Puu­tar­ha

Si­poos­sa, 5 000 ne­li­ö­met­riä.

Puu­tar­haa hoi­ta­vat

Muo­toi­li­ja ja Noki-tuot­tei­den suun­nit­te­li­ja Eli­na Kor­ka­la ja yrit­tä­jä Sa­mu­li Heik­ki­lä.

Selkeälinjaisen talon tyyli toistuu puutarhassa. Linja ovat suoria, tunnelma rauhallinen.

Hanna Marttinen

Maa­lais­mai­se­mien ja laa­jo­jen pel­to­jen lai­dal­ta erot­tuu val­koi­nen, sel­ke­ä­lin­jai­nen puu­ta­lo. Sen pi­ha­pii­ris­sä val­lit­see kau­nis ja har­mo­ni­nen tun­nel­ma. Kat­se kiin­nit­tyy val­koi­sik­si kä­si­tel­tyi­hin vil­je­ly­laa­ti­koi­hin ja mus­taan kas­vi­huo­nee­seen. Val­koi­sen ja mus­tan liit­to peh­me­nee run­saal­la vih­re­äl­lä.

– Keit­ti­ö­tar­ha kas­vi­huo­nei­neen on puu­tar­ham­me hel­mi, ker­too muo­toi­li­ja Eli­na Kor­ka­la.

Eli­na ja hä­nen mie­hen­sä Sa­mu­li Heik­ki­lä löy­si­vät ton­tin rei­lut kym­me­nen vuot­ta sit­ten. He oli­vat ko­din-
et­sin­tä­reis­sul­la Por­voos­sa. He päät­ti­vät sa­mal­la tut­kail­la ne­tis­tä pa­ria muu­ta­kin koh­det­ta. Si­poo ei ol­lut hei­dän mie­les­sään, mut­ta kau­nis mai­se­ma au­rin­gon­las­kun ai­kaan lu­mo­si.

– Em­me var­si­nai­ses­ti ol­leet miet­ti­neet myös­kään ta­lon ra­ken­ta­mis­ta. Ajoim­me on­nel­li­si­na ko­tiin ja teim­me tar­jouk­sen ton­tis­ta. Yh­täk­kiä huo­ma­sim­me omis­ta­vam­me ton­tin, Eli­na ker­too.

Ta­loa ra­ken­net­tiin pit­käs­tä ta­va­ras­ta it­se. Kak­si vuot­ta kes­tä­neen ra­ken­ta­mi­sen ai­ka­na Eli­na jo haa­vei­li puu­tar­has­ta. Hän kul­jet­ti Sa­mu­lin mum­mon ja äi­din pe­ren­no­ja poh­joi­ses­ta ja teki vä­li­ai­kai­sia pe­ren­na­penk­ke­jä.

Punaiset silkkiunikot tuovat väriä ja kauneutta. Ne ovat saaneet kylväytyä itsekseen ja kasvaa puolivilleinä keittiötarhan laatikoissa ja käytävillä.

Hanna Marttinen

Siis­ti keit­ti­ö­tar­ha kas­vaa laa­ti­kois­sa

Piha-alue ta­sat­tiin ja kyl­vet­tiin nur­mi­kok­si. Ra­jal­le Eli­na ja Sa­mu­li is­tut­ti­vat kuu­si­ai­dan suo­jaa­maan pi­haa tuu­lel­ta. Vil­ja­pel­to­jen vie­reen pen­sa­sai­dak­si pa­ris­kun­ta va­lit­si ko­ti­mais­ta kuus­ta. Tui­ja ei Eli­nan mie­les­tä sovi pe­rin­tei­seen maa­lais­mai­se­maan.

– Ha­lu­sin help­po­hoi­toi­suut­ta ja suo­ria lin­jo­ja, jot­ta nur­mik­ko on vai­va­ton lei­ka­ta. Graa­fi­set muo­dot miel­lyt­tä­vät mi­nua. Meil­lä ei ole puu­tar­has­sa run­saas­ti maas­ton muo­to­ja, mut­ta ha­lu­sin sil­ti suo­ra­lin­jai­suut­ta ava­raan ul­ko­ti­laan.

Keit­ti­ö­tar­haan Eli­na ja Sa­mu­li ra­ken­si­vat vil­je­ly­laa­ti­kot. Sa­mal­la tuli tes­ta­tuk­si Sa­mu­lin vaa­rin hää­lah­jak­si an­ta­ma sirk­ke­li. Laa­ti­koi­hin käy­tet­tiin ta­lon yli­jää­nei­tä ul­ko­lau­to­ja. Kaik­ki­aan 13 laa­tik­koa maa­lat­tiin ul­koa val­koi­sik­si.

– Mi­nul­le es­teet­ti­syys on tär­ke­ää. Ha­lu­sin, et­tä keit­ti­ö­tar­ha näyt­tää siis­til­tä ja huo­li­tel­lul­ta, ja on kai­ken li­säk­si help­po­hoi­toi­nen, Eli­na to­te­aa.

Värit ja muodot ovat tärkeä osa keittiöpuutarhaa. Nykyisin Elina kokee puutarhan myös vahvasti terapeuttisena ja voimaa antavana.

Hanna Marttinen

Luon­toa vas­taan ei tais­tel­la

Eli­na on is­tut­ta­nut osaan laa­ti­koi­ta mo­ni­vuo­ti­sia kas­ve­ja. Osas­sa hän vil­je­lee yk­si­vuo­ti­sia kas­ve­ja, kaik­kea mitä ke­vääl­lä mie­leen juo­lah­taa. Eli­na myön­tää, et­tä ke­vään in­nos­sa te­kee jos­kus mie­li kas­vat­taa lii­ak­si­kin omia tai­mia.

