Gla­di­o­lus on saa­nut ni­men­sä la­ti­nan sa­nas­ta ”gla­dius”, joka tar­koit­taa pien­tä miek­kaa. Ni­me­ä­mi­sen ym­mär­tää oi­tis kau­nis­ta kas­via kat­so­es­saan – muis­tut­ta­vat­han sen leh­det ereh­dyt­tä­väs­ti miek­kaa.

Gla­di­o­luk­set kuu­lu­vat kur­jen­miek­ka­kas­vien hei­moon, ku­ten vaik­ka­pa ii­rik­set. Upe­at, kirk­kaan­vä­ri­set ku­kat ovat sup­pi­lon­muo­toi­sia. Ku­kin­not ovat syö­tä­viä ja si­ten täy­del­li­siä sa­laat­tei­hin ja ka­kun­ko­ris­teik­si.

Miek­ka­lil­jo­ja on yli 200 eri­lais­ta sekä pie­ni- et­tä suu­ri­leh­ti­si­nä, ja nii­den vä­lil­lä on teh­ty niin pal­jon ris­tey­tyk­siä, et­tä usein on mah­do­ton­ta tie­tää, mi­ten ku­kin la­ji­ke on syn­ty­nyt. Ta­val­li­sim­min myyn­nis­sä on tar­ha­miek­ka­lil­jo­ja, jot­ka ovat ko­me­as­ti kuk­ki­via ris­tey­tyk­siä. Kuk­kien kor­keus vaih­te­lee 30 ja 140 sent­ti­met­rin vä­lil­lä. Miek­ka­lil­ja kuk­kii lop­pu­ke­säl­lä, mut­ta jos olet is­tut­ta­nut ku­kan ai­kai­sin läm­pi­mään paik­kaan, se saat­taa puh­je­ta kuk­kaan jo hei­nä­kuus­sa. Ku­kin­ta voi jat­kua syk­syyn saak­ka.

Näin kas­va­tat gla­di­o­tuk­sen

Miek­ka­lil­ja is­tu­te­taan ulos tou­ko­kuun lo­pus­sa tai ke­sä­kuun alus­sa, kun yö­pak­ka­sen ris­kiä ei enää ole. Is­tu­ta kas­vi suo­jai­saan ja au­rin­koi­seen paik­kaan noin 15–20 sen­tin sy­vyy­teen, sil­lä muu­ten var­ret kaa­tu­vat hel­pos­ti. Tu­ki­ke­pin voi lait­taa jo täs­sä vai­hees­sa, mut­ta joka ta­pauk­ses­sa tu­kea tar­vi­taan vii­meis­tään, kun kuk­ka­va­na al­kaa kas­vaa. Maa­pe­rän tu­lee ol­la ra­vin­tei­kas­ta ja hy­vin vet­tä lä­päi­se­vää. Kas­te­le miek­ka­lil­jaa hy­vin ja pidä huol­ta, et­tei se pää­se ke­sän kuu­muu­des­sa kui­vah­ta­maan.

Useim­mat miek­ka­lil­ja­la­jik­keet ei­vät voi tal­veh­tia avo­maal­la, jo­ten mu­ku­lat täy­tyy nos­taa joka syk­sy, kun kas­vi on lo­pet­ta­nut ku­kin­nan ja en­sim­mäi­set yö­pak­ka­set ovat saa­pu­neet. An­na mu­ku­loi­den en­sin kui­vua läm­pi­mäs­sä pai­kas­sa, pois­ta sit­ten kuk­ka­var­si, ra­vis­te­le mul­lat pois ja pane ne sit­ten hie­kal­la tai tur­peel­la täy­tet­tyi­hin laa­ti­koi­hin. Säi­lö paik­kaan, mi­hin pak­ka­nen ei pää­se, esi­mer­kik­si kel­la­riin.

Jot­kut la­jit, ku­ten Gla­di­o­lus by­zan­ti­nus, Gla­di­o­lus com­mu­nis ja Gla­di­o­lus pa­lust­ris ovat niin pak­su­nah­kai­sia, et­tä ne saat­ta­vat sel­vi­tä leu­dos­ta tal­ves­ta myös ul­ko­na, jos pei­tät ne pak­sul­la ker­rok­sel­la ol­kia tai leh­tiä ja kuu­se­nok­sia.

Uu­u­sia mu­ku­loi­ta van­hois­ta

Kun on ai­ka nos­taa mu­ku­lat syk­syl­lä, van­han mu­ku­lan ym­pä­ril­le on usein muo­dos­tu­nut uu­sia, pik­ku­rui­sia mu­ku­loi­ta. Nii­tä voi käyt­tää uu­sien miek­ka­lil­jo­jen kas­vat­ta­mi­seen. Kyl­vä pik­ku­mu­ku­lat ke­vääl­lä kas­vi­huo­nee­seen, rik­ka­ruo­hot­to­maan maa­han, ja hoi­da nii­tä lan­noit­teel­la ja run­saal­la ve­del­lä. Täl­lä ta­voin saat kah­den vuo­den ku­lu­es­sa kel­po­ja kuk­ka­mu­ku­loi­ta, joil­la voit kor­va­ta van­hat. Muu­ta­man vuo­den ku­lu­es­sa miek­ka­lil­ja­mu­ku­lat kuih­tu­vat ja kuo­le­vat väis­tä­mät­tä. Sik­si uu­sia mu­ku­loi­ta on hyvä ol­la ai­na va­ras­tos­sa. To­sin saa nii­tä kau­pas­ta­kin!

Tau­dit ja tu­ho­lai­set

Miek­ka­lil­ja on usein ter­ve kas­vi. Mu­ku­loi­hin voi kui­ten­kin is­keä kui­va­mä­tä eli Scle­ro­ti­nia gla­di­o­li, jon­ka tun­nis­taa pie­nis­tä mus­tis­ta pis­teis­tä uu­sis­sa leh­dis­sä, tai sie­ni­tau­ti Fu­sa­rium oxys­po­rum, joka ai­heut­taa mä­tiä läis­kiä. Sai­ras­tu­neet mu­ku­lat tu­lee hä­vit­tää.

Jos kesä on hy­vin sa­tei­nen, voi kas­vei­hin is­keä har­maa­ho­me eli Bot­ry­tis gla­di­o­li, joka esiin­tyy har­mai­na, pör­röi­si­nä ho­me­läis­ki­nä leh­dis­sä ja usein myös ku­kis­sa. Jos kuk­kiin il­mes­tyy tum­mia tai vaa­lei­ta rai­to­ja, on kas­vi to­den­nä­köi­ses­ti saa­nut mo­sai­ik­ki­tau­din, ja se pi­tää hä­vit­tää.

Nau­ti!

Miek­ka­lil­jan voi syö­dä, ja se on­kin ihas­tut­ta­va kak­ku­jen ja jäl­ki­ruo­kien ko­ris­tee­na, sa­laat­ti­kul­hon vä­ri­läis­kä­nä tai kyl­män al­ku­ruo­an täyt­tee­nä. Jos kas­vit kyl­vää ko­vin hiek­kai­seen maa­han, mais­tu­vat ku­kat mie­dos­ti ma­ke­al­ta. Jos taas maa­pe­rä on ra­vin­tei­kas­ta, kuk­kien maku on hy­vin mie­to. It­se kas­va­tet­tu­ja kuk­kia on huo­le­ton­ta syö­dä, kun nii­den tie­tää ole­van ta­kuul­la tur­val­li­sia.