Matti osti Tukholmasta Svenskt Tennin kankaan, jotta voi katsella sitä aamuisin ja oppia siitä. Kaksi pientä kulhoa pöydällä Matin puoliso teki Taiwanissa keramiikkakurssilla. Vanha afganistanilainen kulho on antiikkiliikkeestä Japanista. Sinilintu-kuppi Matin kädessä on Raija Uosikkisen kuvittama.

Kun tu­lin en­si ker­ran puo­li­so­ni luok­se, ihas­tuin nä­ky­mään heti, Mat­ti Pik­ku­jäm­sä tun­nus­taa. Ylim­män ker­rok­sen asun­nos­sa oli val­koi­set puu­lat­ti­at ja tyh­jää. Ma­tin ai­em­pi koti oli klaust­ro­fo­bi­sen täyn­nä ke­räi­li­jän löy­tö­jä. Ke­räi­lyn ja ta­va­ran kes­kel­lä asu­neel­le Ma­til­le tyh­jä ja va­loi­sa tila on ylel­li­syyt­tä, ei­kä hän enää aio haa­lia lii­kaa ta­va­raa.

Vanha keittiö pitäisi remontoida. Matti haaveilee uudesta keittiöstä, jossa olisi tammea ja rosteria sekä kaasuliesi.

Uu­si koti on teh­nyt Ma­tis­ta luon­to­ro­man­ti­kon.

– Nyt ym­mär­rän, mi­ten suu­ri mer­ki­tys on sil­lä, et­tä nä­kee ko­tin­sa ik­ku­nas­ta tai­vaan­ran­nan ja au­rin­gon­las­kun.

Ma­tin puo­li­so on te­ra­peut­ti, ja myös hä­nel­le si­sus­ta­mi­nen on tär­ke­ää. Mo­lem­mat ko­ke­vat, et­tä tämä on oma ja yh­tei­nen koti. Tär­kein­tä on hyvä hen­ki ja fii­lis. Hei­dän ko­tin­sa ei täy­ty toi­sen har­ras­tuk­sis­ta tai työs­tä. Koti on ta­sa­pai­nos­sa hen­ki­sen ti­lan kans­sa.

– Ko­din il­ma­pii­ri on rau­hoit­ta­va, ja tääl­lä te­kee mie­li teh­dä töi­tä. Se on hyvä kom­bo.

Keittiön ikkunalaudalla olevat kissakannut ovat vanhaa Arabiaa. Riippuvalaisin on Normann Copenhagenin Amp.

Jo­tain uut­ta, jo­tain van­haa

Kun Mat­ti ja hä­nen puo­li­son­sa ta­pa­si­vat, kum­pi­kin oli hil­jat­tain eron­nut ta­hoil­laan. Vaik­ka puo­li­so jo asui täs­sä asun­nos­sa, se ei ol­lut val­mis koti. Pari ha­lu­si si­sus­taa ko­din yh­des­sä ja os­taa sel­lais­ta, mis­tä mo­lem­mat pi­tä­vät. Esi­mer­kik­si Ar­ne Ja­cob­se­nin Egg-tuo­li oli ol­lut Ma­tin haa­veis­sa kau­an, mut­ta puo­li­so yl­lät­ti hä­net han­kin­nal­laan.

– To­sin is­tun Egg-tuo­lis­sam­me to­del­la har­voin. Sitä kat­se­lee mie­luum­min. Se on enem­män veis­tos kuin huo­ne­ka­lu, Mat­ti sa­noo.

Olohuoneen kaappi on antiikkiliike Fasaanista, sen päällä ystävän maalaama teos. Arne Jacobsenin Egg-tuoli Fritz Hansenilta ja matto Casuarinasta. Dieselin Morosolle suunnitteleman Nebula Nine -sohvan päällinen on pellavaa. Sohvassa on untuvatäyte. Sohvan päällä Jenni Ropen värikäs Rivakka-teos ja Elina Merenmiehen tussipiirros.

Ko­dis­sa oli ai­em­min vuok­ra­nan­ta­jan lai­na­huo­ne­ka­lu­ja. Omis­ta­jat ha­lu­si­vat soh­van ta­kai­sin, jo­ten pa­rin piti hank­kia uu­si. Mo­ro­son soh­va löy­tyi Form­ver­kis­tä.

– Se on niin mu­ka­va, et­tä sii­hen nu­kah­taa to­del­la hel­pos­ti.

Hyllyllä Jenni Ropen maalaus Sohvat sekä Kaj Franckin Kremlin kellot, Kukkopulloja ja Ruutana.

Picasson töitä muistuttava pöllö on Mikael Schilkinin työ 60-luvun alusta. Matti osti sen Rudolf Koivu -palkintorahoilla.

