MIKÄ: Ker­ros­ta­lo­a­sun­to vuon­na 1938 ra­ken­ne­tus­sa ta­los­sa, 3 h + avo­keit­tiö + s, 95 m2. MIS­SÄ: Hel­sin­gin Kruu­nun­haas­sa. TÄÄL­LÄ ASU­VAT: Pau­lii­na ja Tuo­mas Rant­si sekä hei­dän esi­koi­sen­sa El­li, 7 kuu­kaut­ta.

Eteisestä aukeaa näkymä kodin kaikkiin tiloihin. Lasiseinien ansiosta asunto on neliöitään avaramman oloinen.

Ne­li­nu­me­roi­nen ovi­koo­di avaa van­han ker­ros­ta­lon suu­ren rau­ta­por­tin. Ken­kien ko­pi­na kai­kuu het­ken port­ti­kon­gis­sa, kun­nes pääs­tään si­sä­pi­hal­le. Toi­sel­la puo­lel­la pi­haa si­jait­se­vas­sa ra­pus­sa au­ke­aa ovi en­sim­mäi­sen ker­rok­sen asun­toon. Vau­van iloi­nen jo­kel­te­lu ot­taa vie­raat läm­pi­mäs­ti vas­taan, ja äi­ti pyy­tää as­tu­maan pe­rem­mäl­le.

Hel­sin­gis­sä, Kruu­nun­haas­sa si­jait­se­van asun­non etei­ses­tä au­ke­aa nä­ky­mä lä­hes kaik­ki­al­le ava­raan kol­mi­oon. Pu­na­tii­li­sei­nät, pi­la­rit, kat­to­pal­kit sekä la­si­sei­nät luo­vat per­soo­nal­li­sen tun­nel­man. Tii­li­sei­niin sekä te­ol­lis­tyy­li­siin pi­la­rei­hin ja kat­to­palk­kei­hin ihas­tui myös esi­kois­taan odot­ta­va pa­ris­kun­ta et­sies­sään per­heel­leen uut­ta ko­tia.

– Kun El­li il­moit­te­li tu­los­taan, aloim­me kai­va­ta li­sää ti­laa. Asuim­me tuol­loin Pik­ku Huo­pa­lah­des­sa, mut­ta ha­lu­sim­me pääs­tä kan­ta­kau­pun­kiin. Meil­le oli tär­ke­ää, et­tä kaik­ki pal­ve­lut oli­si­vat lä­hel­lä. Kes­kus­taan oli­si help­po men­nä ta­paa­maan ys­tä­viä ja ys­tä­vil­lä oli­si ma­ta­la kyn­nys poi­ke­ta luok­sem­me kah­vil­le tai is­tu­maan il­taa, ker­too Pau­lii­na Rant­si.

Selkeä sisäänkäynti on houkutteleva. Sohvaan kuuluva rahi rajaa eteistilan olohuoneesta.

Pau­lii­na ja hä­nen mie­hen­sä Tuo­mas työs­ken­te­le­vät kiin­teis­tö- ja ra­ken­nu­sa­lal­la. Oman ko­din kri­tee­rit oli­vat kor­ke­al­la. Kun he al­koi­vat et­siä uut­ta asun­toa, oli sel­vää, et­tä asun­non pi­tää ol­la per­soo­nal­li­nen ja sii­nä on ol­ta­va joku juju. Pau­lii­na ja Tuo­mas kä­vi­vät kat­so­mas­sa kym­me­niä asun­to­ja, sekä uu­sia et­tä van­ho­ja, mut­ta mis­sään tun­nel­ma ei tun­tu­nut juu­ri oi­ke­al­ta.

– Kun näim­me tä­män asun­non myyn­ti-il­moi­tuk­sen ne­tis­sä, ihas­tuim­me sii­hen jo pelk­kien va­lo­ku­vien pe­rus­teel­la. Käyn­ti pai­kan pääl­lä vah­vis­ti tun­teen. Vaik­ka huo­neis­to ei sel­lai­se­naan vas­tan­nut täy­sin mei­dän toi­vei­tam­me, oli tun­nel­ma juu­ri oi­ke­an­lai­nen ja näim­me asun­nos­sa ole­van po­ten­ti­aa­lin.

Keittiössä vanha sai rinnalleen uutta. Vanhat hyvärunkoiset kaapistot uudistettiin vetimettömillä ovilla. Vanha tiiliseinä kaappien välitilassa sai jäädä reilusti esille. Ovet Keittiökalustetukusta.

