Birger Kaipiaisen uniikin teoksen ympärille on ripustettu vanhat japanilaiset no-teatterin naamiot ja afrikkalaiset vanhat tanssinaamiot. Jalustalla on kuvanveistäjä Riku Riipan muotoilema puinen pää. Pöydällä taiteilija Ville Heimalan keramiikkaveistoksia. Näyttävä Sohva Carl Hansen, vanhat Askon vintagenojatuolit ovat löytö huutokaupasta.

Joulupöydän jälkiruokaan kuuluu espresso juuri jauhetuista pavuista. Esteri Tomulan kuvioimat Gilda-mokkakupit ovat Arabiaa 1960-luvulta. Niitä täydentävät Tillanderin emaloidut hopeiset mokkalusikat, joiden valmistaminen aloitettiin 1800-luvun loppupuolella Fabergén tuotannon innoittamana.

Hel­sin­ki­läi­sen ri­vi­ta­lon piha tai sitä ym­pä­röi­vä Pu­kin­mä­en lä­hiö ei­vät voi val­mis­taa nä­kyyn, joka odot­taa Rai­non ja Ka­rin ko­ti­o­ven avau­tu­es­sa.

Olem­me saa­pu­neet tai­teen­ke­räi­li­jöi­den ko­tiin. Asun­nos­sa us­kal­taa hä­din tus­kin hen­git­tää tai liik­kua pel­kää­mät­tä, et­tä tör­mää ar­vok­kaa­seen tai­de-esi­nee­seen.

Rai­non ja Ka­rin ny­kyi­nen ko­ko­el­ma si­säl­tää te­ok­sia yli sa­dal­ta tai­tei­li­jal­ta. He ei­vät kos­kaan han­ki tai­det­ta si­joi­tus­mie­les­sä tai soin­tu­maan si­sus­tuk­seen vaan sy­dän­tään kuun­nel­len.

– Jo­kai­nen teos on kuin elä­vä ja ra­kas olen­to, Rai­noo sa­noo.

Te­ok­set ei­vät suu­ren mää­rän­sä ta­kia voi kos­kaan ol­la ko­to­na sa­ma­nai­kai­ses­ti esil­lä, osa on ai­na va­ras­toi­tu­na. Mo­nia te­ok­sia on kui­ten­kin help­po vaih­del­la, veis­tok­set­kin voi­vat ko­ti­o­lois­sa löy­tää pai­kan ta­soil­ta, pöy­dil­tä tai ja­lus­toil­ta.

Keraamiset kalat on hauska nostaa joulukattaukseen. Pienet rakukalat ovat keraamikko Anneli Sainion ja iso kalaveistos Michael Schilkinin, Arabian taideosastolla 1935–62 työskennelleen tunnetun taiteilijan uniikki teos. Joulun aikaan kynttilälyhtyinä toimivat muotoilija Iiro A. Ahokkaan uniikit maljat. Keraaminen miehen pää on kuvanveistäjä Matti Hauptin muotoilema.

Englantilaisen hedelmäkakun vuosikertakappaleesta nautitaan palat jouluna. Tuoreet kakut annetaan lahjaksi läheisille. Heini Riitahuhdan tarjoilujalka on monitoiminen juhlakattauksissa. Glögi tarjoillaan erimuotoisista vanhoista teelaseista.

KII­REI­SIN AI­KA

Ar­ki­sin Rai­no ja Kari pyö­rit­tä­vät Hel­sin­gin Yr­jön­ka­dul­la si­jait­se­vaa Mo­mo­no-lii­ket­tä, joka on eri­kois­tu­nut suo­ma­lai­seen muo­toi­luun ja si­sus­tus­tuot­tei­siin.

Jou­lu­na­lus­vii­kot ovat Mo­mo­nos­sa vuo­den kii­rei­sin­tä ai­kaa. Sen ta­kia kum­pi­kaan ei var­si­nai­ses­ti kai­paa pe­rin­teis­tä jou­lu­tun­nel­maa pa­ria poik­keus­ta lu­kuun ot­ta­mat­ta.

– Kynt­ti­län elä­vä liek­ki, täy­te­läi­set vä­rit ja muu­ta­ma havu tai ok­sa riit­tä­vät ke­hys­tä­mään tai­de­te­ok­sia. Jos ai­kaa jää, luom­me li­sää jou­lu­tun­nel­maa vaih­ta­mal­la soh­va­tyy­ny­jen pääl­li­set, Rai­no ker­too

To­del­li­sen tun­nel­man tuo kui­ten­kin jo­ka­vuo­ti­nen jou­lu­kat­taus, jos­ta syö­dään kala- ja äy­ri­äis­pai­not­tei­nen il­lal­li­nen.

– Use­as­ti ha­lu­am­me ko­keil­la jo­tain uut­ta re­sep­tiä, kun sii­hen ker­ran­kin on aat­to­na ai­kaa, sa­noo Kari.

