KOTI

Bil­l­nä­sin ruu­kis­sa Raa­se­po­ris­sa.Kak­si­ker­rok­si­nen puu­ta­lo, siir­ret­ty pai­kal­leen 1920. 7 h + k, 180 m².

ASUK­KAAT

Te­ol­li­nen muo­toi­li­ja Heli Säde ja ir­lan­nin­ve­sis­pa­nie­lit As­ser ja El­la.

Ruokailuhuoneen kaappi ja kukallinen sohva ovat kirpputorilöytöjä.

Anna Wallendahr

He­lin ko­dis­sa huo­maa en­sim­mäi­se­nä as­ti­at. Kaa­pit pur­su­a­vat ko­ti­mais­ta ke­ra­miik­kaa ja la­sia – hy­väs­sä jär­jes­tyk­ses­sä. Hyl­lyil­lä on tor­neit­tain kah­vi­kup­pe­ja ja lau­tas­pi­no­ja. Etu­a­lal­la her­kis­te­le­vät Ara­bi­an Ruu­sut, He­lin lem­pi­ku­pit.

– Kun muut os­ti­vat ala­kou­lus­sa kark­kia, minä os­tin as­ti­an, ate­ri­men tai jon­kin keit­ti­ön työ­vä­li­neen. Ys­tä­väl­li­nen ky­lä­kaup­pi­as ava­si Kas­te­hel­mi-
pak­kauk­sen ja myi mi­nul­le lau­ta­sen ker­ral­laan. Vii­mei­sen lau­ta­sen mu­ka­na sain laa­ti­kon.

Ke­räi­li­jäk­si syn­ty­nyt te­ol­li­nen muo­toi­li­ja ra­kas­taa funk­ti­o­na­lis­mia, mut­ta ei pel­kää ko­ris­te-
esi­nei­tä.

– Olen ai­na teh­nyt ase­tel­mia, se on tyy­pil­lis­tä mi­nul­le. Eri ma­te­ri­aa­lien yh­dis­tel­mät ovat hie­no­ja, ja pi­dän ai­dois­ta asi­ois­ta. Mut­ta en säi­käh­dä muo­vi­a­kaan, suun­nit­te­len sii­tä työk­se­ni, Fis­kar­sil­la muo­toi­li­jan uran aloit­ta­nut Heli ker­too.

Heli ja sisko kuvassa. Olohuoneen sohvan yllä on Veikko Laukkasen maalaus. Käsinojalla huonetta tarkkailee Helin veistos Nainen ja kärppä. Ristikkopistotyynykokoelma houkuttelee sukeltamaan sekaan ja lukemaan. Tyynyt ovat kirpputoreilta ja huutokaupoista.

Anna Wallendahr

Mi­kään ei ole pai­kal­laan sat­tu­mal­ta

Hu­vi­kum­pu­mai­nen kah­den ker­rok­sen koti ker­too var­mas­ta vä­ri­sil­mäs­tä ja ma­te­ri­aa­li­ta­jus­ta. Sat­tu­mal­ta ei ole pai­kal­laan mi­kään: vil­la­mat­to pu­nais­ten soh­vien seu­ra­na olo­huo­nees­sa, kan­nu­ryh­mä keit­ti­ös­sä tai työ­huo­neen ruu­tu­kuo­si­set Vuok­ko-ver­hot. Mo­net vi­her­kas­vit ovat van­ho­ja pe­rin­ne­kas­ve­ja. Amat­so­nin­lil­jan pol­ku joh­taa vaa­rin lap­suu­den­ko­tiin saak­ka.

Pöy­tiä ko­ris­ta­vat pit­si­lii­nat herk­kien ku­vi­oi­den ja upe­an struk­tuu­rin ta­kia.

– Ra­kas­tan lii­no­ja. Ihai­len sitä, mi­ten en­nen on osat­tu teh­dä, ja teh­dä li­säk­si kes­tä­vää. Kun­nos­tan ko­ti­a­ni sa­mal­la aja­tuk­sel­la kuin rau­ma­lai­set pit­si­lii­no­ja, et­tä tu­li­si hy­vin teh­tyä ja pit­käi­käis­tä. Mie­les­tä­ni ta­los­sa pi­tää kui­ten­kin en­sin elää näh­däk­seen, mitä ko­dis­ta voi tul­la.

