Nyt ei ol­la Ete­lä-Ita­li­as­sa vaan Jy­väs­ky­läs­sä, vaik­ka sitä ei heti us­koi­si. Val­koi­nen puu­ta­lo kät­kee yl­lä­tyk­sen. Si­säl­lä aja­tuk­set liu­ku­vat Skoo­nen vil­ja­pel­loil­le, tans­ka­lai­siin ris­tik­koik­ku­nai­siin ta­loi­hin, ita­li­a­lai­siin ky­lä­mai­se­miin – ei­kä sil­ti täs­mäl­leen mi­hin­kään näis­tä, si­sus­tuk­sen tyy­li on ai­van oman­lai­sen­sa.

– En ole kyl­lä näh­nyt täl­lais­ta ke­nel­lä­kään muul­la, ker­too unii­kin tun­nel­man luo­ja Nen­nu Heik­ki­nen.

Talonpoikaisantiikkia edustavan renkien pöydän Nennu bongasi Tori.fi-ilmoituksesta, jossa myytiin kaappikelloa. Myyjä ei ollut ensin valmis luopumaan pöydästä, mutta muutti mielensä parin kuukauden kuluttua. Keittiön matto päätyi kotiin talosta, josta yhdeksänkymppinen runoilija myi tavaraa jäätyään leskeksi. Matto oli tuotu Turkista. Nennu rakastaa vanhojen huonekalujen ja esineiden tarinoita. Kukkakimpun on tehnyt Kukkapalvelu Vehkanna. Keittiön toiminnot ovat rivissä yhdellä seinällä. Oikeanlaiset kaapit löytyivät Topi-keittiöiltä, sävy on pellava. Terrazzo-kivitaso tilattiin Tulikiveltä. Seinällä on Le Klintin valaisinklassikko Sax. Kattovalaisin on peräisin rautalammilaisesta koulusta.

Hän suun­nit­te­li per­heen tu­le­van ko­din uu­den il­meen vuon­na 2020, ja hä­nen puo­li­son­sa Ari Göös pu­ris­ti re­mon­tin val­miik­si nel­jäs­sä kuu­kau­des­sa ra­ken­nu­sin­si­nöö­rik­si opis­ke­le­van vel­jen­sä kans­sa.

– Talo on van­ha, jo­ten myös tun­nel­ma on van­ha, vaik­ka kaik­ki on teh­ty uu­sik­si, Nen­nu tii­vis­tää.

Sil­ti van­ha ei ole riit­tä­vä sana ku­vaa­maan vai­ku­tel­maa, jos­sa on myös jo­tain mo­der­nia, luon­toa ja bo­hee­mia.

Ristikkoikkunat olivat kodin suunnittelussa ehdottomat. Ne haettiin Ruotsista Nennun veljen yrityksestä. Ari teki ison työn tasoittaessaan ikkuna-aukot ja upottaessaan ikkunat niin, että ikkunalaudat saatiin seinän sisälle. Nennun pitkään kärkkymä sohva on Kurt Hvitsjön suunnittelema Hannibal, joka oli Iskulla tuotannossa 1970-luvulla. Alkuperäinen nahkapäällys oli rikki, joten sohva sai uuden päällisen.

Juu­ri­aan myö­ten re­mon­toi­tu

Nen­nu ja Ari ovat re­mon­toi­neet yh­des­sä jo nel­jä ta­loa pie­nen alu­een si­säl­lä Jy­väs­ky­läs­sä. Edel­li­setkin ko­dit on teh­ty omal­la tyy­lil­lä, mut­ta kui­ten­kin neut­raa­lis­ti.

– Tähän re­mont­tiin läh­din sil­lä eh­dol­la, et­tä saan suun­ni­tel­la ihan oman­nä­köi­sen ko­din. Tämä oli myös en­sim­mäi­nen talo, joka re­mon­toi­tiin ”juu­ri­aan myö­ten”, Nen­nu ker­too.

