MIKÄ: Kak­si­ker­rok­si­nen oma­ko­ti­ta­lo, asuin­pin­ta-ala noin 100 m². MIS­SÄ: Me­ren ran­nal­la Lu­vi­al­la. TÄÄL­LÄ ASU­VAT: Ari ja Han­ne­le Hir­vi­kos­ki.

Kuvausten jälkeen rantahiekka on vaihdettu valkoiseen. – Kuulin, että valkoista hiekkaa on ihan tässä lähellä saatavilla ja sitä oli pakko hankkia pari kuormallista, Hannele iloitsee. Lehtikuusesta valmistetut porrastolpat ja jykevä köysi ovat LuviaWoodista.

Lu­vi­an me­ren­ran­nal­ta ei os­te­ta tont­tia tuos­ta vain, sil­lä ne ovat kor­til­la. Mut­ta vuok­raa­mi­nen käy päin­sä, ja sii­tä kaik­ki al­koi­kin. Mök­ki kut­kut­ti miel­tä, kun Hir­vi­kos­ken per­he asui vie­lä Ul­vi­las­sa ra­ken­ta­mas­saan Kan­nus­ta­lon oma­ko­ti­ta­los­sa. Muu­ta­ma vuo­si sit­ten Ari ja Han­ne­le Hir­vi­kos­ki kuu­li­vat, et­tä Han­ne­len lap­suu­den naa­pu­ril­la on sat­tu­moi­sin ran­ta­mök­ke­jä vuok­rat­ta­va­na, ja yk­si oli va­pau­tu­mas­sa.

– Pää­tim­me ko­keil­la mök­kei­lyä vuok­ral­la kah­den vii­kon ajan tääl­lä Lu­vi­al­la. Jäim­me kouk­kuun, ja täs­sä sitä ol­laan, Han­ne­le nau­rah­taa ja osoit­taa upe­aa uut­ta oma­ko­ti­ta­lo­aan.

Kodissa on useita sisäänkäyntejä. Ikkunapintaa on runsaasti, mikä sopii merelliseen maisemaan. Rantaa on ruopattu, jotta siinä olisi mukavampi uida. Osa rantaviivasta on jätetty ihanasti luonnontilaan.

– Han­ne­len en­sim­mäi­nen re­ak­tio koko pai­kas­ta oli sil­ti, et­tä yäk, ei ai­na­kaan tätä! Van­hat vi­not tö­nöt so­jot­ti­vat pi­ha­maal­la, ja joka paik­ka rep­sot­ti ja re­hot­ti, Ari li­sää.

Kaup­paa hie­rot­tiin pit­kään vuon­na 2009, mut­ta vih­doin tont­ti vaih­toi omis­ta­jaa. Met­sä- ja pur­ku­töi­den jäl­keen jäl­jel­le jäi mök­ki ran­nan tun­tu­maan. Sii­nä eh­dit­tiin tun­nel­moi­da kak­si ju­han­nus­ta.

Sisäterassia ei lasketa mukaan virallisiin neliöihin, ja kolme neljästä sivusta saa kokonaan auki. Iskun rottinkisessa arkussa säilytetään istuintyynyjä ja vilttejä. Ristomatti Ratian ulkotakka on VäriÄssistä. Saunan oven edessä on aina varalla lisää puita lämmitystä varten, kori on saatu lahjaksi ystäviltä.

PY­SY­VÄS­TI MÖ­KIL­LE

Kuu­laan ke­sä­päi­vän aa­mu­na Ari eh­dot­ti Han­ne­lel­le, et­tä he muut­tai­si­vat py­sy­väs­ti Lu­vi­al­le. Pal­ve­lut ovat pyö­räil­len­kin lä­hel­lä ja työ­mat­kat py­syi­si­vät koh­tuul­li­si­na, al­le 30 ki­lo­met­riä suun­taan­sa.

Aamiaisella voi ihastella kaunista maisemaa. Pöytä on teetetty, ja tuolit ovat Rivièra Maisonin. Ruokapöydän tuikkulyhdyt Hemtexistä. Lautasliinat Loviisan Aitasta ja renkaat Gantin mallistosta. Pöytätabletit ovat Ikeasta. Kartellin valaisin kehystää tilan.

