Piia Ourin ruukkupuutarhan tunnelma on kehittynyt valo-olosuhteiden muuttumisen myötä yhä enemmän vehreään ja japanilaistyyppiseen suuntaan.

Parvekkeella on japanilaisten vaahteroiden kokoelma. Talvenarat pikkupuut Piia siirtää seinän viereen tuulelta ja viimalta suojaan ja eristää ruukut kuplamuovilla. Lopuksi hän käärii puut pakkaspeitteen suojiin. Kun kevät koittaa, on tärkeää aloittaa puiden kastelu, jotta ne eivät pääse kuivahtamaan.

Etääl­tä kuu­lu­va lii­ken­teen hu­mi­na unoh­tuu, kun kat­se­lee tar­koin muo­toil­tu­ja pie­nois­pui­ta, bon­sai­ta, ren­to­ja ha­ko­ne­hei­niä ja ko­mei­ta kot­kan­sii­pi­sa­ni­ai­sia. Mus­tien ruuk­ku­jen ja vih­re­än yh­dis­tel­mäs­sä ja pai­kan tun­nel­mas­sa on sy­vyyt­tä ja kont­ras­tia, joka joh­taa aja­tuk­set ja­pa­ni­lai­seen puu­tar­haan. Graa­fi­nen suun­nit­te­li­ja Piia Ou­ri ra­kas­taa tun­nel­mien ja veh­rey­den luo­mis­ta kau­pun­ki­ko­tiin­sa.

– Ai­em­min hain ruuk­ku­puu­tar­haa­ni pree­ri­oi­den ja mai­se­ma­suun­nit­te­li­ja Piet Ou­dol­fin puu­tar­ho­jen kal­tais­ta tun­nel­maa. Ihas­tuin kor­kei­siin jät­ti­ver­be­noi­hin, pu­na­hat­tui­hin ja näyt­tä­viin ko­ris­te­hei­niin. Olo­suh­teet ovat kui­ten­kin muut­tu­neet var­joi­sem­mik­si, kun ta­lo­yh­ti­ön pil­vi­kir­sik­ka on kas­va­nut, Piia ker­too.

Ou­rin per­heen koti on hel­sin­ki­läi­sen mo­der­nin kau­pun­ki­ker­ros­ta­lon toi­ses­sa ja kol­man­nes­sa ker­rok­ses­sa. Pi­hal­ta on oma si­sään­käyn­ti por­taik­koi­neen. Au­rin­koi­sem­paan koh­taan Piia on vie­lä is­tut­ta­nut ko­me­as­ti lop­pu­ke­säl­lä kuk­ki­via pree­ri­oi­den pu­na­hat­tu­ja, jot­ka hou­kut­ta­vat myös per­ho­sia.

Var­jo­pai­kal­le on hii­pi­nyt vä­hi­tel­len ja­pa­ni­lais­hen­ki­nen ruuk­ku­puu­tar­ha. Myös toi­sen ker­rok­sen poh­joi­sel­la, ka­te­tul­la ta­san­teel­la on var­jos­sa viih­ty­viä kas­ve­ja. Kol­mas ruuk­ku­puu­tar­ha on asun­non itään ja ete­lään avau­tu­val­la par­vek­keel­la.

– Muu­tim­me tän­ne 14 vuot­ta sit­ten. Ha­lu­sin ra­ken­taa ruuk­ku­puu­tar­han, sil­lä ra­kas­tan kas­ve­ja ja nii­den luo­maa tun­nel­maa.

Sisäänkäynnin aurinkoisin kohta on varattu kaunopunahatuille ja jättiverbenoille. Ne houkuttavat myös perhosia vierailulle.

Karhunnata on menestynyt hyvin ruukussa. Se on matala heinäkasvi, joka muodostaa tiiviitä mättäitä.

PUU­TAR­HA ON TAI­DE­MUO­TO

Piia on roh­ke­as­ti ko­keil­lut ruuk­ku­puu­tar­has­saan eri­lai­sia kas­ve­ja. Hän ei ole ke­sä­kuk­kaih­mi­nen, vaan ha­lu­aa ni­me­no­maan mo­ni­vuo­tis­ten pe­ren­no­jen, pen­sai­den ja pui­den muo­to­ja. Hän va­lit­see kas­vit nii­den ole­muk­sen ja vai­ku­tel­man pe­rus­teel­la. Eri­lai­set leh­ti­vä­rit, muo­dot ja kas­vien herk­kyys ovat pää­o­sas­sa.

