Tämä paik­ka on tar­jon­nut rau­hal­li­sen, luon­non­kau­niin suo­jan sekä ve­den ja met­sän an­ti­mia jo tu­han­sien vuo­sien ajan. Myös graa­fik­ko Lee­na Ai­rik­ka­la ja hä­nen mie­hen­sä Pert­tu Ai­rik­ka­la lu­mou­tui­vat ke­sä­mök­ki­paik­kan­sa mai­se­mis­ta.

– Tämä on mi­nul­le pe­rin­ne­paik­ka, sil­lä su­ku­ni on omis­ta­nut ton­tin vuo­si­kym­me­niä. Vie­rei­seen nie­men­kär­keen ovat heti jää­kau­den jäl­keen aset­tu­neet en­sim­mäi­set asuk­kaat, jo­ten pai­kas­sa on his­to­ri­an ha­vi­naa ja hyvä tun­nel­ma, Pert­tu Ai­rik­ka­la ker­too.

Lee­na ei ol­lut aluk­si in­nos­tu­nut mö­kis­tä, sil­lä hän tyk­kää reis­sa­ta.

– Mi­nul­le paik­ka tun­tui met­säi­sel­tä ja van­ha mök­ki­kin oli pa­has­ti rän­sis­ty­nyt. Ra­kas­tuin kui­ten­kin no­pe­as­ti paik­kaan, Lee­na Ai­rik­ka­la jat­kaa.

Juu­ri oi­ke­an­lais­ta va­loa

Kun pää­tös ke­sä­mö­kin ra­ken­ta­mi­ses­ta syn­tyi, et­si­vät Lee­na ja Pert­tu pit­kään so­pi­vaa val­mis­mök­kiä. Yh­tei­set toi­veet täyt­tä­vää mök­kiä ei tun­tu­nut löy­ty­vän, jo­ten oli pian sel­vää, et­tä mök­ki teh­dään omien toi­vei­den poh­jal­ta.

Pa­ris­kun­nan toi­vee­na oli saa­da mök­kiin iso yh­te­näi­nen tila, jos­sa oli­si ava­ruu­den tun­tua, kor­keut­ta ja juu­ri so­pi­va va­lon suun­ta.

– Mie­tim­me pit­kään il­man­suun­tia, kat­soim­me va­loa ja tark­kai­lim­me kel­loa. Ha­lu­sim­me, et­tä ik­ku­nois­ta tu­lee juu­ri so­pi­vas­ti va­loa. Va­lon li­säk­si saim­me myös hie­non jär­vi­nä­ky­män, kun ran­nan puus­toa ja kas­vus­toa kar­sit­tiin. Ran­ta-alu­een lai­nei­den lip­la­tus nä­kyy toi­si­naan mö­kin sei­nil­lä va­lon hei­jas­tuk­si­na, Lee­na ker­too in­nos­tu­nee­na.

Unel­mien ovet

Ai­rik­ka­lat löy­si­vät vin­kin poh­jal­ta mö­kin ra­ken­ta­jak­si pe­rin­ne­ra­ken­ta­mi­seen eri­kois­tu­neen puu­se­pän Sep­po Mik­ko­sen. Hä­nen kans­saan löy­tyi ra­ken­ta­mi­ses­sa yh­tei­nen sä­vel. Lee­naa ja Pert­tua miel­lyt­ti puu­se­pän eko­lo­gi­nen ja pe­rin­tei­nen lä­hes­ty­mis­ta­pa ra­ken­ta­mi­ses­sa.

– Mi­nul­la oli unel­ma saa­da mök­kiin la­si­set pa­ri­o­vet. Joka ker­ta ovea ava­tes­sa­ni olen täs­tä iloi­nen. Ha­lu­sin myös tal­li­no­vet ma­kuu­huo­nei­siin. Sep­po tie­si heti, mis­tä pu­huin, kun ker­roin hä­nel­le toi­vee­ni, Lee­na ker­too.

