Te­ras­sil­le pais­taa au­rin­ko ja me­ri­mai­se­maa täp­lit­tä­vät pur­je­ve­nei­den mas­tot.

– Tuol­la teh­dään maa­il­man­kuu­lu­ja Swan-pur­je­ve­nei­tä, Ma­ria Lu­nab­ba vink­kaa mas­to­me­ren suun­taan.

Ma­ria Lu­nab­ban ja Mat­ti Heik­ki­län ke­sä­paik­ka si­jait­see saa­res­sa, ly­hy­en ve­ne­mat­kan pääs­sä man­te­reel­ta. Au­ton kään­tö­pai­kal­ta on mat­kaa Pie­tar­saa­ren kes­kus­taan vain 10 mi­nuut­tia.

Ma­ria ja Mat­ti löy­si­vät ke­sä­pa­ra­tii­sin­sa 17 vuot­ta sit­ten. Alun pe­rin hei­dät hur­ma­si 1800-lu­vun lo­pul­la ra­ken­net­tu iso hir­si­hu­vi­la Stora Vil­lan. Noin 190-ne­li­öi­nen hir­si­ta­lo on edel­leen per­heen ke­sän­vie­ton kes­ki­pis­te. Kol­me vuot­ta sit­ten val­mis­tui pie­nem­pi hir­si­ta­lo lä­hem­mäk­si ran­taa.

– Ha­lu­sim­me ym­pä­ri­vuo­ti­sen kak­ko­sa­sun­non. Ison hir­si­hu­vi­lan läm­mit­tä­mi­nen on työ­läs­tä, sa­noo Ma­ria.

Förmaketiksi nimetty mökki päätettiin jättää hirsipinnalle. Maria mietti hirsien harmaannuttamista rautavihtrillillä, mutta luopui ajatuksesta oltuaan Panu Kailan luennolla. Luonto hoitakoon homman omaa tahtiinsa.

TA­LON­HA­LAA­JA PE­LAS­TI HIR­SI­RUN­GON

Si­säl­lä För­ma­ke­tik­si ni­me­tys­sä mö­kis­sä kat­to on kor­ke­al­la ja ik­ku­noi­ta on joka suun­taan. Kor­ke­an olo­huo­ne­o­san jat­ko­na on ma­ta­lam­pi eteis- ja keit­ti­ö­pää­ty. Ala­ker­ta on yh­tä suur­ta ti­laa, jon­ka kes­kel­tä nou­se­vat por­taat nuk­ku­ma­par­vel­le.

Nukkumaparvella on hyvin korkeutta. Tilan tuntu syntyy matalista sängyistä, jotka ovat lähes lattian tasossa. Pikkuinen ikkuna on kierrätystavaraa. Se on huollettu ja lopuksi maalattu pellavaöljymaalilla. Kesällä Förmaketin parvella nukkuvat useimmiten Marian ja Matin poika ja hänen tyttöystävänsä. Vanhempien makuuhuone on kesäisin huvilassa.

– Em­me ha­lun­neet tän­ne vä­li­sei­niä. Al­ku­jaan täs­sä ti­las­sa on ol­lut kak­si huo­net­ta.

Pin­nat hoh­ta­vat val­koi­suut­taan. Vä­riä tuo­vat haus­kas­ti ko­ris­te­maa­la­tut ta­lon­poi­kais­ka­lus­teet ja kel­tai­nen ruo­kai­lu­ryh­mä.

– 1960-lu­vul­la vä­rik­kääk­si maa­la­tut ka­lus­teet on pe­rit­ty. Ne ovat vä­hän has­su­ja, Ma­ria to­te­aa.

Hir­ret näyt­tä­vät van­hoil­ta, mut­ta on­ko talo uu­si vai van­ha?

– Talo on van­ha, mut­ta paik­ka on uu­si. Talo si­jait­si alun pe­rin sy­vem­mäl­lä saa­res­sa, met­sän kes­kel­lä, ja nimi oli sil­loin Skogs­vil­lan, Ma­ria ker­too.

It­se­ään ”ta­lon­ha­laa­jak­si” kut­su­vaa Ma­ri­aa har­mit­ti vuo­si­kau­sik­si käyt­tä­mät­tä jää­neen Skogs­vil­la­nin kova koh­ta­lo.

– Ta­lon ka­tos­sa oli rei­kä ja se oli pääs­syt huo­noon kun­toon.

Ma­ria näki Skogs­vil­la­nis­sa po­ten­ti­aa­lia. Hir­si­run­koi­nen ala­o­sa näyt­ti pääl­li­sin puo­lin ole­van hy­väs­sä kun­nos­sa. Toi­sen ker­rok­sen lau­ta­ra­ken­tei­nen osa oli saa­nut enem­män sii­peen­sä.

– Mie­tin, et­tä tuos­sa oli­si hyvä run­ko ta­lol­le. Hir­si­ta­lon­han voi pur­kaa osiin, siir­tää ja koo­ta uu­del­leen.

Ma­ria sel­vit­ti Skogs­vil­la­nin omis­ta­jan ja sai so­vit­tua kau­pat ja ta­lon siir­tä­mi­sen uu­del­le pai­kal­le.

– Mat­ti ei aluk­si ol­lut in­nos­tu­nut ta­lon­siir­top­ro­jek­tis­ta. An­noin hä­nel­le kui­ten­kin jou­lu­lah­jak­si ark­ki­teh­din te­ke­mät lu­pa­ku­vat mö­kis­tä. Täs­sä sitä nyt ol­laan För­ma­ke­tis­sa, Ma­ria to­te­aa.