Talo oli sen ver­ran huo­nos­sa kun­nos­sa, et­tä re­mon­tis­sa lo­pul­ta vain hir­si­run­ko jäi jäl­jel­le. Re­mon­toi­des­sa ro­mah­ti­vat jopa hor­mi ja ylä­ker­ran pal­kit, ja Aril­le oli käy­dä huo­nos­ti. Vä­li­poh­jat oli pu­ret­tu, ja talo oli kel­la­ris­ta kat­toon as­ti au­ki. Lat­ti­oi­den ti­lal­la oli pel­kät hir­si­pal­kit. Ylä­ker­ran hir­si­palk­ki pet­ti Arin al­ta, ja hän oli­si tip­pu­nut suo­raan kel­la­rin ki­vi­murs­kal­le, jos ei oli­si saa­nut tar­rat­tua kiin­ni ala­ker­ran hir­si­pal­keis­ta. On­nek­seen Ari sel­vi­si ol­ka­pään vi­hoit­te­lul­la.

Ari teki kaarioven keittiön ja makuuhuoneen väliin. Nupin Nennu löysi eräästä tyhjennettävästä vanhasta talosta.

Jo­tain Ruot­sis­ta, jo­tain Ita­li­as­ta

Nen­nu seu­raa pal­jon ruot­sa­lai­sia si­sus­tus­tuu­lia, on­han hän ko­toi­sin Ruot­sis­ta ja muut­ta­nut Suo­meen vas­ta kol­men­kym­pin kor­vil­la. Ruot­sis­sa si­sus­ta­mi­nen on hä­nen mu­kaan­sa remp­se­äm­pää. Naa­pu­ris­sa ei men­nä tie­tyn kaa­van mu­kaan, vaan se­koi­te­taan van­haa ja uut­ta tai vaik­ka rai­taa ja kuk­kia.

Nen­nun si­sus­tu­si­do­li on ruot­sa­lai­nen si­sus­tus­suun­nit­te­li­ja Ma­rie Ols­son-Ny­lan­der. Unel­ma­ko­ti Si­si­li­as­sa -sar­ja on kat­sot­tu use­am­paan ker­taan, mikä on voi­nut tuo­da ko­tiin ete­lä­eu­roop­pa­lai­sen vi­vah­teen. Eri­tyi­ses­ti ma­kuu­huo­neen sei­nä­maa­lauk­sis­sa on tuu­lah­dus Ita­li­aa.

Olohuoneen senkki on tuore löytö muuttojäämistöstä, isosta suolahtelaisesta omakotitalosta, jota Nennu oli tyhjentämässä. Niin ikään taulut, kirjat ja koriste-esineet on poimittu talteen koteja tyhjennettäessä.

– Kel­la­ris­ta ha­lu­sin sel­lai­sen, et­tä siel­lä ol­les­sa tun­tui­si kuin oli­si ul­ko­mail­la.

Si­sus­tuk­seen tuli maan­lä­hei­siä vä­re­jä ja rau­hal­li­nen, ren­to tun­nel­ma. Yh­tään val­kois­ta sei­nää ei ta­los­sa ole. Kaik­ki sei­nät maa­lat­tiin lii­tumaa­leil­la, jot­ka ti­lat­tiin Ruot­sis­ta.

– Suo­mes­ta sai lii­tumaa­lia tur­han pie­nis­sä pur­keis­sa. Ruot­sis­sa lii­tumaa­lien käyt­tö on pal­jon ylei­sem­pää, jo­ten siel­tä löy­tyi riit­tä­vän ko­koi­sia maa­li­purk­ke­ja, Nen­nu ker­too.

Ari rap­pa­si sei­nät elä­vä­pin­tai­sik­si, ja Nen­nu maa­la­si ja tai­tei­li sei­niin ku­vi­oi­ta. Keit­ti­ös­tä Nen­nul­la oli tark­ka vi­sio, joka läh­ti ra­ken­tu­maan ter­raz­zo-ta­son ja hai­ta­ri­va­lai­si­men ym­pä­ril­le.

– Teen ko­to­na juu­ri sitä, mil­tä it­ses­tä tun­tuu. En vä­li­tä sii­tä, mitä muut ajat­te­le­vat. Tu­lee puus­kia, kun ha­lu­an vaih­taa vä­re­jä, ja se on ai­na yh­tä haus­kaa.

