Tuomisen perhe, Markus ja Pirjo sekä tyttäret Elli ja Sylvi, koolla. Perheeseen kuuluu myös Markuksen poika Eemeli.

Pir­jo oli ohi kul­kies­saan jo pit­kään ihail­lut ai­van kau­pun­gin kes­kus­tas­sa si­jait­se­vaa vuon­na 1900 ra­ken­net­tua ju­gend­ta­loa. Hän oli poh­ti­nut, mil­lais­ta ta­los­sa oli­si asua, mil­lais­ta siel­lä oli­si si­säl­lä ja mil­lai­sia ih­mi­siä siel­lä oli asu­nut. Myös hä­nen tu­le­va mie­hen­sä Mar­kus oli pan­nut sa­mai­sen ta­lon mer­kil­le ja ihas­tel­lut sitä ja­ka­es­saan nuo­re­na alu­eel­la pos­tia.

Talon kauniit ikkunat ja parvekkeen puuleikkaukset hurmasivat pariskunnan kertaheitolla. 

Ulkoeteinen johtaa alakerran kuistille, wc:hen ja kenkäeteiseen.

Ker­ta­hei­tol­la hur­mok­seen

Pa­ris­kun­ta oli avi­oi­tu­nut 2013 ja asui lap­si­neen Loi­maal­la ker­ros­ta­los­sa vain ki­ven­hei­ton pääs­sä ju­gend­kau­not­ta­res­ta, kun se tuli myyn­tiin. Il­moi­tuk­sen mu­kaan se myy­täi­siin kor­keim­man tar­jouk­sen pe­rus­teel­la. Pir­jo ja Mar­kus ar­ve­li­vat, et­tei­vät he mi­ten­kään voi­si saa­da ta­loa omak­seen, mut­ta päät­ti­vät het­ken em­mit­ty­ään men­nä ai­na­kin kat­so­maan sitä.

Talo lu­mo­si hei­dät. Jo en­si met­reil­lä mo­lem­mat oli­vat myy­ty­jä us­ko­mat­to­man hie­nos­ta tun­nel­mas­ta ja kau­niis­ta yk­si­tyis­koh­dis­ta, ku­ten ik­ku­nois­ta, par­vek­keen puu­leik­kauk­sis­ta ja van­hois­ta ta­pe­teis­ta huo­neis­sa.

– Mie­tin, et­tä tämä on pak­ko saa­da! Pir­jo ker­too.

Myös Mar­kus oli ta­los­ta in­nois­saan ja piti ar­vos­sa myös sen kes­keis­tä mut­ta rau­hai­saa si­jain­tia.

– Talo on ai­van kes­kus­tas­sa, mut­ta pen­saat peit­tä­vät sen niin hy­vin, et­tei sitä mei­naa edes huo­ma­ta, Mar­kus sa­noo.

Pa­ris­kun­ta löi ta­los­ta os­to­tar­jouk­sen pöy­tään heti käyn­tiä seu­raa­va­na päi­vä­nä. Al­koi jän­nit­tä­vä odo­tus, ja lo­pul­ta he sai­vat suu­rek­si ilok­seen kuul­la, et­tä tar­jous oli hy­väk­syt­ty.

Opetustaulu löytyi Fiskarsin antiikkipäiviltä. Vaaleanpunainen tapetti on Pihlgren ja Ritolan Hyasintti. Harmaa tapetti on hankittu Bauhausista. Tuolit ovat löytöjä Tori.fistä ja kirpputorilta.

Keittiön kaapistot ovat Ikeasta, mintunvihreä kaappi on Tori.fistä. Vaaleanpunainen tapetti on Pihlgren ja Ritolan Hyasintti-malli. pyöreä matto on Ellokselta.

Keittiön vitriini on Pirjon tuunaama: 90-luvun vitriini uudistui helmipaneelilla ja maalilla. Kaapissa säilytetään astia-aarteita kuten vanhoja kahvikuppeja.

Suo­je­lu­koh­tees­sa al­kaa re­mont­ti

Kun omis­ta­jat oli­vat vaih­tu­neet, käyn­nis­tyi vim­mai­nen suun­nit­te­lu. Re­mon­toi­ta­vaa oli pal­jon.

– Li­säk­si kai­kes­sa piti huo­mi­oi­da se, et­tä ta­lon kun­nos­tus­töi­tä val­voi Mu­se­o­vi­ras­to. Ta­lo­han on ar­vo­kas suo­je­lu­koh­de, Pir­jo huo­maut­taa.

En­sim­mäi­nen puo­li vuot­ta ta­loa re­mon­toi­tiin pe­rus­teel­li­ses­ti. Sil­loin uu­sit­tiin muun mu­as­sa put­ket, säh­köt ja läm­mi­tys. Kyl­py­huo­neet ja keit­tiö sa­nee­rat­tiin täy­sin. Myös ta­lon ul­ko­kat­to maa­lat­tiin. Puo­len vuo­den jäl­keen per­he pää­si muut­ta­maan si­sään ja aloit­ta­maan muut si­sä­re­mon­tit.