Kari ja Rai­no ei­vät tun­nus­tau­du pe­rin­tei­den yl­lä­pi­tä­jik­si. He pyr­ki­vät tun­nel­maan, jos­sa on läm­pöä ja yl­lä­tyk­sel­li­syyt­tä. Se teh­dään roh­keil­la yh­dis­tel­mil­lä.

– Ajat­te­len, et­tä lai­tan ajan saa­tos­sa ker­ty­neet esi­neet ja uu­det tut­ta­vuu­det vuo­ro­pu­he­luun kes­ke­nään, ker­too Rai­no.

Työ­ym­pä­ris­tön de­sig­nin ja kau­nii­den esi­nei­den run­saus ai­heut­taa sen, et­tä ko­to­na Ka­rin ja Rai­non te­kee mie­li pel­kis­tää. Ar­jes­sa he käyt­tä­vät lä­hin­nä muu­ta­mia tai­ta­vien kä­si­työ­läis­ten val­mis­ta­mia per­soo­nal­li­sia as­ti­oi­ta.

Tämä päti en­nen myös ka­lus­tei­siin, jois­sa he suo­si­vat ja­pa­ni­lais­ta as­keet­ti­suut­ta ta­ta­mi­lat­ti­oi­neen ja lat­ti­a­tyy­nyi­neen.

– Sit­ten eteem­me osui muu­ta­ma vuo­si sit­ten Carl Han­se­nin Hel­sin­gin-myy­mä­län ava­jai­sis­sa soh­va, joka oli kuin tai­de­te­os. Soh­van seu­rak­si han­kim­me olo­huo­nee­seen huu­to­kau­pas­ta kon­ja­kin­vä­ri­set As­kon vin­ta­ge­no­ja­tuo­lit, pa­ris­kun­ta ker­too.

Raino ehti täyttää 50 vuotta ennen kuin jäi pois pitkäaikaisesta ja paljon antaneesta työstään Pentikillä. Syntymäpäivälahjaksi hän sai toivoa jotain erityistä. ”Anu Pentikin majesteetilliset keraamiset kynttilänjalat ovat komea muisto”, sanoo Raino. Taustalla Kaisu Sirviön tussi- ja guassimaalaus Salatusta puutarhasta, pöydällä Kaarina Tarkan pronssiveistos Mustan pojan uni vuodelta 1980. Pöytä on Marian Zawadzkin uniikki teos Tilgmansille 1958. Keraamisten laattojen kuvat kertovat antiikin jumaltaruja.

Jo vuosikymmenet palvelleiden isojen lasilautasten päällä ovat Karin käsin kuvioimat keramiikkalautaset, saksalaisen Rosenthalin Goldstrahlen-posliinilautaset 1950-luvulta ja pienten alkupalojen tarjoiluun valitut Iiro A. Ahokkaan käsinpuhalletut Monster Child -lasikulhot. Bertel Gardbergin suunnittelemat Lion de Luxe -aterimet ovat Hackmanin 1950-lukua. Lautasliinat on kietaistu Rainon Momonolle suunnittelemasta Muhevaa multaa -kankaasta.

SEI­NÄ ME­TAL­LIS­TA

Ruo­kai­lu­ti­lan kul­tai­sel­le sei­näl­le on ri­pus­tet­tu tai­tei­li­ja Vil­le Hei­ma­lan ke­ra­miik­ka­re­lie­fi Puu­tar­has­sa vuo­del­ta 2014.

Kul­tai­sen sei­nän idea tuli ai­koi­naan Rai­non maa­lauk­sis­saan käyt­tä­mis­tä lyön­ti­me­tal­li­pin­nois­ta.

– Ha­lu­sin näh­dä, kuin­ka vai­kut­ta­va ja suu­ri­töi­nen me­tal­lin­hoh­toi­nen pin­ta oli­si sei­nän ko­koi­se­na – ja suu­ri­töi­nen­hän se oli. Pa­ras va­lo­e­fek­ti syn­tyy ke­vät­tal­vel­la, kun ma­ta­lal­la pais­ta­va aa­mu­päi­vän au­rin­ko hei­jas­tuu kul­ta­sei­näs­tä ja luo läm­pi­män lois­teen koko ti­laan. Tai­tei­li­ja Vil­le Hei­ma­lan re­he­vä ke­raa­mi­nen re­lie­fi­te­os pyy­si saa­da ri­pus­tus­ta juu­ri täl­le sei­näl­le.

Ruokailutilan kultaiselle seinälle on ripustettuna taiteilija Ville Heimalan keramiikkareliefi Puutarhassa vuodelta 2014. Se pyysi saada ripustusta juuri tälle seinälle. Markku Salon Diiva-kuohuviinilasit ja Heikki Viinikaisen Lampi-vesilasit tuovat kotimaisen lasiosaamisen juhlapöytään. Hämyssä lämpimän tunnelman virittävät Saara Hopean rubiininpunaisiin Marja-laseihin sytytetyt lämpökynttilät. Lasit ovat Nuutajärven lasitehtaan vanhaa tuotantoa.

