Viherseinän alaosa koostuu puulaatikoista, yläosana ovat hyllyt. Eri tasoille Linnea sijoittaa erityyppisiä viherkasveja, korkeita, pystykasvuisia ja riippuvia. Etualalla muorinkukka Pepperspot.

Enem­män on pa­rem­pi, kun kyse on vi­her­kas­veis­ta. Tai ai­na­kin sii­nä ta­pauk­ses­sa, jos ha­lu­aa saa­da run­saan vih­rey­den. Sitä miel­tä on hel­sin­ki­läi­nen Lin­nea Weckst­röm, joka to­teut­ti ko­tiin­sa kun­non vi­her­kas­vi­sei­nän. Lin­ne­an kau­pun­ki­kak­si­on run­sas vih­reys ja kas­vi­sei­nä ovat suo­ras­taan hät­käh­dyt­tä­viä.

Ys­tä­vät tie­tä­vät jo, et­tä jos Lin­ne­al­la on mie­les­sä joku vi­sio, ei kes­tä kau­an, kun hän on jo to­teut­ta­mas­sa tai vä­hin­tään­kin et­si­mäs­sä ide­al­le to­teu­tus­ta­paa. Pin­te­res­tis­sä näh­ty kuva vi­her­kas­vi­sei­näs­tä, tai oi­ke­as­taan vi­her­kas­vi­hyl­lyis­tä, sai pian hä­net suun­taa­maan rau­ta­kaup­paan os­ta­maan tu­ke­vaa lau­taa ja hyl­lyn­kan­nat­ti­mia.

– Las­kin, mi­ten pal­jon kul­ma­rau­dal­la tu­et­tu hyl­ly jak­sai­si kan­taa kas­ve­ja. Sik­si pää­dyin va­lit­se­maan pak­sua, tup­peen sa­hat­tua ter­va­lep­pää. Pak­su lank­ku ei tai­vu ruuk­ku­jen pai­nos­ta. Tär­ke­ää on kiin­nit­tää kan­nat­ti­met tu­ke­vas­ti sei­nään. Al­li­gaat­to­rip­ro­puil­la kiin­ni­tys py­syy, Lin­nea neu­voo.

Alokasia eli juurakkovehka lienee Linnean vaativin kasvi. Se nauttii tasaisesta kosteudesta ja ilmavasta kasvualustasta.

. Matalat anopinhampaat ja anopinkielet menestyvät melko vähässä valossa. Viherseinään saa kerroksellisuutta käyttämällä erikokoisia ruukkuja ja kasveja. Pienet ruukut mahtuvat suurempien väleihin.

SEI­NÄ MU­KAAN UU­TEEN KO­TIIN

Lin­nea teki en­sim­mäi­sen vi­her­kas­vi­sei­nän jo edel­li­seen ko­tiin­sa. Rau­ta­kaup­pa­kier­rok­sen jäl­keen hän suun­ta­si os­ta­maan vi­her­kas­ve­ja ja las­ta­si os­tos­kär­ryn täy­teen kas­ve­ja pel­kän ul­ko­nä­ön pe­rus­teel­la. Tuol­loin hän ajat­te­li, et­tä ky­sees­sä on sen asun­non jut­tu. Jos hän muut­tai­si pois, hän möi­si kas­vit.

Osa kas­veis­ta me­nes­tyi, osa me­neh­tyi. Ko­ke­muk­sen myö­tä vi­her­peu­ka­lo ke­hit­tyi ja vi­her­kas­vit viih­tyi­vät. Kun tuli muu­ton ai­ka, Lin­nea ei voi­nut­kaan luo­pua kas­veis­ta, vaan hyl­ly­lau­dat, ruu­kut ja en­nen kaik­kea kas­vit pa­kat­tiin tar­koin muut­to­kuor­maan.

Uu­si koti on et­sit­ty osit­tain myös vi­her­kas­vien eh­doil­la. Haa­veis­sa oli asun­to, jos­sa oli­si kas­veil­le tar­jol­la run­saas­ti luon­non­va­loa.

– Löy­sin kak­si­on Hel­sin­gin Hert­to­nie­mes­tä. Suu­ris­ta ik­ku­nois­ta tul­vi va­loa, kun kä­vin asun­toa kat­so­mas­sa. Sain vuok­ra­nan­ta­jal­ta lu­van lait­taa hyl­ly­jä sei­näl­le, ja ra­ken­sin vi­her­kas­vi­sei­nän sa­moin kuin edel­li­ses­sä ko­dis­sa­ni.