Entinen läpikulkuhuone on nyt ruokasali. Muovimaton alta löytyi Billnäsin parkettia ja hauraan kankaan alta helmipaneelikatto. Upea himmeli on Helin sukulaistädin tekemä.

Anna Wallendahr

Haus­sa oli sym­paat­ti­nen paik­ka

Kak­si vuot­ta työ­mat­ko­ja Sa­los­ta Kar­jaal­le kyp­syt­ti He­lin ko­din vaih­toon. Uu­si koti oli­si lä­hem­pä­nä Fis­kar­sin teh­das­ta, He­lin työ­paik­kaa. Toi­vee­na oli löy­tää sym­paat­ti­nen paik­ka. Ja sel­lai­nen on veh­reä ruuk­ki­a­lue van­hoi­ne ra­ken­nuk­si­neen. Vaik­ka työ­pai­kan si­jain­nit vaih­tu­vat, koti Bil­l­nä­sis­sä säi­lyy.

Leh­ti-il­moi­tuk­sen pe­rus­teel­la Heli ja mon­ta muu­ta­kin in­nos­tu­nut­ta os­ta­ja­eh­do­kas­ta mit­tai­li­vat al­ku­ke­sän päi­vä­nä puu­ta­lon huo­nei­ta ja
ne­li­öi­tä. He­lil­le tuli ta­los­ta hyvä tun­tu ja mie­leen lap­suu­den­ko­ti Rau­mal­la.

– Os­ta­jia oli mo­nia, ja tein pää­tök­sen pai­kal­la. Tar­jo­sin pyyn­ti­hin­nan, ja Vil­la Sol­bac­ka sai mi­nus­ta uu­den asuk­kaan.

Ra­ken­nus oli Fis­kars-yh­ti­öi­den omis­tuk­ses­sa 1980-lu­vul­le as­ti. Ny­kyi­sel­le pai­kal­leen talo on siir­ret­ty vuon­na 1920, jol­loin se ra­ken­net­tiin ruu­kin met­sän­hoi­ta­jan ko­dik­si.

Keittiön kaapeista löytyy keräilijän unelmia. Ensimmäiset astiansa Heli hankki alle kouluikäisenä ja muurahaistuolit edelliseen kotiin. Keittiö on sellaisena kuin se oli ostohetkellä. Ajatuksia uudesta on muhimassa.

Anna Wallendahr

Ta­lon pii­rus­tuk­set pa­loi­vat kos­to­na

Kiin­teis­tön kun­nos­tuk­sen al­ku­met­rit oli­vat yl­lä­tyk­siä tul­vil­laan. Ta­lon al­ku­pe­räi­set pii­rus­tuk­set oli­vat ka­don­neet sa­nan­mu­kai­ses­ti kuin tuh­ka tuu­leen.

Ruu­kin ar­kis­ton­hoi­ta­ja oli kiu­kuis­saan polt­ta­nut pii­rus­tuk­set muun ar­kis­ton mu­ka­na. Hir­mui­nen kos­to joh­tui yh­ti­ön an­ta­mis­ta läh­tö­pas­seis­ta. Har­mil­li­nen ta­pah­tu­ma vei mu­ka­naan ta­lon al­ku­pe­rän ja tie­dot. Uu­det pii­rus­tuk­set laa­dit­tiin ta­lon siir­tä­mi­sen jäl­keen.

