Agan ja Ilkan apuna puutarha- hommissa kulkee bostoninterrieri Papu. Taustalla kukkii komea hevoskastanja.

Tukimuurien avulla saa rinnepuutarhaan luotua syväjuurisille kasveille hyvät multapedit.

Hy­vät ys­tä­vät ovat kul­la­nar­voi­sia, sen tie­tä­vät es­poo­lai­set Aga Kol­tan-Kih­niä ja Ilk­ka Kih­niä. Ny­kyi­sen ko­ti­paik­kan­sa he löy­si­vät ys­tä­vien­sä avus­tuk­sel­la: Rei­lut 20 vuot­ta sit­ten pa­ris­kun­ta kävi kah­vil­la ys­tä­vien­sä luo­na, jot­ka vink­ka­si­vat vie­rei­sen mö­kin saat­ta­van pää­tyä myyn­tiin. Sa­mal­ta is­tu­mal­ta he kä­vi­vät kur­kis­ta­mas­sa pien­tä, pui­den lo­mas­sa pil­kot­ta­vaa mök­kiä.

Met­säi­nen paik­ka ja kal­li­oi­nen rin­ne te­ki­vät vai­ku­tuk­sen, vaik­ka tont­ti kas­voi­kin kuu­sik­koa. Pui­den vä­lis­tä näki lä­hei­sel­le jär­vel­le.

– Pian huo­ma­sim­me te­ke­väm­me kaup­po­ja omis­ta­jan kans­sa ja suun­nit­te­le­vam­me jyr­käl­le rin­ne­ton­til­le ra­ken­net­ta­vaa ta­loa.

Vuon­na 2001 Vil­la Ja­go­dak­si ris­tit­ty talo sai asuk­kaat ja puu­tar­han ra­ken­ta­mi­nen al­koi.

– Jyrk­kä ja kal­li­oi­nen tont­ti aset­taa omat haas­teen­sa, ja teim­me al­kuun höl­mö­jä­kin va­lin­to­ja, mut­ta opim­me pian elä­mään luon­non kes­kel­lä ja veh­reyt­tä­mään kal­li­ois­ta pi­ha­pii­riä, Ilk­ka ker­too.

Ton­tin ala­o­sas­sa, ta­sai­sel­la maal­la nur­mik­ko voi hy­vin.

– Mut­ta rin­ne on niin jyrk­kä, et­tä ylä­o­saan on saa­tu vih­reyt­tä vain pen­ger­tä­mäl­lä ja kal­li­on­pai­nan­tei­siin is­tut­ta­mal­la, sa­noo Aga.

Kallioiselle pihalle on luotu erilaisia tiloja oleiluun, viljelyyn ja nautiskeluun. Drop-allas kutsuu rentouttaviin hetkiin tähtitaivaan alle.

Ra­kas he­vos­kas­tan­ja

Ton­tin ala­o­sas­ta ja au­to­tal­lil­ta nou­se­vat jyr­kät por­taat koh­ti ta­loa ja ylä­pi­haa. Por­tai­den mo­lem­min puo­lin on tu­ki­muu­rien ja pen­ger­rys­ten va­raan ra­ken­ne­tut laa­jat is­tu­tu­sa­lu­eet. Rin­teen ala- ja kes­ki­o­siin kes­kit­tyy suu­rin kuk­ka­lois­to. Ta­lon ta­ka­na kal­li­on ku­pees­sa tun­nel­ma on luon­nol­li­nen ja met­sään so­pi­va.

– Tääl­lä on pak­ko ra­ken­taa puu­tar­haa luon­non eh­doil­la. Kal­li­ol­la ei­vät pysy mul­ta­ker­rok­set, mut­ta pen­ger­rys­ten ja tu­ki­muu­rien avul­la saa sy­vä­juu­ri­sil­le kas­veil­le ku­ten puil­le ja pen­sail­le mul­ta­ti­laa. Mul­lan rou­ti­mi­nen ja jää­ty­mi­nen taas aset­taa omat haas­teen­sa ra­ken­teil­le, Ilk­ka ker­too.

Pa­ris­kun­ta ei ole kui­ten­kaan pi­han ohu­es­ta maa­ker­rok­ses­ta lan­nis­tu­nut, vaan mul­taa on tuo­tu trak­to­ril­la, kär­rät­ty ja kan­net­tu. Is­tu­tuk­siin on saa­tu ti­laa myös puil­le ku­ten ko­me­as­ti kuk­ki­val­le he­vos­kas­tan­jal­le, joka tuo mie­leen Agan puo­la­lai­ses­sa syn­nyin­kau­pun­gis­sa Swie­bod­zi­nis­sa kas­va­vat he­vos­kas­tan­jat.

– Ilk­ka toi he­vos­kas­tan­jan tän­ne pol­ku­pyö­rän ta­ra­kal­la. He­vos­kas­tan­ja on mi­nul­le tär­keä puu, ja odo­tin pit­kään, et­tä puu kas­vaa ja ko­mis­tuu, kuk­kii ja te­kee kas­tan­joi­ta. Tou­ko–ke­sä­kuun vaih­de on puu­tar­has­sam­me kau­nein­ta ai­kaa, kun he­vos­kas­tan­ja ja muut kuk­ka­puut kuk­ki­vat, Aga ker­too.

Saniaiset ilahduttavat kalliopuutarhan varjoisilla paikoilla. Ne leviävät itiöiden avulla ja uusia taimia ilmestyy kallionkoloihin.

Sit­keä vuo­ren­kil­pi

Puu­tar­haan on is­tu­tet­tu luu­mu-, kir­sik­ka- ja ome­na­pui­ta, jot­ka var­mis­ta­vat, et­tä ke­vääl­lä riit­tää ku­kin­taa ja syk­syl­lä omaa sa­toa. Kun puil­le on saa­tu tar­peek­si sy­vä­mul­tai­set is­tu­tu­sa­lu­eet, ovat ne sel­vin­neet hy­vin.

– Al­kuun ka­rut olo­suh­teet yl­lät­ti­vät. Teim­me mil­tei jo­kais­ta kas­via koh­ti kym­me­nen yri­tys­tä, Aga ker­too.

Rin­teen is­tu­tuk­sis­sa vaih­te­le­vat alp­pi­ruu­sut, an­ger­vot, la­mo­he­ruk­ka, sy­ree­nit ja lu­kui­sat kuk­ki­vat pe­ren­nat. Sa­ni­ai­set saa­vat aset­tua tääl­lä sin­ne min­ne tien­sä löy­tä­vät. Nii­den luo­ma rau­hal­li­nen tun­nel­ma on hyvä vas­ta­pai­no ku­kin­nal­le. Ke­vään ja ke­sän tait­tees­sa pi­haa ku­kit­ta­vat si­pu­li­ku­kat.

– Vuo­ren­kil­pi on eri­no­mai­nen pe­ren­na, joka sel­vi­ää oi­ke­as­taan mis­sä vain. Olen li­sän­nyt sitä juu­ren­pa­lois­ta sel­lai­siin paik­koi­hin, joi­hin on vai­kea saa­da vih­reyt­tä muil­la kas­veil­la. Teim­me tois­sa vuon­na suu­ren mas­sais­tu­tuk­sen, mut­ta se vai­kut­ti eh­kä vä­hän yk­si­toik­koi­sel­ta ja Ilk­ka ha­lu­si ti­lal­le mo­ni­la­ji­sem­man kuk­ka­pen­kin.

Patjarikko on tiiviiksi kasvava maanpeiteperenna, joka sopii hyvin aurinkoiselle tai puolivarjoisalle paikalle kivikkopuutarhaan. Istuta vettä läpäisevään maahan, sillä patjarikko ei viihdy märällä kasvupaikalla.

Kivi ki­vel­tä

Kor­ke­al­la pai­kal­la on puo­len­sa. Nä­ky­mät kal­li­on pääl­tä ja ta­lon te­ras­sil­ta ovat hulp­pe­at. Pie­nen mat­kan pääs­sä pil­kot­taa jär­vi­nä­ky­mä.

Kul­ku ta­lol­le pi­tää kun­nos­sa. Pit­kät ja jyr­kät por­taat joh­ta­vat au­to­tal­lil­ta ta­lol­le. Por­taat nou­dat­te­le­vat haus­kal­la ta­val­la jon­kin­lais­ta feng shuin pe­ri­aa­tet­ta. Al­haal­ta läh­tee vii­kon­päi­vien lu­ku­mää­rän mu­kaan seit­se­män ki­vi­por­ras­ta, jon­ka jäl­keen on pui­sia por­tai­ta 30, ku­ten päi­viä kuu­kau­des­sa. Puu­por­tai­den jäl­keen nous­taan ta­loon vie­lä 12 por­ras­ta, ku­ten vuo­des­sa on kuu­kau­sia.

Is­tu­tus­ten vä­leis­sä pol­vei­lee ki­vet­ty­jä kul­ku­reit­te­jä ja pit­kiä luis­kia. Pelk­kien por­tai­den si­jaan pa­ris­kun­ta ha­lu­si ra­ken­taa rin­tee­seen myös kul­ku­luis­kan. Por­tais­sa kun ei kot­ti­kär­ry­jä pys­ty työn­tä­mään.

Pi­han pie­net au­ki­ot ja kul­ku­rei­tit oli­vat aluk­si ki­vi­tuh­kal­la, mut­ta help­po­hoi­toi­suu­den ja es­te­tii­kan vuok­si Ilk­ka on ki­ven­nyt kul­ku­reit­te­jä. Rin­ne­ton­tin ki­ve­tys ei ole ol­lut help­po hom­ma, mut­ta nyt rei­lus­ti yli 300 ne­li­ö­met­riä piha-alas­ta on ki­vet­tyä pin­taa.

– Yh­tään be­to­ni­ki­veä en enää aio lait­taa tä­hän pi­haan, nyt on kiin­tiö täyn­nä, ker­too Ilk­ka ja nau­raa.

Kasvihuoneen komea sokkeli on muurattu graniittinupukivistä. Kasvihuoneessa kasvit ovat turvassa peuroilta.

Siemenkylvöt ja taimien esikasvatus alkavat jo hyvissä ajoin kodin ikkunoiden äärellä. Kevään tulleen taimien kasvatus siirtyy kasvihuoneeseen.

Kesä puu­tar­has­sa

Luon­to tu­lee liki met­säi­sen pai­kan puu­tar­has­sa. Met­sä­kau­riit tu­le­vat her­kut­te­le­maan ome­noil­la, kas­vi­maan her­kuil­la ja ku­kil­la. Ala­pi­han suo­jai­sa alue saa rin­teen jyrk­kyy­des­tä ja ti­he­äs­tä kuu­si­ai­das­ta joh­tu­en ol­la peu­roil­ta rau­has­sa, mut­ta ylä­pi­han kas­vi­maa muu­tet­tiin kas­vi­huo­neek­si ja vil­je­ly­laa­ti­koik­si, jot­ka on help­po ver­kot­taa peu­roil­ta tur­vaan.

Kas­vi­huo­ne he­rät­tää huo­mi­o­ta. Sen tu­ke­va sok­ke­li on muu­rat­tu gra­niit­ti­nu­pu­ki­vis­tä.

– Tal­vi­ai­kaan he­rät­te­len vi­he­rin­toa kas­vat­ta­mal­la tai­mia. Odo­tus pal­ki­taan, kun ke­vään tul­len saan siir­tää tai­met kas­vi­huo­nee­seen ja ulos, Aga ker­too.

Kesä ku­luu puu­tar­has­sa.

– Mut­ta eh­dim­me kyl­lä naut­tia myös muus­ta elä­mäs­tä.

Aga säi­löö oman puu­tar­han sa­toa, ku­ten hän on lap­suu­des­sa op­pi­nut ja näh­nyt äi­tin­sä ja iso­äi­tin­sä te­ke­vän.

– En ota säi­lön­näs­tä stres­siä, vaan teen sen, mitä hu­vit­taa. Muu­ten­kin ruot­sa­lais­ten la­gom, koh­tuu­del­la ja so­pi­vas­ti, on mei­dän elä­män­tyy­liä, sa­noo Aga.

Alapihan omenapuiden katveeseen on luotu täydellinen paikka kirjan lukemiseen ja päiväunista nauttimiseen. Jyrkän kalliorinteen alaosia pehmentävät perennaistutukset.