”Nämä tyypit muistuttavat meitä joulun kiireiden keskellä hymyilemään ja ottamaan välillä rennosti.” Korealaiskeraamikkojen tilaustyönä tekemät Rainon ja Karin karikatyyrihahmot pupu ja hamsteri saavat jouluna tonttulakit päähänsä.

JOU­LU­HAH­MOI­NA PÖY­DÄL­LÄ

En­nen liik­keen pe­rus­ta­mis­ta Rai­no teki pit­kän työ­u­ran ko­ti­mai­sis­sa muo­toi­lu­y­ri­tyk­sis­sä ja Kari työs­ken­te­li it-alal­la. Kum­man­kin oma am­mat­ti­o­saa­mi­nen ja in­to­hi­mo ovat ol­leet luon­te­va pe­rus­ta yrit­tä­mi­sel­le.

Pöy­däl­le on ase­tet­tu ai­no­at jo­ka­vuo­ti­set jou­lu­ko­ris­teet: ete­lä­ko­re­a­lai­sil­ta ke­raa­mi­koil­ta ti­la­tut pupu- ja hams­te­ri­hah­mo, jot­ka saa­vat jou­lu­na tont­tu­la­kit pää­hän­sä. Pupu ku­vas­taa Rai­noa, jol­la on jat­ku­vas­ti use­am­pi pro­jek­ti työn al­la niin töis­sä kuin ko­to­na. Hams­te­ri on Kari, joka kes­kit­tyy ta­lou­sa­si­oi­hin ja suun­nit­te­lee muun mu­as­sa vii­koit­tai­set ruo­ka­os­tok­set.

– Jou­lu­a­suun pu­e­tut hah­mot muis­tut­ta­vat, et­tä kai­ken kii­reen kes­kel­lä pi­tää an­taa it­sel­leen myös ai­kaa ren­tou­tua, Rai­no ja Kari ker­to­vat.

Makuuhuoneen herkkä valaistus syntyy Rainon rakentamilla valaisimilla. Kirpputorilta löytyneet hapsuvarjostimet liukuvärjättiin ja ripustettiin vanhanmallisella kierrejohdolla vapaasti roikkumaan seinäpistokkeista. Arabian tuotannossa vuosina 1917–27 ollut posliininen buddha-valaisin syttyy yövaloksi ajastuksella. Taiteilija Bo Haglundin kolme suurta guassimaalausta Under Cover, The Shelter ja The Gathering täyttävät makuuhuoneessa pari seinää. ”Niiden rikkaasta ja monikerroksisesta maailmasta kumpuaa nukkumaan mennessä ja herätessä aina uudenlaista tarinaa”, sanoo Raino. Talven taituttua kiinalaisen antiikkivuoteen päälliset vaihtuvat heleänvärisiin silkkityynyihin ja kurkumankeltaiseen peittoon.

BRAN­DYYN LI­KO­A­MAAN

Vaik­kei pe­rin­tei­tä niin vaa­li­ta­kaan, on yk­si asia, joka kuu­luu joka jou­luun: Ka­rin lei­po­ma he­del­mä­kak­ku, jon­ka re­sep­ti löy­tyi ai­koi­naan ame­rik­ka­lai­ses­ta The Fan­nie Far­mer Cook­book -kir­jas­ta. Sen en­si­pai­nos on vuo­del­ta 1896. Eli re­sep­ti on jo muu­ta­mas­sa su­ku­pol­ves­sa hy­väk­si to­det­tu. Kak­ku on jo­ka­vuo­ti­nen lah­ja lä­hei­sil­le.

Pie­nit­ty­jä kui­va­he­del­miä kos­tu­te­taan bran­dys­sa äm­pä­reit­täin, ja jou­lui­nen tuok­su val­taa asun­non.

Kak­ku säi­lyy kau­an, se on par­haim­mil­laan vas­ta kuu­kau­sien ku­lut­tua val­mis­tuk­ses­ta. Ku­vaus­ten lo­mas­sa joim­me kah­vit ja mais­toim­me edel­lis­vuo­den kak­kua. Yh­del­lä pa­lal­la on pai­noa käm­me­nen ko­koi­sen ki­ven ver­ran ja sen maku on tai­vaal­li­nen.

Jou­lu­päi­vä on ajo­päi­vä, jol­loin Rai­no ja Kari suun­taa­vat Rai­non äi­din luok­se Mu­hok­sel­le en­nen kuin on taas ai­ka pa­la­ta töi­hin vä­li­päi­vik­si.

Jou­lun­py­hien jäl­keen ke­ra­miik­ka­hem­moil­ta ote­taan tont­tu­la­kit pääs­tä ja ne voi­vat ol­la esil­lä muis­sa yh­teyk­sis­sä.

Kari ja Raino pyörittävät yhdessä Momono-liikettä Helsingin Yrjönkadulla. Joulunalusviikot ovat liikkeessä vuoden kiireisimmät.