Ruokapöytä sijaitsee olohuoneessa. Taustalla näkyy eteinen. Eteisen peilin päällä oleva seinäkello on Sadun siskon virkkaama. Musta rautalipasto on Boknäsin. Upea puusenkki pöydän takana on koottu roskalavalöydöistä puusepän tekemään kehikkoon. Artekin tuoli kaveeraa pirttipöydän kanssa.
Taina Tellman Kuvat Anna Wallendahr
Arkkitehti Martti Välikankaan uusklassismia edustavien puutalojen värityksen loi taiteilija Bruno Tuukkanen.
Satu ja Vilma sekä Mimmi-koira asuvat Helsingin kauneimmaksikin kutsutulla kadulla Helsingin Puu-Käpylässä. Tunnelma kaupunginosassa on rento ja arkkitehtuuri ihmisen kokoista.
Ruokapöytä sijaitsee olohuoneessa. Taustalla näkyy eteinen. Eteisen peilin päällä oleva seinäkello on Sadun siskon virkkaama. Musta rautalipasto on Boknäsin. Upea puusenkki pöydän takana on koottu roskalavalöydöistä puusepän tekemään kehikkoon. Artekin tuoli kaveeraa pirttipöydän kanssa.
Parikymmentä vuotta sitten ennestään tuntematon Puu-Käpylä avautui Sadulle erään syksyisen sunnuntain kävelyretkellä. Lauta-aitojen rajaamat vehreät pihat, kauniit portit ja sisäänkäynnit houkuttelivat kurkistelemaan taloja ja puutarhoja.
Satu alkoi haaveilla kodista Puu-Käpylässä. Kun hän oli viimeisillään raskaana, pieni perhe asettui arkkitehti Matti Välikankaan 1920-
luvulla suunnittelemaan puukerrostaloon.
Kotia ehdittiin remontoida ystävien ja isovanhempien avulla kaksi viikkoa. Lautalattiat hiottin ja lakattiin, seinät maalattiin ja keittiö sai uudet pinnat. Sitten syntyikin Vilma.
– Tämä koti on oikea onnenkantamoinen.
Se sijaitsee Helsingin kauneimmaksi mainitulla kadulla, Pohjolankadulla, ja siinä on juuri sopivasti neliöitä pienelle perheelle.
– Vanhojen talojen tunnelmassa on jotain konstailematonta ja sielukasta, Satu toteaa.
Keittiö päivitettiin pienellä budjetilla vuosi sitten. Kaapinovet Satu hioi ja maalasi uudelleen. Kodinkoneet ja taso uusittiin. Vetimet Satu teki teki vanhoista nahkavöistä.
Vilma kattaa pöytää. Hän on asunut samassa talossa koko ikänsä. Taustalla näkyvän valkoisen klaffilipaston Vilman ukki kunnosti aikoinaan vauva-ajan hoitopöydäksi.
Lasioviin on kirjattu muistiin niin pannukahviporojen annosteluohjeet kuin lempigranolan aineksetkin, pannarireseptiä unohtamatta. Metalli-kaapit ovat Hobby Hallista, peltirasiat ja lasipurkit kirpputorilta.
Toimiva, uusi keittiö
Kotoisasti narahtelevat puurappuset vievät toiseen kerrokseen ilmavaan eteiseen. Ikkunoiden takana kurkistelevat Pohjolankadun 1920–30-
luvuilla istutetut lehtipuut.
Kun tällä kadulla ikänsä asunut Vilma-tytär kattaa lautaset olohuoneen ruokapöydälle, Satu hämmentää keittiössä soppaa.
Keittiöremontti valmistui pari vuotta sitten. Neliöitä on niukalti, mutta hyvin suunniteltu ja kompakti u:n muotoinen keittiö toimii mainiosti. Se on äidin ja tyttären ahkerassa käytössä.
Valkoisiksi maalattujen puukaappien kätköihin mahtuu niin ruokaa kuin Ruska-sarjan astioitakin.
