Kun nuo­ri­pa­ri Lot­ta-Pia ja Kari 31 vuot­ta sit­ten päät­ti siir­tää kap­säk­kin­sä sa­man ka­ton al­le, al­koi in­nos­tu­nut ko­din et­sin­tä. Leh­den il­moi­tus ”Myy­dään ker­ros­ta­lo­kak­sio” sai ute­li­ai­suu­den he­rää­mään, var­sin­kin kun hin­ta oli var­sin edul­li­nen.

– Ar­ve­lim­me pää­ty­neem­me vää­rään osoit­tee­seen. Vas­tas­sa oli ni­mit­täin van­ha puu­ta­lo, joka oli ja­et­tu nel­jään osak­kee­seen. Myy­tä­vä huo­neis­to oli ret­ro­a­sus­saan. Kari mei­na­si kään­tyä pois jo ovel­ta. Ta­lon hen­ges­sä oli kui­ten­kin jo­tain niin puo­leen­sa­ve­tä­vää, et­tä pää­tim­me teh­dä tar­jouk­sen, Lot­ta-Pia ker­too.

Kallion perheen koti on korttelin viimeinen puutalo. Haljun vaaleankeltainen ulkolaudoitus maalattiin seinästä löytyneellä alkuperäisellä vihreänharmaalla sävyllä. Näin talo palasi takaisin oman aikakautensa jugendtyyliin. Työssä käytettiin öljymaaleja ja maapigmenttejä. Lotta-Pia sekoitti sävyt itse.

KAU­LAA MYÖ­TEN KOR­JAUS­TÖIS­SÄ

Myyn­nis­sä ole­va asun­to oli noin 60-ne­li­öi­nen. Työ­tä oli edes­sä pal­jon. Kum­pi­kaan heis­tä ei ol­lut iki­nä re­mon­toi­nut mi­tään, jo­ten op­pi­mi­nen ta­pah­tui pit­käl­ti yri­tyk­sen ja ereh­dyk­sen kaut­ta. Vi­no­ja lat­ti­oi­ta suo­ris­ta­es­saan Kari ja Lot­ta-Pia oli­vat ihan kir­jai­mel­li­ses­ti kau­laa myö­ten ta­lon si­säl­lä.

– On­nek­si ym­pä­ril­lä oli pal­jon ko­ke­nei­ta ih­mi­siä, joil­ta saim­me asi­an­tun­te­vaa opas­tus­ta.

Aluk­si han­ki­tun pää­ty­huo­neis­ton jäl­keen Lot­ta-Pia ja Kari ovat vä­hi­tel­len os­ta­neet ta­los­ta huo­neis­ton ker­ral­laan niin, et­tä koko talo on nyt hei­dän.

– Kun­ni­an­hi­moi­nen ta­voit­teem­me oli saa­da re­mont­ti val­miik­si jou­luun men­nes­sä. Ajan kans­sa ta­ju­sim­me, et­tä on pa­rem­pi ol­la päät­tä­mät­tä, min­kä vuo­den jou­lus­ta oli­si kyse.

Kynttilät kuuluvat vanhan talon tunnelmaan. Rapsakat hirsiseinät edellyttävät kuitenkin tulen herkeämätöntä valvontaa.

TAI­KO­JA KO­TI­TAR­PEIK­SI

Re­mon­toi­des­sa teh­tiin löy­tö­jä. Vin­til­tä löy­tyi omi­tui­nen ko­koon­pa­no ta­va­roi­ta: ri­kot­tu pie­ni pat­sas, nais­ten hat­tu, me­tal­lie­si­nei­tä ja pie­ni pul­lo elo­ho­pe­aa.

– Asi­aa ai­ka­ni tut­kit­tu­a­ni sain sel­vil­le, et­tä tämä oli van­ha­nai­kai­nen ”ko­ti­va­kuu­tus”, niin sa­not­tu ta­louh­ri. Näi­den esi­nei­den pii­lot­ta­mi­sen us­kot­tiin suo­jaa­van ta­loa pa­hal­ta sil­mäl­tä, ker­too Lot­ta-Pia.

Haravat ja tratti löytyivät pihalta kaivutöiden yhteydessä. Niistä tuli sellaisinaan kivoja kynttilänjalkoja.

Ta­lon oli ai­koi­naan ra­ken­ta­nut Evert Ny­berg, joka omis­ti use­am­man­kin kiin­teis­tön alu­eel­la. Ta­lon ai­nek­si­na on käy­tet­ty 1800-lu­vun hir­siä sekä van­ho­ja tii­liä ja lank­ku­ja. Her­ra Ny­berg on jät­tä­nyt ta­loon myös pal­jon muis­to­ja it­ses­tään. Ra­ken­teis­ta on löy­ty­nyt rak­kaus­kir­jei­tä, vek­se­lei­tä ja kaup­pa­kuit­te­ja­kin, joi­den mu­kaan on os­tet­tu man­na­ryy­ne­jä, sil­liä ja ra­ken­nus­tar­vik­kei­ta. Tyh­jiä vii­na­pul­lo­ja on löy­ty­nyt niin pal­jon, et­tä Lot­ta-Pian to­kai­sun mu­kaan talo on ol­lut eris­tet­ty la­si­vil­lan si­jas­ta la­si­pul­loil­la.

