MIKÄ: 5 h + k + khh + 3 wc + s. 110m2. MIS­SÄ: Tam­pe­reen Mes­su­ky­län Vii­a­las­sa. Tääl­lä asu­vat: Luo­ka­no­pet­ta­ja Lau­ra, dip­lo­mi-in­si­nöö­ri Juk­ka, lap­set Hil­ma ja Toi­vo, sekä tii­be­tins­pa­nie­li Wer­ne­ri.

Ristimäkien koti on rakennettu vuonna 1949. Se on tyypillinen rintamamiestalo, jossa on betonisokkeli, rossipohjat, laudoitetut ulkoseinät, tiilikatto, paino-voimainen ilmanvaihto ja vesikiertoinen patterilämmitys.

Pak­ka­nen pus­sai­lee täh­tiä val­koi­sen rin­ta­ma­mies­ta­lon kuis­tin ik­ku­naan. Huu­rui­sen la­sin ta­kaa piir­ty­vät pie­nen ty­tön kas­vot.

− On tääl­lä kilt­te­jä lap­sia, nel­jä­vuo­ti­as Hil­ma hih­kuu.

Salin sohvapöytä on lahja Lauran mummulta. – Tykkään valkoisesta. Liila on puolestaan joulun teema-väri, Laura toteaa.

Kak­si- ja puo­li­vuo­ti­as­ta Toi­vo-vel­jeä ei ka­me­ra kiin­nos­ta. Tii­be­tins­pa­nie­li Wer­ne­ri eli Werk­ku nuus­kut­taa ik­ku­nan täy­teen kuo­lai­sia jäl­kiä. Suu­ren puu­tar­ha­ton­tin pu­si­kois­sa riit­tää vah­dit­ta­vaa, sil­lä tont­tu­ja on sel­väs­ti­kin liik­keel­lä!

Mademoiselle-tuolin Laura osti Huuto.netistä, ja hän on itse hionut ja maalannut sen. – Tuoli kulki meille Oulusta pesisjoukkueen bussin kyydissä. Hakemisessa oli melkoinen suostuttelu! Olihan se Jukalle vähän noloa roudata tuolia kotiin pelimatkalta. Kyllä hän on saanut siitä kuulla, Laura nauraa.

Jär­ki voit­ti sy­dä­men

Hie­man yli kol­me­kymp­pi­set Lau­ra ja Juk­ka muut­ti­vat Tam­pe­reen Vii­a­laan vii­si vuot­ta sit­ten. Nuo­ri­pa­ri asui ai­em­min ker­ros­ta­lo­a­sun­nos­sa Tam­pe­reen kes­kus­tas­sa.

− Ha­lu­sin van­haan ta­loon, pal­jon van­hem­paan kuin tämä ny­kyi­nen. Teim­me tar­jouk­sen­kin yh­des­tä pi­par­kak­ku­ta­los­ta, mut­ta kaup­pa jäi pa­ris­ta ton­nis­ta te­ke­mät­tä, Lau­ra muis­te­lee.

Keittiön tuolit ovat kirpparilta. – Ostin niitä neljä. Ulkovarastosta löytyi sattumalta vielä yksi samanlainen. Keittiön kesäilme on mustavalkoinen Marimekon verhon mukaan, Laura kertoo. Lokki-valaisimen hän sai 30-vuotislahjaksi.

− Meil­lä oli oi­ke­as­taan vain kak­si kri­tee­riä: ta­lon piti ol­la oma­ko­ti­ta­lo ja si­jai­ta Tam­pe­reel­la. Ei se ol­lut mi­tään rak­kaut­ta en­si sil­mäyk­sel­lä, mut­ta talo oli mo­lem­pien mie­leen ja hy­vin re­mon­toi­tu, Lau­ra pe­rus­te­lee.

Lumimarja-pöytäliina on lahja Lauran anopilta. Sitä käytetään jouluisin ja talvisissa juhlissa.

Elet­tiin mar­ras­kuu­ta 2009. Lo­pul­li­nen os­to­pää­tös tun­tui komp­ro­mis­sil­ta − jär­ke­väl­tä si­jain­nin ja kun­non puo­les­ta.

− Ei se sii­nä vai­hees­sa ol­lut sy­dä­men, vaan jär­jen rat­kai­su, Lau­ra to­te­aa re­hel­li­ses­ti.

Vanha naulakko on kirpparilöytö. – Sydämen sain tyttö-ystäviltä tuliaisiksi, Laura muistelee.

Hyvä neu­vo on­kin, et­tä ta­lo­nos­tos­sa kes­kit­tyy olen­nai­seen. Vas­ta re­mon­toin­nin ja si­sus­tuk­sen val­mis­tut­tua kan­nat­taa kes­kit­tyä tun­nel­maan.

