Tähän näkymään ihastuimme. Huoneessa oli pikkuinen ikkuna, vaihdoimme sen isoihin lasioviin.

Mei­dän piti viet­tää Isaf­jör­du­ris­sa vuo­si, mut­ta sit­ten ko­ro­na sul­ki maan. Pää­tim­me jää­dä, mut­ta mei­dän oli os­tet­ta­va oma asun­to. Ky­län joo­ga­sa­lin ik­ku­nas­ta ihai­lin mai­se­maa me­rel­le ja vuo­ril­le ja ajat­te­lin: kun­pa täl­lai­seen voi­si he­rä­tä joka päi­vä. Sit­ten van­ha tut­ta­va Reyk­ja­vi­kis­ta lait­toi vies­tiä, et­tä ky­läs­tä on tu­los­sa talo myyn­tiin. Talo oli kau­hea re­mont­ti­pom­mi, mut­ta tar­jol­la oli juu­ri toi­vo­mam­me mai­se­ma. Pää­tim­me siis os­taa mai­se­man. Ta­loa on nyt re­mon­toi­tu ne­li­sen vuot­ta.

Kir­joi­tan ruo­ka­pöy­dän ää­res­sä, jos­ta näen me­ren. Vaih­doim­me pik­kui­sen ik­ku­nan pai­kal­le la­si­set pa­ri­o­vet, jois­ta nä­kee mai­se­man. Ovien eteen teh­tiin myös te­ras­si, vaik­ka te­ras­si­ke­le­jä on Is­lan­nis­sa har­voin.

Eteisen naulakon teki Björgvin. Hän rakastaa kaikenlaista rakentamista.

Ra­kas­tan ul­ko­na ole­mis­ta, ja en­nen kir­joit­ta­mis­ta höl­köt­te­len kol­men ki­lo­met­rin len­kin. Kir­joi­tan suun­ni­tel­man mu­kaan, vaik­ka te­ki­sin­kin teks­tin mil­joo­na ker­taa uu­sik­si. Näin kir­joit­ta­mi­ses­sa py­syy rau­ha. Teks­ti ete­nee. Kun tyt­tä­rem­me Saga ja Sæla val­taa­vat ys­tä­vien­sä kans­sa il­ta­päi­väl­lä ala­ker­ran, siir­ryn ylä­ker­ran työ­huo­nee­seen.

Rakastan ruoanlaitto. Keittiössä on myös kiva hengailla, sillä olen kahvi- ja viini-intoilija.Värikkään teoksen ostimme itsellemme joululahjaksi.Se on nyt jo edesmenneen islantilaisen taiteilijan Prins Pólón teos, jossa lukee: Elämä, vitsailetko minulle?

Har­ras­tan voi­mai­lua: maas­ta­ve­toa, kyyk­kyä ja penk­ki­pun­ner­rus­ta. Punt­ti­sa­lin vie­res­sä on ky­län ka­la­kaup­pa, jo­ten haen siel­tä päi­väl­li­sen ai­nek­set sa­lil­ta tul­les­sa­ni. Ra­kas­tan ruo­an­lait­toa ja olen myös kah­vi- ja vii­ni-in­toi­li­ja. Keit­ti­öm­me lat­tia on rö­pe­löis­tä me­tal­li­le­vyä, sitä käy­te­tään myös ka­las­tu­sa­luk­sil­la. Al­la on lat­ti­a­läm­mi­tys, jo­ten keit­ti­ös­sä on kiva hen­gail­la ja juo­da kah­via. Ta­val­li­nen ar­ki on iha­naa.

Kasvit tuovat eloa sisustukseen, mutta on ole yhtään puutarhaihminen. Puutarhanhoito onkin aika marginaaliharrastus Islannissa. Tämän paprikan kasvatus on puolisoni ja lastemme ansiota.

Käy­tän­nön­lä­hei­nen si­sus­ta­ja, se minä olen. Meil­lä ei ole yli­mää­räis­tä ta­va­raa. Sep­po Ko­hon suun­nit­te­le­ma Sec­to-va­lai­sin on mi­nul­le tär­kei­den kir­jo­jen, puo­li­so­ni Björg­vi­nin lp-le­vy­jen ja yh­teis­ten tau­lu­jen li­säk­si ai­noi­ta esi­nei­tä, jot­ka tääl­tä jos­kus läh­ties­säm­me pak­kaam­me mu­kaam­me. Huo­ne­ka­lut saa­vat jää­dä, sil­lä pie­ni
ta­lom­me on si­sus­tet­tu tän­ne so­pi­vin ka­lus­tein.

Kirjat ovat minun intohimoni, musiikki puolisoni. Tunnen oloni turvalliseksi, kun ympärilläni on kirjoja.

Isaf­jör­du­ris­sa on kol­ma­so­sa kir­jois­ta­ni, muut ovat Reyk­ja­vi­kis­sa laa­ti­kois­sa. Olen raa­han­nut kir­jat Bar­ce­lo­naan, ta­kai­sin Is­lan­tiin ja Is­lan­nin si­säl­lä. Mi­nul­la on tur­val­li­nen olo, kun ym­pä­ril­lä­ni on kir­jo­ja.

Oikeanpuoleinen maalaus on Eva Wahlströmin. Ihailen häntä. Ensin ura nyrkkeilijänä, sitten taiteilijana. Vasemmalla on islantilaisen Sigthora Odinsin teos.