Mikä: 62-ne­li­öi­nen ker­ros­ta­lo­a­sun­to Mis­sä: Tu­rus­sa 1929 ra­ken­ne­tus­sa ju­gend­ta­los­sa Tääl­lä asu­vat: va­lo­ku­vaa­ja Suvi Ke­sä­läi­nen ja hä­nen muu­sik­ko­mie­hen­sä Lau­ri

Seesteisen siniharmaa rauhoittaa ja antaa selkeän taustan. Suvin äidin verhoilema kukkea nojatuoli on hänen lapsuudenkodistaan.

Va­lo­ku­vaa­jan ja muu­si­kon ko­dis­sa ar­ki­set ta­va­rat on pi­not­tu ja ase­tel­tu näyt­tä­mään tai­teel­li­sil­ta som­mi­tel­mil­ta. Etei­sen ka­tos­sa on vaa­le­an­si­ni­nen tai­vas­maa­laus, ja puo­li­kaa­ren muo­toi­sen ik­ku­nan la­si­maa­lauk­ses­sa lau­laa si­ni­nen lin­tu. Sei­nil­lä on Suvi Ke­sä­läi­sen omia ja kol­le­go­jen tai­de­te­ok­sia. Sy­vät ik­ku­na­lau­dat, lau­ta­lat­ti­at ja ku­lu­neet pa­ri­o­vet ke­hys­tä­vät ren­toa mut­ta har­kit­tua si­sus­tus­ta.

Lauri on intohimoinen vinyylilevyjen keräilijä.

Epä­täy­del­li­syy­den ylis­tys

Su­vil­la on tai­to koo­ta es­teet­ti­siä asi­oi­ta ym­pä­ril­leen. Hä­nen tyy­lin­sä niin va­lo­ku­vaa­ja­na kuin si­sus­ta­ja­na­kin on täy­del­li­syyt­tä vält­te­le­vä. Ro­soi­suus ja oi­ke­an­lai­nen tun­nel­ma ovat Su­vin mie­les­tä ta­voi­tel­ta­vam­pia omi­nai­suuk­sia. Va­lol­la on tär­keä roo­li sekä Ke­sä­läi­sen ko­dis­sa et­tä va­lo­ku­vis­sa: sen pi­tää ol­la mie­lel­lään epä­suo­ra ja kyl­mä.

Suvin heikkous on tuoksukynttilät, joita hän hankkii usein matkoilta. Etualalla amerikkalaisen taidemaalarin Elizabeth Peytonin teos.

Su­vin ja muu­sik­ko­mies Lau­rin olo­huo­neen mus­tal­la nah­ka­so­val­la on akus­ti­nen ki­ta­ra ja 1950-lu­vun tiik­ki­pöy­däl­le on pi­not­tu­na puu­tar­ha-, ruo­ka- ja tai­de­kir­jo­ja. Kuk­ka­ku­vi­oi­ses­sa no­ja­tuo­lis­sa on Su­vin ku­vaus­ka­lus­toa puo­lik­si pu­ret­tu­na ku­vaus­reis­sun jäl­jil­tä.

– Muh­kea si­sus­ta­mi­nen ei kuu­lu tyy­lii­ni, vaik­ka ko­dis­sam­me saat­taa­kin toi­si­naan ol­la pal­jon kai­ken­lais­ta ku­vaus­rek­vi­siit­taa. Oman ko­din lait­ta­mi­sen suh­teen me­nen koko ajan pel­kis­te­tym­pään suun­taan, mut­ta en ha­lua as­ke­ti­soi­da sitä kui­ten­kaan lii­an pal­jaak­si. Kai­ken kar­si­mi­sen jäl­keen vaa­ra­na on, et­tä koti al­kaa näyt­tää lii­an kyl­mäl­tä, Suvi sa­noo.

Olohuoneen senkin päällä on sisustus- ja ruokakirjoja.

Mo­nis­sa ko­deis­sa teh­dään Kon­ma­ri-hen­kis­tä ko­din puh­dis­tus­ta, jos­sa luo­vu­taan isos­ta mää­räs­tä ta­va­raa ja muis­to­ja. Su­vin mie­les­tä sii­nä pii­lee vaa­ra, et­tä pian koti on täy­tet­ty taas uu­del­la ta­va­ral­la.