Eteisen tapetti on vaihtunut pari kertaa. Lipasto löytyi mummulan puuhuoneesta. – Joku oli alkanut entisöidä sitä, eikä jatkanut loppuun. Minä kunnostin sen valmiiksi, Laura kertoo.

Sa­la­o­ji­tus puut­tui

Ris­ti­mä­kien rin­ta­ma­mies­ta­lo on ra­ken­net­tu vuon­na 1949. Talo oli al­ku­pe­räi­ses­sä kun­nos­sa ai­na 2000-lu­vul­le saak­ka, jol­loin suu­rim­mat re­mont­ti­päi­vi­tyk­set on teh­ty.

Kuistin tuolit ovat Ikeasta, tikkaat ja valaisin Kodin1:stä. – On tosi hienoa, että meillä on kuisti, jossa on alkuperäiset paneelit ja lautalattia, pariskunta iloitsee.

Os­to­het­kel­lä talo oli re­mon­toi­tu ja uu­dis­tet­tu kaut­taal­taan van­haa kun­ni­oit­ta­en. Säh­köt ja put­kis­tot oli uu­sit­tu ja kes­ki­ker­ros keit­ti­öi­neen ja pin­toi­neen oli re­mon­toi­tu. Va­raa­va tak­ka­kin oli uu­si.

Hilma kurkkii kuistin ikkunoista, lymyileekö pihalla tonttuja.

Ylä­ker­ta oli vii­meis­tel­ty ot­ta­mal­la käyt­töön li­sä­ti­laa vi­no­ka­ton al­ta. Li­säk­si kel­la­ri­ker­rok­seen oli re­mon­toi­tu uu­det sau­na- ja pe­su­ti­lat sekä ko­din­hoi­to­ti­la. Ul­ko­puo­lel­ta talo oli maa­lat­tu hil­jat­tain ja kat­to uu­sit­tu 1990-lu­vul­la.

Olohuoneessa on uusi takka. Sen vieressä on aiemmin ollut umpiseinä. Nojatuoli on Kodin1:stä. – Turkoosi on minun lempivärini, Laura kertoo.

Ris­ti­mä­et ovat teh­neet ta­loon lä­hin­nä pin­ta­re­mont­tia, mut­ta eteen on tul­lut muu­ta­ma isom­pi­kin haas­te. Sa­la­o­ji­tus oli iso urak­ka. Juk­ka suun­nit­te­li ja to­teut­ti sen it­se. Kos­ka alu­een ka­tu­re­mont­ti oli ajan­koh­tai­nen ja ta­lon sa­la­o­ji­tus puut­teel­li­nen, Ris­ti­mä­et ha­lu­si­vat hoi­taa asi­an kun­toon.

− Sok­ke­lin ul­ko­puo­li­sel­la li­sä­e­ris­tä­mi­sel­lä saa­tiin myös li­sää viih­tyi­syyt­tä kel­la­ri­ker­rok­sen huo­nei­siin, Lau­ra sum­maa.

Ympäri kotia sijoitetut jouluvalot luovat tunnelmaa.

Hor­mo­nit oh­ja­si­vat re­mont­tia

Vaik­ka talo näyt­ti pääl­li­sin puo­lin val­miil­ta, unel­mien koti vaa­ti usei­ta muu­tok­sia. Pa­ris­kun­taa ei miel­lyt­tä­nyt kes­ki­ker­rok­sen kir­si­kan­sä­vyi­nen par­ket­ti. Ylä­ker­ras­sa ja rap­pu­sis­sa oli lau­ta­lat­tia, mut­ta kes­ki­ker­rok­ses­sa kah­ta eri lat­ti­a­ma­te­ri­aa­lia: kir­si­kan­sä­vyis­tä par­ket­tia ja har­maa­ta li­no­leu­mia.

Rappusten yläpuolella roikkuvat taulut ovat Jukan poikamiesboksista. Ne ovat lahja hänen äidiltään Annelta.

− Olin tuol­loin vii­mei­sil­lä­ni ras­kaa­na, ja kai­ver­sin rei­än etei­sen lat­ti­aan, kun ha­lu­sin näh­dä, mitä siel­lä li­no­leu­mi­lat­ti­an al­la on. Su­per­pe­sis­tä tuol­loin pe­lan­nut Juk­ka oli ta­pah­tu­ma­het­kel­lä har­joi­tus­lei­ril­lä Es­pan­jas­sa. Hän ei ol­lut ko­vin ilah­tu­nut ko­tiin tul­les­saan, kun lat­ti­as­sa odot­ti val­ta­va rei­kä, Lau­ra muis­te­lee hy­myil­len.

Lauran entisöimät lastenhuoneen pinna-tuolit ostettiin Tori.fi:stä. Keinutuoli on vaarin lahja Hilmalle. Matot ovat Tuurista, sängyt ja kaappi Ikeasta, peitteet Ellokselta.