En­sim­mäi­sen ke­sän jäl­keen mu­ka­vuuk­sia jo kai­vat­tiin­kin. Nyt nii­tä on yl­lin kyl­lin Sun­hou­sen ark­ki­teh­din Kal­le Oi­ka­rin suun­nit­te­le­mas­sa ja pa­ris­kun­nan it­se ra­ken­ta­mas­sa ta­los­sa.

– Ei mei­dän ihan täl­lais­ta pi­tä­nyt, Ari viit­toi­lee ko­din suun­taan ran­nal­ta kä­sin.

Kaasugrilli lasitetulla sisäterassilla on ahkerassa käytössä, joskin Hannele haaveilee lähempänä vedenrajaa sijaitsevasta kesäkeittiöstä. Lexingtonin keittiöpyyhe Casa Ratsulasta, valkoinen pata on hankittu vuosia sitten. Ikean valkeista ruukuista on näppärää ottaa yrttejä ruoanlaiton lomassa. Jääkaapissa säilytetään kesäjuomia ja juhannuksen aikaan myös ruokia. Rautanumerot tulivat tuparikortin mukana.

KAH­DEN KER­ROK­SEN SAU­NA

Mus­taa ja mo­der­nia, la­sia ja te­räs­tä. Ne oli­vat ul­ko­kuo­ren kri­tee­rit. Si­säl­le ha­lut­tiin ti­laa myös pa­ris­kun­nan kol­mel­le ai­kui­sel­le lap­sel­le puo­li­soi­neen. Ti­lat ra­ken­net­tiin niin sa­not­tuun vie­ras­mök­kiin. Se si­sus­tet­tiin ro­mant­ti­sem­mal­la tyy­lil­lä kuin pää­ra­ken­nus. Li­sää nuk­ku­ma­ti­laa on ylä­ker­ran työ­huo­nees­sa.

Pyörät odottavat seuraavaa kesälauantaita, silloin suunnataan jälleen Luvian torille. Talon tumma väri sulautuu ympäröivään luontoon kauniisti. Etupihalta näkee sisäterassille ja keittiön vaakamallisista ikkunoista sisään. Hannelen ja Arin talo on melkein neljä kilometriä pitkän tien varrella. – Meille kaikki saman tien varrella asuvat ovat naapureita, ja meillä onkin täällä ihania ystäviä.

Han­ne­le ha­lu­si ta­loon eh­dot­to­mas­ti yk­si­tyis­koh­dan, joka jäi­si taa­tus­ti mie­leen.

– Ark­ki­teh­ti Kal­le Oi­ka­ri to­te­si heti tie­tä­vän­sä mitä meil­le eh­dot­tai­si.

Ikean sohvaryhmän keskipisteenä on perheen keskimmäisen lapsen, Villen, tekemä pöytä. Lankut ovat mökin pihalta kaadetusta puusta ja jalat kierrätysmetallia. Pieni penkki on Pentikistä, valkoinen jakkara Vepsäläiseltä. Matto Hannas.

Ko­din eri­koi­suu­dek­si muo­tou­tui kak­si­ker­rok­si­nen sau­na, jos­sa on me­ri­nä­kö­a­la. Pari en­sim­mäis­tä ker­taa sau­na läm­mi­tet­tiin va­hin­gos­sa lii­an kuu­mak­si. On ol­ta­va tark­ka­na, sil­lä ala­ker­ras­sa läm­pö ei tun­nu ol­len­kaan niin kuu­mal­ta kuin yl­hääl­lä lau­teil­la.

Hannele keksi tehdä yrttitarhan autokatoksen seinään vanhoista trukkilavoista. Yksi trukkilava tuunattiin hyllyksi kiinnittämällä puulevyt pohjaan ja maalaamalla koko komeus mustaksi. Myös kehikossa käytettiin maalattuja trukkilavoja.

TYÖ­LÄS TALO TEH­DÄ

Ari myön­tää, et­tä talo oli työ­läs ra­ken­taa. Mut­kat ja kur­vit var­mis­ti­vat sen, et­tä lis­to­ja ja lau­to­ja sai tä­män täs­tä pät­kiä. Nurk­ka­lau­to­ja­kin oli yh­teen­sä 32. Kun koti oli val­mis vuo­den 2011 vap­pu­na, sai per­he vii­mein muut­taa omaan me­rel­li­seen pe­sään.