Ylä­ker­ran par­ve­ke oli to­det­tu vaa­ral­li­sen la­hok­si. Kor­jauk­sen yh­tey­des­sä löy­tyi sei­nän kos­teus­vau­rio ja kah­dek­san hir­si­ker­taa vaih­det­tiin. Jul­ki­si­vu maa­lat­tiin, kat­to pai­kat­tiin, piip­pu pel­li­tet­tiin, ylä­poh­jaa eris­tet­tiin ja ul­koik­ku­nat kun­nos­tet­tiin. Tai­ta­va ja luo­tet­ta­va re­mon­tin mo­ni­o­saa­ja on kul­lan kal­lis, ja sel­lai­sen Heli löy­si ko­ti­ky­läl­tä. Ik­ku­na- ja hir­si­kor­jauk­set te­ki­vät res­tau­roin­ti­ki­säl­li­o­pis­ke­li­jat opet­ta­jan­sa joh­dol­la. Heli opet­te­li kun­nos­ta­maan ik­ku­noi­ta pe­rin­tei­sin me­ne­tel­min, ja tai­to on ol­lut tar­peen.

Veistos on Helin kolmiulotteinen mukaelma Helene Schjerfbeckin Toipilaasta. Mukaan ovat päässeet hiiri ja kissa, joita taulussa ei näy ollenkaan, mutta siellä ne ovat.

Anna Wallendahr

Yk­si­tyis­koh­dil­la on vä­liä

Si­sä­sei­niä Heli ei ha­lun­nut mis­sään vai­hees­sa siir­tää tai pur­kaa. Huo­nei­den käyt­tö­tar­koi­tuk­sen muut­ta­mi­sen jäl­keen ta­lon hen­keä oli­si ol­lut vai­kea säi­lyt­tää.

Kyl­py­huo­nei­den uu­del­leen laa­toi­te­tut lat­ti­at tuo­vat asuk­kaal­leen hy­vän mie­len joka päi­vä. Ruu­du­te­tut laat­ta­lat­ti­at ovat on­nis­tu­neet.

– Mut­ta kyl­py­huo­neen put­ki­ve­dot po­tut­ta­vat, sil­lä olin suun­ni­tel­lut ne oi­keil­le pai­koil­leen. Ra­kas­tan yk­si­tyis­koh­tia pie­nes­tä nau­las­ta ja he­lois­ta sää­ti­miin as­ti. Yk­si­tyis­koh­dis­sa olen tark­ka. Edel­li­sen ko­din muo­vi­nen ja vää­rän vä­ri­nen lat­ti­a­kai­vo häi­rit­si elä­mää­ni. Jos en näh­nyt sitä, niin ajat­te­lin sitä, Heli nau­raa it­sel­leen.

Kym­me­nen vuo­den re­mon­toin­nin jäl­keen Heli sei­soo edel­leen kun­nos­ta­mi­seen liit­ty­vien aja­tus­ten­sa ta­ka­na.

– Pi­tää näh­dä vai­vaa sen eteen, mitä ha­lu­aa. En suos­tu te­ke­mään komp­ro­mis­se­ja toi­mi­vuu­den kus­tan­nuk­sel­la. Sau­naa ei tule si­säl­le, vaik­ka ti­laa oli­si. Haa­vei­len kau­niis­ta pi­ha­ri­vis­tä, jon­ka pää­tyyn sai­sin sau­nan.

Sinisen ja punaisen kaunis yhdistelmä syntyy tekstiileillä. Punaisen nojatuolin Helin isä löysi Rauman kaatopaikalta Helin ollessa lukioikäinen. Tuolit ovat kulkeneet mukana siitä asti. Uudelleenverhoiltuina ne ovat edelleen punaista samettia.

Anna Wallendahr

Ta­voit­tee­na tun­nel­maa ja läm­pöä

Ala­ker­ran ruo­kai­lu­huo­ne kau­niis­ti ka­tet­tu­na on yk­si He­lin lem­pi­pai­kois­ta. Se oli ol­lut lä­hin­nä lä­pi­kul­ku­ti­la etei­sen jat­ko­na. Lin­tu­kuo­si­set ta­pe­tit, iso pöy­tä ja tu­ke­vat, ko­ko­pui­set tuo­lit te­ke­vät huo­nees­ta klas­si­sen ajat­to­man. Kuk­ka­soh­val­ta voi ihas­tel­la huo­neen run­saut­ta.

