MIKÄ: Yk­siö 1920-lu­vul­la ra­ken­ne­tus­sa ki­vi­ta­los­sa, 25 m². MIS­SÄ: Töö­lös­sä, Hel­sin­gis­sä. TÄÄL­LÄ ASUU: Opis­ke­li­ja Sa­re­da.

Hattuhyllyllä oleva työkalupakki on kirpputorilta. Nyt siinä säilytetään huiveja ja hanskoja. Muuton E27 Socket -valaisin on ilmeeltään sopivan koruton vanhaan eteiseen. Tolixin jakkara on hankittu Anne’s Past and Presentistä.

Van­han si­ni­sen his­sin kyy­ti nel­jän­teen ker­rok­seen on yl­lät­tä­vän va­kaa. Oli­si­ko sit­ten­kin kan­nat­ta­nut nous­ta jyh­kei­tä ki­vi­por­tai­ta, niin oli­si voi­nut kurk­kia si­sä­pi­han is­tu­tuk­sia ja haus­ko­ja tuu­le­tus­par­vek­kei­ta? Yl­hääl­lä vas­tas­sa on Sa­re­da, omas­ta rau­has­taan naut­ti­va opis­ke­li­ja. Hän on löy­tä­nyt viih­tyi­sän, 25-ne­li­öi­sen asun­non mie­lei­sel­tään alu­eel­ta.

Sareda on tuonut ikkunalaudan kaksi kynttilää Ranskasta. Vaatemerkki Samujin fiiliskuva on päätynyt Ikean kehyksiin. Verho ja kapeat tyynyt ovat Ikeasta. Mustavalkoinen ja vaaleansininen tyyny ovat H&M Homesta. Päiväpeitto on Linumin mallistosta. Entisessä kylmäkaapissa on Marimekon Oiva-astioita. Seinäkaapin päällä oleva pullovalaisin on viiden euron löytö heinolalaisesta Ellan Antiikista.

Val­koi­set kor­ke­at sei­nät, lau­ta­lat­tia ja säi­ly­tys­rat­kai­sut ovat si­jain­nin li­säk­si pie­nen asun­non par­hai­ta puo­lia. Ko­din ne­li­ö­mää­räs­tä huo­li­mat­ta etei­nen ja kyl­py­huo­ne ovat käy­tän­nöl­li­siä, ja huo­nee­seen mah­tuu hy­vin pie­ni ruo­ka­pöy­tä ja sän­ky.

– Etei­sen kork­ki­lat­tia tai­taa ol­la ai­noa asia jos­ta en pidä täs­sä asun­nos­sa, toi­saal­ta sii­hen­kin olen al­ka­nut tot­tua, Sa­re­da tuu­mii.

Hennon vaaleanpunaisen maalipinnan saaneet tuolit on ostettu tori.fi-nettikaupasta. Äidin työpaikalta pelastettu pöytä on aikaisemman keltaisen sijaan saanut raikkaan valkoisen maalin pintaansa. Sininen tarjotin on ostettu Primaverasta. Valkoinen vesikannu on Ikeasta. Pieni seinähylly on kulkenut lapsuudenkodista saakka mukana. Suolaa ja sokeria säilytetään hyllyssä Iittalan Vitriini-rasioissa, ja maustemyllyt ovat Hakaniemin kauppahallin pienestä sisustusliikkeestä. Kannellinen kori on äidin tuliainen Milanosta.

Kak­si­kymp­pi­nen Sa­re­da asui vie­lä vuo­si sit­ten per­heen­sä luo­na. Muut­toa omaan ko­tiin mie­tit­tiin pit­kään. Mitä ta­han­sa opis­ke­li­ja­luuk­kua hän ei ha­lun­nut. Sit­ten Sa­re­da kuu­li, et­tä tä­din tut­ta­va et­si vuok­ra­lais­ta Töö­lön-yk­si­öön­sä, joka oli vain kym­me­nen mi­nuu­tin kä­ve­ly­mat­kan pääs­sä ko­toa. Vuok­ra­so­pi­mus kir­joi­tet­tiin heti. Seu­raa­van pa­rin vii­kon ai­ka­na Sa­re­da maa­la­si asun­non sei­nät ja muut­ti uu­teen ko­tiin. Hy­vää kan­nat­ti odot­taa. Lau­ta­lat­ti­at ja 1920-lu­vul­la ra­ken­net­tu talo oli unel­mien täyt­ty­mys. Väi­nä­möi­sen puis­to nä­kyy ik­ku­nas­ta, ja muu­ta­man mi­nuu­tin kä­ve­ly­mat­kan pääs­sä on Hie­ta­nie­men ui­ma­ran­ta.

