Persikka Maira kukkii vaaleanpunaisin kukin, jotka aukeavat yleensä toukokuun alkupuolella maan eteläosissa, kun puu kasvaa avomaalla. Kukat sietävät yllättävän hyvin myös kevään viileyttä.

Per­si­kat, ap­ri­koo­sit, vii­ni­ry­pä­leet, ime­lä­kir­si­kat ja me­lo­nit miel­le­tään ete­län he­del­mik­si, mut­ta so­pi­val­la pai­kal­la ja oi­ke­an­lai­sel­la la­jik­keel­la saa sa­toa myös mei­dän le­vey­sas­teil­lam­me. Poh­joi­ses­sa osis­sa maa­ta kan­nat­taa ko­kei­lu­ja teh­dä kas­vi­huo­neen suo­jis­sa. Puu­ta ei kan­na­ta suin päin os­taa, vaan on tär­ke­ää sel­vit­tää, mit­kä ovat so­pi­via la­je­ja ja la­jik­kei­ta Suo­men olo­suh­tei­siin.

Ko­ho­penk­ki ja puu­tar­ha­mul­taa

He­del­mä­puut tar­vit­se­vat au­rin­koi­sen ja läm­pi­män kas­vu­pai­kan. Mitä ek­soot­ti­sem­pi laji, sitä tär­ke­äm­pää on pai­kan va­lin­ta. Eri­tyi­ses­ti on hyvä huo­mi­oi­da, mil­lai­seen maa­han puun is­tut­taa.

Sa­vi­maa on kyl­mä ja rou­taan­tuu sy­väl­le, jo­ten se on ar­ko­jen he­del­mä­pui­den juu­ris­tol­le huo­no va­lin­ta. Pyri siis mie­luum­min va­lit­se­maan puu­tar­ha­mul­lal­la pa­ran­net­tua, lä­päi­se­vää hiek­ka­mo­ree­ni­maa­ta tai sa­la­o­ji­ta maa ja is­tu­ta puu rei­lus­ti ko­ho­penk­kiin.

Kasvihuoneessa kasvavat aprikoosit ja persikat tarvitsevat pölytysapua. Pölytykseen voi käyttää esimerkiksi vesivärisivellintä, jolla voi sutia hellävaraisesti kukan hedettä ja emiä.

Suo­jaa au­rin­gon­pal­vo­jil­le

Suo­jai­nen si­jain­ti on myös eduk­si, jol­loin poh­joi­ses­ta pu­hal­ta­vat kyl­mät tuu­let ei­vät ole en­sim­mäi­se­nä puun ver­so­ja pa­lel­lut­ta­mas­sa. Ra­ken­nus­ten lä­hei­syy­des­sä ja pa­him­mil­ta tuu­lil­ta suo­jai­set pai­kat hel­pot­ta­vat puun me­nes­tys­tä.

Suo­jai­sa paik­ka voi löy­tyä myös ra­ken­nuk­sen sei­nus­tal­ta. Per­sik­kaa ja ap­ri­koo­sia voi hy­vin­kin kas­vat­taa ta­lon sei­nää vas­ten sä­leik­kö­puu­na, jol­loin ok­sia oh­ja­taan vaa­ka­ta­soon tai viuh­kan muo­toon. Täl­löin sei­nus­tal­la saa pais­ta­tel­la au­rin­gos­sa, tal­vel­la ta­lon läm­pö aut­taa puu­ta kes­tä­mään tal­vi­o­lo­suh­tei­ta, ja kas­vus­toa voi tal­vek­si jopa suo­ja­ta pak­kas­peit­teel­lä.

Kel­le so­pii kas­vi­huo­ne?

Kas­vi­huo­ne so­vel­tuu ap­ri­koo­sin ja per­si­kan kas­va­tuk­seen. Per­sik­ka on usein vä­hän voi­ma­kas­kas­vui­sem­pi, mut­ta kum­paa­kin puu­ta jou­tuu kas­vi­huo­ne­kas­va­tuk­ses­sa leik­kaa­maan vuo­sit­tain. Leik­kauk­set on hyvä ajoit­taa lop­pu­ke­sään tai sa­don­kor­juun jäl­kei­sel­le ajal­le.

