MIKÄ: Lof­ta­sun­to, 1h+ k + wc + kh,  82,5 m². MIS­SÄ: Ta­lis­sa, Hel­sin­gis­sä. TÄÄL­LÄ ASUU:  Eläk­keel­lä ole­va yrit­tä­jä Hilk­ka yh­des­sä kah­den vil­la­koi­ran­sa Fi­fin ja Re­kun kans­sa.

Asunnossa on paljon selkeitä pintoja ja isoja ikkunoita. Metalliset liesisaarekkeen huuva ja alaslaskettu katto sopivat oivallisesti vanhaan teollisuustilaan. Hilkka valitsi lattiaan ajattoman koivuparketin. Kartellin Eros-tuoli on tilan väripilkku ja katseenvangitsija.

Raik­kaan syy­sil­man ulos hou­kut­te­le­mat kä­ve­li­jät reip­pai­le­vat koh­ti Ta­lin siir­to­la­puu­tar­haa. Hel­va­rin kel­tai­sek­si ra­pat­tu ra­di­o­teh­das näyt­tää ka­dul­le yh­tä tyy­lik­kääl­tä kuin val­mis­tu­mis­vuon­naan 1939. Ra­di­o­teh­das on ny­kyi­sin 39 asun­non muo­dos­ta­ma asun­to-osa­keyh­tiö. Ta­lon men­nei­syys teh­taa­na käy sel­väk­si heti por­ras­käy­tä­väs­sä. Lat­tia on la­kat­tua be­to­nia ja ka­tos­sa roik­ku­vat krou­vit me­tal­li­ver­kot. Ra­pun sei­nää ko­ris­taa suu­ri mus­ta­val­koi­nen va­lo­ku­va­suu­ren­nos, jos­sa työn­te­ki­jät ah­ke­roi­vat put­ki­ra­di­oi­ta suo­ma­lai­sil­le.

– Ta­lis­sa on mi­nus­ta pa­ras­ta hie­not ul­koi­lu­maas­tot ja siir­to­la­puu­tar­ha. Löy­sin tääl­tä it­sel­le­ni mie­lei­sen ko­din nel­jä vuot­ta sit­ten, ker­too Hilk­ka.

Hilkka on kattanut brunssin ystävättärelleen Monikalle. Fifi ja Rekku nautiskelevat nojatuolin selkänojalla vakiopaikoillaan. Vakosametilla verhoiltu Loft-nojatuoli on hankittu Formverkistä. Hauska Rabbit-lamppu on ruotsalaisen suunnittelijatrio Frontin käsialaa, sitä valmistaa hollantilainen Moooi. Balmuirin viltti ja graafinen tyyny ovat Stockmannilta.

MAUT KOH­TAA­VAT

Hil­kan ko­to­na, ka­tu­ta­son ava­ras­sa lof­tis­sa ei soi put­ki- tai mi­kään muu­kaan ra­dio, vaan siel­lä pulp­pu­aa iloi­nen pu­heen­so­ri­na. Ruo­ka­pöy­dän ym­pä­ril­lä vii­mei­sim­piä kuu­lu­mi­sia vaih­ta­vat Hilk­ka ja hä­nen ys­tä­vän­sä Mo­ni­ka.

Eteisen väritys rauhoittaa tilan. Eteisestä on kulku kylpyhuoneeseen ja vessaan. Säilytyspulmia on ratkottu Kartellin pinottavilla Componibili-kalusteilla ja Hayn Stand Loop -vaaterekillä. Eteisen alaslaskettu katto on metalliverkkoa.

– Mo­ni­kal­la on tyy­li­ta­jua, spar­raam­me toi­si­am­me si­sus­tuk­ses­sa. Mo­ni­kal­le si­sus­ta­mi­ses­ta on tul­lut uu­si am­mat­ti, mut­ta mi­nul­le se on edel­leen vain ra­kas har­ras­tus. Ma­kum­me koh­taa­vat jopa sii­nä mää­rin, et­tä olen hank­ki­nut Mo­ni­kal­ta ka­lus­tei­ta ja va­lai­si­mia. Olin ai­keis­sa hank­kia Moo­oin pu­pu­lam­pun, mut­ta Mo­ni­kal­la oli yk­si yli­mää­räi­nen. Hän an­toi sen mi­nul­le, Hilk­ka vink­kaa soh­va­ryh­män vin­ke­ään pöy­tä­lamp­puun.

Ju­tus­te­lua seu­raa­vat päät kal­lel­laan Hil­kan kak­si vil­la­koi­raa Rek­ku ja Fifi.

Eteiseen on luotu kontrasteja valitsemalla materiaaleja kiiltävästä mattaan. Georg Jensenin Ribbons-tuikkulyhty hehkuu tummanpuhuvaa tulta.

