep­pä­kou­lus­sa ja hou­kut­te­li Pet­rin Fis­kar­siin vers­taal­leen töi­hin.

– Kari tie­dus­te­li, oli­sin­ko kiin­nos­tu­nut tu­le­maan Fis­kar­siin töi­hin heti val­mis­tut­tu­a­ni. Aluk­si per­heem­me muut­ti vuok­ral­le ka­sar­miin Fis­kar­sin pää­rai­tin var­rel­le. Kun esi­koi­sem­me syn­tyi, ha­lu­sim­me uu­den oman ta­lon, Pet­ri ker­too.

Välitilassa on Tapettitalon Kirsikkapuu-paperitapetti. Pormestarin tuolit Petri osti huonokuntoisina ystävältään. Naapuri verhoili ne muutama vuosi sitten. Valaisin on Lundian mallistosta. Tyttäret soittavat molemmat äidin vanhaa pianoa. Kirjahylly on ostettu Ikeasta.

Fis­kar­sin kaa­va ei ol­lut kui­ten­kaan vie­lä val­mis, jo­ten hy­viä tont­te­ja ei ol­lut tar­jol­la. Kaik­ki ky­län ta­lot on alun pe­rin omis­ta­nut Fis­kars-yh­tiö. Suu­ta­rin­mä­el­lä si­jait­se­va kah­den asun­non Snil­lar­vil­la tuli myyn­tiin vuon­na 2001 vuok­ra­lais­ten muu­tet­tua pois.

1900-lu­vun al­ku­puo­lel­la ta­los­sa asui nei­ti, joka työs­ken­te­li Ruu­kin­kont­to­ris­sa. Hän jäi kiin­ni ka­val­luk­ses­ta (förs­nil­la, suo­mek­si ka­val­taa), me­net­ti työn kont­to­ris­sa ja asun­ton­sa. Ta­loa on sii­tä läh­tien kut­sut­tu Snil­lar­vil­lak­si. Ta­lon tark­ka ra­ken­nus­vuo­si ei ole tie­dos­sa, mut­ta luul­ta­vas­ti se on pe­räi­sin 1900-lu­vun alus­ta, jol­ta ajal­ta ovat Tu­run kaa­ke­li­teh­taan kaa­ke­liu­u­nit.

Ikean pyöreä matto toistaa punaiseksi maalatun pönttöuunin muotoa ja sävyä. Jyskin peilin edessä on Petrin tekemä Pari-jakkara, design Veera Sievänen. Pallovalaisin on hankittu Ikeasta.

Re­mon­toi­jan unel­ma

Talo oli ol­lut Fis­kar­sin hen­ki­lö­kun­nan asun­to­na. Koko Suu­ta­rin­mä­ki oli ni­men­sä mu­kai­ses­ti työ­läis­ten alu­et­ta. Os­tet­ta­es­sa talo oli lä­hes al­ku­pe­räi­ses­sä kun­nos­sa. Ta­pet­te­ja oli to­del­la pal­jon, jois­sa­kin koh­dis­sa tois­ta­kym­men­tä ker­ros­ta. Ta­los­sa ei ol­lut juok­se­vaa vet­tä ei­kä vie­mä­riä. Läm­mi­tys hoi­tui uu­neil­la. Kat­to oli vaih­det­tu 1960-lu­vul­la ja se oli ver­hoil­tu mi­ne­riit­ti­le­vyil­lä. Nämä oli­vat vii­mei­sim­mät re­mon­tit. Olo­suh­tei­siin näh­den ra­ken­nus oli hy­väs­sä kun­nos­sa, mut­ta lat­tia piti pur­kaa ja alim­pia palk­ke­ja uu­sia. Van­hat ik­ku­nat kun­nos­tet­tiin.

Petri on itse suunnitellut ja tehnyt keittiön. Joulupuuro valmistetaan kaasuliedellä. Katto-valaisin on ostettu Stockmannilta.