Ra­ken­nusp­ro­jek­ti vei kai­ken kaik­ki­aan pari vuot­ta, sil­lä yrit­tä­jä­pa­ris­kun­nan ar­jes­sa riit­ti te­ke­mis­tä. Ra­haa­kin hu­jah­ti yli suun­ni­tel­lun bud­je­tin. Lo­pul­ta Ai­rik­ka­lat pää­si­vät si­sus­ta­maan.

– Ha­lu­sin vaa­le­aa si­sus­tus­ta, ol­koon tren­di tai ei. Mie­tin aluk­si vain val­koi­sia sei­niä, sil­lä olen tai­tei­li­ja­na vä­rien kans­sa niin pal­jon te­ke­mi­sis­sä, et­tä omas­sa ko­dis­sa ja mö­kil­lä nau­tin vaa­le­as­ta, rau­hal­li­ses­ta har­mo­ni­as­ta. Se on mi­nul­le kuin le­poa.

In­tui­ti­o­ta ja yk­si­tyis­koh­tia

Si­sus­ta­mi­ses­sa Lee­na luot­taa in­tui­ti­oon ei­kä har­ras­ta jär­jes­tel­mäl­lis­tä suun­nit­te­lua. Eri pai­kois­ta tul­leet ta­va­rat ja ka­lus­teet löy­tä­vät paik­kan­sa kuin it­sek­seen. Ri­paus ro­man­tiik­kaa­kin hii­pii esiin.

Lee­na ei ha­lua luo­ki­tel­la si­sus­tus­tyy­li­ään, joka vaih­te­lee ti­lan­teen ja vuo­de­na­jan mu­kaan.

– Aloi­tan yleen­sä si­sus­ta­mi­sen yk­si­tyis­koh­dis­ta. Sain mö­kil­le esi­mer­kik­si van­han rä­sy­ma­ton, ja sil­tä poh­jal­ta al­koi si­sus­tuk­sen lin­ja löy­tyä.

Hy­vät tuo­lit ovat Lee­nal­le tär­kei­tä.

– Tääl­lä rak­kain huo­ne­ka­lu­ni on rot­tin­ki­tuo­li ja rahi. Tuo­lis­sa voin is­tua naut­ti­maan jär­vi­nä­ky­mäs­tä. Tyt­tä­ret vä­lil­lä nau­res­ke­le­vat­kin rak­kail­le tuo­leil­le­ni.

Myös Pert­tu saa sa­noa mie­li­pi­teen­sä.

– Lee­na ky­syy myös mi­nun mie­li­pi­det­tä­ni si­sus­tuk­seen, mut­ta pi­tää kui­ten­kin oman pään­sä. Kuu­lem­ma tu­lee vai­kut­ta­mi­sen tun­ne, Pert­tu nau­raa.

Vih­doin ai­kaa naut­tia

Hyvä tun­nel­ma on Lee­nal­le tär­keä. Mö­kil­tä löy­tyy­kin ai­na kak­si asi­aa, tyy­ny­jä ja kynt­ti­löi­tä.

– Olen kynt­ti­läih­mi­nen ja pol­tan kynt­ti­löi­tä tun­nel­man vuok­si vuo­den ym­pä­ri. Kun sy­ty­tän kynt­ti­löi­tä, se on osa las­keu­tu­mis­ta ja rau­hoit­tu­mis­ta mök­kie­lä­mään. Pi­dän ih­mis­ten lä­hei­syy­des­tä ja olen so­si­aa­li­nen, mut­ta toi­saal­ta nau­tin rau­has­ta ja omas­ta ajas­ta.

Omaa ai­kaa Ai­rik­ka­lan pa­ris­kun­nal­la on­kin ny­kyi­sin huo­mat­ta­vas­ti enem­män. Si­sus­tus­kaup­pa Mosa In­te­ri­or­sin myy­mi­sen jäl­keen Lee­na ja Pert­tu ovat eh­ti­neet viet­tää mö­kil­lä huo­mat­ta­vas­ti enem­män ai­kaa.

– En­nen pii­pah­dim­me mö­kil­lä päi­väk­si tai kah­dek­si, nyt olem­me pit­ki­ä­kin ai­ko­ja naut­ti­mas­sa rau­hal­li­ses­ta elä­mäs­tä.