Lem­pi­paik­ko­ja­ni ko­to­na on mon­ta. Yk­si on par­vek­keem­me, se on iso ja olo­huo­neem­me iha­na jat­ke. Toi­saal­ta ra­kas­tan ma­kuu­huo­net­tam­me, vaik­ken ole yh­tään päik­kä­ri- tai nuk­ku­mi­sih­mi­nen, vaan nuk­ku­mi­nen on mi­nul­le pa­kol­li­nen osuus päi­väs­sä. Täs­sä ko­dis­sa mi­nul­la on en­sim­mäis­tä ker­taa ma­kuu­huo­ne, jo­hon me­nen viet­tä­mään ai­kaa, kos­ka siel­lä on niin hyvä fii­lis. Ra­kas­tan myös isoa ruo­ka­pöy­tääm­me, joka on käy­tös­sä vain kun on vie­rai­ta. Sil­loin se on pul­lol­laan ruo­kaa ja vii­niä tai las­ten­juh­lis­sa kak­kua ja herk­ku­ja. Keit­ti­ös­sä lem­pi­paik­ka­ni on saa­re­ke, jon­ka hyl­lyl­le lai­tan läp­pä­rin ja kat­son oh­jel­mia, kun pil­kon ja teen ruo­kaa.

Si­sus­tus­tyy­li­ni? Tör­mä­sin vii­me syk­sy­nä si­sus­tu­sar­tik­ke­liin, jos­sa tyy­lil­le­ni oli an­net­tu nimi, Nos­tal­gic Ta­vern: tum­maa puu­ta, nau­tis­ke­luun ja yh­des­sä­o­loon tar­koi­tet­tu­ja ka­lus­tei­ta, pie­niä ko­ris­te-esi­nei­tä, vin­ta­gea ja ker­rok­sel­li­suut­ta. Ja­oin tätä ar­tik­ke­lia ys­tä­vil­le­ni, joi­ta nau­rat­ti, kun tämä oli niin osu­va.

Keraaminen jääkarhu on rakkaimpia löytöjäni, ostin sen Berliinin-matkaltani.

Si­sus­tus­pa­hee­ni on, et­tä tuon ihan joka reis­sul­ta jo­tain van­haa mat­ka­muis­to­na. Joka reis­sul­la käyn vä­hin­tään yh­des­sä van­ho­jen
ta­va­roi­den liik­kees­sä, kier­rä­tys­kes­kuk­ses­sa tai to­ril­la. In­nos­tun eri­tyi­ses­ti haus­kois­ta käyt­tö­ta­va­rois­ta. Har­vem­min os­tan ihan pelk­kiä ko­ris­te-esi­nei­tä. Esi­neen pi­tää he­rät­tää iloa ja jopa hu­vit­tu­nei­suut­ta.

Kalalautaset ovat löytö Kapkaupungista: ”Se on huikea ja ylivoimaisesti paras löytää antiikkia.” Aterimet ovat helsinkiläisestä antiikki-liikkeestä, servettirengas Tukholmasta kirppu-torilta, liina ja kannellinen lasiastia ovat Fidasta.

Rak­kaim­mat esi­nee­ni ovat kaik­ki sa­ta­tu­hat­ta aar­ret­ta­ni! Ita­li­as­ta os­ta­mie­ni keit­ti­ön tuo­lien käy­tös­sä ku­lu­mi­nen ja nuh­jaan­tu­mi­nen su­ret­taa mi­nua jo etu­kä­teen. Tär­keä on myös itä­val­ta­lais­ta pos­lii­nia ole­va jää­kar­hu­kul­ho, jon­ka os­tin it­sel­le­ni ber­lii­ni­läi­ses­tä an­tiik­ki­liik­kees­tä. Se on niin älyt­tö­män ko­koi­nen ja epä­käy­tän­nöl­li­nen, mut­ta haa­vei­len sil­ti, et­tä täyt­täi­sin sen jos­kus ka­vi­aa­ril­la
(vaik­ken it­se edes sii­tä eri­tyi­ses­ti vä­li­tä) ja tar­jo­ai­sin pe­ru­na­las­tu­jen kans­sa. Jos koen, et­tä jo­kin tiet­ty esi­ne pu­hut­te­lee mi­nua, han­kin sen. Usein han­kin­nat saat­ta­vat odot­taaa vuo­si­a­kin kaa­pis­sa, en­nen kuin ne löy­tä­vät paik­kan­sa ja teh­tä­vän­sä ko­dis­sa.

Keittiön pyöreä pöytä on peruja asunnon entiseltä omistajalta. Vanhat tuolit löysin Piemonten-matkallani. Tuolit nähdessäni otin niistä videon, jonka lähetin vitsinä miehelleni. Tuolit jäivät kaivelemaan mieltäni ja videon avulla selvitin pienmontelaisen vanhojen tavaroiden myyntiliikkeen ja otin heihin yhteyttä vuoden päästä. Tuolit olivat edelleen saatavilla, ja niin ne lopulta päätyivät kotiimme. Seinällä on tekemäni ryijy, se on Alfred-poikamme suunnittelema ja piirustuksen perusteella tehty. Osallistuin matto- ja ryijykurssille ystävieni kanssa.