En­ti­nen kir­ja­pai­no

Vuon­na 1938 ra­ken­net­tu talo on en­nen ol­lut te­ol­li­suus­käy­tös­sä. Pau­lii­nan ja Tuo­mak­sen asun­nos­sa on ai­em­min toi­mi­nut muun mu­as­sa Like-kus­tan­nuk­sen kir­ja­pai­no. Sit­tem­min 95 ne­li­ön ko­koi­nen huo­neis­to on muu­tet­tu asuin­käyt­töön.

– Ma­kuu­huo­neet oli­vat pi­me­ät, kos­ka van­haan te­ol­li­suus­ra­ken­nuk­seen teh­dyn huo­neis­ton ik­ku­nat ovat yh­del­lä sei­näl­lä ei­kä ma­kuu­huo­neis­sa ole lain­kaan ik­ku­noi­ta. Upe­at van­hat kat­to­pal­kit ja pi­la­rit oli pii­lo­tet­tu sei­nien si­sään. Ha­lu­sim­me asun­nos­ta va­loi­sam­man. Li­säk­si kai­pa­sim­me sau­naa, Pau­lii­na muis­te­lee.

Vaaleat värit sekä suuri, pyöreä pöytä pehmentävät suoralinjaista olohuonetta. B&B Italian FatFat-pöytä on Skannosta. Suuri taulu toimii katseenvangitsijana. Pauliinan isä, Henry Dravantti, on maalannut taulun Pauliinan ja Tuomaksen pyynnöstä heidän uuteen kotiinsa.

Pau­lii­na ja Tuo­mas tie­si­vät heti alus­ta al­ka­en tar­vit­se­van­sa asun­non muu­tosp­ro­jek­tiin si­sus­tu­sark­ki­teh­din, joka osaa suun­ni­tel­la uu­den poh­ja­rat­kai­sun sekä ha­kea tar­vit­ta­es­sa ra­ken­nus­lu­van sau­nan ra­ken­ta­mi­sel­le. Am­mat­ti­lai­sel­ta toi­vot­tiin myös nä­ke­mys­tä muun mu­as­sa asun­non yleis­va­lais­tuk­seen sekä vink­ke­jä vä­ri­maa­il­maan ja si­sus­tuk­seen.

– Si­sus­tu­sark­ki­teh­ti Maa­rit Hil­tu­sen nä­ke­myk­set va­kuut­ti­vat mei­dät. Tun­sim­me ole­vam­me sa­mal­la aal­to­pi­tuu­del­la ja us­koim­me hä­nen ym­mär­tä­vän vi­si­om­me. Maa­ri­tin kans­sa aloi­tim­me ha­ke­mal­la oi­ke­aa fii­lis­tä, jota toi­voim­me ko­dis­sam­me ole­van.

Divaanilla on mukava rentoutua. Sisustus-arkkitehti Maarit Hiltusen suunnittelema sohva on tehty mittojen mukaan. Siitä saa sängyn kahdelle hengelle lisäämällä erillisen rahin sohvan jatkoksi.

La­sia ja luon­non­va­loa

Ko­dis­sa on pal­jon ik­ku­nat­to­mia ti­lo­ja, jois­sa ei ole juu­ri­kaan luon­non­va­loa.  Asun­nos­ta ha­lut­tiin mah­dol­li­sim­man sel­keä.

Poh­ja­rat­kai­su meni uu­sik­si ma­kuu­huo­neis­sa, jot­ta kyl­py­huo­nee­seen saa­tiin mah­du­tet­tua sau­na. Um­pi­nais­ten sei­nien si­jas­ta ma­kuu­huo­nei­siin pää­tet­tiin asen­taa la­si­sei­nät.

Ellin huoneessa kattopalkit ja pilarit näkyvät komeasti. Pinnasänky on helposti liikuteltavissa jaloissa olevien pyörien ansiosta. Lattiasta kattoon ulottuviin kaappeihin mahtuu paljon säilytettävää. Pieni pyöreä Ligne Rosetin Nenuphar-pöytä ostettiin Skannosta.

