Perhe viihtyy loistavasti Käpylässä. Kaisan sylissä Lucas, vierellä puoliso Jorge.

Kesällä parveke on varsinainen viherkeidas. Kaiteeseen liitetty pitkä tiski on kätevä pöytäratkaisu pienellä parvekkeella.

Kai­sa Gar­cia ra­kas­taa la­ti­na­lais­ta mei­nin­kiä. Hän on käy­nyt Kuu­bas­sa 11 ker­taa, har­ras­taa sal­saa ja pi­tää la­ti­na­lai­sen Ame­ri­kan vä­rik­kääs­tä vi­su­aa­li­suu­des­ta. Se kaik­ki vai­kut­taa myös per­heen ko­tiin ja asu­mis­rat­kai­sui­hin.

Kai­san en­ti­nen puo­li­so ja Lu­cas-po­jan isä on kuu­ba­lai­nen, ja van­hem­mat ha­lu­si­vat po­jan es­pan­jan­kie­li­seen kou­luun. Hel­sin­gin Kä­py­län ala­kou­lu on eri­kois­tu­nut es­pan­jan­kie­li­seen ope­tuk­seen, ja sik­si Kai­sa kol­me ja puo­li vuot­ta sit­ten teki kau­pat kä­py­lä­läi­ses­tä ker­ros­ta­lo­kol­mi­os­ta. Sitä lä­hem­pä­nä ei oi­ke­as­taan voi­si asua: po­jan ei kou­lu­mat­kal­la tar­vit­se ylit­tää ai­nut­ta­kaan tie­tä.

– Tääl­tä par­vek­keel­ta minä olen muu­ta­man ker­ran hui­kan­nut Lu­ca­sil­le kou­lun­pi­haan, et­tä hans­kat kä­teen ja hup­pa­rin vets­ka­ri kiin­ni, Kai­sa sa­noo ja nau­raa.

Eteisen trooppinen tunnelma syntyi valkoisen tapetin päälle liimatuista Made of Sundays -lehtitarroista: – Minusta on kivaa, että tarrat painetaan melkein naapurissa Vallilassa.

Pitkä ruokapöytä on kätevä, koska askarteluja ja läksykirjoja ei tarvitse sysiä sivuun. Havannan mummo, abuela Nery, toi Lucasille käsintehdyn kuubalaisen keinutuolin. Vuosia se oli vauhdikkaan pojan mieleisin rauhoittumispaikka. Anneli Qveflanderin Musikantti-serigrafia löytyi Facebookin Punavuori kierrättää -ryhmästä.

Kaisa ihailee Anthropologie-lifestylemerkkiä ja toteuttaa itse samanhenkisiä ideoita, kuten seinätekstiilin. Lapsuuden piano sai uuden mattailmeen kalkkimaalilla. Lautasmaiset seinäkorit Kaisa osti käsi-työläisten myyntisivustolta Etsy.comista. Neonvärisen abstraktin maalauksen tehnyt nuori taiteilija asuu samassa kodissa.

Talo kuin oma kylä

Kaup­po­ja teh­des­sään Kai­sa tie­si os­ta­van­sa asun­non niin kut­su­tus­ta Olym­pi­a­ky­läs­tä, joka ra­ken­net­tiin vuo­den 1940 olym­pi­lai­sia var­ten ma­joi­tus­ti­loik­si ur­hei­li­joil­le. Ki­sat siir­ret­tiin, ja vuon­na 1952 ur­hei­li­jat ma­joit­tui­vat vie­rei­ses­sä Ki­sa­ky­läs­sä.

Mut­ta sitä Kai­sa ei tien­nyt, et­tä juu­ri hei­dän ta­lo­aan ai­na­kin sen asuk­kaat pi­tä­vät koko ky­län yh­tei­söl­li­sim­pä­nä.

– Asuin ai­em­min yh­dek­sän vuot­ta Kam­pis­sa Hel­sin­gin kes­kus­tas­sa, jos­sa tu­tus­tuin vain yh­teen naa­pu­riin. Tus­kin ku­kaan edes huo­ma­si mei­dän muut­to­am­me. Tääl­lä on ai­van eri­lais­ta.