Rakkaan piirongin päällä on kemianlaboratoriossa käytettyjä laseja ja putkia koristeena ja kynttilänjalkoina. Keramiikka on omaa tuotantoa. Taulu Jaana Saario.

KAH­DEN VUO­DEN JÄT­TI­RE­MONT­TI

Kun pa­ris­kun­ta sai vuon­na 2011 os­tet­tua vii­mei­sen ylä­ker­ran asun­non, koko ta­lo­yh­tiö oli hei­dän. Pääs­tiin te­ke­mään isom­pia työ­vai­hei­ta, ku­ten ul­ko­maa­laus­ta ja ka­ton kor­jaus­ta. Sa­moi­hin ai­koi­hin heil­le al­koi val­je­ta, et­tä edes­sä oli­si vie­lä pal­jon te­ke­mis­tä. Jo­kai­nen asu­kas oli teh­nyt asun­toi­hin omia vi­ri­tel­mi­ään, kan­ta­via ra­ken­tei­ta oli kaa­det­tu ja säh­köt, vie­mä­rit ja ve­det piti ve­tää uu­des­taan.

Säh­kö­mies­kin to­kai­si roh­kai­se­vas­ti: ”On­pas kiva, et­tei tämä talo ole vie­lä pa­la­nut!” Kol­men tei­nin kans­sa tar­vet­ta oli myös kun­nol­li­sil­le pe­su­ti­loil­le, jo­ten käyn­nis­tyi re­mon­tin toi­nen kier­ros.

Ai­o­tun kol­men kuu­kau­den kylp­pä­ri­rem­pan si­jas­ta työ­maa ve­näh­ti­kin kah­den vuo­den jät­ti­re­mon­tik­si, jon­ka ai­ka­na koko talo kään­net­tiin ylö­sa­lai­sin.

– Pa­him­man vai­heen ajan asuim­me puo­li vuot­ta ker­ros­ta­lo­kak­si­os­sa koko jen­gi. Tois­tem­me nis­kaan puus­kut­ta­mi­nen tai­si käy­dä kaik­kien her­moil­le, ja hel­po­tus oli mel­koi­nen, kun pää­sim­me siel­tä pois.

Kierrätyskeskuksesta löytynyt sohva ja nojatuolit annettiin Mööpelitopparin verhoiltavaksi. Arkku on Suomen ulko-ministeriöstä, siinä on ollut Molotovin cocktaileja. Maalaus on Sami Korkeakosken. Unelmalamppu löytyi paikalliselta some-kirppikseltä. Vanha katto sai jäädä näkyviin sellaisenaan. Hieman jo haurastuneista taulunkehyslistoista tuli upea kattokoriste.

HUO­NEET VAL­MII­NA PÄÄS­SÄ

Lot­ta-Pia jak­soi sen voi­mal­la, et­tä suun­nit­te­li pääs­sään, mi­ten maa­lai­si ja ka­lus­tai­si huo­neet. Re­mon­tin ajak­si koko omai­suus oli pa­kat­tu kont­tiin, jo­ten kun pääs­tiin sii­hen pis­tee­seen, et­tä alet­tiin ka­lus­taa, kaik­ki pa­li­kat oli­vat jo ole­mas­sa.

– Pääs­sä­ni oli ikään kuin eri huo­nei­den koh­dal­la val­miit, kol­miu­lot­tei­set maa­lauk­set, joi­den mu­kaan oli help­po lait­taa ta­va­roi­ta pai­koil­leen.

Mustaksi maalattu kaappi on peräisin Karin suvulta. Kaappi nielee kiitettävän määrän astioita. Seinällä Lotta-Pian serigrafia. Osa lasikuvuista on uustuotantoa, osa laboratorion tyhjiökupuja. Niihin on kätevää jemmata aarteita.

Ta­va­raa kar­sit­tiin en­nen kon­ti­tus­ta reip­paal­la
ot­teel­la, mut­ta as­keet­tis­ta ko­tia ei saa­tu mil­lään.
Lot­ta-Pia tun­nus­tau­tuu mak­si­ma­lis­tik­si, vaik­ka on­kin ta­va­ra­tie­toi­nen. Ma­te­ri­aa­lit ja esi­nei­den ta­ri­nat ovat hä­nel­le mer­ki­tyk­sel­li­siä.