– La­si­sei­nät tuo­vat ik­ku­nat­to­miin huo­nei­siin luon­non­va­loa asun­non muis­ta ti­lois­ta. Lasi ei kui­ten­kaan ole täy­sin lä­pi­nä­ky­vä muun mu­as­sa hei­jas­tuk­sien vuok­si. La­si­sei­nä eris­tää ään­tä. Yk­si­tyi­syyt­tä ti­loi­hin tuo­vat kis­koil­la kul­ke­vat ver­hot, jot­ka voi ve­tää la­sin eteen. Ver­hot toi­mi­vat asun­nos­sa myös ti­lan­ja­ka­ji­na. Olo­huo­nees­sa ver­hol­la saa ero­tet­tua yö­vie­rai­ta var­ten oman vie­ras­huo­neen, ker­too si­sus­tu­sark­ki­teh­ti Maa­rit Hil­tu­nen.

Pienessä wc-tilassa on kaikki tarvittava. Vanhat aikakauslehtien kannet allaskaapin ovessa antavat hauskan ilmeen.

Joh­dot reip­paas­ti esil­lä

Va­lol­la on suu­ri roo­li si­sus­tuk­ses­sa. Sen mer­ki­tys ko­ros­tuu ti­lois­sa, jois­sa luon­non­va­loa ei ole.

– Va­lai­si­met ei­vät ole huo­mi­o­ta he­rät­tä­vät. Ha­lu­sin nii­den ole­van kuin va­lo­vii­vo­ja, jot­ka kul­ke­vat kat­to­ra­ken­tei­den mu­kai­ses­ti. Kos­ka ala­kat­toon ei ha­lut­tu kos­kea, ve­det­tiin pin­ta-asen­net­ta­vien va­lai­si­mien joh­dot re­te­äs­ti nä­ky­viin, mikä so­pii asun­non hen­keen hy­vin. Va­lo­te­ho on sää­det­tä­vis­sä him­men­ti­mil­lä, Maa­rit ker­too.

Vanhempien makuuhuoneessa oleva vanha harkkotiiliseinä paljastui maalikerrosten alta.

Keit­ti­öön teh­tiin li­sää säi­ly­tys­ti­laa van­ho­jen kaap­pien rin­nal­le. Ovien uu­si­mi­nen ve­ti­met­tö­miin yh­dis­tää uu­det ja van­hat kaa­pit sau­mat­to­mas­ti toi­siin­sa. Li­säk­si lank­ku­lat­tia hi­ot­tiin ja la­kat­tiin.

– Kuu­si viik­koa kes­tä­nyt re­mont­ti su­jui am­mat­ti­tai­tois­ten työ­mies­ten an­si­os­ta hy­vin. Ai­ka­tau­lus­sa py­syt­tiin ja työn jäl­ki oli eri­no­mais­ta, Pau­lii­na to­te­aa.

Vaatteiden säilytyksen haluttiin olevan avonainen ja tilava. Ikeasta löytynyt säilytysratkaisu on muunneltavissa tarpeiden mukaan. Kiskoilla kulkevat, lattiasta kattoon ulottuvat verhot rajaavat tilan makuuhuoneesta. Tuomaksen äiti on ommellut pellavakankaiset verhot.

Rai­kas ja rau­hal­li­nen

Vaa­leil­la vä­reil­lä si­sus­tet­tu koti on rai­kas ja rau­hal­li­nen. Suu­rin osa huo­ne­ka­luis­ta uu­sit­tiin. Van­hat ka­lus­teet ei­vät so­pi­neet tyy­lin­sä ei­vät­kä ko­kon­sa puo­les­ta uu­teen asun­toon, jo­ten val­ta­o­sa niis­tä myy­tiin van­han asun­non os­ta­jil­le sekä muu­ta­mal­le ys­tä­väl­le.

Si­sus­tu­sark­ki­teh­ti Maa­rit Hil­tu­nen suun­nit­te­li olo­huo­nee­seen uu­den di­vaa­ni­soh­van, joka on hel­pos­ti muu­tet­ta­vis­sa pa­ri­vuo­teek­si yö­vie­rai­ta var­ten. Soh­va tee­tä­tet­tiin mit­ta­ti­laus­työ­nä.

– Meil­lä on usein yö­vie­rai­na Hel­sin­gis­sä käy­viä ys­tä­viä ja su­ku­lai­sia. Tätä var­ten saim­me toi­mi­van ti­lan olo­huo­nee­seen il­man, et­tä asun­non ava­ruus kär­sii. Toi­voim­me suo­ra­vii­vais­ta ja ava­raa asun­toa sekä ko­tia joka on mei­dän oloi­sem­me. Rou­he­at tii­li- ja hark­ko­sei­nät sekä kat­to­pal­kit ja pi­la­rit tuo­vat per­soo­nal­li­suut­ta, Pau­lii­na sa­noo.