Neu­vom­me, mi­ten on­nis­tut kas­vat­ta­maan luu­mu­ja puu­tar­has­sa ja va­lit­set par­haat la­jik­keet. An­nam­me myös mais­tu­vien luu­mu­herk­ku­jen oh­jeet.

Is­tu­ta luu­mu­puu au­rin­koon

Luu­mu­puut ovat vah­vo­ja. Niil­le riit­tää, et­tä maa ei ole lii­an kui­vaa tai mär­kää. Luu­mu­puut viih­ty­vät sekä mul­ta- et­tä sa­vi­maas­sa, kun­han maa­pe­rä vain on hy­vin vet­tä lä­päi­se­vää (=vesi ei jää kas­vin juu­rel­le sei­so­maan).

Uu­sia pui­ta voi is­tut­taa joko myö­hään syk­syl­lä tai ke­vääl­lä. Syk­sy on otol­li­sin is­tu­tu­sai­ka, sil­lä maa on vie­lä läm­min­tä ja kos­te­aa ja puu eh­tii juur­tua en­nen tal­vea ja val­mis­tau­tua val­miik­si seu­raa­vaa kas­vu­kaut­ta var­ten.

Is­tu­ta luu­mu­puu au­rin­koi­seen ja läm­pi­mään paik­kaan. Muok­kaa maa pe­rus­teel­li­ses­ti ja sy­väl­tä noin ne­li­ö­met­rin suu­rui­sel­ta alu­eel­ta.

Jos ruuk­ku­tai­men juu­ret ovat kas­va­neet ym­pä­ri ruuk­kua, riko paak­kua te­rä­väl­lä veit­sel­lä tai sak­sil­la noin 5 cm:n sy­vyy­del­tä, jot­ta puu pää­see le­vit­tä­mään juu­ren­sa mah­dol­li­sim­man no­pe­as­ti.

Jos is­tu­tat puun nur­mi­kol­le, pois­ta puun ym­pä­ril­tä noin 50 cm nur­mik­koa. Näin et va­hin­gos­sa telo kuor­ta ruo­hon­leik­ku­ril­la ei­kä tai­men tar­vit­se kil­pail­la nur­mi­kon kans­sa ve­des­tä ja ra­vin­teis­ta. Nuo­ret puut ei­vät kes­tä kuo­ren va­hin­goit­tu­mis­ta. Kas­vu hi­das­tuu myös, jos ne jou­tu­vat kil­pai­le­maan nur­mi­kon kans­sa.

Älä leik­kaa lii­an var­hain

Älä leik­kaa luu­mu­puu­ta sen en­sim­mäi­si­nä vuo­si­na, sil­lä sen on saa­ta­va käyt­tää ener­gi­an­sa juur­ten kas­vat­ta­mi­seen haa­vo­jen pa­ran­ta­mi­sen si­jaan.

Luu­mu­pui­ta ei saa kos­kaan lei­ka­ta ai­kai­sin ke­vääl­lä. Voi­mak­kaat ke­vät­vir­tauk­set ok­sis­sa ja run­gos­sa al­tis­ta­vat sie­ni­tau­deil­le. Odo­ta, kun­nes leh­det ovat pääs­seet hy­vään kas­vuun, sil­lä puu on sil­loin kaik­kein vah­vim­mil­laan ja ky­ke­nee vas­tus­ta­maan sie­ni­tau­te­ja, jot­ka yrit­tä­vät hyö­kä­tä haa­voi­hin.

Toi­saal­ta on tär­ke­ää, et­tä pui­ta ei lei­ka­ta lii­an myö­hään, kos­ka sil­loin puun voi­ma ei rii­tä pa­ran­ta­maan haa­vo­ja, vaan haa­va­pin­ta jää alt­tiik­si tau­deil­le koko tal­ven ajak­si.

Kun puu on juur­tu­nut, voit muo­toil­la lat­van tar­vit­ta­es­sa. Lat­vuk­sen pi­tää ol­la avoin ei­kä puus­sa saa ol­la si­sään­päin kään­ty­nei­tä ok­sia tai ok­sia, jot­ka han­kaa­vat toi­si­aan vas­ten.

Muis­ta, et­tä leik­kaat vain tar­vit­ta­es­sa!

Pö­ly­tys vai­kut­taa sa­toon

Eten­kin nuo­ret luu­mu­puut voi­vat ai­heut­taa jos­kus omis­ta­jil­leen pien­tä sy­dä­men­ty­ky­tys­tä, sil­lä yh­te­nä vuon­na sato voi ol­la run­sas ja toi­se­na ei tule juu­ri luu­mun luu­mua.

Huo­no sato voi joh­tua puut­teel­li­ses­ta pö­ly­tyk­ses­tä. Sii­nä ta­pauk­ses­sa kan­nat­taa is­tut­taa lä­his­töl­le toi­nen puu tai voit ko­keil­la aut­taa­ko, jos tuot äm­pä­ril­li­sen kuk­ki­via luu­mu­puun ok­sia puun vie­reen. Sato voi jää­dä ole­mat­to­mak­si myös, jos ku­kat pää­se­vät pa­lel­tu­maan tai ku­kin­nan ai­ka­na sa­taa.

Mel­kein kaik­kien luu­mu­la­jik­kei­den - eten­kin ’Vic­to­ri­an’ ja ’Opa­lin’ – raa­ki­lei­ta kan­nat­taa har­ven­taa, kos­ka har­ven­ta­mi­nen pa­ran­taa he­del­mien laa­tua ja eh­käi­see tau­te­ja. Hei­lut­te­le puu­ta niin, et­tä osa luu­muis­ta pu­to­aa maa­han ja ir­ro­ta sen jäl­keen pie­nim­mät he­del­mät sekä sel­lai­set, jot­ka ei­vät saa kun­nol­la au­rin­gon­va­loa. Har­ven­na he­del­mät noin 5 cm:n etäi­syy­del­tä toi­sis­taan.

SU­SIE HEL­SING NIEL­SEN • KU­VAUS­SUUN­NIT­TE­LU AN­NA RI­BORG HE­DE­GAARD/AN­NA­HE­DE­GAARD.DK. • KU­VAT JA­KOB VAL­LING/VAL­LING.COM