Pa­ras­ta ko­dis­sam­me on sen poh­ja­piir­ros ja kak­si ker­ros­ta. Ylä­ker­ta on so­si­aa­li­nen, avoin, va­loi­sa ja iloi­nen, ala­ker­ta on maa­doit­ta­va, tum­ma vä­reil­tään ja hil­jai­nen. Ala­ker­ta on paik­ka, jo­hon ku­kin per­heen­jä­sen voi ve­täy­tyä lei­pää­mään tai har­ras­ta­maan. Jopa hy­vin so­si­aa­li­set kis­sam­me me­ne­vät ala­ker­taan, kun ha­lu­a­vat omaa ai­kaa ja nuk­kua oi­kein si­ke­äs­ti.

Kodin avarassa yläkerrassa on ihana järjestää juhlia. Toivoisin niille olevan enemmän aikaa tällä hetkellä. Neilikat ovat ehdottomasti lempikukkiani.

Ren­tou­dun te­ke­mäl­lä ruo­kaa ja jär­jes­tä­mäl­lä il­la­nis­tu­jai­sia. Var­sin­kin jäl­kim­mäi­nen on kah­den lap­sen ja uu­den yri­tyk­sen vuok­si jää­nyt lii­an vä­häl­le. Tein en­sim­mäi­sen ker­ran eläis­sä­ni uu­den­vuo­den­lu­pauk­sen ja se oli jär­jes­tää enem­män juh­lia ko­to­na.

En luo­pui­si tuok­suis­ta. Pol­tan suit­suk­kei­ta, käy­tän huo­ne­tuok­su­ja ja Palo San­to -tik­ku­ja. Ny­ky­ään en voi polt­taa tuok­su­kynt­ti­löi­tä­ni tai juu­ri mui­ta­kaan kynt­ti­löi­tä enää, kos­ka mah­dot­to­mat kis­sam­me ovat niin ris­ki­alt­tii­ta ta­pauk­sia, et­tä koko kämp­pä oli­si tu­les­sa.

Makuuhuoneessa on seinällä kukkataiteilija Kreetta Järvenpään teos. Päiväpeitto on tilattu Anthropologie-kaupasta, jonka valikoimasta tykkään. Sareista tehty tilkkupeitto on tilattu Etsystä, värikkkäitä peittoja tilasin kerralla neljä.

Haa­vei­len sii­tä, et­tä meil­lä oli­si va­raa re­mon­toi­da myös kyl­py­huo­neet ja wc. Ne jäi­vät te­ke­mät­tä put­ki­re­mon­tin yh­tey­des­sä, kun meil­lä ei ker­ta kaik­ki­aan ol­lut va­raa ei­kä var­maan tule mo­neen vuo­teen ole­maan­kaan. Toi­saal­ta on teh­nyt mi­nul­le hy­vää op­pia sie­tä­mään odot­ta­mis­ta ja epä­mu­ka­vuut­ta – olen no­pea te­ke­mään pää­tök­siä ja kun tie­dän mitä ha­lu­an, kää­rin hi­hat ja ryh­dyn toi­meen. Mut­ta olen kyl­pi­jä ja edel­lis­ten
ko­tie­ni kyl­py­huo­neet olin si­sus­ta­nut viih­tyi­sik­si pa­ra­tii­seik­si, joi­hin ve­täy­dyin viet­tä­mään ai­kaa. Nyt mi­nul­la ei ole tätä iloa. Toi­nen asia jos­ta haa­vei­len, on ke­ra­mii­kan te­ke­mi­sen jat­ka­mi­nen – se ei ole ny­kyi­sen työ­ni puit­teis­sa mah­dol­lis­ta, mut­ta se on har­ras­tus, jon­ka pa­riin voin pa­la­ta sit­ten, kun elä­män­ti­lan­tee­ni mah­dol­lis­taa sen.

Sie­lun­mai­se­ma­ni on tro­pii­kis­sa, mie­lel­lään jos­sain as­keet­ti­ses­sa mök­ke­rös­sä pal­mu­jen al­la, niin et­tä nu­kah­dan aal­to­jen pau­huun. Tun­nen ole­va­ni elos­sa, kun läm­pö kuu­mot­taa pos­ki­a­ni.

Vä­ri­ni ovat kaik­ki maa­il­man vä­rit, mut­ta pu­keu­tu­mi­ses­sa ra­kas­tan si­nis­tä. Ke­ra­mii­kan te­ke­mi­sen kaut­ta ra­kas­tuin rus­ke­an eri sä­vyi­hin ja yl­lä­tyk­sel­li­syy­teen, mikä syn­tyy sa­ven ja la­sit­tei­den yh­dis­ty­mi­ses­tä. 

Juu­ri nyt

Pyö­ri­tän Luc­ky Tart -ca­te­rin­gy­ri­tys­tä yh­des­sä Pip­sa Hur­me­rin­nan kans­sa. Eri­koi­suu­te­nam­me on rää­tä­löi­ty­jen il­lal­lis­ten li­säk­si verk­ko­kaup­pa, jos­ta yri­tys- ja ku­lut­ta­ja-asi­ak­kaat voi­vat ti­la­ta sekä kuu­lui­sia Luc­ky Bo­xe­ja, jot­ka ovat va­li­koi­tu­ja herk­ku­laa­ti­koi­ta, et­tä sa­laat­te­ja, pa­la­ve­ri­aa­mi­ai­sia ja mui­ta herk­ku­ja juh­liin ja ko­kouk­siin.