Ko­ris­te­kir­si­kat kas­va­vat ko­meik­si ja le­veik­si kat­seen­van­git­si­joik­si, joi­den huu­maa­va kuk­ka­run­saus heh­kuu ke­vääl­lä muu­ta­man ai­nut­ker­tai­sen päi­vän ajan. Ei ih­me, et­tä kir­sik­ka­pui­den ku­kin­ta on Ja­pa­nis­sa suu­ri kan­san­juh­la.

Va­li­tet­ta­vas­ti ai­dot ja­pa­nin­kir­si­kat ovat tal­ve­nar­ko­ja. Meil­lä nii­den kas­va­tus­ta voi ko­keil­la lä­hin­nä ete­läi­sim­mäs­sä Suo­mes­sa ja saa­ris­tos­sa erit­täin läm­pi­mil­lä pai­koil­la tai vi­her­huo­neis­sa. Ja­pa­nis­sa suo­si­tut ja­pa­nin­kir­si­kat muo­dos­ta­vat oman Sato Za­ku­ra -ryh­män­sä, joka pol­veu­tuu vuo­ris­to­kir­si­kois­ta ja useis­ta muis­ta la­jik-

keis­ta.

Ja­pa­nin­kir­sik­kaa lä­hei­ses­ti muis­tut­ta­va ru­so­kir­sik­ka (Pru­nus sar­gen­tii) on Suo­men olois­sa kes­tä­väm­pi, ja sitä us­kal­taa is­tut­taa Vaa­san kor­keu­del­le saak­ka.

Omas­ta kir­sik­ka­juh­las­ta haa­vei­le­van on hyvä muis­taa, et­tä pa­ras is­tu­tu­sai­ka on syk­sy. Jos et mal­ta ol­la is­tut­ta­mat­ta puu­ta jo ke­vääl­lä, muis­ta kas­tel­la sitä huo­lel­li­ses­ti koko ke­sän!

 IS­TU­TA SUO­JAI­SAAN PAIK­KAAN

Kas­vu­paik­ka vai­kut­taa pal­jon­kin sii­hen, mil­lai­sek­si puu kas­vaa. Suo­jai­sa ja au­rin­koi­nen kas­vu­paik­ka tuot­taa ta­sai­sim­man lat­vus­ton ja ko­meim­man ku­kin­nan. Ru­so­kir­si­kas­ta kas­vaa ajan myö­tä le­veä ja kor­keus­kin voi ol­la yli vii­si met­riä, jo­ten hy­vin ah­tail­le pai­koil­le sitä ei kan­na­ta is­tut­taa.

Ja­pa­nin­kir­si­koi­den kas­vu­ta­pa on ka­pe­am­pi ja pys­tym­pi, mut­ta ne vaa­ti­vat ete­läs­sä­kin erit­täin läm­pi­män pai­kan tai vi­her­huo­neen suo­jan. Yh­teis­tä ko­ris­te­kir­si­koil­le on kau­nis, lois­ta­van puna-orans­si-kel­tai­nen syys­vä­ri­tys ja kau­nis run­ko. Ja­los­te­tut ko­ris­te­kir­sik­ka­puut te­ke­vät har­voin mar­jo­ja ja jos te­ke­vät, lin­nut syö­vät ne no­pe­as­ti sui­hin­sa.

IS­TU­TA MUI­DEN KAS­VIEN KA­VE­RIK­SI

Par­hai­ten kir­sik­ka­puut me­nes­ty­vät au­rin­koi­sel­la ja suo­jai­sal­la pai­kal­la. Maan oli­si hyvä ol­la mul­ta­vaa ja lä­päi­se­vää, savi- ja hu­mus­pi­tois­ta. Kaik­ki he­del­mä­puut viih­ty­vät hy­vin kal­ki­tus­sa maas­sa. Kal­kit­se maa noin 3–4 vuo­den vä­lein.

On hyvä idea is­tut­taa kir­sik­ka­puu pe­ren­na- tai pen­sas­ryh­män kes­kel­le tai reu­naan, jol­loin se saa hy­vin ra­vin­tei­ta ja suo­jaa muis­ta kas­veis­ta ei­kä jou­du kil­pai­le­maan esi­mer­kik­si typ­peä roh­mu­a­van nur­mi­kon kans­sa.

Nur­mi­kon kes­kel­le is­tu­tet­tu kir­sik­ka on myös va­li­tet­ta­van al­tis run­ko- ja pak­kas­vau­ri­oil­le sekä vaa­ras­sa jou­tua jä­nis­ten ruo­ka­lis­tal­le.