– Puu­tar­han ra­ken­ta­mi­nen ja hoi­ta­mi­nen on mi­nul­le tai­de­muo­to, jos­sa voin käyt­tää luo­vuut­ta. Nau­tin vi­su­aa­li­suu­des­ta, ja kas­veil­la voin luo­da eri­lai­sia ko­ko­nai­suuk­sia. Kuk­kien si­jaan kes­ki­tyn vih­rey­teen, muo­toi­hin ja kas­vu­ta­paan.

Ruuk­ku­puu­tar­han voi pe­rus­taa vaik­ka joka vuo­si uu­den­lai­se­na, tai edel­li­sen kau­den tyy­liä voi muo­ka­ta uu­teen suun­taan. Se tuo mie­len­kiin­toa puu­tar­han­hoi­toon. Piia naut­tii­kin eri­tyi­ses­ti uu­den se­son­gin suun­nit­te­lus­ta ja to­teut­ta­mi­ses­ta.

Kotkansiipisaniainen on kestävä ja talvehtii hyvin suurissa ruukuissa. Suurten sulkamaisten lehtien keskeltä kasvaa esiin suorat itiölehdet loppukesää kohden.

Pienistä taimista kasvaa persoonallisia ruukkupuita. Kuvassa japaninlehtikuusi.

OLO­SUH­TEET KAS­VIN MU­KAAN

Ruu­kut ovat eri­lai­sia ja eri­muo­toi­sia, mut­ta kaik­ki yh­te­näi­sen mus­tia. Piia os­taa ruuk­ku­ja edul­li­ses­ti ja kä­sit­te­lee ne mat­ta­mus­tik­si ruuk­ku­vä­ril­lä.

– Mus­ta ko­ros­taa kas­vien vih­reyt­tä ja an­taa niil­le sel­ke­än taus­tan. Sa­vi­ruu­kuis­sa kas­va­tan yk­si­vuo­ti­sia kas­ve­ja. Mo­ni­vuo­ti­sil­le kas­veil­le va­lit­sen be­to­ni-, ke­vyt­be­to­ni-, po­lys­to­ne- ja la­si­kui­tu­ruuk­ku­ja. Ko­kei­len ther­mo­ruuk­ku­ja, jois­sa myös tal­ve­tan kas­ve­ja.

Piia eris­tää mo­ni­vuo­tis­ten kas­vien ruu­kut mah­dol­li­sim­man hy­vin suo­ja­tak­seen kas­vien juu­ria pak­ka­sel­ta. Isot pak­ka­sen­kes­tä­vät ruu­kut hän sa­la­o­jit­taa ja eris­tää reu­noil­ta huo­lel­li­ses­ti ke­vyt­so­ral­la. Isois­sa la­si­kui­tu­ruu­kuis­sa on eris­tee­nä sty­rok­sia lai­doil­la. Ther­mo­ruu­kuis­sa eril­lis­tä eris­tys­tä ei tar­vi­ta, mut­ta niis­tä vesi ei haih­du yh­tä hel­pos­ti kuin muis­ta ruu­kuis­ta, jo­ten kas­te­lun kans­sa saa ol­la va­ro­vai­nen.

Kaik­ki ruu­kut hän sa­la­o­jit­taa huo­lel­li­ses­ti ke­vyt­so­ral­la, jot­ta kas­vien juu­ret ei­vät sei­so mä­räs­sä mul­las­sa ja kär­si ha­pen­puut­tees­ta.

– Voin kas­tel­la ja lan­noit­taa kas­ve­ja nii­den yk­si­löl­li­sen tar­peen mu­kaan ja va­li­ta so­pi­van ko­koi­sen ja muo­toi­sen ruu­kun jo­kai­sel­le kas­vil­le. Voin myös kas­vat­taa vie­rek­käin eri­lai­sia hap­pa­muu­sas­tei­ta tar­vit­se­via kas­ve­ja ja huo­mi­oi­da so­pi­vat valo- ja tuu­li­o­lo­suh­teet. Ruu­kun voi ai­na siir­tää pa­rem­paan paik­kaan tai hoi­taa toi­sin, jos kas­vi al­kaa voi­da huo­nos­ti.

