Ii­ris on tai­tei­li­joi­den kuk­ka. Se on in­noit­ta­nut var­sin­kin imp­res­si­o­nis­te­ja: Re­noi­ria, Cézan­nea ja van Gog­hia. Tun­ne­tuin ii­ris­maa­la­ri on kui­ten­kin Clau­de Mo­net. Tai­tei­li­ja kas­vat­ti usei­ta ii­ris­la­jik­kei­ta puu­tar­has­saan Gi­ver­nys­sä. Kun ii­rik­set puh­ke­si­vat kuk­kaan, Mo­net kut­sui ys­tä­vi­ään ky­läi­le­mään ja kii­rees­ti kat­so­maan puu­tar­haa en­nen kuin ku­kat kuih­tu­vat.

Mo­net’ta on help­po ym­mär­tää, sil­lä ii­rik­set ovat yl­väi­tä, ele­gant­te­ja ja luo­tet­ta­via kas­ve­ja. Ryh­dik­käi­tä ii­rik­siä on jo­kai­seen ma­kuun. Useim­mat niis­tä kuk­ki­vat ah­ke­ras­ti ja le­vit­tä­vät huu­maa­vaa tuok­su­aan vuo­des­ta toi­seen. Ii­ris­tä käy­te­tään pal­jon juh­la­vis­sa kuk­ka-ase­tel­mis­sa, mut­ta se so­pii luon­te­vas­ti myös iloi­sen vä­rik­käi­siin se­ka­kimp­pui­hin.

KUR­JEN­MIEK­KO­JEN LAA­JA SUKU

Kur­jen­miek­ka­kas­vien su­kuun kuu­luu mo­nia tun­net­tu­ja suo­sik­ke­ja, ku­ten ii­rik­set, gla­di­o­luk­set, free­si­at ja kroo­kuk­set.

Ii­rik­siä on noin 300 la­jia ja lu­ke­mat­to­mia eri la­jik­kei­ta. Kos­ka luon­non­va­rai­set ja al­ku­pe­räi­set ii­rik­set tu­le­vat eri puo­lil­ta poh­jois­ta pal­lon­puo­lis­koa, myös kas­vu­paik­ka­vaa­ti­muk­set vaih­te­le­vat pal­jon. Jot­kin ii­ris­la­jik­keet viih­ty­vät suol­la, toi­set taas puo­li­kos­te­as­sa maas­sa. Li­säk­si on la­jik­kei­ta, joka kas­va­vat kui­vas­sa, ki­vik­koi­ses­sa tai sa­vi­ses­sa maas­sa.

Ii­rik­set ei­vät viih­dy hap­pa­mas­sa ym­pä­ris­tös­sä, jo­ten ne ei­vät so­vel­lu met­sä­puu­tar­haan. Lä­hes kaik­ki ii­rik­set me­nes­ty­vät par­hai­ten au­rin­koi­sel­la tai puo­li­var­joi­sel­la pai­kal­la. Tar­kis­ta siis kas­vin tie­dot ja kysy asi­an­tun­te­val­ta myy­jäl­tä, mikä la­ji­ke so­pi­si juu­ri si­nun ton­til­le­si.

Suu­rin osa ii­rik­sis­tä kuk­kii al­ku­ke­säl­lä, mut­ta kuk­ki­via ii­rik­siä voi ol­la puu­tar­has­sa la­jik­kees­ta riip­pu­en tou­ko­kuus­ta elo­kuul­le.

IS­TU­TA KE­VÄÄL­LÄ

Ii­rik­set voi hy­vin is­tut­taa ke­vääl­lä tai ke­säl­lä. Kur­jen­mie­koil­la eli ii­rik­sil­lä on joko juu­rak­ko tai si­pu­li, joi­hin ne va­ras­toi­vat ra­vin­toa tal­veh­ti­mis­ta ja li­sään­ty­mis­tä var­ten. Isoik­si kas­va­vien sak­san­kur­jen­miek­ko­jen ja ja­pa­nin­kur­jen­miek­ko­jen juu­ra­kot is­tu­te­taan noin puo­len met­rin pää­hän toi­sis­taan, jot­ta niil­lä on ti­laa le­vi­tä. Ne is­tu­te­taan hy­vin lä­hel­le mul­lan pin­taa, niin et­tä juu­ra­kon ylä­o­sa jää pin­nan ylä­puo­lel­le. Is­tu­tuk­sen jäl­keen kas­tel­laan run­saas­ti, jot­ta maa tii­vis­tyy kun­nol­la juu­ris­ton ym­pä­ril­le.

Kun sak­san­kur­jen­miek­ka tai tar­ha­kur­jen­miek­ka on juur­tu­nut, sitä ei juu­ri tar­vit­se kas­tel­la. Mo­lem­mat kes­tä­vät hy­vin kui­vuut­ta. Kel­ta­kur­jen­mie­kat ja si­pe­ri­an­kur­jen­mie­kat puo­les­taan viih­ty­vät kos­te­as­sa, suo­ras­taan mä­räs­sä kas­vu­pai­kas­sa.