–  Jou­duim­me te­ke­mään pal­jon vai­kei­ta va­lin­to­ja. En ol­lut in­nos­tu­nut kor­jaus­ra­ken­ta­mi­ses­ta, en­kä tien­nyt sii­tä juu­ri mi­tään, mut­ta näin hie­noa in­te­ri­öö­riä ei voi­nut ko­ko­naan mo­der­ni­soi­da. Oli teh­tä­vä komp­ro­mis­se­ja tyy­lin suh­teen. Aluk­si maa­la­sim­me kaik­ki sei­nät. Nyt olem­me lait­ta­neet myös ta­pet­te­ja, jot­ka kuu­lu­vat ta­lon hen­keen. Pel­käs­tään ik­ku­noi­den en­ti­söin­tiin ku­lui 700 tun­tia. Am­mat­ti­lai­se­na pys­tyin te­ke­mään työn it­se, muu­ten se oli­si ol­lut ta­lou­del­li­ses­ti mah­do­ton­ta, Pet­ri ker­too.

Pet­ri kor­ja­si ta­loa puo­li­tois­ta vuot­ta päi­vä­työn­sä ohes­sa. En­sin saa­tiin ala­ker­ta asut­ta­vak­si ja vuo­si­na 2007–2008 val­mis­tui ylä­ker­ta.

Juhlakattaus on valmis. Pöytä, verhoiltu tuoli ja jakkarat ovat Petrin yrityksen valmistamia ja muut tuolit Nikarin malleja. Punainen taulu on Hanne Horte-Garnerin teos. Ikean kattokruunusta riippuvat keraamiset koristeet ovat Anneli Sainion. Karin Widnäsin astiat ovat Onomasta.

Kah­des­ta teh­tiin yk­si

Ta­los­sa oli alun pe­rin kak­si asun­toa, ja se oli ja­et­tu kes­kel­tä poik­ki, sik­si ylä­ker­taan me­nee kah­det por­taat. Al­ku­pe­räi­siä sei­nien paik­ko­ja ei ha­lut­tu muut­taa, mut­ta joi­ta­kin ovi­auk­ko­ja jou­dut­tiin siir­tä­mään yh­dis­tet­tä­es­sä kak­si asun­toa. Ylä­ker­ras­sa oli vain yh­det läm­pö­e­ris­te­tyt huo­neet. Kyl­mä­ti­la vä­lis­sä oli ai­van tik­ko­jen hak­kaa­ma. Alu­eel­la on pal­jon tik­ko­ja, sil­lä ne viih­ty­vät Fis­kar­sin van­hois­sa leh­ti­puu­met­si­köis­sä.

Sängyn Petri on suunnitellut jo opiskeluaikana. Yöpöytä ja tuoli ovat Petrin valmistamia Nikarin mallien mukaisesti. Ikkunan alla on varapatjoja.

– Meil­lä oli kak­si tiuk­kaa vuot­ta, kun lap­set syn­tyi­vät. Sil­loin oli pak­ko pi­tää tau­koa re­mon­tis­sa. Kun lap­set kas­voi­vat ja tar­vit­si­vat li­sää ti­laa, re­mon­toin ylä­ker­ran huo­neet. Kun ryh­dyin yrit­tä­jäk­si, meni ai­kaa en­nen kuin sain yri­tyk­se­ni pyö­ri­mään. Piti ol­la ar­mol­li­nen it­sel­leen, Pet­ri tuu­maa.

Pet­ri ei eh­ti­nyt ja jak­sa­nut teh­dä kaik­kea it­se. Per­he sai naa­pu­reil­ta vin­kin vi­ro­lai­ses­ta tim­pu­ris­ta, joka oli kor­jan­nut usei­ta ta­lo­ja sa­mal­la alu­eel­la.

