Henrik ja Mia-Irene nauttivat tilavista neliöistä, joihin voi vapaasti levittäytyä ja löytää oman rauhan sitä kaivatessaan. Pergolan suojissa istutaan iltaa ystävien kanssa ja viihdytään aterioimassa ihan kahdestaankin lämpöisinä kesäiltoina. Hiljattain istutetun villiviinin toivotaan kasvavan vähitellen vihreäksi katokseksi.
Laura Sychold kuvat Mikko Kaaresmaa
Tervetuloa Fiskarsiin!
Tunnelin läpi kohti tammien reunustamaa kujaa, vieressä laaksossa kiemurteleva joki. Tunnelma kuin englantilaisessa pikkukylässä. Siinä oli Mia-Irenen ja Henrikin ensivaikutelma, kun he matkasivat katsomaan Fiskarsissa myytävänä olevaa omakotitaloa.
Pohjanmaalla syntynyt ja Vaasassa pitkään asunut pari päätyi Helsingistä Raaseporiin, kun pandemia tuli ja muutti monen suhdetta asumiseen.
– Työt olivat vieneet meidät Helsinkiin, jossa meidän oli määrä asua kaksi vuotta. Mutta sitten iski korona, sanoo Mia-Irene.
Millainen paikka elää ja oleskella on suurkaupunki, joka on täysin suljettu? Juhannukseen 2021 mennessä Mia-Irenen ja Henrikin ajatus oli kypsynyt valmiiksi.
– Halusimme ulos kerrostalosta, omaan taloon ja puutarhaan!
Ystävä piti Mia-Irenelle ja Henrikille niin vakuuttavan puheen Fiskarsin puolesta, että etsinnät laajennettiin pääkaupunki-seudulta läntiselle Uudellemaalle.
Kun päätös oli tehty, asiat alkoivat edetä nopeasti. Taloja katsottiin ensin Helsingin lähistöltä.
– Mutta sitten ystäväni piti meille vakuuttavan myyntipuheen Fiskarsista. Hän maalasi siitä niin idyllisiä kuvia, että laajensimme hakua myös sinne suuntaan, Mia-Irene kertoo.
Jo heinäkuun 2021 lopussa valkoisesta talosta kukkulalla tuli heidän, ja syyskuussa muutettiin.
HELPOTUKSEN HUOKAUS
Aikaisemmat omistajat olivat käyttäneet taloa ainoastaan kesäisin. He olivat tehneet mittavan remontin vuonna 2013, joten mitään ei tarvinnut korjata tai muuttaa ennen kuin Henrik ja Mia-Irene asettuivat taloksi. Kaikki kunnostus oli tehty perinnemenetelmin, juuri niin kuin Henrik ja Mia-Irenekin olisivat tehneet. Seinät oli päällystetty pinkopahvilla ja maalattu pellavaöljymaalein.
– Me emme olleet aikaisemmin mitenkään valkoisten pintojen ystäviä, mutta täällä rauhallinen vaaleus tuntui niin oikealta. Heti ensimmäisellä käynnillä meidät valtasi rauhan tunne, silmä ja mieli lepäsi ja saattoi huokaista syvään, Mia-Irene muistaa.
Kun vielä pariskunnan tummat ja meheväsävyiset huonekalut saivat vaaleista pinnoista hyvän taustan, ei tarvinnut lähteä hyvää muuttamaan.
Pariskunta nauttii tilavasta kodistaan, jossa kummallakin on mahdollisuus harrastaa ja työskennellä häiritsemättä muita. Fiskars on tarjonnut heille mielenkiintoisen ja kulttuurisesti rikkaan asuinympäristön muiden taiteellisten sielujen parissa.
Vaikka talo ei remonttia kaivannutkaan, autotalli päätyi täydelliseen mullistukseen. Se muutettiin vastaamaan lavastajan ja muusikon tarpeita.
– Tarvitsimme tilavan paikan, jossa voi rakennella sekä työhön liittyviä juttuja että omia projekteja. Henrik harrastaa myös vanhojen soittimien kunnostusta, Mia-Irene kertoo.
Kylmän tallin kivilattia kaivettiin auki ja koko rakennus eristettiin. Kaiken kruunasi koko seinän levyinen taiteovi.
– Nyt meillä on viihtyisä ja lämmin paikka, jossa puuhastelemme usein yhdessä ja erikseen.
