Olohuoneen suuret ikkunat tuovat luonnon sisälle.

Lem­pi­paik­ka­ni on olo­huo­nee­ni, eten­kin tal­vel­la, kun ta­kas­sa pa­laa tuli. Tun­tuu kuin is­tui­si kes­kel­lä luon­toa, puun­lat­vo­jen ta­sol­la, sil­lä huo­neen ik­ku­nat ovat val­ta­van suu­ret. Täs­sä ti­las­sa ei ole kos­kaan ol­lut te­le­vi­si­o­ta. Olo­huo­nee­ni on hil­jen­ty­mis­paik­ka, pait­si sil­loin, kun on vie­rai­ta.

Tuomo Siitonen on piirtänyt Kwumin museon minimalistisen rakennuksen.

En luo­pui­si täs­tä ko­ko­nai­suu­des­ta eli ko­dis­ta­ni, atel­jees­ta­ni ja ke­ra­miik­ka­mu­se­os­ta­ni tääl­lä Fis­kar­sis­sa. Olen läh­töi­sin Hel­sin­gis­tä, mut­ta en muut­tai­si enää ta­kai­sin. Olen to­del­la iloi­nen, et­tä olen löy­tä­nyt pai­kan, jos­sa voin to­teut­taa it­se­ä­ni eli teh­dä ke­ra­miik­kaa ark­ki­teh­tuu­riin.

Gingkopuuta eli neidonhiuspuuta pidetään Kaukoidässä pyhänä puuna sen monien parantavien ominaisuuksien ansiosta. Seinälaatat tein lasittamatomasta savesta.

Ren­tou­dun, kun luon­to on lä­hel­lä. Ko­ti­ni vie­res­sä on jär­vi, jos­sa voin ui­da ja ka­las­taa. Ra­kas­tan kä­ve­lyi­tä koi­ra­ni kans­sa ko­ti­ni ym­pä­ril­lä ole­vas­sa luon­nos­sa.

Koskaan ei tiedä, mitä keramiikasta tulee. Vati, jonka lasite oli poltossa kuroutunut, oli positiivinen yllätys.

Si­sus­tus­tyy­li­ni on hy­vin yk­sin­ker­tai­nen ja pel­kis­tet­ty. Va­li­koin kai­ken hy­vin tark­kaan. Suu­rin osa hank­ki­mis­ta­ni huo­ne­ka­luis­ta on teh­ty Fis­kar­sis­sa. Tuo­lit ovat Ni­ka­rin ja kaik­ki va­lai­si­met ovat pai­kal­li­sen la­si­tai­tei­li­jan Ca­mil­la Mo­ber­gin suun­nit­te­le­mat. Kaik­ki on il­ma­vaa ja pel­kis­tet­tyä, sil­lä jo­kai­nen esi­ne tar­vit­see oman ti­lan­sa. Vas­ta­pai­no­na luon­to rön­syi­lee ik­ku­nan toi­sel­la puo­len.

Rakkain esineeni on Kim Simonssonin Platinatyttö-veistos (Chosen).

Rak­kain esi­nee­ni on Kim Si­mons­so­nin Pla­ti­na­tyt­tö-veis­tos (Cho­sen). Ki­min työt huo­ku­vat mys­ti­syyt­tä, jopa pe­lot­ta­vaa sel­lais­ta. Ki­min veis­tok­sil­la on oma sie­lu, ja ne heh­ku­vat toi­voa. Myös Kim asuu Fis­kar­sis­sa. Olen hou­ku­tel­lut hei­dän per­heen­sä tän­ne.

Studio Widnäs on Tuomo Siitosen piirtämä.

Si­sus­tus­pa­hee­ni on, et­tä osaan sot­kea pai­kat. Ko­dis­sa­ni on mah­dol­li­sim­man vä­hän ta­va­raa juu­ri sik­si. Työ­huo­neel­la­ni on ai­na luo­va sot­ku, pal­jon muot­te­ja ja muu­ta ta­va­raa. Kun työ­huo­ne tun­tuu lii­an ka­oot­ti­sel­ta, me­nen ai­na vä­lil­lä ko­tiin rau­hoit­tu­maan.

Sielunmaisemani on katettu terassini, joka on ulko- ja sisätilan välimuoto.

Sie­lun­mai­se­ma­ni on ka­tet­tu te­ras­si­ni, joka on ul­ko- ja si­sä­ti­lan vä­li­muo­to. Te­ras­sil­la on kah­des­ta lan­kus­ta teh­ty pit­kä pöy­tä, jon­ka ym­pä­ril­le vie­raa­ni ko­koon­tu­vat, sa­toi tai pais­toi. Kun 1996 piti ol­la ta­lon ava­jai­set, mi­nul­la ei ol­lut pöy­tää. Pyy­sin Fis­kar­sin Laa­tu­puul­ta pari lank­kua, jois­ta teh­tiin pöy­tä. Te­ras­sil­la is­tu­taan myö­hään syk­syl­lä­kin, vaik­ka se on avo­ti­la.

Karin Widnäs, 75, on suomalainen keraamikko. Hän on perustanut Fiskarsiin ensimmäisen suomalaisen keramiikkamuseon Kwumin, jossa on vaihtuvia näyttelyitä koti- ja ulkomaisilta huippunimiltä.