Leh­ti­kaa­li ko­ris­taa vil­je­ly­laa­ti­koi­ta, ja ter­veel­lis­tä sa­toa saa poi­mit­tua syk­syyn as­ti. Leh­ti­kaa­li kes­tää hy­vin myös syk­syn vii­leyt­tä, jopa pien­tä pak­kas­ta. Sitä Eli­na kas­vat­taa vuo­sit­tain. Par­sa­kaa­li ja kuk­ka­kaa­li osoit­tau­tui­vat han­ka­lam­mik­si, kun tou­kat val­ta­si­vat tai­met.

– Vaih­dan la­jia, jos vil­je­ly ei luo­mu­me­ne­tel­min on­nis­tu, ja kas­vit koh­taa­vat pa­has­ti tu­ho­ja. En tais­te­le luon­toa vas­taan.

Kasvihuoneen seinustaa kiertää vanhojen perinneperennojen kukkapenkki.

Hanna Marttinen

Elä­mä yl­lät­ti ra­ken­ta­jat

Kas­vi­huo­neel­le va­rat­tiin jo alus­sa paik­ka, ja sil­le ra­ken­net­tiin pe­rus­ta. Mal­lin Eli­na ja Sa­mu­li suun­nit­te­li­vat it­se, jot­ta pys­tyi­si­vät myös ra­ken­ta­maan sen omin voi­min.

– Ha­lu­sin il­ma­van ja ison kas­vi­huo­neen, jon­ka run­ko oli­si mus­tak­si kä­si­tel­tyä puu­ta.

Elä­mä kui­ten­kin yl­lät­ti. Eli­na sai ke­vääl­lä 2014 ai­vo­ve­ren­vuo­don. Se oli het­ki, kun kas­vi­huo­ne oli tar­koi­tus ra­ken­taa. Sa­mu­li piir­si ku­vat val­miik­si Eli­nan sai­raa­la­vuo­teen vie­res­sä ja ti­la­si la­sit. He ra­ken­si­vat kas­vi­huo­net­ta yh­des­sä Eli­nan sai­raus­lo­man ai­ka­na.

– Mi­nul­le oli tär­ke­ää saa­da aja­tel­la sii­nä vai­hees­sa tu­le­vaa: kas­vua ja vih­reyt­tä.

Kun Eli­na oli toi­pu­nut ai­vo­ve­ren­vuo­dos­ta, hä­nel­le teh­tiin vie­lä kak­si ai­vo­leik­kaus­ta ke­säl­lä 2014. Niis­tä jäi py­sy­viä vam­mo­ja. Toi­pu­mi­nen on ol­lut hi­das­ta ja kun­tou­tu­mi­nen vaa­ti­nut val­ta­vas­ti voi­ma­va­ro­ja.

– Tais­te­len edel­leen it­se­ni kans­sa sii­tä, mitä voin teh­dä. En­sim­mäi­nen kesä su­jui mal­til­li­ses­ti, mut­ta saim­me kuin saim­me­kin kas­vi­huo­neen ra­ken­net­tua.Se oli mi­nul­le hen­ki­ses­ti tär­keä pro­jek­ti. Seu­raa­va­na ke­sä­nä pys­tyin jo te­ke­mään enem­män puu­tar­has­sa.

Tomaatit, kurkut ja muut kasvit kasvavat viljelylaatikoissa säntillisessä järjestyksessä.

Hanna Marttinen

Kas­vi­huo­ne ei voi ol­la lii­an suu­ri

Kas­vi­huo­neen sok­ke­li on muu­rat­tu ke­vyt­har­kois­ta. Puu­o­sat ovat sa­ha­ta­va­raa ja kä­si­tel­ty mus­tik­si. Kat­to on tur­val­li­suus­syis­tä kar­kais­tua la­sia, sei­nät la­sia.

Si­säl­lä vih­reys muo­dos­tuu sän­til­li­ses­ti hoi­de­tuis­ta to­maa­teis­ta, vii­ni­köyn­nök­ses­tä, pap­ri­kas­ta, kur­kuis­ta, chi­leis­tä ja mais­seis­ta.

Eli­na ko­kei­li kas­vat­taa mais­sia kas­vi­huo­nees­sa vii­lei­den ke­sä­säi­den va­ral­ta. To­maat­ti kyp­syy vä­hi­tel­len ja sa­toa saa pit­kin lop­pu­ke­sää ja syk­syä. Kur­kun sato taas kyp­syy ly­hy­en ajan­jak­son ai­ka­na.

– To­maat­tien suh­teen olen myös eh­kä vä­hän suu­reel­li­nen. En kos­kaan tyy­dy pa­riin, vaan ai­na to­maa­tin­tai­mia ker­tyy pa­ri­kym­men­tä.

Kas­vi­huo­nees­ta haa­vei­le­val­le Eli­na an­taa yh­den neu­von: tee sii­tä mah­dol­li­sim­man suu­ri. Eli­nan ja Sa­mu­lin kas­vi­huo­ne on kool­taan hulp­pe­at 18 ne­li­ö­tä, 3 x 6 met­riä. Mo­lem­mis­sa pää­dyis­sä on ovi.

– Aa­mui­sin käyn avaa­mas­sa kas­vi­huo­neen oven. Läm­pö, kos­teus ja kas­vien tuok­su tul­vi­vat vas­taan. Se on par­hai­ta het­kiä puu­tar­has­sa.

Maahumala on yksi Elinan suosikkikasveista. Hän käyttää sitä ruukkukasvina, jossa monivuotinen kasvi saa rennosti kasvaa alaspäin. Maahumalan hän talvettaa valeistuksessa. Muissa laatikoissa kasvaa mm. kuunliljoja ja rantavehnää.

Hanna Marttinen