Si­sus­tu­sark­ki­teh­ti Pet­ra Las­se­nius muis­taa lap­suu­des­ta, kuin­ka isoi­sän luo­na saa­res­sa ke­rät­tiin mar­jo­ja, lei­kit­tiin serk­ku­jen kans­sa ja teh­tiin ”mök­ki­jut­tu­ja”.

– Syn­nyin ja asuin ­tei­ni-ikään as­ti Kuo­pi­os­sa, ja ke­säi­sin tul­tiin isoi­sän luok­se Hel­sin­kiin, eli mö­kil­le saa­reen. Mie­leen jäi eri­tyi­ses­ti se, kuin­ka saa­reen sou­det­tiin it­se, Pet­ra ker­too.

Kun isoi­säs­tä jät­ti ai­ka, van­han ta­lon peri äi­din sis­ko, joka oli viet­tä­nyt ai­na pal­jon ai­kaa saa­rel­la. Pet­ran äi­ti peri saa­res­ta ton­tin.

Isoi­sän pois­me­non jäl­keen saa­res­sa tuli käy­tyä har­vem­min. Per­heen kaik­ki jä­se­net oli­vat muut­ta­neet Hel­sin­kiin, ja mök­kei­ly jat­kui sen si­jaan Sa­vos­sa. Kym­me­nen vuot­ta sit­ten Pet­ran van­hem­mat päät­ti­vät ra­ken­taa ta­lon saa­reen äi­din ton­til­le.

Taloa ympäröivää terassia mietittiin tarkkaan. Katetun ruokailutilan voisi Petran mielestä lasittaa, jolloin se palvelisi syksylläkin. Altaan vieressä on Petran Nordic Country Homelle suunnittelema tuoli. Altaaseen pulahde-taan saunasta tai kuumana päivänä, jos rannassa on sinilevää.

KE­SÄN VA­LOON, ME­REN ÄÄ­REEN

Pet­ra teki yh­des­sä van­hem­pien­sa kans­sa suun­ni­tel­mia sii­tä, mil­lai­nen ta­lon pi­täi­si ol­la.

– Asuin tuol­loin oman per­hee­ni kans­sa Ber­lii­nis­sä, mut­ta suun­nit­te­lim­me muut­toa Suo­meen. Olin in­nois­sa­ni, kos­ka olim­me muut­ta­mas­sa Itä-Hel­sin­kiin, jo­ten mök­ki lä­hel­lä kuu­los­ti hy­väl­tä. Kai­pa­sin sil­loin luon­toa ja eri­tyi­ses­ti mer­ta.

Pet­ral­la oli oma­kin ta­lon­ra­ken­nus me­neil­lään Hel­sin­gis­sä, kos­ka per­he oli mu­ka­na ryh­mä­ra­ken­nusp­ro­jek­tis­sa.

Si­sus­tu­sark­ki­teh­ti­na Pet­ra rat­kai­see asuk­kai­den pul­mia ja haas­tei­ta ti­lo­jen suh­teen sekä aut­taa hei­tä huo­ne­ka­lu­va­lin­nois­sa. Hän on myös muo­toil­lut pal­jon soh­via ja no­ja­tuo­le­ja. Uu­den mö­kin suun­nit­te­lua oh­ja­si eri­tyi­ses­ti va­lon suun­ta.

– Mie­tim­me äi­din kans­sa ul­ko­te­ras­se­ja ja mi­ten au­rin­ko kul­kee päi­vän mit­taan. Poh­dim­me, ­min­kä ko­koi­nen te­ras­sin pi­tää ol­la mis­sä­kin suun­nas­sa, jot­ta tar­koi­tuk­seen so­pi­va pöy­tä ja muut ka­lus­teet mah­tu­vat niil­le suun­ni­tel­tuun paik­kaan, Pet­ra ker­too.

90-ne­li­öi­nen talo on Kan­nus­ta­lon val­mis­ta­ma. Sii­nä on kak­si ma­kuu­huo­net­ta, olo­huo­ne avo­keit­ti­öl­lä ja sau­na.

Petra kutsuu usein ystäviä syömään niin saareen kuin kotiinsa, ruokaa tehdään usein myös yhdessä ystävien kanssa. Petra ei lue reseptejä, vaan käyttää luovuutta myös ruoan valmistuksessa. Tuoreet raaka-aineet ovat tärkeämpiä kuin monimutkaiset reseptit.

RUO­KA VAL­MIS­TUU TU­LEL­LA

Pet­ra ha­lu­aa ai­na teh­dä ruo­an alus­ta läh­tien it­se, se on hä­nes­tä ta­sa­pai­not­ta­vaa. Mö­kil­lä kas­va­te­taan sa­laat­te­ja ja yrt­te­jä, ja ruo­an­lait­to on ai­na ol­lut per­het­tä yh­dis­tä­vä mie­len­kiin­non koh­de.