– En pidä ker­ta­käyt­tö­kult­tuu­ris­ta ol­leen­kaan. Huo­ne­ka­lut han­kim­me pää­a­si­al­li­ses­ti käy­tet­tyi­nä tai ko­lu­a­mal­la van­hem­piem­me vint­te­jä.

Olohuoneen sivuseinällä on muun muassa grafiikanvedoksia kokoelmasalkuista. Tumma taulu on stillkuva Woody Allenin Interiors-elokuvasta, joka kuuluu Suvin suosikkeihin.

Su­vil­le ja Lau­ril­le on mo­lem­mil­le tär­ke­ää, et­tä ta­va­roil­la ja huo­ne­ka­luil­la on jo­kin mer­ki­tys.

Osa Suvin viherkasveista on vanhassa tarjoiluvaunussa, joka on löytynyt roskalavalta.

– Iso­van­hem­pien huo­ne­ka­lu­jen 1950–60-lu­vun tyy­lin vi­su­aa­li­nen ke­veys miel­lyt­tää mi­nua, ja eri­tyi­ses­ti pi­dän kor­keis­ta ja ka­peis­ta huo­ne­ka­luis­ta, Suvi ker­too.

Makuuhuoneen seinällä on Suvin lopputyöhön kuuluva valokuvateos, jossa Lauri istuu edesmenneen mumminsa makuuhuoneessa.

Ete­län ro­soa ja ru­jout­ta

Su­vin ihas­tus mur­ret­tui­hin vä­rei­hin, esi­ne­a­se­tel­miin ja loh­jen­nei­siin maa­li­pin­toi­hin juon­taa juu­ren­sa hä­nen opis­ke­lu­ai­kaan­sa Ita­li­an Pa­ler­mos­sa. Myös lap­suu­sa­jat Ka­lan­nis­sa, pie­nes­sä maa­lais­kun­nas­sa ovat an­ta­neet oman lei­man­sa va­lo­ku­vaa­jan es­te­tii­kan­ta­juun. Luo­vuut­ta Suvi am­men­taa luon­nos­ta, va­lon vaih­te­luis­ta, kir­jal­li­suu­des­ta ja tai­tees­ta. Myös ku­va­tai­teen opin­not tu­ke­vat va­lo­ku­vaa­jan vi­su­aa­lis­ta työ­tä. Ku­vien muo­to­kie­li saat­taa löy­tyä luon­nos­ta, puu­tar­has­ta tai vaik­ka­pa ke­säi­sin kas­vi­huo­neen kul­mas­ta.

Astiat ja ruuanlaitossa käytettävät välineet saavat olla näkyvissä avohyllyllä.

– Lem­pi­mai­se­mas­sa­ni on maa­seu­dun rau­ha, ja luon­to on vah­vas­ti läs­nä. Tu­rus­sa asu­mi­nen on meil­le hyvä komp­ro­mis­si­rat­kai­su, kos­ka Hel­sin­ki on lii­an kau­ka­na ja siel­lä asu­mi­nen on kal­lis­ta.

Suvin lempitee on japanilainen matcha genmaicha. Lasinen teekannu on ostettu Teepolku-liikkeestä.

Suvi pa­laa Pa­ler­moon vuo­sit­tain lo­mal­le. Ita­li­an­mat­koil­ta tart­tuu mu­kaan kä­sin­teh­tyä ke­ra­miik­kaa ja ide­oi­ta ku­vaa­mi­seen. Suvi ra­kas­taa ruu­an­lait­toa ja Ita­lia nä­kyy myös lau­ta­sel­la. Hä­nen bra­vuu­rei­taan ovat eri­lai­set pas­tat.

Keittiön metallihyllykön vanhojen maljakoiden kokoelmassa on Sinin erityissuosikki, Bitossin sininen Rimini blu.

Täy­del­li­se­nä va­paa­päi­vä­nä Suvi me­ni­si aa­mul­la ys­tä­vän kans­sa to­ril­le ja os­tai­si tuo­rei­ta raa­ka-ai­nei­ta ate­ri­aa var­ten, ja il­lan tul­len nau­tit­tai­siin ome­na­puun kat­vees­sa lasi vii­niä.