Musta väri ja rosteripinnat tuovat keittiöön mukavasti tehdashenkeä. Aamiaiset ja lounaat syödään yleensä baarituoleilla istuen. Samalla voi ihmetellä pihalla liikkuvia peuroja. Keittiöstä pääsee kätevästi suoraan terassille, mikä helpottaa grillatessa tai muuten ulkona syödessä.
LAVASTAJAN AARREAITTA
Mia-Irene ja Henrik eivät ole niinkään pintojen tuunaajia, vaan he rakentavat alusta asti itse. Pihavarastossa on aarreaitta: edellisen omistajan jättämiä vanhoja ikkunoita ja ovia sekä puutavaravalikoima, josta kelpaa ammentaa materiaalia aina, kun inspiraatio iskee.
Mia-Irene työskentelee suurimmaksi osaksi kotoa käsin. Viihtyisä työhuone on siksi tärkeä. Pöytä on tehty vanhasta säilytyslaatikosta, jolle laitettiin pyörät alle. Vanha laskukone pöydällä on äidinisän entiseltä työpaikalta Pietarsaaresta. Tässä huoneessa yöpyvät myös vieraat, sohvan voi avata sängyksi. Nojatuoli on kirppislöytö.
Freelancerina muun muassa Ylelle työskentelevällä Mia-Irenellä on myös pieni varasto kalusteille, joita hän käyttää itse lavastaessaan tuotantoja ja vuokraa tuotantoyhtiöille. Joskus lavastuksiin hankittuja esineitä päätyy myös omaan kotiin, jos ne kolahtavat sopivasti tyyliin ja makuun.
Kaikkia ammattiniksejä ei ole kuitenkaan tuotu kotiin. Tauluja tai keittiön kaakeleita ei ole täällä kiinnitetty ilmastointiteipillä eikä missään näy nippusiteitä.
Olohuone ja ruokasali ovat yhtenäistä tilaa. Nahkanojatuolit voisivat kertoa monta tarinaa. Ne olivat ensin Mia-Irenen isoisän työpaikalla Pietarsaaressa, josta ne siirtyivät hänen äitinsä yrityksen odotushuoneeseen. Metallinen sohvapöytä on Jotexilta, tiikkinen peritty isänäidiltä ja -isältä. Kattovalaisin on kauan sitten tehty löytö Juthbackan markkinoilta.
HAKUVAHDIT PÄÄLLÄ
Mieluisina tyylivuosikymmeninä Mia-Irene mainitsee 1950–70-luvut. Pariskunnan tiikkihuonekalut sopivatkin 1940-luvun lopun taloon loistavasti.
– En ole kuitenkaan lukinnut sisustusta mihinkään tiettyyn aikaan, vaan sekoittelen iloisesti tyylejä ja aikakausia. Luonnon sävyt ovat aina mukana, puupinnat ja kasvien vihreä. Vanhat nahkasohvatkin ovat ihanat, vaikka ehkä vähän hassut vegaanikodissa, Mia-Irene sanoo ja nauraa.
Sisustuslöytöjä tehdään usein Tori.fi:stä, ja Henrik ja Mia-Irene ovat valmiita matkustamaan vähän kauemmaksikin, kun juuri se oikea kaluste tulee vastaan.
Mia-Irenellä on hakuvahdit toiminnassa jatkuvasti. Vaihtelunhaluisena hän on valmis laittamaan kiertoon niin pöytiä kuin sohviakin. Taulut vaihtelevat usein paikkaa. Ainoastaan vitriinikaapit pysyvät ikuisesti.
Huoneiden vaaleat pinnat ovat kuluneiden kahden vuoden aikana opettaneet Mia-Irenelle myös jotain uutta hänestä itsestään.
– Työssäni olen jatkuvalla syötöllä tekemisissä värien ja kuvioiden kanssa. Kun sitten suuntaan kotiin, tunnen että rauhoitun, kun ympäristö on vapaa liiallisista ärsykkeistä. Neutraalit pinnat ovat nykyään minun juttuni.
HELLAPUUTA MENEE
Asuminen omakotitalossa on tuonut elämään uusia rutiineja. Talossa on viisi tulisijaa, joten jokainen kylmän vuodenajan aamu alkaa tulenteolla. Fiskarsissa valmistettu pellettikamiina on tehokas, päivän aikana se ehtii lämmittää lähes koko alakerran. Keittiön puuhellaa käytetään lämmittämisen lisäksi myös ruoanlaittoon.