Älä is­tu­ta kir­sik­kaa kos­kaan paik­kaan, jos­sa on kym­me­nen vii­me vuo­den ai­ka­na ol­lut mui­ta he­del­mä­pui­ta, sil­lä kir­sik­ka­puu ei viih­dy nii­den jäl­jil­tä köyh­ty­nees­sä maas­sa. Maa voi­daan toki vaih­taa, jos muu­ta paik­kaa ei ole tar­jol­la. Pois­ta maa noin 40 sen­tin sy­vyy­del­tä ja mie­lel­lään edel­li­sen puun lat­van ko­koi­sel­ta alu­eel­ta. Mitä enem­män maa­ta vaih­de­taan, sitä pa­rem­min puu viih­tyy.

NÄIN SAAT SIE­NI­TAU­DIT KU­RIIN

Kir­sik­kaan is­kee hel­pos­ti sie­nen le­vit­tä­mä ver­so­tau­ti (Mo­ni­lia laxa), joka le­vi­ää eri­tyi­ses­ti, jos sää on kyl­mä ja kos­tea ku­kin­ta-ai­kaan. Tau­ti on help­po ha­vai­ta, kos­ka ku­kat kuih­tu­vat en­sin ja sen jäl­keen tau­ti le­vi­ää ok­siin, jot­ka kuih­tu­vat myös. Jos et puu­tu asi­aan heti, suu­ri osa puus­ta voi kuol­la. Pa­him­mas­sa ta­pauk­ses­sa sie­ni tun­keu­tuu pää­run­koon ja tap­paa koko puun.

Kun käyt sie­nen kimp­puun, leik­kaa ok­sat noin 20 sent­tiä tar­tun­ta­koh­dan ala­puo­lel­ta. Muis­ta kas­taa sak­set vah­vaan al­ko­ho­liin jo­kai­sen leik­kauk­sen jäl­keen, jot­ta et le­vi­tä sien­tä in­fek­toi­tu­neil­la sak­sil­la! Lei­ka­tut ok­sat hä­vi­te­tään polt­ta­mal­la, jot­ta ne ei­vät jää puu­tar­haan. Ver­so­muu­mi­o­tau­ti tal­veh­tii ja le­vi­ää seu­raa­va­na ke­vää­nä, jos et ole hä­vit­tä­nyt kaik­kia saas­tu­nei­ta kuk­kia, leh­tiä ja ok­sia.

Kir­sik­ka­pui­hin tu­lee vä­lil­lä kir­vo­ja. Ne is­tu­vat tiu­kas­ti ulom­mil­la ok­sil­la ja voi­vat teh­dä puus­ta tah­me­an.

Kir­vat ime­vät leh­dis­tä nes­tet­tä, jol­loin leh­det kä­per­ty­vät, mut­ta puun viih­ty­vyy­teen tämä ei vai­ku­ta, jo­ten kir­vo­jen kar­kot­ta­mi­sek­si ei ole tar­peen teh­dä mi­tään. Ne hä­vi­ä­vät jon­kin ajan ku­lut­tua it­ses­tään ja myös ti­ai­set aut­ta­vat nap­si­mal­la kir­vo­ja ah­ke­ras­ti herk­ku­pa­loik­seen.

LEIK­KAA LOP­PU­KE­SÄL­LÄ

Kir­sik­ka voi vuo­sien mit­taan kas­vaa lii­an suu­rek­si ja sitä voi ol­la tar­peen lei­ka­ta. Kir­sik­kaa ei saa kos­kaan lei­ka­ta ke­vääl­lä, kun sen vir­tauk­set ovat voi­mak­kaim­mil­laan. Leik­kau­sai­ka on hei­nä­kuun puo­li­vä­lis­tä syys­kuun puo­li­vä­liin, jot­ta puu eh­tii pa­ran­taa haa­van­sa en­nen tal­vea ei­kä saa niin hel­pos­ti sie­ni­tar­tun­to­ja.

Lat­va on pa­ras­ta pi­tää ava­ra­na alus­ta as­ti leik­kaa­mal­la si­sään­päin kas­va­via ok­sia joka vuo­si. Jos puu on pääs­syt lii­an suu­rek­si, kan­nat­taa puu­ta lei­ka­ta ok­sa­sak­sil­la enem­män­kin, mut­tei lii­kaa yh­te­nä vuon­na, jot­tei­vät tau­dit pää­se is­ke­mään ja hei­ken­tä­mään puu­ta. Leik­kaa myös alim­mat ok­sat, jot­ta run­ko pää­see pa­rem­min oi­keuk­siin­sa.

KO­RIS­TE­KIR­SIK­KA­LA­JIK­KEI­TA

PRU­NUS SAR­GEN­TII, ru­so­kir­sik­ka:

PRU­NUS SATO ZA­KU­RA -ryh­mä ’KAN­ZAN’:

PRU­NUS SAR­GEN­TII -ryh­mä ’AC­CO­LA­DE’, ko­ris­te­kir­sik­ka:

PRU­NUS NIP­PO­NI­CA ’RUBY’: