Arkkitehti Martti Välikankaan uusklassismia edustavien puutalojen värityksen loi taiteilija Bruno Tuukkanen.

Satu ja Vilma sekä Mimmi-koira asuvat Helsingin kauneimmaksikin kutsutulla kadulla Helsingin Puu-Käpylässä. Tunnelma kaupunginosassa on rento ja arkkitehtuuri ihmisen kokoista.

Ruokapöytä sijaitsee olohuoneessa. Taustalla näkyy eteinen. Eteisen peilin päällä oleva seinäkello on Sadun siskon virkkaama. Musta rautalipasto on Boknäsin. Upea puusenkki pöydän takana on koottu roskalavalöydöistä puusepän tekemään kehikkoon. Artekin tuoli kaveeraa pirttipöydän kanssa.

Pa­ri­kym­men­tä vuot­ta sit­ten en­nes­tään tun­te­ma­ton Puu-Kä­py­lä avau­tui Sa­dul­le erään syk­syi­sen sun­nun­tain kä­ve­ly­ret­kel­lä. Lau­ta-ai­to­jen ra­jaa­mat veh­re­ät pi­hat, kau­niit por­tit ja si­sään­käyn­nit hou­kut­te­li­vat kur­kis­te­le­maan ta­lo­ja ja puu­tar­ho­ja.

Satu al­koi haa­veil­la ko­dis­ta Puu-Kä­py­läs­sä. Kun hän oli vii­mei­sil­lään ras­kaa­na, pie­ni per­he aset­tui ark­ki­teh­ti Mat­ti Vä­li­kan­kaan 1920-
lu­vul­la suun­nit­te­le­maan puu­ker­ros­ta­loon.

Ko­tia eh­dit­tiin re­mon­toi­da ys­tä­vien ja iso­van­hem­pien avul­la kak­si viik­koa. Lau­ta­lat­ti­at hi­ot­tin ja la­kat­tiin, sei­nät maa­lat­tiin ja keit­tiö sai uu­det pin­nat. Sit­ten syn­tyi­kin Vil­ma.

– Tämä koti on oi­kea on­nen­kan­ta­moi­nen.

Se si­jait­see Hel­sin­gin kau­neim­mak­si mai­ni­tul­la ka­dul­la, Poh­jo­lan­ka­dul­la, ja sii­nä on juu­ri so­pi­vas­ti ne­li­öi­tä pie­nel­le per­heel­le.

– Van­ho­jen ta­lo­jen tun­nel­mas­sa on jo­tain kons­tai­le­ma­ton­ta ja sie­lu­kas­ta, Satu to­te­aa.

Keittiö päivitettiin pienellä budjetilla vuosi sitten. Kaapinovet Satu hioi ja maalasi uudelleen. Kodinkoneet ja taso uusittiin. Vetimet Satu teki teki vanhoista nahkavöistä.

Vilma kattaa pöytää. Hän on asunut samassa talossa koko ikänsä. Taustalla näkyvän valkoisen klaffilipaston Vilman ukki kunnosti aikoinaan vauva-ajan hoitopöydäksi.

Lasioviin on kirjattu muistiin niin pannukahviporojen annosteluohjeet kuin lempigranolan aineksetkin, pannarireseptiä unohtamatta. Metalli-kaapit ovat Hobby Hallista, peltirasiat ja lasipurkit kirpputorilta.

Toi­mi­va, uu­si keit­tiö

Ko­toi­sas­ti na­rah­te­le­vat puu­rap­pu­set vie­vät toi­seen ker­rok­seen il­ma­vaan etei­seen. Ik­ku­noi­den ta­ka­na kur­kis­te­le­vat Poh­jo­lan­ka­dun 1920–30-
lu­vuil­la is­tu­te­tut leh­ti­puut.

Kun täl­lä ka­dul­la ikän­sä asu­nut Vil­ma-ty­tär kat­taa lau­ta­set olo­huo­neen ruo­ka­pöy­däl­le, Satu häm­men­tää keit­ti­ös­sä sop­paa.

Keit­ti­ö­re­mont­ti val­mis­tui pari vuot­ta sit­ten. Ne­li­öi­tä on niu­kal­ti, mut­ta hy­vin suun­ni­tel­tu ja kom­pak­ti u:n muo­toi­nen keit­tiö toi­mii mai­ni­os­ti. Se on äi­din ja tyt­tä­ren ah­ke­ras­sa käy­tös­sä.

Val­koi­sik­si maa­lat­tu­jen puu­kaap­pien kät­köi­hin mah­tuu niin ruo­kaa kuin Rus­ka-sar­jan as­ti­oi­ta­kin.