– Puiden kantaminen ja lämmittäminen ovat mieluisia rituaaleja, jotka tehdään itseä ja omaa hyvinvointia varten. Tässä kohtaa tuntuu hyvältä ottaa askelia taaksepäin modernin maailman menosta.
Sitä paitsi puilla lämmittäminen pienentää huomattavasti sähkölaskuja, ja puuhellalla valurautapadassa haudutettu ruokakin maistuu paremmalta. Tosin aina ei ole helppoa arvioida polttopuumenekkiä oikein.
– Viime syksynä tilasimme talveksi kymmenen kuutiota puita. Ne loppuivat jo tammikuussa, Mia-Irene kertoo.
Piha on ollut Mia-Irenen projekti. Hän on rakentanut itse aidan ja kasvatuslavat. Puutarhanhoito on opettanut tekijäänsä, välillä erehdystenkin kautta. Tämän vuoden puutarhaprojekti on potagerin perustaminen. Ranskalaistyyppisessä keittiöpuutarhassa saavat vihannekset ja kukat kasvaa vieri vieressä.
KALLIONNYPPYLÄLLE SUUNNITTELEMAAN
Uutta opittavaa ja haasteita on tarjonnut myös viihtyisä tontti, jolla muuttaessa oli kasvihuoneen lisäksi vain lähes luonnotilassa oleva pihapiiri ja joitakin havukasveja. Aluksi ajatus oli laittaa pihaan muutamia kasvulavoja, mutta sitten homma lähti vähitellen lapasesta.
– Ei meillä ole ollut mitään valmista suunnitelmaa. Kiipesimme vain istumaan läheiselle kallionnyppylälle, josta näkyy pihapiiri hyvin ja sitten mietimme, mitä mihinkin voisi tulla.
Piha on ollut Mia-Irenen projekti, hän on rakentanut itse aidan ja kasvulavat.
– Yhdessä kuitenkin suunnittelimme ja kysyin Henrikin mielipidettä. Minun kokemukseni rajoittui vain parvekekukkien hoitamiseen, joten olen antanut työn opettaa, välillä erehdystenkin kautta.
Tontin maaperässä on valtavasti kiviä, joita on kaivettu yhdessä pois. Henrik on ottanut kaikki talteen, joten niistä varmaankin syntyy jossain vaiheessa installaatioita puutarhaan.
Suurena haasteena kaikelle kasvattamiselle ovat olleet nelijalkaiset naapurit, jotka eivät kaihda mitään keinoja pyrkiessään aterioimaan pihalle.
– Puutarhaa ympäröivä aita on noussut aina vaan korkeammaksi, mutta edelleenkin aamukahviseuraksi ilmestyy päivittäin peuralauma, Mia-Irene harmittelee.
Makuuhuoneen yhteydessä on pieni lukuhuone, jonka jättinojatuoliin kelpaa käpertyä. Nordformin tuoli hankittiin Ellokselta, Furninovan graafinen matto on Vepsäläiseltä. Sovitusnukke on kirppislöytö.
KYLÄSSÄ ON RAUHAA
Fiskarsin vakituisista asukkaista lähes puolet on taiteilijoita tai käsityöläisiä, ja kylässä asuminen on osoittautunut jopa paremmaksi kuin Mia-Irene ja Henrik osasivat ajatella.
– Fiskarsista on löytynyt rauhaa ja tilaa elää ja olla juuri niin kuin toivoo. Vaikka uusia seikkailuja ehkä joskus taas tulee eteen, tässä on nyt hyvä. Kun lämpimänä kesäiltana istutaan päivänvarjon alla terassilla, nautitaan hyvästä ruoasta ja kissat leikkivät pihapiirissä, silloin elämä on mallillaan, sanoo Mia-Irene.
KOTI
Raaseporissa
Vuonna 1948 rakennettu omakotitalo Fiskarsissa, 5 h + k, 160 m² + ulkorakennus ja verstas noin 100 m2.
ASUKKAAT
Lavastaja-sisustussuunnittelija Mia-Irene Sundqvist, 32, ja sähköasentaja-muusikko Henrik Sundström, 36, sekä kissat Norr ja Louis. Instagramissa @miairene.
LUETUIMMAT
KATSO RESEPTIT
YHTEISTYÖSSÄ
LUETUIMMAT
KATSO RESEPTIT
YHTEISTYÖSSÄ
Fokus Media Finland Oy
Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki
Y-tunnus 3157774-2
Fokus Media Finland Oy
Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki
Y-tunnus 3157774-2