SEL­KEI­DEN LIN­JO­JEN KOTI

Lof­ta­sun­to­ja on vä­hän tar­jol­la. Pää­kau­pun­ki­seu­dul­la­kaan ei ole usein myyn­nis­sä van­hoi­hin te­ol­li­suus­kiin­teis­töi­hin teh­ty­jä asun­to­ja. Hil­kan hou­kut­te­li pois Hel­sin­gin ydin­kes­kus­tas­ta koti, jos­sa oli kai­vat­tua ava­ruut­ta ja va­loi­suut­ta. Sa­maa tun­nel­maa hän oli ha­ke­nut edel­li­siin ko­tei­hin­sa pur­ka­mal­la niis­tä tur­hil­ta tun­tu­nei­ta vä­li­sei­niä.

– Ra­kas­tan ava­ruu­den ja ti­lan tun­tua, joka on lof­til­le omi­nais­ta. En voi­nut si­vuut­taa har­vi­nais­ta mah­dol­li­suut­ta muut­taa oi­ke­aan

lof­tiin, Hilk­ka ker­too.

Keittiön tilankäyttö on tehokasta. Vesipiste, mikro ja jääkaappi ovat sisäseinällä, niiden vastaparina on tilava liesisaareke. Materiaaleina vaalea koivu, ruostumaton teräs ja valkoinen MDF-levy.

Val­koi­sen ja koi­vu­par­ke­tin yh­dis­tel­mä on hyvä taus­ta Hil­kan lin­jak­kail­le ka­lus­teil­le.

– Pi­dän sel­keis­tä lin­jois­ta ja vä­reis­tä, niin ka­lus­teis­sa kuin ko­dis­sa­kin. En pe­rus­ta ko­ris­te-esi­neis­tä tai väri-iloit­te­luis­ta, Hilk­ka miet­tii.

En­ti­sel­le vaa­te­a­lan yrit­tä­jäl­le ma­te­ri­aa­lit, nii­den laa­tu ja luon­ne ovat eri­tyi­sen rak­kai­ta. Hil­kal­le on ko­dis­sa tär­ke­ää se, mil­tä asi­at näyt­tä­vät, mut­ta myös se, mil­tä ne tun­tu­vat. Hän pi­tää peh­meis­tä, sa­met­ti­sis­ta ja tur­kis­mai­sis­ta ma­te­ri­aa­leis­ta.

Teehetki on nopeasti katettu, kun pöydälle nostaa teekannun, jonka alle kätkeytyy myös teekuppi. Metallinen Blow Up Mat -pannunalunen on Alessin, keraaminen tagine-pata Emile Henryn.

VAIH­TU­VA JÄR­JES­TYS

Ava­ra tila, jon­ka huo­ne­kor­keus on kol­mi­sen met­riä, vaa­tii ka­lus­teil­ta ko­koa ja luon­net­ta. Pie­neen nä­per­te­lyyn ei näis­sä kuu­ti­ois­sa kan­na­ta sor­tua. Yh­te­näi­nen tila on vaih­te­lun­ha­lui­sen si­sus­ta­jan leik­ki­kent­tä.

– Juu­ri nyt soh­va ja oles­ke­lu­ryh­mä ovat täs­sä ti­lan kes­kel­lä. Sän­gyn paik­ka on puo­les­taan tuol­la vaa­te­kaap­pien ja kyl­py­huo­neen lä­hel­lä. Ja ruo­ka­pöy­tä so­pii myös tä­hän keit­ti­ön vie­reen, Hilk­ka to­te­aa.

Piirustusmallikäsi on Hayn mallistosta. Harri Koskisen Block-lamppu sopii keittiön teräksiseen tunnelmaan.

Ka­lus­teet vaih­ta­vat paik­kaa fii­lik­sen mu­kaan. Hil­kas­ta on haus­kaa vaih­taa ka­lus­tei­den paik­ko­ja ja ko­keil­la, mikä vai­ku­tus niil­lä on asun­non hen­keen. Se on kuin no­pea mi­ni­re­mont­ti. To­del­li­nen re­mont­ti Hil­kal­la on vas­ta suun­ni­tel­mis­sa.

– Olen si­sus­tuk­sen suh­teen var­sin vaih­te­lun­ha­lui­nen. Mi­nul­la on ol­lut tääl­lä muun mu­as­sa Ee­ro Aar­ni­on suun­nit­te­le­ma, ka­tos­ta roik­ku­va Ring-tuo­li. Seu­raan ne­tin os­to- ja myyn­ti­pals­to­ja ah­ke­ras­ti. Et­sis­ke­len mie­lel­lä­ni hy­viä löy­tö­jä ja kier­rä­tän ah­ke­ras­ti. Mi­nus­ta on tur­ha jää­dä kiin­ni jo­hon­kin ta­va­raan, jos­ta en enää pidä, Hilk­ka sa­noo.

Ruokailutilan valkoisen värin rikkovat pienet harkitut väriläiskät. Ruokapöytä ja tuolit ovat kotimaista 50-luvun suunnittelua. Valkoinen maalipinta tekee ruokailuryhmästä modernin. Minimalistinen senkki on kulkenut Hilkan mukana jo pitkään. Nurkassa ”valuu” Riikka Latva-Sompin Dripping-veistos vuodelta 2010. Lattialla loistaa Ligne Rosetin lasivalaisin.