Ruo­kai­lu­ti­lan vie­reen si­joit­tuu luon­te­vas­ti keit­tiö, jos­ta on oma ulos­käyn­ti pi­hal­le. Jos ko­me­an­ko­koi­set ko­ti­vah­dit As­ser ja El­la ei­vät päi­vys­tä la­si­kuis­til­la, ne löy­ty­vät keit­ti­ön ul­ko­rap­pu­sil­ta.

Keit­tiö on van­hois­sa, mut­ta pä­te­vis­sä vaat­teis­saan, sa­mas­sa kuo­sis­sa kuin os­to­het­kel­lä. Ko­dik­kaas­ti si­sus­tet­tu­na ja edel­leen hy­vin toi­mi­va­na Heli ei ole kii­reh­ti­nyt sen re­mont­tia. Kun­nos­tet­tu Hög­for­sin puu­hel­la nro 6 odot­taa pöy­dän al­la muu­ra­ria. Keit­ti­ö­kaa­pit ja huu­va ke­hit­ty­vät luon­nos­leh­ti­ön si­vuil­la.

Ko­tia kun­nos­ta­es­saan Heli ta­voit­te­li tun­nel­maa ja läm­pöä.

– Mut­ta mis­sään ni­mes­sä koti ei saa näyt­tää mu­se­ol­ta. Elä­mä saa nä­kyä, ja ko­din pi­tää kes­tää myös koi­ria, hän ker­too.

Yläkerraan makuuhuoneessa on pitsihuvilamaista tunnelmaa. Tapetit ja boordit ovat edellisen asukkaan valinta, joten Heli mietiskelee tulevien kuoseja.

Anna Wallendahr

Muo­toi­lua muo­vis­ta ja sa­ves­ta

Kä­sis­tään tai­ta­va Heli ver­hoi­lee huo­ne­ka­lu­ja har­ras­tuk­se­naan. Par­hail­laan työn al­la on sän­ky­tuo­li, jos­sa ovat nuk­ku­neet hä­nen enon­sa sekä äi­tin­sä nuo­re­na tyt­tö­nä. Ke­ra­miik­ka­veis­tok­sia Heli on teh­nyt sii­tä as­ti, kun osal­lis­tui nuo­re­na ke­ra­miik­ka­kurs­sil­le.

– Ke­ra­mii­kan te­os­sa tu­lee hit­sin hyvä olo, kun on­nis­tuu. Osa töis­tä on hy­vin hen­ki­lö­koh­tai­sia, Heli ker­too.

Heli opis­ke­li ai­koi­naan Tai­de­te­ol­li­ses­sa kor­ke­a­kou­lus­sa, mut­ta ei ke­ra­miik­kaa, vaan te­ol­lis­ta muo­toi­lua. Lop­pu­työ­nään vuon­na 1995 hän teki Fis­kar­sil­le muo­vi­set keit­ti­ön työ­vä­li­neet. Mat­ka­pu­he­li­met vei­vät He­lin muu­ta­mik­si vuo­sik­si No­ki­al­le Sa­loon pu­he­li­mien muo­toi­li­jak­si ja sit­ten li­sä­lai­te­muo­toi­lun ve­tä­jäk­si.

Edel­leen tuo­te­muo­toi­lun pa­ris­sa viih­ty­vä Heli ker­too muo­toi­lun kiin­nos­ta­vuu­des­ta.

– Muo­toi­li­jan työ pi­tää si­säl­lään muu­ta­kin kuin kau­niin ul­ko­kuo­ren luo­mi­sen, esi­mer­kik­si käy­tet­tä­vyy­den, ku­vi­tus­ta ja käyt­tö­oh­jeen te­koa.

Ko­to­na on­nel­li­nen olo­ti­la val­taa muo­toi­li­jan, kun hän on saa­nut sii­vot­tua. Ruo­ka tuok­suu keit­ti­ös­sä. Tuli rä­ti­see ta­kas­sa.

– Tämä talo on mi­nul­le koti, jos­sa vie­tän lop­pu­e­lä­mä­ni. En ole vain käy­mäs­sä. On eri asia tul­la ja ol­la, kun talo on tur­val­li­nen tu­ki­koh­ta.