Artekin tuoli on ostettu huuto.netistä. Palikat ovat varapatjoja Maskusta. Nukkumapaikkoja tarvitaan, kun on paljon vieraita. Lunetti-ikkuna paljastui vasta, kun mineriittikatto purettiin. Sille saatiin pikaisesti uusi rakennuslupa. Kantavat puupalkit ovat tervaleppää.

Keit­tiö on ta­lon sy­dän

Keit­ti­ön kaa­pis­tot ja lä­hes kaik­ki ko­din ka­lus­teet ovat Pet­rin te­ke­miä. Pet­ri ha­lu­si teh­dä oman­lai­sen­sa keit­ti­ön, jot­ta se erot­tui­si mas­sa­tuo­tan­nos­ta. Nyt jo 12 vuot­ta van­ha keit­tiö on kes­tä­nyt hy­vin ai­kaa.

Pakkasherra on vieraillut Fiskarsin vanhan myllyn luona.

Van­han ta­lon hulp­pea huo­ne­kor­keus mah­dol­lis­ti ylä­kaap­pien asen­nuk­sen tosi ylös. Työ­ta­so on 70 cm syvä, sii­nä on myös sy­vyy­den vaih­te­lui­ta. Vä­li­ti­lan alu­mii­ni­le­vyn pin­ta on elä­vöi­tet­ty ku­vi­o­har­jaa­mal­la. Levy oli ol­lut osuus­kun­nan näyt­te­lys­sä taus­ta­le­vy­nä. Se löy­tyi sii­vous­tal­kois­sa osuus­kun­nan va­ras­tos­ta. Pet­ri jät­ti le­vyn pa­rik­si vuo­dek­si ulos ja tes­ta­si kes­tää­kö levy kos­teut­ta.

Keit­ti­ös­sä ei ole ruo­ka­pöy­tää vaan pie­ni työ­ta­so ja saa­re­ke kes­kel­lä huo­net­ta. Se riit­tää, kos­ka per­he syö vie­rei­ses­sä ruo­ka­sa­lis­sa. Al­ku­pe­räi­nen, huo­no­kun­toi­nen puu­hel­la piti pur­kaa. Naa­pu­ril­la oli on­nek­si tar­jol­la yli­mää­räi­siä lie­siä. He oli­vat juu­ri pur­ka­neet ta­lon­sa kah­dek­san hel­la­huo­net­ta.

Joulusauna odottaa kylpijöitä. Saunan edessä on Petrin mummolan pirtin penkki. Reiät olivat puhdetöitä varten. Halkoteline on Petrin tekemä.

Tai­det­ta ja tai­don­näyt­tei­tä

– Val­ta­va ruo­ka­pöy­tä on suun­ni­tel­tu ul­ko­ka­lus­teek­si. Jal­kai­de­an sain puun­kan­to­te­li­nees­tä,

ja­lat saa ir­ti säi­ly­tys­tä var­ten. Tä­män pöy­dän ym­pä­ril­le mah­tuu per­he ja ys­tä­vät syö­mään yh­des­sä. Ul­ko­käyt­töön so­vel­tu­va pöy­tä kes­tää hy­vin lap­si­per­hees­sä. Pää­dyis­sä ole­vat tuo­lit ovat val­mis­ta­mi­a­ni pro­to­tyyp­pe­jä. Muut ovat Ni­ka­rin tuo­tan­toa, Pet­ri sum­maa.

Tontilla oli paljon vanhoja mäntyjä. Muutama niistä kaadettiin. Petri keräsi oksia talteen, joista hän teki hauskat pyyhenaulakot. Ne pintakäsiteltiin Osmo Color -puuvahalla. Puku-huoneen penkit ovat Petrin tekemät. Pöytä syntyi kahdesta puunkanto-telineestä, joiden päälle laitettiin lauta. Sama idea toimii myös penkkinä tai kirjahyllynä.