– Si­sus­tan in­tui­tii­vi­ses­ti. Esi­neet tu­le­vat luok­se­ni ja ha­keu­tu­vat yh­teen. Ou­tous, vi­su­aa­li­suus ja kau­neus ovat tär­kei­tä han­kin­tak­ri­tee­re­jä, vaik­ka yri­tän kyl­lä vält­tää hank­ki­mas­ta enää enem­pää ta­va­raa.

1700-luvun klaffipöytä on Lotta-Pian aarre, se ostettiin historiantutkijalta Riihimäeltä. Puusohva on rompetorilta ja riittävän iso kattokruunu löytyi Tori.fi:stä. Tuolit ovat olleet luultavasti seurojentalolla, koska selkänojissa on paikkanumerot. Kukka-asetelma on tehty koeputkiin, joita on käytetty lehmänmaidon testaukseen.

Kun­ni­a­no­soi­tuk­se­na van­hal­le ta­lol­le Lot­ta-Pia va­lit­see sen ai­ka­kau­den vä­ri­sä­vy­jä. Ide­at sä­vy­tyk­seen syn­ty­vät mie­lui­sas­ta maa­lauk­ses­ta tai huo­ne­ka­lus­ta.

JOKU VEI PII­RON­GIN

Per­heen rak­kaim­piin esi­nei­siin liit­tyy haus­ko­ja ta­ri­noi­ta. Yk­si esi­merk­ki on van­ha klaf­fi­pii­ron­ki, jo­hon Lot­ta-Pia ihas­tui os­to- ja myyn­ti­liik­kees­sä, mut­ta joka oli­kin jo myy­ty, kun hän meni sitä os­ta­maan.

– Olin niin pet­ty­nyt, et­tä mur­jo­tin ja pot­kin jal­ka­lis­to­ja pit­kän ai­kaa. Va­li­tin Ka­ril­le­kin, et­tä koko syk­sy meni pi­lal­le, kun iha­na löy­tö meni sivu suun.

Jou­lu­aat­to­na Lot­ta-Pian il­me oli nä­ke­mi­sen ar­voi­nen, kun ky­sei­nen pii­ron­ki nö­köt­ti­kin au­to­tal­lis­sa! Kari oli os­ta­nut sen vai­mol­leen jou­lu­lah­jak­si ja malt­toi koko syk­syn ol­la pal­jas­ta­mat­ta sa­lai­suut­ta.

Ker­ran Lot­ta-Pia meni kat­so­maan eräs­tä soh­vaa van­han ta­va­ran liik­kee­seen. Kaup­po­ja ei soh­vas­ta syn­ty­nyt, mut­ta ty­tär oli sil­lä ai­kaa neu­vo­tel­lut it­sel­leen kak­si sur­ke­aa kis­san­pen­tua. Eh­kä kis­sat Al­man ja Ii­va­rin­kin voi siis las­kea rak­kaik­si kirp­pis­löy­döik­si.

– Meil­le muut­to pe­las­ti nii­den hen­gen. Al­ku­ai­koi­na ne asui­vat Ka­rin van­has­sa vil­la­su­kas­sa.

Entisen hellahuoneen alkoviin sopii hyvin parisänky. Matkalaukut ovat suvulta tulleita, yksi niistä on kulkenut evakon mukana rajan takaa. Valaisimet ovat entiset näyttämövalot, ne löytyivät roskalavalta. Seinään nojaava maalaus on Satu-Maaria Mäkipuron.

KUN RE­MON­TIT ON TEH­TY

Tyt­tä­ret ai­kuis­tu­vat ko­vaa vauh­tia ja per­hees­sä ele­tään jän­nää tai­te­koh­taa. Re­mon­tit on teh­ty, on ai­kaa an­taa ener­gi­aa vaik­ka­pa oman tai­teen te­ke­mi­sel­le.

– Näen mei­dät Ka­rin kans­sa tääl­lä vie­lä van­hoi­na­kin. Tämä on kuin muu­mi­ta­lo, jo­hon lap­set ja eh­kä lap­sen­lap­set­kin mie­lel­lään ai­na pa­laa­vat.

Ei­kä suun­ni­tel­mien kir­jas­ta vie­lä ole vii­mei­nen sivu kään­net­ty. Pi­ha­sau­na on vie­lä ra­ken­net­ta­va ja te­ras­si­kin oli­si Lot­ta-Pian mie­les­tä kiva.

– Mut­ta ne­hän ovat­kin sit­ten vain sel­lai­sia pa­rin vii­kon­lo­pun tö­häyk­siä.

kylpyhuone kulki pitkään työnimellä ”DDR:läinen teurastamo”, kun kaikkialla oli vain valkoista kaakelia. Pesutila tehtiin yhden huoneiston eteiseen ja vessaan. Suihkuosasto on ruhtinaallisen kokoinen. Taso on tehty vanhasta seinästä, tapettipalojakin on vielä siinä kiinni. Pinnassa on lakka.