Lat­ti­an esiin ot­ta­mi­nen oli suu­rin työ ta­lon si­sä­ti­lois­sa. Sen jäl­keen re­mont­ti on val­mis­tu­nut pik­ku­hil­jaa.

− Mi­tään suur­ta tai ra­di­kaa­lia em­me ole teh­neet. Olem­me hank­ki­neet il­ma­läm­pö­pum­pun ja uu­si­neet osan ik­ku­nois­ta käy­tän­nön syis­tä. Vuon­na 2013 yk­si ik­ku­na-au­kois­ta suu­ren­net­tiin ja ti­lal­le asen­net­tiin ul­ko­pa­ri­o­vet. Pa­ri­o­vien kaut­ta pää­see ta­lon ete­lä­pää­tyyn ra­ken­ne­tul­le ul­ko­te­ras­sil­le.

Nyt Hil­ma ja Toi­vo saa­vat­kin ol­la va­ruil­laan, sil­lä olo­huo­nees­ta au­ke­a­vat upe­at nä­ky­mät puu­tar­haan, jos­sa ton­tut ai­na jou­lun al­la ly­myi­le­vät.

Lastenhuoneessa on otettu käyttöön lisätilaa vinokaton alta. Huoneessa oli aikoinaan keittiö.

Pa­ras­ta on van­han ta­lon hen­ki

Kah­den pie­nen lap­sen äi­ti­nä Lau­ra vä­lil­lä toi­voo, et­tei koti oli­si kol­mes­sa ker­rok­ses­sa. Rap­pu­set ei­vät hel­po­ta sen enem­pää las­ten vah­ti­mis­ta kuin jou­lu­sii­vouk­sen te­ke­mis­tä. Toi­saal­ta taas rin­ta­ma­mies­ta­lon poh­ja on yk­sin­ker­tai­suu­des­saan toi­mi­va.

− Ei­hän täl­lai­nen van­ha talo mi­kään maa­il­man käy­tän­nöl­li­sin ole. Ja minä olen käy­tän­nöl­li­nen ih­mi­nen, Lau­ra nau­raa.

− Pa­ras­ta on kui­ten­kin van­han ta­lon hen­ki ja iso oma tont­ti. Li­säk­si asum­me vain vii­den ki­lo­met­rin pääs­sä kes­kus­tas­ta hy­vien lii­ken­neyh­teyk­sien var­rel­la ja moot­to­ri­tien lä­hei­syy­des­sä.

Per­he on on­nel­li­nen myös sii­tä, et­tä talo on osoit­tau­tu­nut kun­nol­li­sek­si ja ai­kaan­sa näh­den hy­vin teh­dyk­si.

Arkku on ostettu kirpputorilta, sänky Kodin1:stä ja lampunvarjostimet HomeBerryn.

Vaa­le­aa mi­ni­ma­lis­mia

Talo on täyn­nä lop­puun as­ti mie­tit­ty­jä si­sus­tus­rat­kai­su­ja, jois­ta huo­maa, et­tä si­sus­tus on lä­hel­lä eten­kin per­hee­näi­din sy­dän­tä.

− In­nos­tuin si­sus­ta­mi­ses­ta jo lap­se­na ja muut­te­lin huo­nees­sa­ni jär­jes­tys­tä hy­vin­kin tiu­haan, Lau­ra ker­too.

Hän ku­vai­lee si­sus­tus­ma­ku­aan mi­ni­ma­lis­ti­sek­si ja skan­di­naa­vi­sek­si. Ko­din si­sus­tus on vaa­lea, jopa jou­lu­kuu­si on val­koi­nen.

− Pi­dän si­sus­tuk­ses­sa val­koi­ses­ta ja luon­nos­sa esiin­ty­vis­tä ku­vi­ois­ta sekä van­hois­ta ta­va­rois­ta ja yk­sin­ker­tai­sis­ta muo­dois­ta.

Ta­lom­me ikä ja ole­mus on eh­kä vä­hän vaa­ti­nut muok­kaa­maan omaa ma­kua, hän poh­tii.

Työn­ja­ko on per­hees­sä ai­na­kin Lau­ran mie­les­tä sel­keä.

− Mei­kä­läi­nen ide­oi ja Juk­ka to­teut­taa. Toki teen pal­jon it­se­kin: en­ti­söin, maa­laan, ta­pe­toin ja teen rei­kiä lat­ti­aan. Ko­to­na hoi­to­va­paal­la las­ten kans­sa sitä kek­sii muu­tos­koh­tei­ta ja pien­tä pin­ta­re­mont­tia ko­din joka nurk­kaan, Lau­ra to­te­aa.

− Kun tu­lee töis­tä ko­tiin, ei voi kos­kaan tie­tää mikä uu­si vi­sio tai suun­ni­tel­ma tääl­lä odot­taa, Juk­ka vir­nis­tää.