Lähes kolmemetrinen seinähylly on edellisten asukkaiden perua. Hyllyn päällä on vanhoja printtejä ja kuvamuistoja sekä kirpputorilöytöjä. Peili on löytynyt kirpputorilta Miehikkälästä. Matto on Ikeasta.

PÄI­VÄN VII­MEI­SET SÄ­TEET

Sa­re­dan si­sus­tus­ma­ku on peh­meä. Sär­mää asun­toon tuo­vat mus­tat yk­si­tyis­koh­dat. Mo­net esi­neis­tä ovat kirp­pu­to­ri­löy­tö­jä. Sa­re­dan äi­ti työs­ken­te­lee si­sus­tu­sa­lal­la ja on teh­nyt hy­viä han­kin­to­ja kirp­pu­to­reil­ta myös tyt­tä­ril­leen. Kiin­nos­tus kau­nii­seen ko­tiin tun­tuu ole­van pe­rit­tyä, vaik­kei Sa­re­da sii­tä am­mat­tia ha­lun­nut­kaan. Seu­raa­va si­sus­tusp­ro­jek­ti on be­to­ni­ta­son va­la­mi­nen ruo­ka­pöy­dän kan­nek­si. Mi­tään suu­ria han­kin­to­ja Sa­re­da ei ole ko­tiin­sa suun­ni­tel­lut.

– Koti saa muok­kau­tua oman nä­köi­sek­seen ajan kans­sa, hän sa­noo.

Kalenterin ja kasan kortteja Sareda tilasi RK-Designin nettikaupasta. Kalenteri on kiinnitetty nipsulla pahviin. Olkkarista löytynyt A-muki on Arne Jacobsenin suunnittelema. Värikkäät vihkoset avohyllyllä ovat ranskalaisen Laduréen reseptikirjasia. Niiden vieressä on Ikean lasipulloja ja valkoinen maitokannu, jonka Sareda nappasi äidin astiakaapista.

– Vei­keä yk­si­tyis­koh­ta ko­dis­sa­ni on van­ha kyl­mä­ko­me­ro ul­ko­sei­nän sy­ven­nyk­ses­sä. Myö­hem­min asen­net­tu kir­kas la­si­o­vi te­kee sii­tä haus­kan vit­rii­ni­kaa­pin.

Siel­lä Ma­ri­me­kon Oi­va-as­ti­at tu­le­vat oi­keuk­siin­sa ei­vät­kä pö­lyyn­ny, ku­ten avo­hyl­lyl­lä. Suu­ri ik­ku­na tuo asun­toon pal­jon va­loa, vaik­ka vain päi­vän vii­mei­set au­rin­gon­sä­teet pää­se­vät pais­ta­maan si­sään. Hyvä niin, sil­lä ke­säl­lä suo­ra au­rin­gon­pais­te kuu­men­tai­si pie­nen asun­non.

Ikean lasipullon kaulassa roikkuu rukousnauha, joka on ostettu Italiasta Bolsenan kirkosta. Sievät pikkukynttilät Sareda on ostanut jo pikkutyttönä, niitä hän ei raaski polttaa.

KAIK­KI TAR­PEEL­LI­NEN

Muu­tos­sa Sa­re­da kar­si su­rut­ta ta­va­roi­taan. Kaik­ki tur­ha sai men­nä. Uu­des­sa asun­nos­sa kaap­pi­ti­laa on pal­jon: etei­ses­sä on suu­ret kaa­pit ja keit­ti­ö­sy­ven­nyk­sen vie­res­sä on vaa­te­kaap­pi. Pit­kään sei­nä­hyl­lyyn mah­tuu ta­va­raa yl­lät­tä­vän pal­jon.

Kun Sa­re­da asui vie­lä van­hem­pien­sa luo­na, hän si­sus­ti ah­ke­ras­ti huo­net­taan.

– Olen ai­na ol­lut vi­su­aa­li­nen, pi­tä­nyt si­sus­ta­mi­ses­ta ja ol­lut tark­ka ja har­kit­se­va si­sus­tuk­sen suh­teen, Sa­re­da ker­too.

Huoneen nurkkaan on kerääntynyt tauluja ja peili, sillä koviin betoniseiniin ei raaskittu porata reikiä. Therese Sennerholtin taulu on Olkkarista ja vaaleanpunainen taulu on vanha, kulunut juliste. Laatikot on päällystetty tapetinpaloilla. Henkari seinällä on Kööpenhaminasta.