Muu­ta­mis­ta ke­räi­ly­e­si­neis­tä Mat­ti ei ha­lun­nut luo­pua. Nii­tä ovat muun mu­as­sa Kaj Franc­kin Krem­lin kel­lot, Kuk­ko­pul­lot ja Ruu­ta­na.

– Ne näyt­tä­vät hy­vil­tä si­sus­tuk­ses­sam­me. Nyt ko­dis­sam­me al­kaa ol­la mak­si­mi­mää­rä ta­va­raa. Eh­kä sitä voi­si ol­la vä­hem­män­kin.

Myös olo­huo­neen sei­näl­lä riip­pu­va Bir­ger Kai­pi­ai­sen vati on Ma­til­le ra­kas. Se on ai­koi­naan kuu­lu­nut Ar­mi Ra­ti­al­le, Ma­tin suu­rel­le ido­lil­le. Se on yk­si har­vois­ta esi­neis­tä, jot­ka hän toi mu­ka­naan edel­li­ses­tä ko­dis­taan.

Sohvan päällä on Birger Kaipiaisen vati, joka on kuulunut Armi Ratialle, Matin idolille.

Tai­de ins­pi­roi kir­jois­sa ja sei­nil­lä

Mat­ti ra­kas­taa ja ke­rää tai­de­kir­jo­ja. Ne ovat hä­nel­le ins­pi­raa­ti­on­läh­tei­tä, ja hän se­laa nii­tä päi­vit­täin. Olo­huo­nees­sa on koko sei­nän le­vey­del­tä Ar­te­kin Kaa­ri-hyl­ly­jä. Hyl­lyt han­kit­tiin, kos­ka puo­li­so vi­haa kir­ja­ka­so­ja lat­ti­oil­la.

Kaari-kirjahyllyssä on tilaa sekä kirjoille että taiteelle. Taide-kirjat ovat Matille tärkeä työkalu. Ne ovat parempi kuin netti, sillä verkossa hän ei pääse tarpeeksi lähelle kuvia.

– Ra­kas­tan tai­det­ta, mut­ta meil­lä on myös tyh­jiä sei­niä. Pi­tää ol­la ti­laa hen­git­tää. Jon­kun ver­ran olem­me os­ta­neet tai­det­ta yh­des­sä.

Muis­tok­si Vuo­den ku­vit­ta­ja -pal­kin­nos­ta Mat­ti käyt­ti osan ra­hois­ta Eli­na Me­ren­mie­hen tus­si­piir­rok­seen.

– Kat­son tai­det­ta ko­tim­me sei­nil­lä usein en­kä ri­pus­tai­si kos­kaan esil­le mi­tään yh­den­te­ke­vää. Vä­rik­käis­tä te­ok­sis­ta saan ener­gi­aa. Toi­saal­ta osa tai­tees­ta rau­hoit­taa, ku­ten mus­ta­val­koi­nen tus­si­piir­ros.

Seinällä on Antti Oikarisen teos, jonka Matti näki Gösta Serlachiuksen museossa Mäntässä. Teos ei ollut silloin myynnissä, mutta Matti kysyi sitä suoraan taiteilijalta. Koristelehmä on muisto Krakovasta. Valkoinen omena on Fujiwo Ishimoton. Puuteokset Company Aamu Song ja Johan Olin. Astier de Villatte -keramiikkamaljakot ovat Pariisista.

Kynt­ti­löi­tä ja vä­ri­te­ra­pi­aa

Olo­huo­nees­sa ei pi­de­tä il­lal­la va­lo­ja, ai­no­as­taan kynt­ti­löi­tä, sil­lä se on paik­ka rau­hoit­tu­mis­ta var­ten. Keit­tiö on vä­ri­käs. Se saa ol­la ener­gi­soi­va, jot­ta Mat­ti he­rää kun­nol­la. Hän pi­tää olo­huo­neen hil­li­tyis­tä maa­vä­reis­tä, mut­ta ra­kas­taa kirk­kai­ta vä­re­jä.

– De­sign on mi­nul­le hy­vin tär­ke­ää, sa­moin kan­kaat. Use­aa voi­ma­kas­ta kuo­sia ei voi lait­taa ker­ral­la esil­le, sil­lä ne ru­pe­a­vat hel­pos­ti kil­pai­le­maan tai rii­te­le­mään kes­ke­nään. Vaih­te­len usein sei­nil­lä ole­via kan­kai­ta ja keit­ti­ön pöy­tä­lii­naa.

Alkovissa Fujiwo Ishimoton Marimekolle suunnittelema Onni-kangas vuodelta 1975. Matti viettää paljon aikaa sängyssä katsellen taidedokumentteja ja lukien kirjoja.

Tors­tai­sin pa­ris­kun­nal­la käy sii­voo­ja, jo­ten per­jan­tai­na on ai­na siis­tiä, ja vii­kon­lo­pun kun­ni­ak­si os­te­taan kuk­kia. Myös keit­ti­ös­sä on ai­na elä­viä kuk­kia.