Sohva houkuttelee syliinsä värikkäine tyynyineen. Satu uudisti sohvan pellavapäällisellä. Taulut Vilma on tehnyt kuvataidekoulussa. Matto on Jotexista, lamppu löytö Hobby Hallista. Kaikki taljat ovat pieneltä eteläsavolaiselta Mäenkoikkalan lammastilalta. Pöydän alla on Mimmi-koiran lempityyny, joka on tehty tuubikaulurista.
Vuosikymmenten levy- ja tapettikerrosten alta Satu kaivoi ja puhdisti esiin kauniin hirsiseinän. Taulut ovat Vilman tekemät.
Aina on tilaa väripilkuille
Pari vuotta sitten tehdyssä remontissa rappukäytävästä kaivettiin esiin alkuperäiset puuportaat. Olohuoneen katosta otettiin näkyviin kauniit helmipaneelit.
– On mahdotonta kuvitella asuvansa niin, että koti olisi valmis, sillä tarpeet, toiveet ja tapa elää muuttuvat, Satu kuvailee.
Olohuoneessa raikas valkoinen yhdistyy tummiin hirsiseiniin. Ultramoderni sisustus ei ole tämän kodin juttu, mutta sopivassa määrin uutta, suomalaista muotoilua saa olla.
– Valkoinen, musta ja puu ovat lempivärejämme, mutta aina on tilaa pienille väripilkuille ja luonnonväreille.
Sadun ja Vilman silmää miellyttävät vahva okra, sinapinkeltainen, konjakinruskea ja kasvien vihreät sävyt. Luonnonmateriaalit ovat tärkeitä äidille ja tyttärelle: keinotekoisia materiaaleja ei tästä kodista löydy.
Kehykset, vaneriaski ja puulaatikko ovat kirpparilöytöjä. Laatikot säilövät kilokaupalla matonkuteita. Halkolaatikkona on naapurikorttelin roskalavalta pelastettu vanha rahtilaatikko. Kaunis kaakeliuuni lämmittää kotia kylminä vuodenaikoina. Hiilloksella syntyvät myös parhaat uuniperunat.
Lupsakkaa ja helppoa asumista
Olohuoneen penkillä on vasullinen silitettyjä pellavaliinoja. Kynttilä loimottaa vaneriaskin päällä.
Sisustusta värittävät hauskat ideat. Tavaroita on löytynyt roskalavoilta ja kirpputoreilta. Erityisen tyytyväisiä Satu ja Vilma ovat vanhoista arkistolaatikoista tehtyyn senkkiin, joka on verraton säilytin.
Viihtymistä lisäävät ihmisen mittasuhteet huomioiva arkkitehtuuri sekä välittävä ja yhteisöllinen naapurusto.
– Puu-Käpylässä on lupsakkaa ja helppoa asua. Naapurit tulevat talvella vastaan pilkkihaalareissa ja kesällä aamutakeissaan, Satu nauraa.
Täydellinen ei kuitenkaan ole tämäkään koti. Äiti kaipaa omaa tilaa.
– Pieni ullakkohuoneeni on viihtyisä, mutta epäkäytännöllinen ja matala. Ehkäpä seuraavassa kodissamme saan oman huoneen.
Ykkösen ratikan kotoisa kolke kantautuu vaimeana Vilman huoneeseen, josta aukeaa ikkuna valoisalle Pohjolankadulle.
Asunnon niukkaan kaappitilaan ja nuoren naisen vaatesäilytykseen helpotusta tuovat rekki ja kauniit lipastot. Juliste Estonia Design House.
Vilman vaaleasävyinen huone on olohuoneen kyljessä.
Koti
Puu-Käpylässä Helsingissä.
1920-luvulla rakennetussa puukerrostalossa 2 h + k + ullakon parvi, 60 m2.
Asukkaat
Graafinen suunnittelija Satu
ja hänen lukioikäinen
tyttärensä Vilma sekä havannankoira Mimmi.
LUETUIMMAT
LUE KOTI & KEITTIÖ
KATSO RESEPTIT
YHTEISTYÖSSÄ
LUETUIMMAT
LUE KOTI & KEITTIÖ
KATSO RESEPTIT
YHTEISTYÖSSÄ