Ii­rik­set on hyvä ja­kaa noin nel­jän vuo­den vä­lein. Ku­kin­nan jäl­keen sie­men­ko­dat voi jät­tää pai­koil­leen ko­ris­ta­maan puu­tar­haa tal­ven ajak­si.

NEL­JÄ KES­TÄ­VÄÄ II­RIS­LA­JIA

TAR­HA­KUR­JEN­MIE­KAT

ovat Iris ger­ma­ni­ca -ryh­mään kuu­lu­via, ris­teyt­tä­mäl­lä syn­ty­nei­tä ii­rik­siä, joi­ta on lu­kui­sia eri­vä­ri­siä la­jik­kei­ta. Ylim­pien leh­tien väri voi ol­la toi­nen kuin alim­pien ja leh­dis­sä voi ol­la ku­vi­oi­ta, jot­ka vie­vät ku­kan kes­kus­taa koh­ti. Ne me­nes­ty­vät par­hai­ten au­rin­koi­sil­la pai­koil­la, hy­vin lä­päi­se­väs­sä, sa­vi­ses­sa tai hu­mus­pi­toi­ses­sa maas­sa. Kuk­ki­vat tou­ko­kuus­ta hei­nä­kuu­hun. Tuok­su on iha­nan sit­ruu­nai­nen.

KE­VÄT­KUR­JEN­MIEK­KA

Iris re­ti­cu­la­ta on kau­nis ke­vään­tuo­ja, joka kuk­kii var­hain ke­vääl­lä. Kuk­kien väri vaih­te­lee vaa­le­an­si­ni­ses­tä si­ni­vi­o­let­tiin ja ku­vi­oin­ti voi ol­la myös orans­sin­kel­tais­ta. Kas­vis­ta on ole­mas­sa kää­pi­ö­muo­to, joka voi nous­ta kuk­ki­maan lu­men­kin kes­kel­tä. Jos säät vii­le­ne­vät sen jäl­keen, kun kas­vi on al­ka­nut kuk­kia, voit suo­ja­ta sen ha­vuil­la, ol­jil­la tai vas­taa­val­la. Kas­vi me­nes­tyy par­hai­ten au­rin­koi­sel­la ja läm­pi­mäl­lä pai­kal­la ke­vy­es­sä ja hy­vin lä­päi­se­väs­sä maas­sa. Ke­vät­kur­jen­miek­kaa voi­daan kas­vat­taa myös ruu­kuis­sa.

KEL­TA­KUR­JEN­MIEK­KA

Iris pseu­da­co­rus kas­vaa Suo­mes­sa­kin luon­non­va­rai­se­na ja viih­tyy par­hai­ten mä­räs­sä tai kos­te­as­sa maas­sa. Se me­nes­tyy myös ta­val­li­ses­sa sa­vi­ses­sa puu­tar­ha­mul­las­sa, mut­ta ei niin hy­vin kuin kos­te­as­sa maa­pe­räs­sä. Kas­vil­la on kirk­kaan­kel­tai­set, hiu­kan hen­toi­set ku­kat ja kais­la­mai­set leh­det. Se voi­daan is­tut­taa joko pe­ren­na­penk­kiin tai suo­raan ve­teen, esi­mer­kik­si pi­ha­lam­peen. Kel­ta­kur­jen­miek­ka le­vi­ää ve­des­sä to­del­la no­pe­as­ti, el­lei puu­tar­hu­ri pidä va­raan­sa. Se kyl­väy­tyy te­hok­kaas­ti ja le­vi­ää min­ne suin­kin voi. Kuk­kii ke­sä­kuus­sa.

SI­PE­RI­AN­KUR­JEN­MIEK­KA

Iris si­bi­ri­ca tun­ne­taan ka­peis­ta leh­dis­tään ja ku­vi­ol­li­sis­ta, alas­päin nuok­ku­vis­ta te­rä­leh­dis­tä, jot­ka ovat joko val­koi­sia, kel­tai­sia, vi­o­let­te­ja tai si­ni­siä. Kas­vi viih­tyy hy­vin kos­te­as­sa maas­sa, sa­vi­maas­sa tai hu­mus­pi­toi­ses­sa puu­tar­ha­mul­las­sa, jos­sa se kas­vaa suu­ri­na mät­täi­nä. Si­pe­ri­an­kur­jen­miek­ka on eri­no­mai­nen leik­ko­kuk­ka, kos­ka se säi­lyy kau­an mal­ja­kos­sa. Läm­pi­mi­nä ke­si­nä kuk­kaa pi­tää muis­taa kas­tel­la, kos­ka se ei kes­tä kui­vuut­ta. Si­pe­ri­an­kur­jen­miek­ka so­vel­tuu hy­vin ve­si­ai­hei­den vie­ril­le. Mär­ki­nä ke­si­nä se sie­tää het­ken myös juur­ten sei­so­mis­ta ve­des­sä. Kuk­kii kesä–hei­nä­kuus­sa.