Kun Sei­ja ja Kir­mo Wi­len muut­ti­vat vuon­na 2000 ark­ki­teh­ti Vesa Lauk­ka­sen suun­nit­te­le­maan ja ra­ken­nut­ta­maan ta­loon, oli pi­ha­pii­ri vie­lä kes­ke­ne­räi­nen. Sei­ja kui­ten­kin tie­si heti, mitä puu­tar­haan­sa ha­lu­aa. Toi­vee­na oli help­po­hoi­toi­suut­ta, iki­vih­rei­tä ha­vu­ja, ki­veyk­siä ja sel­ke­ää tun­nel­maa. Wi­le­nit palk­ka­si­vat avuk­seen am­mat­ti­lai­set.

Puu­tar­has­ta tu­li­kin rau­hal­li­nen ja har­mo­ni­nen. Sen is­tu­tu­sa­lu­eet kä­sit­ti­vät lä­hin­nä yh­den la­jin laa­jo­ja alu­ei­ta. Sei­ja al­koi kui­ten­kin kai­va­ta har­mo­ni­sen puu­tar­han tun­nel­maan li­sää vä­riä ja ku­kin­taa.

– Aluk­si en us­kal­ta­nut is­tut­taa mi­tään. Mut­ta kun esi­mer­kik­si ruu­sut ei­vät me­nes­ty­neet­kään, is­tu­tin nii­den ti­lal­le ha­vu­ja ja sa­ni­ai­sia.

Sei­ja roh­kais­tui ko­kei­luis­ta ja in­nos­tui siir­tä­mään tai­mia ja is­tut­ta­maan uu­sia.

Vih­re­än vas­ta­pai­nok­si

Rau­hal­li­sen vih­re­än vas­ta­pai­nok­si Sei­ja ihas­tui run­saas­ti kuk­ki­viin kär­höi­hin. In­to kas­voi vaa­te­li­ai­den kas­vien me­nes­ty­es­sä, jo­ten Sei­ja roh­kais­tui is­tut­ta­maan nii­tä li­sää. Nyt puu­tar­has­sa kuk­kii kaik­ki­aan kol­mi­sen­kym­men­tä kär­hö­la­ji­ket­ta.

– Kär­höt ovat me­nes­ty­neet hie­nos­ti. Is­tu­tan tai­met sy­vään ja ase­tan juu­rel­le kas­va­maan jo­tain ty­veä var­jos­ta­vaa sekä suo­jaa­vaa pe­ren­naa, ker­too Sei­ja.

Hän myös lan­noit­taa nii­tä ke­väi­sin ja syk­syi­sin, sil­lä kär­höt tar­vit­se­vat tar­peek­si ra­vin­tei­ta ja kos­teut­ta.

Köyn­nös­tä­vät kär­höt tuo­vat puu­tar­haan pal­jon eloa ja sil­mä­ni­loa. Var­sin­kin ja­lo­kär­hö­jen kook­kaat ku­kat ovat kau­niin vä­rik­käi­tä. Sei­jan suo­sik­ke­ja ovat pit­kään kuk­ki­vat vii­ni­kär­höt.

Aa­mun iha­na aloi­tus

Run­sain kuk­ka­lois­to on ta­lon ja te­ras­sin lä­hei­syy­des­sä. Siel­lä kuk­ki­vat kär­hö­jen li­säk­si lu­kui­sat pe­ren­nat, ku­ten tii­ke­ri­lil­jat ja kur­jen­pol­vet. Orans­sit tii­ke­ri­lil­jat ovat le­vin­neet isok­si alu­eek­si vain yh­des­tä ai­no­as­ta kuk­ka­si­pu­lis­ta.

– Puu­tar­ha kai­paa pe­ren­no­jen ja kär­hö­jen is­tut­ta­mi­sen myö­tä enem­män huo­mi­o­ta, mut­ta olen op­pi­nut naut­ti­maan puu­tar­ha­puu­his­ta.

Sei­ja kier­tää puu­tar­han aa­mul­la en­sim­mäi­sek­si. Hän viet­tää siel­lä pal­jon ai­kaa var­sin­kin kau­nii­na päi­vi­nä.

– La­si­te­tul­la te­ras­sil­la voi naut­tia ul­ko­tun­nel­mas­ta, kun sade ro­pi­see kat­toon.

Puu­tar­has­ta met­säk­si

Laa­toi­te­tun pa­ti­on kat­to­na toi­mii näyt­tä­vä mant­su­ri­an­ja­lo­päh­ki­nä. Sen kook­kaat ja ek­soot­ti­sil­ta näyt­tä­vät leh­det luo­vat sa­teen­var­jo­mai­sen var­jon pa­ti­on yl­le. Met­sän­reu­nas­sa on ti­laa pih­la­jil­le ja suo­ra­run­koi­sil­le vuo­ri­ja­la­vil­le, jot­ka ovat Sei­jan is­tut­ta­mia.

– Kai­voin tien­pen­ke­reel­tä pari pien­tä ve­saa vuo­sia sit­ten. Ih­met­te­lin, kun ne kas­voi­vat niin suo­ra­run­koi­si­na. Lo­pul­ta ne osoit­tau­tui­vat vuo­ri­ja­la­vik­si.

Ra­ken­nus­ten suo­jaa­ma puu­tar­ha ra­jau­tuu met­sään. Kuun­lil­jo­jen vih­reys vaih­tuu vä­hi­tel­len sa­ni­ai­siin ja mus­tik­ka­var­vik­koon. Pie­ni met­sä­kais­ta­le on tär­keä osa puu­tar­haa.

– Kun kat­son ulos ik­ku­nas­ta, mai­se­ma on kuin kau­nis ja koko ajan muut­tu­va tau­lu. En kyl­läs­ty sen kat­se­le­mi­seen iki­nä.

Ke­tun­lei­pää ja kot­kan­sii­pi­sa­ni­ai­sia

Sei­ja hoi­taa ja siis­tii myös pi­ha­pii­rin ul­ko­puo­lis­ta met­sä­a­lu­et­ta, jot­ta nä­ky­mät py­syi­si­vät kau­nii­na ja siis­tei­nä.

Mut­ta met­sä on ku­rot­ta­nut sor­men­sa myös puu­tar­han puo­lel­le.

– Siir­sin ha­vu­jen al­le pie­nen mät­tään ke­tun­lei­pää. Se on osoit­tau­tu­nut hy­väk­si maan­pei­te­kas­vik­si ja le­vin­nyt hen­nok­si ker­rok­sek­si pen­sai­den ja pe­ren­no­jen juu­rel­le.

Myös iti­öis­tä le­vi­ä­vät veh­re­ät sa­ni­ai­set ovat löy­tä­neet tien­sä omin neu­voin puu­tar­han is­tu­tu­sa­lu­eil­le ja ki­ven­ko­loi­hin. Näyt­tä­vät kot­kan­sii­pi­sa­ni­ai­set ja met­sä­al­ve­juu­ret ovat sul­ka­mais­ten näyt­tä­vi­ne leh­ti­neen ter­ve­tul­lei­ta tä­hän puu­tar­haan.