Ime­lä­kir­si­kat­kin pär­jää­vät

Vaik­ka kir­si­kat ovat me­nes­ty­neet hy­vin meil­lä jo ai­em­min­kin, on ime­lä­kir­sik­ka­la­jik­keet miel­let­ty ha­pan­kir­si­koi­ta arem­mik­si.

Mo­net la­jik­keet tuot­ta­vat kui­ten­kin mu­ka­vas­ti ma­kei­ta kir­si­koi­ta eri­tyi­ses­ti I-III vyö­hyk­keil­lä. Kes­tä­vim­piä kir­sik­ka­la­jik­kei­ta ovat esi­mer­kik­si ruot­sa­lai­nen Går­de­bo sekä ka­na­da­lai­set La­pins ja Stel­la.

Persikka selviää suojaisalla paikalla avomaalla. Puu ei ole kaikkein komein pihapuu, mutta sato ilahduttaa monin kerroin. Mieti siis suojaisa kasvupaikka, mutta jätä pihan paraatipaikat koristeellisimmille kasveille.

Tie­sit­kö tä­män per­si­kas­ta?

Pru­nus per­si­ca

• Per­sik­ka on alun pe­rin ko­toi­sin Kii­nas­ta. Tie­teel­li­nen nimi viit­taa kui­ten­kin Per­si­aan – län­si­mai­hin per­sik­ka ran­tau­tui­kin ni­me­no­maan Per­si­an kaut­ta.

• Per­sik­ka ra­kas­taa au­rin­kois­ta, läm­min­tä ja suo­jais­ta kas­vu­paik­kaa. Maa­pe­rän on hyvä ol­la mul­ta­vaa, kuoh­ke­aa ja vet­tä lä­päi­se­vää.

• Mo­net lat­vi­a­lai­set per­sik­ka­la­jik­keet ovat osoit­tau­tu­neet kes­tä­vik­si ja sa­toi­sik­si.

• Ku­kin­ta ajoit­tuu kir­si­koi­den ku­kin­ta-ai­kaan, Ete­lä-Suo­mes­sa avo­maal­la yleen­sä tou­ko­kuun al­ku­puo­lel­ta puo­li­vä­liin.

• Per­sik­ka on mel­ko voi­ma­kas­kas­vui­nen ja kai­paa leik­kaus­ta, jot­ta puu py­syy kom­pak­ti­na. Leik­kauk­set kan­nat­taa ajoit­taa lop­pu­ke­sään tai sa­don­kor­juun jäl­kei­sel­le ajal­le.

• Per­si­koi­ta kas­vaa jo in­nok­kai­den har­ras­ta­jien puu­tar­hois­sa ai­na­kin Ah­ven­maal­ta man­ner-Suo­men ran­nik­ko­a­lu­eil­le.

• Hy­vik­si ha­vait­tu­ja la­jik­kei­ta ovat muun mu­as­sa Mai­ra ja Frost.

Persikkapiiras Tarvitset: voitaikinalevyn (500 g) 4–6 kpl persikoita 2 dl kermaviiliä tai maustamatonta jogurttia 2 kananmunaa 0,5 dl sokeria 1 tl vaniljasokeria tai vaniljauutetta 1 tl kanelia Päälle: 2 tl juoksevaa hunajaa rouhittuja saksanpähkinöitä tomusokeria 1. Sulata voitaikinalevy tuotepakkauksen ohjeen mukaan. 2. Kauli kevyesti leivinpaperilla suorakaiteen muotoon ja leikkaa sitten veitsellä 2 cm:n levyinen kehys taikinalevyn reunoja muotoillen. Paina veitsen terä vain taikinan puoliväliin, mutta älä leikkaa pohjaan asti. Pistele haarukalla kehyksen sisäpuolelta reikiä parin sentin välein. Penslaa kehys kananmunalla. 3. Paista pohjaa 200 asteisessa uunissa noin 10 min ajan ja ota pois uunista, jolloin taikinan keskiosa laskeutuu alemmaksi, kehyksen alue kohoaa ilmavaksi. 4. Halkaise ja lohko persikat. Sekoita kermaviili, kananmunat ja mausta sokerilla, vaniljasokerilla ja kanelilla. Kaada seos taikinakehyksen sisään ja lado persikkalohkot piirakan päälle. 5. Paista uunissa vielä noin 20 minuuttia tai kunnes piiras on kypsä. 6. Levitä vähän juoksevaa hunajaa ja rouhitut saksanpähkinät sekä siivilöi hieman tomusokeria päälle.