Linnea pyrkii käymään kasvit läpi viikottain, jolloin hän tarkistaa kastelutarpeen sekä kasvin kunnon ja siistii kuivat lehdet.

AN­TAA KAIK­KIEN MUO­TO­JEN RE­HOT­TAA

Edel­li­nen vi­her­sei­nä oli soh­van taus­tal­la, mut­ta nyt Lin­nea si­joit­ti kas­vi­ko­ko­el­man te­le­vi­si­on ym­pä­ril­le ja soh­van vas­tak­kai­sel­le sei­näl­le, jot­ta hän nä­ki­si kas­vit soh­val­ta. Van­hois­ta puu­laa­ti­kois­ta syn­tyi lau­ta­hyl­ly­jen al­le taso. Vaa­le­a­sä­vyi­nen vuok­ra­kak­sio saa elä­vää tun­nel­maa, ko­dik­kuut­ta ja vä­riä vi­her­kas­veis­ta.

– En­sim­mäi­set kas­vi­ni os­tin sa­man­kor­kui­si­na, pys­ty­kas­vui­si­na ja sa­man­kal­tai­sis­sa ruu­kuis­sa. Hyl­ly näyt­ti al­kuun pal­jaal­ta ja yh­te­näi­sel­tä ruuk­ku­ri­vis­töl­tä. Kai­pa­sin sii­hen vaih­te­lua, kont­ras­tia, riip­pu­vaa, rön­sy­ä­vää, pie­ni­leh­ti­siä, suu­ri­leh­ti­siä kas­ve­ja pys­ty­kas­vuis­ten rin­nal­le.

Eri­lai­sia vi­her­kas­ve­ja ryt­mi­tel­len syn­tyi mie­lei­nen ase­tel­ma, joka ai­na vä­hän elää ja muut­tuu. Kas­vit kas­va­vat, joku kas­vi me­nes­tyy pa­rem­min, joku kas­vi saat­taa kuih­tua. Se­kin kuu­luu vi­her­kas­vie­lä­mään.

Tyräkkeihin lukeutuva Euphorbia ritchiei on erikoisesta ulkoasustaan huolimatta varsin helppohoitoinen mehikasvi, jota hoidetaan kaktusten tapaan. Se tarvitsee valoa ja maltillisesti kastelua. Mullan tulee kuivahtaa kasteluiden välissä

POM­MIN­VAR­MAT ME­NES­TY­JÄT

Lin­nea myön­tää os­ta­neen­sa tiet­ty­jä kas­vi­la­je­ja tie­tä­en, et­tä ne ovat han­ka­lia. Yh­tei­se­lä­mä kas­vien kans­sa on myös opet­ta­nut löy­tä­mään so­pi­vat hoi­to­ru­tii­nit ja so­pi­van help­po­hoi­toi­set kas­vit.

– Var­joi­set pai­kat, ku­ten esi­mer­kik­si ylä­hyl­ly, ovat osoit­tau­tu­neet han­ka­lim­mik­si. En enää si­joi­ta vaa­ti­via kas­ve­ja ylä­hyl­lyil­le. Toi­saal­ta ai­na ei sil­mä edes ero­ta, jos yk­sit­täi­nen kas­vi al­kaa voi­da huo­nos­ti, Lin­nea sa­noo.

Lin­ne­an suo­sik­ki­kas­vei­hin lu­keu­tuu muun mu­as­sa ho­pe­a­köyn­nös. Han­ka­lien paik­ko­jen luot­to­kas­ve­ja ovat ano­pin­kie­li ja pal­mu­veh­ka, jot­ka tun­tu­vat kes­tä­vän mil­tei täyt­tä var­jo­a­kin. Lyy­ra­vii­ku­na on kii­tol­li­nen kas­vi vi­her­kas­vi­sei­näs­sä, vaik­ka sii­tä ajan kans­sa kas­vaa hyl­lyl­le lii­an koo­kas. Kun lyy­ra­vii­ku­na kas­vaa, se saa pai­kan lat­ti­al­ta.