– Meil­lä on tääl­lä puu-uu­ni, ku­ten van­hem­mil­la­ni on ai­na ol­lut ko­deis­saan. Äi­din pe­ri­aat­tee­na oli, et­tä ruo­an­lai­tos­sa ei pidä ol­la säh­kös­tä riip­pu­vai­nen, jo­ten olen it­se­kin op­pi­nut pais­ta­maan pii­ra­kat ja te­ke­mään uu­ni­ruo­at puu-uu­nis­sa. To­sin äi­ti­ni bra­vuu­ri tääl­lä oli kyl­mä gas­pac­ho-keit­to, Pet­ra ker­too.

Saa­res­ta on var­tin ve­ne­mat­ka man­te­reel­le. Kun pal­ve­lut ovat lä­hel­lä, on help­po pii­pah­taa ruo­ka­kau­pas­sa. Pet­ra ker­too isän­sä ra­kas­ta­van ruo­ka­os­tok­sil­la käyn­tiä ja van­hem­pien ta­pa­na oli käy­dä lä­hes päi­vit­täin kau­pas­sa. It­se hän pyr­kii te­ke­mään han­kin­nat use­am­mak­si päi­väk­si.

Pieni Adean D-pöytä on Petran suunnittelema. Japanilainen kannellinen astia on matkamuisto. Makuuhuoneen oven yläpuolella on Antti Ojalan työ. Korituolin yläpuolella on Kimmo Kaivannon taidetta, samoin pienet työt ovien välissä. .

HU­VI­LA­SAA­RI KAU­PUN­GIN KYL­JES­SÄ

Saa­ren ke­säi­dyl­li on hou­ku­tel­lut myös ys­tä­viä ja vie­rai­ta. Sin­ne on help­po pis­täy­tyä ja sit­ten pa­la­ta yök­si ko­tiin. Ma­kuu­huo­nei­ta ta­los­sa on­kin vain kak­si sekä ait­ta. Ai­tan piti ol­la va­ras­to, mut­ta se oli niin iso, et­tä oli jär­ke­vää re­mon­toi­da osa yli­mää­räi­sek­si ma­kuu­ti­lak­si.

Mut­kat­to­man si­jain­nin ta­kia Pet­ra pis­täy­tyy usein saa­res­sa vain sau­no­mas­sa, ui­mas­sa ja lait­ta­mas­sa ruo­kaa. Kun hä­nel­lä on luo­va suun­nit­te­lup­ro­ses­si käyn­nis­sä, hän te­kee suun­nit­te­lu­töi­tä saa­res­sa. Meri ja luon­to ins­pi­roi­vat Pet­raa. Hil­jai­suus ja rau­hal­li­suus ovat myös vas­ta­pai­noa ar­jen kii­rees­sä.

Iso taulu sinisten Askon vanhojen nojatuolien yllä on Esa Blickin grafiikkaa. Sohvapöydällä on Petran isoisän posliinivati. vanha. Sinisten tuolien välissä on maalattu Artekin pöytä.

VE­DEN JA JÄÄN YLI

Saa­ri­mök­ki on ko­vim­mas­sa käy­tös­sä kesä­se­son­gin ai­kaan, mut­ta niin Pet­ra kuin van­hem­mat­kin ovat käy­neet myös tal­vel­la saa­res­sa hiih­tä­en. Ruo­at ja tar­vik­keet pa­ka­taan pulk­kaan ja sit­ten vain mat­kaan. Kun lap­set oli­vat pie­niä, per­he viet­ti hiih­to­lo­mi­a­kin saa­res­sa.

Joka vuo­si Hel­sin­kiin ei ole tul­lut jäi­tä, ja käyn­ti­vä­li saa­res­sa on jää­nyt pi­dem­mäk­si. Vene lai­te­taan kui­ten­kin tal­vi­te­loil­le sy­dän­tal­ven ajak­si. Ta­los­sa pi­de­tään ai­na pie­ni pe­rus­läm­pö pääl­lä.

– Mi­nun kans­sa­ni ko­to­na Kal­li­os­sa asuu vie­lä yk­si liik­ku­va ja ak­tii­vi­nen nuo­ri, jo­ten se on asuin­paik­ka­na nyt käy­tän­nöl­li­sin. Vä­lil­lä lei­kit­te­len aja­tuk­sel­la, et­tä mil­tä tun­tui­si asua tääl­lä suu­rim­man osan vuot­ta, Pet­ra sa­noo.

Aitassa vaneriseinät on kuultomaalattu. Kirjahylly on isoisän vanha. Naulakko on Petran By Aatos -merkille suunnittelema, tuolin hän suunnitteli Nordic Country Homelle. Boll-seinävalaisin Frandsenilta.