Keit­ti­ön vä­rit har­maa, val­koi­nen ja pu­nai­nen tois­tu­vat koko ta­los­sa. Naa­pu­ris­sa asu­va tai­de­maa­la­ri ja la­vas­ta­ja Han­ne Hor­te-Gar­ner on teh­nyt ruo­ka­sa­lin pu­nai­sen maa­lauk­sen. Jak­ka­rat on suun­ni­tel­lut Mik­ko Merz ja Pet­rin yri­tys val­mis­taa nii­tä. Tau­lun sä­vyyn so­pi­va kii­nan­kaap­pi on löy­tö Bil­l­nä­sin an­tiik­ki­mes­suil­ta. Pet­ri ihas­tui sen in­ten­sii­vi­seen vä­riin ja tai­dok­kaa­seen kä­si­työ­hön.

Saunassa on harras tunnelma. Petri on tehnyt jykevät lauteet leveästä haapalankusta.

Sau­nas­sa lop­pui kii­re

– Suu­ta­rin­mä­en van­him­mat ta­lot ovat suo­jel­tu­ja. Saim­me puol­ta­van lau­sun­non mu­se­o­vi­ras­tol­ta eril­li­sen sau­na­ra­ken­nuk­sen ra­ken­ta­mi­seen van­han maa­kel­la­rin pääl­le. Muu­ten­kin hei­dän kans­saan yh­teis­työ on su­ju­nut hy­vin, Pet­ri to­te­aa.

Sau­nan ul­ko­nä­ös­tä vas­ta­si ark­ki­teh­ti­pa­ris­kun­ta Las­se ja Tuu­lia Mink­ki­nen Fis­kar­sis­ta. Pet­ri suun­nit­te­li si­sä­ti­lat. Kar­jaa­lai­nen hir­si­ra­ken­ta­ja Mag­nus Fa­gerst­röm teki run­gon ve­si­kat­toon as­ti. Lo­put Pet­ri on ra­ken­ta­nut it­se.

– On­nek­sem­me moni re­mon­toi sau­naan­sa sa­maan ai­kaan, jo­ten ky­län­rai­til­la kes­kus­tel­les­sa tut­tu­jen kans­sa saat­toi ky­sel­lä muu­ra­ria tai udel­la mis­tä sai pel­la­va­e­ris­tei­tä. Mag­nus­kin löy­tyi pus­ka­ra­di­on kaut­ta, Pet­ri ker­too.

Punavalkoinen Snillarvilla kohoaa komeana Suutarinmäellä.

Pet­ri ha­lu­si ti­la­vaan sau­naan kiu­kaan, jos­sa suu­luuk­ku on pu­ku­huo­neen puo­lel­la. Se on help­po läm­mit­tää ja toi­mii tak­ka­na pu­ku­huo­nee­seen. Sy­dän­kiu­kaas­sa on myös hyvä hyö­ty­suh­de. Läm­min il­ma kier­tää 3,2 met­riä kiu­kaan si­säl­lä ja va­ras­toi­tuu ke­raa­mi­siin kiu­as­ki­viin. Iso sau­na vaa­tii pal­jon ki­viä pi­tä­mään läm­pöä, mut­ta läm­pi­ää pie­nel­lä puu­mää­räl­lä.

– Kun pi­ha­sau­na val­mis­tui, lop­pui kii­re. Oli iha­naa, kun pää­sim­me omaan sau­naan. Em­me miet­ti­neet enää kes­ke­ne­räi­syyk­siä. Nyt la­si­kuis­ti­kin on mel­kein val­mis. Kun ke­lit läm­pe­ne­vät, maa­laam­me sen. Seu­raa­vak­si vuo­ros­sa ovat toi­set por­taat ja ylä­ker­ran kyl­py­huo­ne, Pet­ri sum­maa.

Tä­män ju­tun il­mes­ty­es­sä Pet­ri on jo saa­nut Snil­lar­vil­lan re­mon­tin val­miik­si.