Muorinkukan tummanvihreät lehdet tuovat kontrastia kasviryhmässä. Peperomia angulata on osoittautunut varsin kestäväksi ja helppohoitoiseksi viherkasviksi.

VÄ­HÄN LII­KAA ON JUU­RI SO­PI­VAS­TI

Lin­nea luo vi­her­kas­vi­sei­nän vi­su­aa­li­sen vai­ku­tel­man pe­rus­teel­la. Hän is­tah­taa soh­val­le, kat­se­lee ko­ko­nai­suut­ta ja miet­tii, mitä ja mil­lais­ta tun­nel­maa, mil­lais­ta kas­via sei­nä kai­pai­si. Jos­kus jo­kin koh­ta tun­tuu tar­vit­se­van eh­dot­to­mas­ti jo­tain rön­sy­ä­vää, ren­to­kas­vuis­ta ja alas­päin las­keu­tu­vaa. Jos­kus taas sel­ke­ä­muo­toi­nen kas­vi si­ro­leh­ti­sen vie­res­sä tuo ko­ko­nai­suu­teen juu­ri so­pi­van kont­ras­tin.

– Me­nen var­ta vas­ten ha­ke­maan tie­tyn­tyyp­pis­tä kas­via. En vält­tä­mät­tä edes tie­dä mitä, en­nen kuin näen kas­vin. En sel­vit­te­le olo­suh­det­ta tai tiet­tyä kas­via en­na­kol­ta. Lop­pu­tu­los on kui­ten­kin se, et­tä os­tan ai­na kas­ve­ja he­rä­te­os­tok­se­na lii­kaa.

Hopeaköynnös ja lajike Silver Ann sietää vähää valoa, mutta märkyydestä se ei pidä. Hopeaköynnöksen mullan on kuitenkin hyvä pysyä tasaisen kosteana.

ASET­TE­LU ON OMA TAI­TON­SA

Kun Lin­nea os­taa uu­sia kas­ve­ja, me­nee vi­her­sei­nän ase­tel­ma ko­ko­naan uu­sik­si. Kas­vien aset­te­lu vie ai­kaa. Hän on tark­ka sii­tä, mit­kä kas­vit ovat vie­rek­käin. Puu­has­sa hu­jah­taa hel­pos­ti pari kol­me tun­tia.

Sei­nän kas­vil­li­suu­des­sa ko­ros­tu­vat troop­pi­set ja veh­re­ät vi­her­kas­vit. Me­hi­kas­vit ja kak­tuk­set ovat myös Lin­ne­an mie­leen, mut­ta troop­pis­ten met­sien vi­her­kas­vit so­pi­vat hä­nes­tä pa­rem­min vi­her­sei­nään. Ne luo­vat oi­ke­an fii­lik­sen. Vii­dak­ko­sei­nän kuu­luu vi­her­tää kun­nol­la.

parvekeella viihtyvät laventeli, pensasbasilika ja eukalyptus. Ystävän koira oli kuvaushetkellä hoidossa.

VIH­REÄ SEI­NÄ PY­SYY

Par­haim­mil­laan Lin­ne­al­la on ol­lut mel­kein sata vi­her­kas­via. Nyt kas­ve­ja on 75, jois­ta lä­hes kaik­ki hän kes­kit­tää yh­teen sei­nään. Vain muu­ta­ma muu kas­vi tuo vih­reyt­tä oles­ke­lu­ti­laan ja ma­kuu­huo­nee­seen.

Pie­nen ko­din pöy­tä­pin­nat hän ha­lu­aa pi­tää va­pai­na kas­veis­ta ja ta­va­rois­ta, jot­ta vai­ku­tel­ma oli­si sel­keä ja koti hel­pos­ti sii­vot­ta­vis­sa.

– Haa­vei­len suu­res­ta puus­ta vi­her­kas­vi­na. Eh­kä­pä han­kin sel­lai­sen seu­raa­vaan ko­tiin. Jos tu­lee uu­den ko­din ai­ka, vi­her­kas­vit ovat var­mas­ti mu­ka­na.

Min­ne me­nee Lin­nea, sin­ne tu­le­vat myös kas­vit.

Makuuhuoneessa on sijaa vihreydelle kasviaiheisen tauluseinän muodossa. Lipaston päällä koreilee paunikon eli rahapuun aaltoilevalehtinen lajike. Paunikot pitävät valosta.