Kasvata aprikoosia kasvihuoneessa tai suojaisalla paikalla. Aprikoosit kehittyvät rungon ja oksien lyhytversoihin. Jos puun kokoa rajoitetaan leikkauksella, kannattaa varoa lyhytversojen leikkausta. Leikkauksessa vähennetään pitkiä vesiversoja ja voidaan lyhentää pitkiä oksia.

Tie­sit­kö tä­män ap­ri­koo­sis­ta?

Pru­nus ar­me­ni­a­ca

• Ap­ri­koo­si on alun pe­rin ko­toi­sin Kii­nas­ta, Af­ga­nis­ta­nis­ta ja Kes­ki-Aa­si­an alu­eel­ta, jos­sa voi ol­la toi­saal­ta ko­via tal­vi­o­lo­suh­tei­ta ja ke­säl­lä läm­min­tä.

• Ap­ri­koo­si kuk­kii var­hain, yleen­sä vä­hän ai­em­min kuin per­sik­ka. Sen ku­kat voi­vat­kin ol­la herk­kiä ke­vät­hal­lo­jen suh­teen, jo­ten puu­ta ei kan­na­ta is­tut­taa kaik­kein hal­la­na­rim­mil­le pai­koil­le.

• Is­tu­ta ap­ri­koo­si läm­pi­mäl­le, au­rin­koi­sel­le ja suo­jai­sal­le pai­kal­le. Kal­kit­se maa. Ap­ri­koo­si on per­sik­kaa tar­kem­pi maa­pe­rän kos­teu­den osal­ta ja viih­tyy kui­vem­mis­sa­kin olo­suh­teis­sa. Vesi ei sai­si sei­soa puun juu­ril­la.

• Ap­ri­koo­si me­nes­tyy eri­tyi­sen hy­vin tal­vi­kyl­mäs­sä kas­vi­huo­nees­sa, jos­sa se saat­taa ru­ve­ta kuk­ki­maan jo maa­lis-huh­ti­kuus­sa. Kas­vi­huo­ne­kas­va­tuk­ses­sa ap­ri­koo­si tar­vit­see kui­ten­kin pö­ly­ty­sa­pua.

• Pö­ly­tä kuk­kia si­pai­se­mal­la ve­si­vä­ri­si­vel­lin­tä ku­kas­ta toi­seen. Pää­sään­töi­ses­ti pö­ly­tys su­juu hy­vin, mut­ta jos­kus kyl­mä ke­vät voi hai­ta­ta pö­ly­tyk­sen on­nis­tu­mis­ta. Ul­ko­na kas­va­van ap­ri­koo­sin pö­ly­tys su­juu me­si­pis­ti­äis­ten avus­ta­ma­na, mut­ta pö­ly­tys ve­si­vä­ri­si­vel­ti­mel­lä pa­ran­taa on­nis­tu­mis­ta.

• Ap­ri­koo­seis­ta on per­sik­kaa vä­hem­män kas­va­tus­tie­to­ja, mut­ta ko­kei­lun ar­voi­sia ova lat­vi­a­lai­set la­jik­keet Dai­ga, Las­ma ja Ri­taus­ma.