Yläkerran aulassa on kutsuva leponurkka. Sänky on koottu pöytälevyn päälle ja tehty pehmeäksi pesäksi runsailla tekstiileillä. Vihreänharmaiden seinien sävy on Tikkurilan Flanelli. Seinälle Nennu maalasi naisen tuomaan alkujaan tyhjään yläkertaan tunnelmaa. Idean hän sai vanhasta maalauksesta.

Jat­ku­va kier­to­kul­ku

Ta­va­rat kier­tä­vät täs­sä ko­dis­sa ah­ke­ras­ti, sil­lä Nen­nu työs­ken­te­lee kiin­teis­tö­jen ja kuo­lin­pe­sien tyh­jen­tä­jä­nä.

– Työ on ai­na yh­tä mie­len­kiin­tois­ta ja jän­nit­tä­vää. On myös hie­noa, et­tä ta­va­roi­ta voi kier­rät­tää, muu­ten ne hei­tet­täi­siin hel­pos­ti ros­kiin, Nen­nu miet­tii.

Ta­va­rat me­ne­vät myyn­tiin, mut­ta vä­lil­lä aar­tei­ta tu­lee ko­tiin­kin. Pie­ni­kin kan­gas­pa­la voi tuot­taa suu­ria on­nen­tun­tei­ta. Koti ei kui­ten­kaan täy­ty, sil­lä pe­ri­aat­tee­na on myy­dä ai­na van­haa pois uu­den tiel­tä.

Nennu ompelee tilkkutäkkiä ompeluhuoneessaan. ”Ihan parasta, kun on oma pieni soppi”, Nennu sanoo. Seinän sävy on itse sekoitettu marjapuuronpunaiseksi ja maalattu tarkoituksella eläväpintaiseksi.

Huo­ne­ka­lu­jen ja kan­kai­den li­säk­si Nen­nu osaa ar­vos­taa esi­mer­kik­si van­ho­jen ih­mis­ten kir­joit­ta­mia ru­no­ja ja lau­lun­sa­no­ja. Hie­not ku­kat hän vie naa­pu­rin Mark­ka-mum­mol­le, jon­ka kans­sa ol­laan te­ke­mi­sis­sä mil­tei päi­vit­täin, it­sel­leen hän sääs­tää vain kak­tuk­set.

Nen­nu on teh­nyt ko­tiin pal­jon teks­tii­li­tai­det­ta. Hän peri Ruot­sis­sa asu­neel­ta äi­dil­tään om­pe­lu­ko­neen ja pal­jon kan­kai­ta, jot­ka ovat pääs­seet tyy­nyi­hin, tilk­ku­täk­kei­hin ja sei­nä­vaat­tei­siin.

Per­he on viih­ty­nyt ko­dis­saan hy­vin ja ol­lut teh­tyi­hin rat­kai­sui­hin tyy­ty­väi­nen. Sil­ti pa­ris­kun­ta ei sano, et­tei­kö tu­li­si vie­lä uut­ta pro­jek­tia. Ra­ken­ta­ja­na ja gryn­de­ri­nä Ari kat­se­lee ta­lo­ja jo työn­kin puo­les­ta. Naa­pu­ri­ta­lon omis­ta­jia on jo vä­hän hou­ku­tel­tu myy­mään, mut­ta vie­lä ei ole tul­lut kaup­po­ja. Nen­nul­la­kin al­kaa tul­la ide­oi­ta uu­teen ko­tiin muu­ta­man vuo­den asu­mi­sen jäl­keen.

– On ai­na yh­tä mu­ka­vaa al­kaa teh­dä uut­ta ko­tia. Seu­raa­vas­ta te­ki­sin vie­lä yk­sin­ker­tai­sem­man, Nen­nu kom­men­toi.

Talon ulkoverhoilu vaihtui valkoiseksi. Ulko-ovelle on hauskasti käynti molemmista suunnista. Takapihan puolelle rakennettiin suuri lasitettu terassi. Sille kuljetaan Ruotsista hankituista pariovista.