– Sii­voo­ja siir­te­lee ase­tel­mia, ja puo­li­so­ni lait­taa ne ai­na sa­maan asen­toon. It­se le­vi­tän usein ta­va­rat ym­pä­ril­le­ni, mut­ta olen op­pi­nut siis­teyt­tä, kos­ka puo­li­so­ni on pe­dant­ti, Mat­ti ker­too.

Mat­ti kiit­te­lee sitä, et­tä hä­nel­lä on eril­li­nen työ­huo­ne. To­sin se­kin on yleen­sä luo­van kaa­ok­sen val­las­sa ja suu­res­ta näy­teik­ku­nas­ta nä­kee si­sään.

– Se on­kin hy­vää mai­nos­ta työs­ken­te­ly-
ta­vois­ta­ni.

Keittiön ikkunasta avautuvat näkymät kaupungin kattojen yli merelle saakka. Marimekon Juhannus-pöytäliina on ollut Armi Ratian Kaivopuiston-kodissa. Turkoosi kaappi on Fasaanista.

Ar­ki ei saa ol­la an­ke­aa

Mat­ti sa­noo, et­tei ha­lua an­ke­aa ar­kea. Sitä voi tor­jua pie­nil­lä asi­oil­la, ku­ten iloi­sen vä­ri­sel­lä pöy­tä­lii­nal­la ja kau­niil­la kat­tauk­sel­la.

– Kau­neus me­nee ai­na käy­tän­nöl­li­syy­den edel­le, vaik­ka oli­si hä­tä­ti­lan­ne. Aloi­tan työn­te­on aa­mul­la keit­ti­ös­sä luon­nos­tel­len. Li­säk­si luen mie­lel­lä­ni keit­ti­ös­sä. Siel­lä on upea valo, kuin atel­jees­sa.

Tikkaat ovat heräteostos Fasaanista. Jääkaapin ovessa on tila vaihtuvalle näyttelylle ja ajatuskartalle. Jääkaappiin nojaa maalauspohja, jota Matti maalaa sitä mukaa, kun maalia jää yli jostain työstä.

Mat­ti va­lit­see aa­mi­ais­ku­pit­kin ai­na aja­tuk­sel­la ja fii­lik­sen mu­kaan. Oi­va Toi­kan Flora- ja Fau­na- la­sit ovat ar­ki­käy­tös­sä.

– Tie­tys­ti har­mit­taa, jos jo­kin vin­ta­ge-esi­ne
me­nee rik­ki, mut­ta lop­pu­jen lo­puk­si esi­neet on teh­ty käy­tet­tä­vik­si ja ai­na voi löy­tää uu­sia.

Iloinen kokoelma liesituulettimen päällä on kaunis katsella, mutta epäkäytännöllinen kerätessään pölyä.

Vir­tu­aa­li­nen ke­räi­li­jä

Mat­ti ra­kas­taa kir­jas­to­huo­nei­ta, atel­jei­ta ja kä­si­työ­läis­ten työ­ti­lo­ja ja pi­tää ker­rok­sel­li­sis­ta si­sus­tuk­sis­ta. Toi­saal­ta hän haa­vei­lee mo­der­nis­ta ke­sä­pai­kas­ta, jos­sa ei oli­si mi­tään yli­mää­räis­tä.

Mat­ti yrit­tää ope­tel­la ole­maan os­ta­mat­ta, var­sin­kin ul­ko­mail­la. Ke­räi­li­jä­taus­ta te­kee luo­pu­mi­ses­ta vai­ke­am­paa. Sen ta­kia hän ke­rää Pin­te­res­tiin kau­nii­ta si­sus­tus­ku­via. Niin ei tar­vit­se hank­kia kaik­kea it­sel­leen. Täl­lä het­kel­lä hän haa­vei­lee ta­lon­poi­kais­pöy­däs­tä, jos­sa oli­si iha­na, ku­lu­nut puu­pin­ta.

Turkoosi kaappi on Fasaanista. Juliste Oiva Toikan Lontoon-näyttelystä 60-luvun lopulta on hankittu Hagelstamin antikvariaatista. Viinakukko on Gunvor Olin-Grönqvistin designia, jääkarhut Arabian. Indiskan valaisin sopii turkoosiin kaappiin.

– Koti on hau­ras ja hen­ki­lö­koh­tai­nen asia. Se on kuin eläi­men pesä. Ko­dis­ta nä­kee, mil­lai­nen ih­mi­nen siel­lä asuu. Os­tan ul­ko­mail­la ho­tel­liin­kin kuk­kia, et­tä tun­tuu ko­dik­kaal­ta. Si­sus­tus on ai­na on­nis­tu­nut, kun ko­tiin on iha­naa men­nä.