Kuolemattomuuden yrtiksi kutsuttu rypälekurkku Gynostemma pentaphyllum on Piian vakiokasvi aidan vehreyttäjänä. Piia ostaa joka vuosi uudet taimet ja istuttaa ne altakasteluruukkuun.

Piia on innostunut kasvattamaan puuvartisia kasveja ruukkupuina. Tammenterhosta saa nopeasti kauniin ruukkupuun.

HOI­TO PAL­KIT­SEE

Ruuk­ku­puu­tar­ha tar­vit­see sään­nöl­lis­tä hoi­toa. Pii­al­le kas­vien hoi­to on tapa me­di­toi­da. Vä­hin­tään ker­ran päi­väs­sä hän te­kee kier­rok­sen, hoi­taa ja kas­te­lee. Sii­hen me­nee vart­ti aa­muin il­loin, ja toi­si­naan hän up­pou­tuu puu­tar­han­hoi­toon jopa koko päi­vän ajak­si.

Jos­kus vih­rey­den kes­kel­lä vain nau­ti­taan oleil­len tai kir­jaa lu­kien. Ke­vääs­tä syk­syyn ko­din ne­li­öt kas­va­vat ruuk­ku­puu­tar­han vih­reil­lä ti­loil­la.

– Nyt nau­tin puu­var­tis­ten kas­vien muo­toi­lus­ta ja bon­sai­den kas­vat­ta­mi­ses­ta. Leik­kaan ja muo­toi­len pik­ku­pui­ta ja pen­sai­ta. Tai­vu­tan run­koa ja ok­sia hi­taas­ti me­tal­li­lan­gan ja eri­lais­ten riip­pu­vien pai­no­jen avul­la. Suk­ka­hou­sut ovat näp­pä­rät si­to­mi­ses­sa ei­vät­kä vau­ri­oi­ta kas­via. Bon­sai­den kas­vat­ta­mi­nen on oi­ke­as­ti pit­kä­jän­teis­tä puu­haa ja oma tai­teen­la­jin­sa, mut­ta teen sitä omal­la ta­val­la­ni.

Kasvien talvehtiminen on varmempaa, jos ne voi istuttaa isoihin ruukkuihin ja eristää reunoilta ruukkusoralla. Puksit ovat arkoja talvimärkyydelle ja keväiselle kuivuudelle. Piia nauttii puksien ja erilaisten pikkupuiden muotoilusta.

KO­KEI­LE­MAL­LA OPIT­TUA

Pii­an ta­voit­tee­na on kes­tä­vä ja jat­ku­va kas­va­tus­ta­pa. Kas­vu­a­lus­taa hän pa­ran­taa vuo­sit­tain li­sää­mäl­lä uut­ta mul­taa ja lan­noit­ta­mal­la. Yli kym­me­nen vuo­den jäl­keen hän edel­leen et­sii ja ko­kei­lee oman pi­han olo­suh­teis­sa par­hai­ten viih­ty­viä kas­ve­ja, jot­ka me­nes­tyi­si­vät vuo­des­ta toi­seen.

– Mo­net pe­rin­tei­set puu­tar­ha­kas­vim­me so­pi­vat ruuk­ku­kas­va­tuk­seen. Suo­sin pe­rus­kas­vil­li­suu­te­na esi­mer­kik­si sa­ni­ai­sia, sam­ma­lia, hei­niä, kär­hö­jä, pie­niä ha­vu­pui­ta ja pen­sai­ta.

Yri­tys ja ereh­dys kuu­lu­vat asi­aan mo­ni­vuo­tis­ten kas­vien kas­va­tuk­ses­sa. Ruu­kuis­sa tal­ve­tus ei ole kos­kaan var­maa. Ko­kei­lut ovat opet­ta­neet, mit­kä kas­vit sel­vi­ä­vät tal­ven ylit­se ruu­kuis­sa ja mi­ten nii­tä kan­nat­taa tal­vet­taa.