Keittiöstä haluttiin sulavalinjainen, ja kaappien tuli olla kuin osa seinää, ja sitä Kvikin Mano-sarja ilman vetimiä onkin. AEG:n kodinkoneet ostettiin messuilta. Valaistus keittiössä, kuten koko kodissa, on ratkaistu upotetuilla halogeenilampuilla. Kartellin riippuvalaisimet ihastuttavat saarekkeen yllä. Keittiön katto on muuta yhtenäistä tilaa matalampi: pohjavärinä on musta ja päälle on asennettu valkokuultomaalatut rimat. Iso kaappi on Pentikistä, matto Saganista.

Si­sus­tus aal­toi­lee vaa­le­a­na ja mo­der­ni­na. Ai­kai­sem­min ro­mant­ti­sen tyy­lin ni­meen van­no­nut Han­ne­le ha­lu­si nyt ko­keil­la jo­tain muu­ta.

– Yli­mo­der­nia ja sel­ke­ää en tän­ne tah­to­nut, vaan mu­kaan piti saa­da myös läm­min­hen­ki­syyt­tä ja peh­meyt­tä. Pen­ti­kis­tä os­tet­tu keit­ti­ön puu­pin­tai­nen as­ti­a­kaap­pi tuo­kin ki­van rou­he­aa fii­lis­tä.

Alakerta on avaraa yhtenäistä tilaa, se oli yksi Hannelen ehdottomista toiveista suunnitteluvaiheessa. Varaava takka muurattiin paikan päällä, ja linjakas valkoinen puunkantoteline on Sisustustalo Mokasta. Portaiden mäntyaskelmat teki paikallinen puuseppä, ja tuttu metallimies valmisti jauhemaalatun rautarungon. Portaiden yläpäässä on yrittäjille tärkeä työhuone.

Si­sus­ta­mi­nen su­jui su­la­vas­ti, sil­lä Han­ne­le pi­tää kai­kes­ta kau­niis­ta. Raik­kai­ta kuk­kia on ai­na mal­ja­kos­sa, ja usein koti kiil­te­lee siis­ti­nä. Yh­den epä­koh­dan mo­lem­mat myön­tä­vät: säi­ly­tys­ti­laa ei juu­ri ole. Ke­säl­lä tal­vi­vaat­teet ja -va­rus­teet vie­dään Han­ne­len van­hem­pien luo vii­den ki­lo­met­rin pää­hän.

Maskun rouhea peili heijastaa upean maiseman Arin ja Hannelen makuuhuoneessa. Tord Boontjen Ikarus-valaisin on Hannelen lempikaupasta, Saganista. Gantin tyynyt Sisustustalo Mokasta. Saganista hankitut pöytävalaisimet on sijoitettu Ikean sängynpäätyhyllylle.

SUUS­SA­SU­LA­VIA MA­KU­JA

Pi­ha­työt ovat vie­lä hie­man kes­ken, mut­ta pien­tä te­ke­mis­tä löy­tyy ai­na. Ran­nas­sa voi le­ko­tel­la hie­kal­la tai lait­taa ros­vo­pais­tin kyp­sy­mään Arin nik­ka­roi­maan te­räs­lie­ri­öön maan al­le. Iso­jen jä­mä­laat­to­jen pääl­lä sei­so­val­le pöy­tä­ryh­mäl­le ka­te­taan vii­ni-il­lal­li­nen vie­rail­le, ja ta­lon edus­tan te­ras­sil­la nau­tis­kel­laan jäl­ki­ruo­at.

Kesä saa tulla – juhlat odottavat. Penkit ja pöytä ovat vanhan mökin ajalta, edelliseltä omistajalta. Istuintyynyt hankittiin Anttilasta ensimmäisenä mökkikesänä. Fatboyn riipputuoli on aitiopaikalla laiturilla.

Han­ne­le ja Ari kut­su­vat luok­seen usein vie­rai­ta. He pi­tä­vät pu­heen­so­ri­nas­ta ja ys­tä­vis­tä ym­pä­ril­lään. Ari val­mis­taa Han­ne­len avus­tuk­sel­la tar­joil­ta­vat. Pin­jan­sie­me­nil­lä kuor­ru­tet­tu pes­to­lo­hi ka­to­aa vie­rai­den lau­ta­sil­ta no­pe­as­ti.

Ison ikkunan kuultavat verhot ovat Sisustustalo Mokasta. Ainoa tapettiseinä on makuuhuoneessa, Elitiksen Whisper-tapetti on Saganista. Askon sänky on yksi harvoista vanhoista huonekaluista. Lattia on tammilaminaattia, valkoinen lipasto on Muuramen. Liukuovet teetettiin paikallisella puusepällä.

