SY­REE­NIEN LY­HYT OP­PI­MÄÄ­RÄ

Nimi: Pi­ha­sy­ree­ni (Sy­rin­ga vul­ga­ris).

Al­ku­pe­rä: Sy­ree­ni on pe­räi­sin Bal­ka­nin alu­eel­ta, mut­ta 1500-lu­vun paik­keil­la se al­koi le­vi­tä muu­al­le­kin. Seu­raa­vien 300 vuo­den ai­ka­na sitä kas­voi jo val­ta­o­sas­sa Eu­roop­paa ja Poh­jois-Ame­rik­kaa. 1700-lu­vul­la rans­ka­lai­nen Vic­tor Le­moi­ne aloit­ti val­ta­van ja­los­tus­työn. Vii­den­kym­me­nen vuo­den ai­ka­na hän esit­te­li maa­il­mal­le lä­hes 100 uut­ta ja­lo­sy­ree­ni­la­ji­ket­ta. Ny­kyi­sin sy­ree­nien su­kuun kuu­luu noin 30 la­jia. Pi­ha­sy­ree­nin ala­la­jik­kei­ta tun­ne­taan tu­hat­kun­ta.

Suo­meen pi­ha­sy­ree­ni on tul­lut alun pe­rin Tuk­hol­mas­ta. Ap­teek­ka­ri Syn­ner­berg toi sitä Tur­kuun vuon­na 1728. Pari vuo­si­kym­men­tä myö­hem­min sitä tuo­tiin myös Rans­kas­ta. Tuo­ta al­ku­pe­rää ovat Suo­men­lin­nan sy­ree­nit. Pi­ha­sy­ree­ni va­lit­tiin Hel­sin­gin kau­pun­gin ni­mik­ko­kas­vik­si vuon­na 1993.

Puu vai pen­sas? Sy­ree­ni on pen­sas, jota voi­daan kas­vat­taa myös yk­si­run­koi­se­na puu­na. Jos sy­ree­nin ha­lu­aa kas­vat­taa puuk­si, kaik­ki ty­ves­tä nou­se­vat juu­ri­ve­sat ja si­vu­haa­rat pois­te­taan mon­ta ker­taa ke­säs­sä.

Kor­keus: Pi­ha­sy­ree­ni voi kas­vaa 4–5 met­riä kor­ke­ak­si, ja sen lä­pi­mit­ta voi ol­la noin 4 met­riä.

Is­tu­tu­sai­ka: Sy­ree­ne­jä voi is­tut­taa ym­pä­ri vuo­den, mut­ta pa­ras is­tu­tu­sai­ka on syk­syl­lä. Pal­jas­juu­ri­tai­met is­tu­te­taan syk­syl­lä. Sy­ree­nit läh­te­vät hel­pos­ti kas­vuun juu­ri­ve­sois­taan, joi­den avul­la sitä on kä­te­vä siir­tää uu­sil­le kas­vu­pai­koil­le.

Ku­kin­ta: Al­ku­ke­sän läm­pöi­syy­des­tä riip­pu­en ku­kin­ta ajoit­tuu tou­ko­kuun lo­pus­ta ke­sä­kuul­le. Ja­lo­sy­ree­nit kuk­ki­vat hie­man myö­hem­min. Ku­kis­sa on val­koi­sen, lii­lan ja purp­pu­ran­pu­nai­sen eri sä­vy­jä. Kuk­kia on niin yk­si- kuin kak­si­vä­ri­si­nä­kin. Li­säk­si on kuk­kia, joi­den nu­put ovat yh­den­vä­ri­siä mut­ta au­e­tes­saan muut­tu­vat toi­sen vä­ri­sik­si.

NÄIN HOI­DAT SY­REE­NIÄ

Leik­kaus: Suu­rek­si kas­va­va sy­ree­ni tar­vit­see ajoit­tain leik­kaus­ta. Kos­ka sy­ree­ni kuk­kii al­ku­ke­säl­lä ja siis muo­dos­taa kuk­ka-ai­heet syk­syä vas­ten, sitä ei kan­na­ta lei­ka­ta ke­vääl­lä. Jot­tei ku­kin­taa me­ne­te­tä, sy­ree­ni kan­nat­taa lei­ka­ta ku­kin­nan jäl­keen ke­säl­lä. Täl­löin se eh­tii lop­pu­ke­sän ai­ka­na kas­vat­taa seu­raa­van ke­sän kuk­ka-ai­heet. Leik­kaa van­him­mat ok­sat maa­ta myö­ten. Sy­ree­ni kes­tää myös alas­leik­kauk­sen, mitä kan­nat­taa­kin har­ki­ta, jos pen­sas on pa­hoin rän­sis­ty­nyt.

Kas­vu­paik­ka: Au­rin­koi­nen ja puo­li­var­jo. Me­nes­tyy mo­nen­lai­sil­la mail­la, mut­ta toki kas­vaa ko­meim­mak­si me­he­väs­sä mul­ta­maas­sa. Jos ti­laa on, is­tu­ta van­ha­na­jan sy­ree­ni­ma­ja, joka au­ke­aa mai­se­maan päin tai si­joi­ta se pe­ren­na­pen­kin kes­kel­le kär­hö­jen kii­pei­ly­te­li­neek­si. Jos ha­lu­at naut­tia ku­kin­nas­ta mah­dol­li­sim­man pit­kään, is­tu­ta usei­ta eri sy­ree­ni­la­je­ja.