Mikä: Ker­ros­ta­los­sa 3 h + k, 69 m² Mis­sä: Laut­ta­saa­res­sa, Hel­sin­gis­sä Tääl­lä asu­vat: Sirk­ku ja tyt­tä­ret, 9 ja 11 vuot­ta

Sirk­ku oli pit­kään haa­veil­lut asu­van­sa Laut­ta­saa­res­sa. Elä­män­muu­tok­sen myö­tä hän tu­tus­tui­kin alu­een asun­to­tar­jon­taan. Ny­kyi­nen koti löy­tyi jo muu­ta­man näy­tön jäl­keen.

– Tie­sin heti, et­tä tämä se on, Sirk­ku ker­too ilah­tu­nee­na.

Vaik­ka vii­den asuk­kaan koti oli täyn­nä ta­va­raa ja ah­taan tun­tui­nen, niin sil­ti se vie­hät­ti. Mar­ras­kui­nen pi­meä päi­vä­kään ei su­men­ta­nut asun­non va­loi­sia mah­dol­li­suuk­sia.

Sei­nät pois tiel­tä

Re­mont­ti aloi­tet­tiin sei­nien kaa­ta­mi­sel­la. Van­han pal­ve­li­jan­huo­neen ja ah­taan keit­to­ko­me­ron vä­li­nen sei­nä sai läh­teä. Näin keit­ti­öön saa­tiin kak­si suur­ta ik­ku­naa en­ti­sen yh­den si­jaan sekä li­sää ti­laa. Jäl­jel­le jää­nees­tä osas­ta pal­ve­li­jan­huo­net­ta ra­ken­net­tiin toi­mi­va

vaa­te­huo­ne.

Olo­huo­neen vie­res­sä si­jain­neen ti­la­van huo­neen sei­nä kaa­det­tiin myös, jot­ta valo pää­see va­el­ta­maan läpi huo­neis­ton. Sa­mal­la en­ti­ses­tä olo­huo­nees­ta tuli ruo­kai­lu­ti­la. Ison ma­kuu­huo­neen pai­kal­le tuli olo­huo­ne, joka on yh­tey­des­sä ruo­ka­huo­nee­seen il­man sei­nää tai ovea. Täl­lä jär­jes­te­lyl­lä asun­nos­ta vä­he­ni yk­si ma­kuu­huo­ne, mut­ta saa­tiin li­sää ava­ruut­ta sekä ruo­ka­ti­la. Uu­si huo­ne­jär­jes­tys muut­ti 40-lu­vul­la ra­ken­ne­tun asun­non tun­nel­man ker­ta­hei­tol­la mo­der­nik­si ja ava­rak­si.

Lat­ti­a­na oli tum­mah­ko ku­lu­nut par­ket­ti, jon­ka ti­lal­le aja­tel­tiin vaih­taa uu­si vaa­lea lat­tia. On­nek­si re­mont­ti­mies päät­ti vil­kais­ta par­ke­tin al­le. Siel­tä pal­jas­tui hy­vä­kun­toi­nen, jos­kin tum­man rus­ke­ak­si maa­lat­tu lau­ta­lat­tia. Mies oli löy­dös­tään niin in­nois­saan, et­tä soit­ti Sir­kul­le ja sa­noi, et­tä hä­nen täy­tyi­si tul­la heti pai­kal­la ko­tiin.

– Yl­lä­tyin iloi­ses­ti ja par­ket­ti­suun­ni­tel­mat hau­dat­tiin. Van­ha lat­tia hi­ot­tiin ja maa­lat­tiin.

Val­kois­ta ja pel­la­vaa

Au­rin­gon li­säk­si Sirk­ku ra­kas­taa val­kois­ta, jo­ten lau­ta­lat­ti­an uut­ta vä­riä ei tar­vin­nut kau­aa miet­tiä. Maa­lik­si va­lit­tiin Be­to­lu­xin val­koi­nen hie­man har­maa­seen sä­vy­tet­ty­nä. Sei­nät ha­lut­tiin vaa­leik­si, mut­ta ei kui­ten­kaan ihan val­koi­sik­si. Maa­li H484 Tik­ku­ri­lan vä­ri­kar­tal­ta oli juu­ri se, mitä et­sit­tiin. Sävy on hen­non pel­la­van vä­ri­nen; ei kyl­mä, ei­kä läm­min, vaan täy­del­li­nen ke­hys val­koi­sel­le.

– Pel­la­vas­sa on enem­män sär­mää, kuin vaik­ka­pa bee­sis­sä, Sirk­ku poh­tii.