Lä­hes kaik­ki oman ko­din si­sus­tuk­seen tar­vit­ta­va Sa­re­dal­la oli jo val­miik­si, jo­ten muu­ton ai­ka­na mi­tään suu­ria han­kin­to­ja ei tar­vin­nut teh­dä. Sän­ky, pöy­tä ja pie­ni te­le­vi­sio oli­vat suu­rim­mat muu­tet­ta­vat ta­va­rat.

Pal­jon enem­pää ei pie­neen yk­si­öön oli­si mah­tu­nut­kaan. Sa­re­dan mie­les­tä oli pa­rem­pi säi­lyt­tää van­ha 120 sent­tiä le­veä sän­ky kuin hank­kia uu­si soh­va­sän­ky. Tu­rus­ta vie­rai­lul­le tu­le­va iso­sis­ko­kin mah­tuu tar­vit­ta­es­sa Sa­re­dan vie­reen nuk­ku­maan.

– Mi­nut tun­ne­taan huo­nos­ta suun­ta­vais­tos­ta. Vie­lä kym­me­nen vuo­den Töö­lös­sä asu­mi­sen jäl­keen saa­tan ek­syä ko­ti­kul­mil­le­ni. Mi­käs sii­nä, niin voin löy­tää uu­sia haus­ko­ja liik­kei­tä ja ki­vi­jal­ka­pu­tiik­ke­ja, Sa­re­da ker­too hy­myil­len.

Mat­ka yli­o­pis­tol­le ja töi­hin on juu­ri so­pi­va. Ke­säl­lä se tait­tuu kä­vel­len, tal­vel­la voi hy­pä­tä ra­tik­kaan, joka kul­kee lä­hes ko­ti­o­ven edes­tä. Pyy­kit on help­po käy­dä pe­se­mäs­sä lap­suu­den­ko­dis­sa. Töö­lön­to­ril­la on iha­na käy­dä fii­lis­te­le­mäs­sä ja os­ta­mas­sa tuo­rei­ta mar­jo­ja. Siel­lä si­jait­see myös kah­vi­la Tin­Tin Tan­go. Kun Sa­re­da oli lap­si, oli vii­kon­lo­pun ko­ho­koh­ta men­nä Tin­Tin Tan­goon syö­mään aa­mi­ais­ta yh­des­sä per­heen kans­sa.

– Kylpyhuoneeni on pieni, mutta toimiva, Sareda sanoo. Ikean metallisessa pikkulipastossa säilyvät niin pienet käsipyyhkeet, meikit kuin hiuslenkitkin. Tuikkualustana toimiva muffinivuoka on löytö kirpputorilta.

KEIT­TIÖ KAA­PIS­SA

Yk­siö on alun pe­rin kuu­lu­nut vie­rei­seen asun­toon. Pie­ni ja vain kaik­kein tar­peel­li­sim­man kat­ta­va keit­tiö on ra­ken­net­tu en­ti­seen vaa­te­kaap­piin. Keit­to­ko­me­ron voi ha­lu­tes­saan sul­kea pois nä­ky­vis­tä. Sa­re­da ei kok­kaa ko­to­na pal­jon, vaik­ka hy­väs­tä ruo­as­ta pi­tää­kin. Lou­naan hän syö yli­o­pis­ton ruo­ka­las­sa ja il­lal­la mais­tu­vat hel­pot mu­nak­kaat tai sa­laa­tit. Keit­ti­ös­sä ei ole uu­nia, mut­ta se ei hait­taa. Sa­re­dan ys­tä­väl­lä, joka asuu ai­van yli­o­pis­ton vie­res­sä, on iso keit­tiö jos­sa he usein kok­kaa­vat yh­des­sä.

Lasinen mittapullo keittokomeron hyllyllä on tuliainen äidiltä Kööpenhaminasta. Kolme mustaa kannellista lasipurkkia ovat Mokosta, niissä on siemeniä ja pähkinöitä. Marimekon Kompotti-pannulappu on Stockmannilta. Suuren metallipurkin Sareda pelasti mumman pihakirppikseltä. Purkissa hän säilyttää öljyjä ja mausteita. Lasisessa purnukassa on kaurahiutaleita, purkki löytyi pienestä sisustuspuodista Hakaniemen hallin vintiltä. Metallil-aatikossa Sareda kasvattaa yrttejä.

Ta­lo­yh­ti­ös­sä asuu pal­jon van­huk­sia ja lap­si­per­hei­tä. Maa­nan­tai­sin jär­jes­tet­tä­vä lenk­ki­sau­na on hyvä tapa tu­tus­tua naa­pu­rei­hin. Sa­re­da ai­koo osal­lis­tua yh­tei­siin sau­na­vuo­roi­hin, mut­ta tois­tai­sek­si ajan ovat vie­neet työ ja ten­tit.