Sohva houkuttelee syliinsä värikkäine tyynyineen. Satu uudisti sohvan pellavapäällisellä. Taulut Vilma on tehnyt kuvataidekoulussa. Matto on Jotexista, lamppu löytö Hobby Hallista. Kaikki taljat ovat pieneltä eteläsavolaiselta Mäenkoikkalan lammastilalta. Pöydän alla on Mimmi-koiran lempityyny, joka on tehty tuubikaulurista.

Vuosikymmenten levy- ja tapettikerrosten alta Satu kaivoi ja puhdisti esiin kauniin hirsiseinän. Taulut ovat Vilman tekemät.

Ai­na on ti­laa vä­ri­pil­kuil­le

Pari vuot­ta sit­ten teh­dys­sä re­mon­tis­sa rap­pu­käy­tä­väs­tä kai­vet­tiin esiin al­ku­pe­räi­set puu­por­taat. Olo­huo­neen ka­tos­ta otet­tiin nä­ky­viin kau­niit hel­mi­pa­nee­lit.

– On mah­do­ton­ta ku­vi­tel­la asu­van­sa niin, et­tä koti oli­si val­mis, sil­lä tar­peet, toi­veet ja tapa elää muut­tu­vat, Satu ku­vai­lee.

Olo­huo­nees­sa rai­kas val­koi­nen yh­dis­tyy tum­miin hir­si­sei­niin. Ult­ra­mo­der­ni si­sus­tus ei ole tä­män ko­din jut­tu, mut­ta so­pi­vas­sa mää­rin uut­ta, suo­ma­lais­ta muo­toi­lua saa ol­la.

– Val­koi­nen, mus­ta ja puu ovat lem­pi­vä­re­jäm­me, mut­ta ai­na on ti­laa pie­nil­le vä­ri­pil­kuil­le ja luon­non­vä­reil­le.

Sa­dun ja Vil­man sil­mää miel­lyt­tä­vät vah­va ok­ra, si­na­pin­kel­tai­nen, kon­ja­kin­rus­kea ja kas­vien vih­re­ät sä­vyt. Luon­non­ma­te­ri­aa­lit ovat tär­kei­tä äi­dil­le ja tyt­tä­rel­le: kei­no­te­koi­sia ma­te­ri­aa­le­ja ei täs­tä ko­dis­ta löy­dy.

Kehykset, vaneriaski ja puulaatikko ovat kirpparilöytöjä. Laatikot säilövät kilokaupalla matonkuteita. Halkolaatikkona on naapurikorttelin roskalavalta pelastettu vanha rahtilaatikko. Kaunis kaakeliuuni lämmittää kotia kylminä vuodenaikoina. Hiilloksella syntyvät myös parhaat uuniperunat.

Lup­sak­kaa ja help­poa asu­mis­ta

Olo­huo­neen pen­kil­lä on va­sul­li­nen si­li­tet­ty­jä pel­la­va­lii­no­ja. Kynt­ti­lä loi­mot­taa va­ne­ri­as­kin pääl­lä.

Si­sus­tus­ta vä­rit­tä­vät haus­kat ide­at. Ta­va­roi­ta on löy­ty­nyt ros­ka­la­voil­ta ja kirp­pu­to­reil­ta. Eri­tyi­sen tyy­ty­väi­siä Satu ja Vil­ma ovat van­hois­ta ar­kis­to­laa­ti­kois­ta teh­tyyn senk­kiin, joka on ver­ra­ton säi­ly­tin.

Viih­ty­mis­tä li­sää­vät ih­mi­sen mit­ta­suh­teet huo­mi­oi­va ark­ki­teh­tuu­ri sekä vä­lit­tä­vä ja yh­tei­söl­li­nen naa­pu­rus­to.

– Puu-Kä­py­läs­sä on lup­sak­kaa ja help­poa asua. Naa­pu­rit tu­le­vat tal­vel­la vas­taan pilk­ki­haa­la­reis­sa ja ke­säl­lä aa­mu­ta­keis­saan, Satu nau­raa.

Täy­del­li­nen ei kui­ten­kaan ole tä­mä­kään koti. Äi­ti kai­paa omaa ti­laa.

– Pie­ni ul­lak­ko­huo­nee­ni on viih­tyi­sä, mut­ta epä­käy­tän­nöl­li­nen ja ma­ta­la. Eh­kä­pä seu­raa­vas­sa ko­dis­sam­me saan oman huo­neen.

Ykkösen ratikan kotoisa kolke kantautuu vaimeana Vilman huoneeseen, josta aukeaa ikkuna valoisalle Pohjolankadulle.

Asunnon niukkaan kaappitilaan ja nuoren naisen vaatesäilytykseen helpotusta tuovat rekki ja kauniit lipastot. Juliste Estonia Design House.

Vilman vaaleasävyinen huone on olohuoneen kyljessä.