Aprikoosihillo Tarvitset: 1 kg aprikooseja 2–3 kpl tähtianiksia (tai kanelitanko) 2 rkl sitruunamehua 4 dl hillosokeria 1. Huuhdo aprikoosit, halkaise hedelmä ja poista kivet. Laita kaikki ainekset kattilaan ja keitä hiljalleen noin 15–20 minuuttia tai kunnes aprikoosit ovat soseutuneet. 2. Poista maun antavat tähtianikset ja kanelitangot ja purkita hillo puhtaisiin, kuumiin lasitölkkeihin. 3. Jäähdytä ja säilytä jääkaapissa. Aprikoosihillo maistuu muun muassa juustojen kumppanina, paahtoleivällä, kreikkalaisen jogurtin maustajana ja kakkujen täytteenä.

Vesimeloni tarvitsee lämpöä ja runsaasti ravinteita. Tasainen kastelu auttaa myös hedelmää kasvamaan kokoa. Kasvuston ja hedelmän voi tukea tai antaa kasvaa tilanteen mukaan maata myöten. Kasvihuoneessa kasvuston tuenta säästää tilaa.

Ve­si­me­lo­ni

Cit­rul­lus la­na­tus

• Ve­si­me­lo­ni ra­kas­taa au­rin­koa, va­loa, läm­pöä ja ra­vin­tei­ta.

• Esi­kas­va­ta ve­si­me­lo­nin tai­met huh­ti-tou­ko­kuus­sa tai han­ki val­mis tai­mi.

• Is­tu­ta kas­vi­huo­nee­seen tai läm­pi­mäl­le pai­kal­le ko­ho­penk­kiin yö­hal­lo­jen jäl­keen.

• Ko­ho­pen­kin poh­jal­le voi lait­taa kom­pos­tia, maa­tu­vaa kas­vi­jä­tet­tä, he­vo­sen­lan­taa ja ka­nan­kak­kaa, jot­ka maa­tu­es­saan tuot­ta­vat läm­pöä ja ra­vin­tei­ta. Li­sää pääl­le hy­vää puu­tar­ha­mul­taa. Me­lo­nit tar­vit­se­vat kas­vuun ta­sai­ses­ti ra­vin­tei­ta, kas­te­lua ja läm­pöä.

• Suo­jaa aluk­si hal­la­har­sol­la, jol­loin tai­met ovat suo­jas­sa vii­ley­del­tä, tuu­lel­ta ja mul­ta py­syy myös kos­te­a­na.

• Hyön­tei­set pö­lyt­tä­vät me­lo­nit ul­ko­na, mut­ta kas­vi­huo­nees­sa pö­ly­ty­sa­pu ve­si­vä­ri­si­vel­ti­mel­lä voi ol­la tar­peen.

• He­del­mä on kyp­sä, kun kan­ta kui­vuu ja ko­pu­tu­sää­ni on ku­mah­ta­va, ont­to.

Vesimelonia ja fetavaahtoa Tarvitset: vesimelonia 200 g fetaa 1 dl kreikkalaista maustamatonta jogurttia 2 tl juoksevaa hunajaa pari oksaa rosmariinia 2 tl oliiviöljyä puolikas sitruuna, lime tai kokonainen limekvatti sormisuolaa 1 tl mustia unikonsiemeniä 1. Paahda pannulla öljytilkassa rosmariinit rapeiksi. Nosta kuivumaan talouspaperin päälle, mutta säästä vielä öljy. 2. Sekoita blenderissä tai sauvasekoittimella jogurtti, feta, hunaja ja mausta halutessasi ripauksella suolaa. Pese sitruuna ja raasta jogurtin sekaan vähän kuorta. 3. Kuutio vesimeloni ja pirskota päälle vähän sitruunamehua. 4. Levitä jogurtti vadille, lisää päälle vesimelonikuutiot. Lisää vielä oliiviöljy rosmariinien freesauksesta. Koristele sormisuolalla, unikonsiemenillä ja freesatuilla, rapeilla rosmariineilla.