Hy­vik­si ja kes­tä­vik­si ovat osoit­tau­tu­neet muun mu­as­sa kot­kan­sii­pi­sa­ni­ai­nen, ko­ris­te­kas­tik­ka, ta­pon­leh­ti ja tum­ma­rau­ni­oi­nen, jot­ka ovat sel­vin­neet isois­sa ruu­kuis­sa jopa il­man tal­vi­suo­jaus­ta. Ko­ko­nai­suut­ta Piia maus­taa arem­mil­la ko­kei­luil­la.

– Yri­tän kol­man­nen ker­ran saa­da mag­no­li­an viih­ty­mään ruuk­ku­tar­has­sa. Myös ja­pa­nin­vaah­te­rat tal­veh­ti­vat vaih­te­le­vas­ti. Par­hai­ten ne ovat me­nes­ty­neet, kun ruuk­ku on vuo­rat­tu kup­la­muo­vil­la ja pak­kas­peit­teel­lä ja eris­tet­ty kyl­mäs­tä alus­tas­ta.

Kas­te­lu kan­nat­taa aloit­taa ke­vääl­lä ai­kai­sin, jot­ta pik­ku­puu ei kär­si kui­vuu­des­ta. Nyt Piia odot­taa mie­len­kiin­nol­la, aut­taa­ko par­vek­keen la­si­tus tal­veh­ti­mi­ses­sa. Vii­ma, lii­al­li­nen kos­teus ja ke­vät­kui­vuus yl­lät­tä­vät ko­ke­neen­kin ruuk­ku­tar­hu­rin.

Sisäänkäynnin vieressä on tilaa ruukkupuutarhalle. Kasvit on valittu kestävyyden, lehtivärien ja muotojen perusteella.

PEIT­TO PÄÄL­LE TAL­VEK­SI

Piia suo­sii isom­pia ruuk­ku­ja, jot­ta kas­veil­la oli­si pa­rem­mat mah­dol­li­suu­det tal­veh­tia. Ihan oman on­nen­sa no­jaan hän ei arem­pia kas­ve­ja tal­ven ajak­si jätä. Hän siir­tää kas­vit ta­san­teil­le ja por­tai­kon al­le suo­jaan vii­mal­ta ja sa­teel­ta. Kes­ki­tal­vel­la hän peit­te­lee ruu­kut pak­kas­pei­toil­la. Arim­mat kas­vit tal­ve­te­taan kook­kais­sa ther­mo­ruu­kuis­sa, joi­den si­säl­le voi su­jaut­taa kas­ve­ja tai­mi­ruu­kuis­sa.

Vuo­sien var­rel­le on mah­tu­nut iloi­sia yl­lä­tyk­siä mut­ta myös pet­ty­myk­siä. Puk­si­puus­ta hän haa­vei­lee joka vuo­si, mut­ta sen tal­ve­tus il­man va­leis­tut­ta­mis­ta maa­han on mys­tee­ri. Vä­lil­lä puk­si näyt­tää tal­veh­ti­van isos­sa ruu­kus­sa, mut­ta juu­ris­to on voi­nut kui­ten­kin kär­siä. Puk­sit ovat­kin ar­ko­ja tal­vi­sin mär­kyy­del­le ja ke­väi­sin kui­vuu­del­le.

– Suo­jaan ha­vu­ja ja puk­se­ja ke­vääl­lä ke­vä­ta­ha­val­ta eli au­rin­gon ja tuu­len kui­vat­ta­val­ta vai­ku­tuk­sel­ta. Män­nyt ja semb­rat sel­vi­ä­vät hy­vin ruu­kuis­sa mo­ni­vuo­ti­si­na. Pi­dän myös nii­den ja­pa­ni­lais­hen­ki­ses­tä tun­nel­mas­ta, kun män­tyä muo­toi­lee.

Piia yh­dis­tää eri­lai­sia pe­ren­no­ja, pen­sai­ta ja pui­ta. Ta­voit­tee­na hä­nel­lä on maa­gi­nen muo­to­puu­tar­ha, jos­sa vä­rit ja muo­dot sol­ju­vat ker­rok­si­na.

Japaninvaahtera Garnet heräilee kevääseen punertavin lehdin. Lehdet vaihtavat sävyä loppukesällä vihreänpurppuraan, kunnes syksyn viileys saa lehdet hehkumaan helakanpunaisina.

Punakoivu on hieskoivun punalehtinen muunnos. Punakoivu soveltuu Pohjois-Suomen oloihin ja se voisi menestyä myös ruukkupuutarhassa.