SEL­KE­ÄT SUO­SI­KIT

– Ha­lu­an li­sää te­ol­li­suus­hen­keä ko­tii­ni. Le­veis­tä har­maak­si pa­ti­noi­tu­neis­ta lan­kuis­ta teh­ty lat­tia ja te­räk­si­nen keit­tiö ovat lä­hi­tu­le­vai­suu­den pro­jek­te­ja, ker­too Hilk­ka.

Klassista naiskauneutta on niin Piero Fornasettin tyynyssä kuin Kuutti Lavosen grafiikassa. Mustavalkoiset tyynyt ovat Missoni Homen.

Ko­din ka­lus­teet ovat yh­dis­tel­mä uut­ta ja vin­ta­gea. Asun­non kes­ki­pis­te on Flex­for­min har­maa soh­va, jo­hon Hilk­ka on teet­tä­nyt val­koi­set vaih­to­pääl­li­set. Muh­ke­an soh­van pa­ri­na on Form­ver­kin Loft-no­ja­tuo­li, jon­ka peh­me­ään sy­liin mah­tuu hel­pos­ti kak­si is­tu­jaa. No­ja­tuo­li on Re­kun ja Fi­fin suo­sik­ki­paik­ka. Ko­din uu­sin tu­lo­kas on val­koi­sek­si maa­lat­tu ruo­ka­pöy­tä 50-lu­vul­ta.

Yhtenäinen iso tila on todellinen sisustajan leikkikenttä. Sisustuksen keskipisteenä oleva Flexformin sohva vaihtaa väriä fiiliksen mukaan mustasta valkoiseen irtohupuilla. Kodin vaatesäilytys on hyvässä järjestyksessä viidessä kiintokaapissa ja senkkien laatikoissa. Hilkka ottaa Fifin ja Rekun mukaan lenkille Talin vaihteleviin maastoihin.

Omak­si kes­to­suo­si­kik­seen Hilk­ka ni­me­ää In­go Mau­re­rin va­lai­si­met. Kir­jai­mel­li­sen len­no­kas Lu­cel­li­no-pöy­tä­va­lai­sin on seu­ran­nut Hilk­kaa ko­dis­ta toi­seen 2000-lu­vun alus­ta läh­tien.

– Mi­nus­ta esi­neis­sä saa ja pi­tää ol­la leik­ki­syyt­tä ja ke­peyt­tä, ku­ten tuos­sa Fron­tin suun­nit­te­le­mas­sa ja Moo­oin val­mis­ta­mas­sa Rab­bit-va­lai­si­mes­sa, Hilk­ka tuu­maa.

Hayn sirolla DLM-pikkupöydällä oleva Ingo Maurerin pöytälamppu on Hilkan ikisuosikki. Taustalla loistaa Flossin Miss K, jonka on suunnitellut Philippe Starck.

VA­LOL­LA ON VÄ­LIÄ

Elä­mä yh­tä suur­ta ti­laa ole­vas­sa ko­dis­sa so­pii Hil­kal­le. Hän pi­tää va­los­ta ei­kä kai­paa edes ver­ho­ja ik­ku­noi­hin. Hil­kal­le ko­din oi­kea va­lais­tus on tär­keä. Asun­nos­sa ei ole yh­tään yleis­va­lai­sin­ta ka­tos­sa, vaan koko jouk­ko pie­niä tun­nel­ma­va­lo­ja: ik­ku­na­lau­dal­la, lat­ti­an ra­jas­sa ja säi­ly­tys­ta­so­jen pääl­lä. Kaik­kien va­lai­si­mien muo­to­kie­li on sel­väs­ti mo­der­ni. Hil­kal­le si­sus­tuk­sen mi­ni­ma­lis­ti­nen sel­keys on rau­hal­li­nen taus­ta asu­mi­sel­le.

Pörheän maton parina on pehmeä samettinen päiväpeitto ja talja. Yöpöytänä on monitoiminen Bubu-jakkara, jonka kannen alta löytyy säilytystilaa. Iltalukemisille on pieni kirjahylly, joka on koottu neljästä 30 senttiä pitkästä Lack-hyllystä.

Per­heen koi­ra­ka­ve­rit naut­ti­vat ava­ran ko­din tar­jo­a­mas­ta väl­jyy­des­tä ja hy­vis­tä nä­ky­mis­tä vie­rei­sel­le kä­ve­ly­tiel­le. Si­ni­nen tai­vas lois­taa ik­ku­nan ta­ka­na kut­su­vas­ti. Hilk­ka nap­paa etei­sen Com­po­ni­bi­li-säi­ly­tys­ka­lus­tees­ta esil­le kak­si ta­lu­tus­hih­naa, on koi­rien päi­vä­len­kin ai­ka.

Herkkä nuoren naisen muotokuva on Anni Henrikssonin Lainattu Valo. Teos on löytö Helsingin taiteilijaseuran teosvälitystapahtumasta Kaapelitehtaalta. Kasmir-kuvioinen tyynyliina on Stockmannilta.