KIM­MEL­TÄ­VÄN ME­REN KAU­NEUS

Vaik­ka ky­sees­sä on py­sy­vä koti, on paik­ka pa­pe­reis­sa loma-asun­non ni­mel­lä. Ta­loon on ha­et­tu kym­me­nen vuot­ta kes­tä­vä vä­li­ai­kai­nen asu­mis­lu­pa.

– Ra­ken­ta­mis­vai­hees­sa piti sil­ti ot­taa huo­mi­oon ny­ky­päi­vän oma­ko­ti­ta­lo­ra­ken­ta­mis­ta kos­ke­vat vaa­ti­muk­set, ku­ten eris­te­vah­vuu­det, ik­ku­noi­den läm­pö­ar­vot ja ko­neel­li­nen il­man­vaih­to, sa­noo Ari.

Ikikiukaan lämmitys hoidetaan saunan alakerrasta, kylpyhuoneesta käsin. Kesäisin lämpiää joka päivä yli kaksisataa kiloa kiviä. Lämmityspuut pysyvät kuivina lokerossaan lattialämmityksen ansiosta. Kimaltava laatta Porin Laattapiste Collectionista, muut Vehoniemen laattamyymälästä Kangasalta. Saunan seinät ovat kuusta, ulkovuorilautaa, joka käsiteltiin petsaamalla ja hierottiin varovasti, jotta pinnasta saatiin harmahtavan kuluneen näköinen.

Koko koti on to­del­la viih­tyi­sä, sen ta­kaa­vat muun mu­as­sa ylä­ker­ran la­si­tet­tu par­ve­ke ja ala­ker­ran pal­ju­a­lue. Si­sä­te­ras­si on käy­tös­sä ko­val­la tuu­lel­la. Jo­kai­ses­ta ti­las­ta on hui­ke­at nä­ky­mät oman hiek­ka­ran­nan kaut­ta kim­mel­tä­väl­le me­rel­le.

Vierasmökin alakerta on saunan pukeutumistila. Kylpyhuone sijaitsee aivan vastapäätä. Kuultokäsitelty seinäpaneeli Luvia Woodista, rappuset on tehnyt paikallinen puuseppä.

ELÄ­MÄS­TÄ NAUT­TI­MAAN

Ke­sä­lau­an­tai­sin Ari ja Han­ne­le nou­se­vat van­ho­jen pol­ku­pyö­rien sel­kään ja pol­ke­vat Lu­vi­an to­ril­le. Rep­puun os­te­taan tuo­rei­ta vi­han­nek­sia ja ka­laa, el­lei ver­koil­la tai ka­tis­koil­la ole saa­tu päi­vän saa­lis­ta. Ko­tiin saa­pu­mi­sen jäl­keen aloi­te­taan val­mis­te­lut il­lan­viet­toa var­ten. Mo­lem­mat pi­tä­vät kau­niis­ta as­ti­ois­ta ja kat­tauk­sis­ta – esil­le­pa­no on tär­ke­ää. Tuo­reet, näyt­tä­vät pi­o­nit täy­den­tä­vät kat­tauk­sen.

Sauna on arkkitehti Kalle Oikarin taidonnäyte. Leppälauteet sijaitsevat yläkerrassa, alapuolella on suihkutilat. Saunaan kuljetaan rakennuksen molemmista sivuista, toisesta ovesta pääsee suoraan merenpuoliselle terassille, missä on myös palju. Isoista ikkunoista näkyvä merimaisema tarjoaa mielenrauhaa.

Pit­kään yh­des­sä viih­ty­nyt pari viet­tää toi­si­naan lo­koi­san vii­kon­lo­pun kah­des­taan ren­tou­tu­en. Kun ah­ke­ras­ti mat­kus­ta­vat Ari ja Han­ne­le suun­taa­vat len­to­ken­täl­le, ta­lon val­taa­vat usein lap­set puo­li­soi­neen.

Han­ne­le to­te­aa reip­paas­ti elä­män tun­tu­van ai­ka­moi­sel­ta unel­mal­ta. Ja mikä et­tei, sil­lä kuin­ka iha­nan ki­hel­möi­vää on­kaan upot­taa var­paat omaan ran­ta­hiek­kaan suo­raan ko­ti­pi­han te­ras­sil­ta.