Vuo­den 2017 ai­ka­na Mark­ku Pi­rin soo­lo­näyt­te­lyn­sä kier­tää Ita­li­as­sa. Hän on en­sim­mäi­nen suo­ma­lai­nen tai­tei­li­ja, joka on kut­sut­tu Mu­ra­non la­si­mu­se­oon, Mu­seo del Vet­roon.

Kivi on yksi kymmenestä kuosista, jonka suunnittelin Eurokankaalle Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi.

Rak­kain paik­ka­ni lap­suu­des­sa oli ke­sä­mök­ki jär­ven ran­nal­la Ruo­ve­den Jämin­ki­poh­jas­sa. Siel­lä on ran­ta­ki­vi, joka on mi­nul­le tär­keä. Re­he­vä ruo­hik­ko graa­fi­se­na vii­vas­to­na sen ym­päril­lä on kuin tai­kaa. Tun­nen ki­ven luon­teen, sen pai­non ma­te­ri­a­na ja muis­toi­na. Kuu­len yhä ruo­hi­kon ka­hi­nan ja häikäis­tyn ve­den välkkees­tä. Se on ikuis­tet­tu Kivi-kuo­siin.

Lue myös: Täl­tä näyt­tää tai­tei­li­ja­ta­lo, jos­sa Oi­va Toik­ka ja Kaj Franck ovat asu­neet

Sininen ikkunaluukku Sesimbrassa, Portugalissa. Asuin siellä useana keväänä 1980–90-luvuilla.

Suo­sik­ki­vä­ri on tai­teen ra­kas­ta­jal­le ab­sur­di aja­tus. Elän vä­reis­tä. Sil­ti pa­laan ai­na si­ni­siin. Vaa­leis­sa in­noit­ta­vat herk­kyys ja il­ma­vuus. Kuk­kien si­ni­set lu­mo­a­vat. Ko­bolt­ti, ult­ra­ma­rii­ni ja myrs­kyn­si­ni­set ovat vah­vo­ja, ja­lo­ja ja tun­teel­li­sia. Mi­nul­la on ”pi­rin­si­ni­nen”, läm­min sävy.

Lomonosov-posliinitehtaan kahviastiasto on paperinohutta luuposliinia.

Rak­kaim­mat esi­nee­ni ovat as­ti­as­to­ja, jois­sa on luon­net­ta ja tyy­liä. Vai­kut­ta­vin on 1910-lu­vun He­rend, jon­ka löy­sim­me an­tiik­ki­liik­kees­tä Bu­da­pes­tis­tä. Suo­ma­lai­sin on Ara­bi­an 60-lu­vun Bel­lis. Viil­tä­vin ja uh­kein on kei­sa­ril­li­sen Lo­mo­no­sov-pos­lii­ni­teh­taan 1920-lu­vun kah­vi­as­ti­as­to. Se on pa­pe­ri­no­hut­ta luu­pos­lii­nia kä­sin­maa­la­tuin kul­ta- ja pla­ti­na­ko­ris­tein.

Kesäkodin makuuhuone on täydellisen sininen ja siellä nukutaan parhaat unet.

Suo­sik­ki­paik­ka­ni ko­to­na on sän­ky. Ra­kas­tan nuk­ku­mis­ta, nuk­ku­maan me­ne­mis­tä, he­rää­mis­tä, uu­del­leen nu­kah­ta­mis­ta, loi­koi­lua ja vuo­tee­seen kan­net­tua aa­mu­pa­laa. Uu­si Tem­pur-vuo­tee­ni on tai­vaal­li­nen. Ke­sä­ko­din ma­kuu­huo­ne on täy­del­li­sen si­ni­nen ja siel­lä nu­kun par­haat unet.

Brasilian-matkojeni inspiroima paratiisileivos kuvattiin Ekbergin leipomossa. Täytteinä kesäkurpitsa-limehilloa ja avokadomoussea.

Mie­lui­sin keit­ti­ö­puu­ha­ni ovat täy­te­ka­kut, joi­ta olen val­mis­ta­nut nel­jän van­has­ta saak­ka. Seu­raan re­sep­te­jä, kos­ka vain sil­loin voin op­pia it­se­ä­ni tai­ta­vam­mil­ta. Omis­ta re­sep­teis­tä­ni pa­ra­tii­si­kak­ku on kii­te­tyin.

Fusi Orari on (Aikavyöhykkeet), 50 cm korkea lasi-veistos. Gambaro & Tagliapietra valmistaa niitä kymmentä eri väriyhdistelmää.

Lue myös:

Anu Pen­tik – Täl­lai­nen on unel­ma­ko­ti­ni

Tai­tei­li­jan ko­to­na pää­o­sas­sa ovat valo ja vä­rit

He­del­mä­tai­tei­li­ja Oo­na Fri­lan­der ker­too työs­tään, kat­so vi­deo!