Kai­sa on am­ma­til­taan kam­paa­ja. Har­ras­tuk­se­naan hän jär­jes­tää ti­lauk­ses­ta tee­ma­synt­tä­rei­tä ja mui­ta juh­lia. Kä­py­län naa­pu­rit ovat saa­neet iloi­ta hä­nen ko­ris­te­luis­taan ta­lo­yh­ti­ön pi­hail­lal­li­sel­la ja Hal­lo­ween-juh­lis­sa. Ko­ro­na­ke­vää­nä Kai­sa pe­rus­ti pi­hal­le hius­ten­leik­kaus­pis­teen, jon­ne tuli myös opet­ta­jia Lu­ca­sin kou­lus­ta. Yk­si naa­pu­ri an­toi Kai­sal­le pis­tok­kai­ta. Toi­sen naa­pu­rin kans­sa hän vaih­toi van­han tuo­lin pur­kil­li­seen it­se teh­tyä vil­liyrt­ti­pes­toa.

Lu­ca­sil­la on ka­ve­rei­ta ta­lon kai­kis­sa ra­puis­sa, ja Kai­sa­kin on pääs­syt käy­mään usei­den naa­pu­rei­den ko­deis­sa.

– Moni ta­lom­me asuk­kais­ta on si­sus­ta­nut ko­tin­sa tyy­li­puh­taas­ti 50-lu­vun hen­keen. Mo­nel­la ma­kuu­huo­neen si­sään­käyn­tiä ym­pä­röi siro tiik­ki­pui­nen kir­ja­hyl­ly. Nii­tä minä ai­na ihai­len.

Jorge keittää brasilialaista kahvia. Keittiön uudistaminen on pariskunnan seuraava innostus.

Parvekkeen oven edessä on laatoitus, joka limittyy parkettiin.

Yh­teis­työl­lä oman­nä­köis­tä

Oman ko­tin­sa Kai­sa on si­sus­ta­nut toi­sin. Hän­tä kieh­to­vat kier­rä­tys­ma­te­ri­aa­lit ja hem­pe­ät vä­rit. Hän to­teut­taa ide­oi­ta it­se tai yh­des­sä avi­o­puo­li­son­sa Jor­ge Pi­res da Sil­va Ju­ni­o­rin kans­sa.

Kun Kai­sa ha­lu­si ku­toa pak­suis­ta lan­gois­ta sei­nä­teks­tii­lin, Jor­ge ra­ken­si hä­nel­le ri­mois­ta ke­hi­kon. Sän­gyn­pää­tyä var­ten Kai­sa ti­la­si ver­kos­ta rot­tin­kia, jon­ka Jor­ge pin­got­ti so­pi­vaan muo­toon. Kun ko­tiin ja Kai­san Pa­ci­fi­que-kam­paa­moon tar­vit­tiin pöl­li­jak­ka­roi­ta, Jor­ge kuo­ri met­sä­no­mis­ta­jan tuo­mat koi­vun­run­got ja maa­la­si ne lä­pi­kuul­ta­vil­la maa­leil­la.

– Me olem­me lois­ta­va tii­mi. En­nen kuin meis­tä tuli pari, olim­me ys­tä­viä, ja nii­nä vuo­si­na Jor­ge kävi re­mon­toi­mas­sa kam­paa­mo­ni kah­des­ti. On iha­naa, kun Jor­ge to­teut­taa unel­mi­a­ni.

Nyt Jor­ge poh­tii, ryh­tyi­si­kö hän val­mis­ta­maan bra­si­li­a­lais-skan­di­naa­vi­sia jak­ka­roi­ta myös myyn­tiin, mut­ta mies on niin ha­lut­tu re­mon­toi­ja, et­tei yli­mää­räis­tä va­paa-ai­kaa ole ol­lut.

Mon­ta ker­taa vii­kos­sa per­he on Lu­ca­sin jal­ka­pal­lot­ree­neis­sä ja pe­leis­sä. Lu­cas ja Jor­ge ra­kas­ta­vat jal­ka­pal­loa ja sii­tä pu­hu­mis­ta, es­pan­jak­si.

– Mi­nun­kin es­pan­jan­tai­to­ni pa­ra­nee näi­tä kah­ta kuun­nel­les­sa, Kai­sa sa­noo.