Koko asun­non kaik­ki sei­nät maa­lat­tiin sa­mal­la sä­vyl­lä. Keit­ti­ön kaa­peis­ta tuli myös val­koi­set ja lat­ti­aan lai­tet­tiin luon­non­ki­veä jäl­jit­te­le­vä vaa­lea laa­toi­tus. Re­mon­tin lo­puk­si eril­li­nen wc ja kyl­py­huo­ne mo­der­ni­soi­tiin uu­sil­la ka­lus­teil­la ja laa­toi­tuk­sil­la.

– Olen iloi­nen, sain it­se suun­ni­tel­la uu­den huo­ne­jär­jes­tyk­sen ja kai­ken muun­kin. En­ti­ses­tä vii­den hen­gen asun­nos­ta tuli nyt kol­men “ty­tön” hur­maa­va koti, Sirk­ku iloit­see.

Ver­ho­ja ei tar­vi­ta

Pää­ty­a­sun­non kol­meen suun­taan avau­tu­vat ik­ku­nat an­ta­vat va­lon lois­taa koko ko­meu­des­saan. Aa­mu­au­rin­gon nous­tes­sa se va­lai­see Sir­kun ja tyt­tö­jen ma­kuu­huo­neet. Kes­ki­päi­vän au­rin­ko pais­taa suo­raa ete­lä­par­vek­keel­le, mis­sä on ke­säi­sin mu­ka­va juo­da aa­mu­kah­vit ja lu­kea leh­ti. Il­ta-au­rin­ko läm­mit­tää keit­ti­ö­tä, mut­ta ver­ho­ja siel­lä ei yleen­sä käy­te­tä. Jot­kut vie­raat saat­ta­vat tun­tea olon­sa hie­man epä­mu­ka­vak­si ver­ho­jen puut­tu­es­sa, var­sin­kin pi­me­ään ai­kaan. Sirk­ku ja ty­töt taas ko­ke­vat ko­din tur­val­li­sek­si omak­si pe­säk­si ke­sät tal­vet.

Las­ke­van au­rin­gon vii­mei­set sä­teet pais­ta­vat keit­ti­öön kirk­kaas­ti.

– Kok­kai­len jos­kus au­rin­ko­la­sit pääs­sä, kun ma­ta­lal­ta pais­ta­va au­rin­ko häi­käi­see, Sirk­ku nau­raa.

Pi­han suu­ret vaah­te­rat ovat niin muh­kei­ta, et­tä ne täyt­tä­vät nä­ky­män lä­hes ko­ko­naan. Vaah­te­rat mil­tei kaa­tu­vat si­sään ik­ku­nois­ta. Suu­ris­ta puis­ta voi ha­vai­ta pel­käl­lä vil­kai­sul­la ai­na sen het­ken vuo­de­na­jan.

Tuo­rei­den kuk­kien tuok­su

Ko­din si­sus­tus on var­sin rai­kas ja ren­to, sekä hy­vin nai­sel­li­nen. Sirk­ku ker­too si­sus­tuk­sen ke­hit­ty­neen kuin it­ses­tään, il­man sen suu­rem­pia suun­ni­tel­mia. Toki hän on ai­na lu­ke­nut mie­lel­lään si­sus­tus­leh­tiä.

Val­koi­sek­si maa­lat­tu puu on yk­si Sir­kun si­sus­tus­suo­sik­ki. Val­koi­nen puu­soh­va 1800-lu­vul­ta on ruo­kai­lu­ti­lan hen­ge­tär, jon­ka ylä­puo­lel­la on ri­pus­tet­tu van­hat maa­la­tut ik­ku­nan­po­kat.

Olo­huo­neen val­koi­sen soh­van tyy­ny­jen pääl­li­set vaih­tu­vat ai­na vuo­de­nai­ko­jen mu­kaan, sa­moin tork­ku­pei­tot. Sirk­ku ra­kas­taa tuo­rei­ta kuk­kia, joi­ta hän os­taa mal­jak­koon mah­dol­li­sim­man usein.

Laut­ta­saa­ren koti on täl­lä het­kel­lä juu­ri sitä, mitä per­he ha­lu­aa. Luon­to ja meri ovat lä­hel­lä. Kä­ve­ly­ret­ket pit­kin me­ren ran­to­ja ja kal­li­oi­ta voi­vat ve­nyä tun­tien­kin pi­tui­sik­si. Tyt­tä­rien kou­lu on lä­hel­lä, sa­moin ka­ve­rit ja har­ras­tuk­set. Toki ajan ku­lu­es­sa per­heen tar­peet muut­tu­vat, ja sen myö­tä ko­ti­kin voi vaih­tua.

Sir­kul­la on al­ka­nut jo vä­läh­del­lä mie­les­sä mah­dol­li­sen seu­raa­van ko­din tun­nel­mia.

– Se tu­lee ole­maan eh­kä mo­der­nim­pi ja pel­kis­te­tym­pi. Val­kois­ta on siel­lä­kin var­mas­ti pal­jon, se ei tule muut­tu­maan, sa­noo Sirk­ku.