Kym­me­nen vuot­ta sit­ten he­rä­sin van­ho­jen esi­nei­den kau­neu­teen. Näin myös tä­män ta­lon uu­sin sil­min.

His­to­ria tois­taa it­se­ään Lem­pää­läs­sä Py­hä­jär­ven ran­nal­la, jon­ne pa­pin tyt­tä­ret ra­ken­si­vat vuon­na 1912 vie­rek­käi­set ta­lot. Su­sia ja mui­ta pe­to­ja pe­län­neet si­sa­ruk­set möi­vät ta­lon­sa vuon­na 1917 El­sa Wik­ma­nil­le, joka oli les­ki ja it­sel­li­nen lii­ke­nai­nen. El­sa muut­ti ta­loon tal­vi­so­dan kyn­nyk­sel­lä ja asui siel­lä elä­män­sä lop­puun. Vii­mei­set 40 vuot­ta talo oli ke­sä­hu­vi­la­na.

El­sa, sit­tem­min Els­sa, oli ta­lon ny­kyi­sen emän­nän Ul­lan iso­tä­ti. Ul­la viet­ti lap­suu­ten­sa ke­sät van­ho­jen pos­lii­nien, an­tiik­ki­ka­lus­tei­den, uus­re­nes­sans­siu­u­nin ja kor­kei­den huo­nei­den hä­myi­ses­sä tun­nel­mas­sa.

Elä­mä vei Ul­lan uu­sil­le teil­le. Hän pe­rus­ti per­heen Hei­kin kans­sa ja sai nel­jä las­ta. Per­he asui Vii­a­las­sa, ja Els­san talo ra­pis­tui hil­jal­leen muu­ta­man kym­me­nen ki­lo­met­rin pääs­sä. Siel­lä ol­tiin vain ke­säi­sin; tal­vi­sin sin­ne tuu­pat­tiin vie­rei­sen hu­vi­lan ke­sä­ka­lus­teet.

Lue li­sää ja kat­so upe­at ku­vat Koti ja keit­tiö -leh­den nu­me­ros­ta 11/2007!