Hän pu­huu poi­kan­sa kans­sa suo­mea ja mie­hen­sä kans­sa eng­lan­tia.

Siro kirjahylly on Ikeasta ja sen hyllyille Kaisa on koonnut vaihtuvan installaation taidetta, kasveja ja matkamuistoja Etelä-Afrikasta ja Namibiasta.

Kaisan kampaaja-kollega Heidi Roschier on myös taidemaalari. – Minusta on ihana katsella vihertävän Tropical Soul Sisters -maalauksen yksityiskohtia illalla ennen nukahtamista ja ensimmäiseksi aamulla.Kun korona vei Kaisan kampaamoasiakkaat, hän keskittyi käsitöihin. Koristetyynyt syntyivät vanhoista vaatteista. Sängynpeiton Kaisa tilasi Marokosta.

Kai­sa päät­tää, mie­hil­le so­pii

Lu­cas on tai­ta­va vä­rien käyt­tä­jä, ja ko­to­na on usei­ta Lu­ca­sin te­ke­miä töi­tä. Vä­rik­kään pää­kal­lon Lu­cas val­mis­ti es­ka­ris­sa pa­pe­ri­mas­sas­ta mek­si­ko­lai­seen kuol­lei­den päi­vän juh­laan. Äi­ti on koon­nut po­jan pii­rus­tuk­sis­ta pas­tel­li­sä­vyi­sen mo­bi­len.

Lu­ca­sin huo­ne on oi­kea kier­rä­tys­tyy­lin tai­don­näy­te, jos­sa uu­te­na on os­tet­tu vain Ike­an lamp­pu ja Jys­kin mat­to. Ta­lo­yh­ti­ön kier­rä­tys­pis­tees­tä löy­ty­nyt skeit­ti­lau­ta pal­ve­lee nyt hyl­ly­nä. Säi­ly­ke­pur­keis­ta muo­ka­tut leik­ki­au­tot ovat Kuu­ban-tu­li­ai­sia, joi­ta per­he an­taa usein myös synt­tä­ri­lah­joik­si. Toi­si­naan Kai­sa poh­tii, mik­si Lu­cas ei juu­ri vie­tä ai­kaa huo­nees­saan.

– Tai­sin Lu­ca­sin huo­neen si­sus­ta­mi­ses­sa teh­dä sel­lai­sen vir­heen, et­ten ky­sy­nyt hä­nen mie­li­pi­det­tään, vaan to­teu­tin kai­ken oman ma­ku­ni mu­kaan, Kai­sa sa­noo.

Lu­cas­ta si­sus­ta­mi­nen ei kui­ten­kaan kiin­nos­ta ei­kä hän ole vaa­ti­nut sei­nil­le edes suo­sik­ki­pe­laa­jan­sa Li­o­nel Mes­sin ju­lis­tet­ta. Myös Jor­ge pi­tää Kai­san maus­ta ei­kä eh­dot­ta­nut asun­toon muu­tok­sia sin­ne muu­tet­tu­aan. Yh­tei­se­lon sym­bo­li, tois­sa­ke­säis­ten häi­den kimp­pu, on kel­las­tu­nut kau­niis­ti ja ko­ris­taa nyt etei­sen sei­nää.

– Olen töis­sä niin so­si­aa­li­nen ja kuun­te­len koko päi­vän mu­siik­kia, et­tä ko­to­na on iha­na rau­hoit­tua hil­jai­suu­des­sa, Kai­sa sa­noo.

Useim­mi­ten Lu­cas nuk­kuu äi­tin­sä vie­res­sä ja Jor­ge ve­täy­tyy yö­puul­le Lu­ca­sin ker­ros­sän­kyyn. Siel­lä muut ei­vät häi­riin­ny, kun mies ha­lu­aa pi­tää por­tu­ga­lin­kie­li­sen ra­di­on pääl­lä – ja saat­taa vä­hän kuor­sa­ta­kin.

Kaisa saa tyydytystä siitä, että ostaa kotiin mahdollisimman vähän uutta. Lucasin huoneessa uutta on vain matto ja valaisin.

Lucasin huoneen sänky on Ikean Kura, jonka voisi kääntää jopa toisinpäin. Kaisa vaihtoi sängynlaitoihin vanerilevyt.