Hirsimökin siirtoprojektin toteutti naapurikaupungissa toimiva Kokkotyö-säätiö, joka työllistää pitkäaikaistyöttömiä. Maria ja Matti ovat kunnostaneet ovia ja ikkunoita sekä maalanneet ne. Ulko-ovi on nyt uudessa paikassa. Komeat kattopalkit luovat tunnelmaa.

KI­VI­TA­LON IK­KU­NAT HIR­SI­MÖK­KIIN

Ny­kyi­sel­le me­ren­ran­ta­ton­til­leen talo siir­ret­tiin nel­jä vuot­ta sit­ten. Ta­lol­la on kiin­nos­ta­va men­nei­syys. Se on ol­lut saa­rel­la jo 1800-lu­vun lo­pul­la.

Ma­ria on löy­tä­nyt tie­toa ta­lon en­ti­sis­tä asuk­kais­ta.

– Tääl­lä ovat asu­neet isos­sa hu­vi­las­sa töis­sä ol­leet pii­at. Stora Vil­la­nis­sa on asut­tu ai­koi­naan ym­pä­ri vuo­den.

Van­has­ta sääs­tet­tiin pal­jon, mut­ta esi­mer­kik­si lä­hes kaik­ki ik­ku­nat on han­kit­tu käy­tet­tyi­nä.

Hir­si­run­gos­sa ei keit­ti­ön pää­dys­sä ol­lut alun pe­rin lain­kaan ik­ku­noi­ta. Nyt sii­nä on lä­hes koko sei­nän mit­tai­nen ik­ku­na­ri­vis­tö. Ta­lon kah­den en­ti­sen ul­ko-oven pai­kal­le tuli mo­der­nit la­si­pa­ri­o­vet te­ras­sil­le.

Terassin lasiovien paikalla oli alun perin toinen talon kahdesta ulko-ovesta. Terassilta voi seurata huviveneliikennettä Pietarsaaren saaristossa.

– Pie­tar­saa­ren kes­kus­tas­ta pu­ret­tiin van­ha ki­vi­ta­lo. Näin, et­tä pi­hal­le oli jä­tet­ty ta­lon kau­niit van­hat ik­ku­nat, Ma­ria ker­too.

Ma­ria tart­tui jäl­leen pu­he­li­meen, ja seu­raa­va­na päi­vä­nä ik­ku­nat vaih­toi­vat omis­ta­jaa.

– Ny­kyi­sen ul­ko-oven pai­kal­la oli ik­ku­na. Sii­hen teh­tiin so­pi­van ko­koi­nen auk­ko ta­lon van­ho­jen ovien mit­to­jen mu­kaan, Ma­ria ker­too.

Kau­nis van­ha pei­li­o­vi uu­des­sa pai­kas­sa on täy­del­li­nen hä­mäys.

Ym­pä­ri vuo­den käy­tös­sä ole­va mök­ki on eris­tet­ty eko­vil­lal­la ja ala­poh­jas­sa on tuu­len­suo­ja­le­vyt. Te­ho­kas ka­mii­na riit­tää läm­mit­tä­mi­seen tal­vel­la­kin.

– Mök­ki on muu­ta­mas­sa tun­nis­sa läm­min. Pari kol­me pe­säl­lis­tä riit­tää, Ma­ria ker­too.

ruokailuryhmä on nukkumaparven portaiden katveessa. Kalusto oli pölyjen pyyhkimisen jälkeen valmis käyttöön. Ruoka kokkaillaan kaksipolttimoisella kaasuliedellä. Työtaso on saanut harmaan värin. Maria ei halunnut mökkiin keittiönkaappeja. Ovien tilalla on kevyt verho. Avohyllyillä astiat ovat helposti saatavilla.

MÖK­KI­PUU­TAR­HAS­TA NAUT­TI­VAT RU­SA­KOT

Mök­kie­lä­mä ja var­sin­kin puu­tar­han­hoi­to on ta­sa­pai­noi­lua oma­tah­toi­sen luon­non ja ih­mi­sen tah­don ja toi­vei­den vä­lil­lä.

– Olen is­tut­ta­nut tän­ne muun mu­as­sa ome­na­pui­ta, mut­ta va­li­tet­ta­vas­ti ne mais­tu­vat ihan il­man ome­ni­a­kin ru­sa­koil­le, sa­noo Ma­ria.

Ma­ria ja Mat­ti ovat is­tut­ta­neet saa­reen uu­sia ruu­su­pen­sai­ta, sy­ree­ne­jä, kak­si tam­mea ja he­vos­kas­tan­jan. Ke­säi­sin ton­til­la kas­va­te­taan vi­han­nek­sia la­va­kau­luk­sis­sa. Ma­tin kas­vi­huo­nees­ta saa­daan tuo­rei­ta to­maat­te­ja ja kurk­ku­ja. Ke­säi­seen oma­va­rais­ta­lou­teen kuu­luu erot­ta­mat­to­mas­ti tuo­re kala.

– Mat­ti ja mo­lem­mat ai­kui­set lap­sem­me har­ras­ta­vat ka­las­ta­mis­ta. Minä olen mie­luum­min ta­lon­vah­ti­na ja luen kir­jaa, Ma­ria sa­noo.

Maria Lunabballe parasta saarielämässä on luonnonläheisyys. Kauriit ja joutsenet ovat tuttuja vieraita. Alkukesällä voi ihailla merikotkan liitoa.