Mar­kuk­sel­la ja Pir­jol­la oli sel­keä kä­si­tys sii­tä, mil­lai­sek­si he ha­lu­ai­si­vat ta­lon si­sä­puo­len. Tum­mat, rus­keik­si kyl­läs­te­tyt kat­to- ja lat­ti­a­pin­nat sai­vat läh­teä. Pa­ris­kun­ta re­mon­toi si­sä­pin­to­ja vaa­leik­si, mut­ta säi­lyt­ti kui­ten­kin mo­net al­ku­pe­räi­set ta­pe­tit.

Nyt koti on va­loi­sa ja he­leä hen­kien kui­ten­kin vii­me vuo­si­sa­dan alun herk­kää tun­nel­maa. Pir­jo ker­too ole­van­sa lop­pu­tu­lok­seen tyy­ty­väi­nen.

– Olem­me viih­ty­neet kaik­ki val­ta­van hy­vin. Tämä on to­si­aan­kin unel­miem­me koti, Pir­jo sa­noo.

Ala­ker­ta on py­hi­tet­ty keit­ti­öl­le, olo­huo­neel­le ja van­hem­pien ma­kuu­huo­neel­le. Ylä­ker­ras­sa si­jait­se­vat las­ten ma­kuu­huo­neet: 10-vuo­ti­aan El­lin ja 5-vuo­ti­aan Syl­vin kes­ke­nään ja­ka­ma huo­ne ja Mar­kuk­sen 18-vuo­ti­aan po­jan Ee­me­lin huo­ne. Ee­me­li asuu Pir­jon ja Mar­kuk­sen kans­sa noin puo­let ajas­ta.

Taka-alalla näkyy Pirjon isopapan tekemä pöytä. Sininen sohva on Ellokselta, matto Ikeasta ja arkkupöytä Askosta.

Pinnatuoli on Pirjon mummolta, rottinkituoli on hankittu Tori.fistä. Takka on alkuperäinen. Kaappi on ostettu loimaalaiselta huonekalukirppikseltä.

Olohuoneen arkistokaappi on Markuksen heräteostos ja myös hänen suosikkinsa. Se löytyi Loviisasta Krinti-myymälästä.

Huo­ne­ka­lul­la pi­tää ol­la ikää

Pir­jo ja Mar­kus pi­tä­vät van­hois­ta huo­ne­ka­luis­ta. He ovat tot­tu­nei­ta kirp­pa­ri­kä­vi­jöi­tä, ja muun mu­as­sa Loi­maan Rom­pe­to­ri ja Bil­l­nä­sin an­tiik­ki­päi­vät ovat tul­leet tu­tuik­si. Mu­kaan on tart­tu­nut mo­nen­lais­ta. Kaik­ki huo­ne­ka­lut ei­vät kui­ten­kaan ole muu­al­ta os­tet­tu­ja. Lä­hi­su­ku­lais­ten ra­ken­ta­mat ka­lus­teet kan­ta­vat pal­jon muis­to­ja.

– Mi­nul­le rak­kaim­pia ovat oman iso­pap­pa­ni ra­ken­ta­mat huo­ne­ka­lut, Pir­jo ker­too.

Iso­pa­pan kät­ten työ­tä ovat esi­mer­kik­si olo­huo­neen pei­li­pii­ron­ki, pie­ni lamp­pu­pöy­tä sekä tyt­tö­jen huo­neen vih­reä kei­nu­tuo­li.

Mar­kus ni­me­ää suo­si­kik­seen he­rä­te­os­tok­sen­sa, van­han ar­kis­to­kaa­pin, joka on pe­räi­sin pie­nes­tä li­fes­ty­le­myy­mä­läs­tä, Lo­vii­san Krin­tis­tä. Kaap­pi on tie­to­jen mu­kaan pal­vel­lut pan­kis­sa. Sii­nä säi­ly­te­tään pie­niä aar­tei­ta, tar­vik­kei­ta ja tyt­tö­jen as­kar­te­lu­vä­li­nei­tä.

– Kaa­pis­sa oli os­to­het­kel­lä lap­pu, jos­sa luki ”Käyt­tö vain ar­kis­ton­joh­ta­jan lu­val­la”.

Vanhempien makuuhuoneen virkattu päiväpeitto tuo vanhan ajan tunnelmaa. Peitto on saatu Markuksen mammalta. Tapetti on alkuperäinen. Yöpöytänä toimiva kaappi on Loimaan Rompetorilta. Värikäs tyyny on hankittu Ikeasta.

Tuu­na­taan van­hak­si

Mo­net van­hat huo­ne­ka­lut ovat saa­neet uu­den elä­män täs­sä ko­dis­sa, ja sa­mal­la myös uu­den ul­ko­muo­don. Pir­jo on ai­em­mal­ta kou­lu­tuk­sel­taan puu­sep­pä­ar­te­saa­ni. Hän on­kin per­heen maa­la­ri­mes­ta­ri ja on viet­tä­nyt mo­net to­vit pens­se­lin var­res­sa.

Keit­ti­ön ison 90-lu­vun vit­rii­nin hän on ehos­ta­nut hel­mi­pa­nee­lil­la ja mus­tal­la maa­lil­la.

– Vit­rii­nis­tä tuli ai­van eri­nä­köi­nen. Sii­hen mah­tuu val­ta­va mää­rä ta­va­raa, ku­ten van­ho­ja pu­hal­lus­kup­pe­ja, joi­ta ke­rään, Pir­jo ker­too.

Pu­hal­lus­ku­pit ovat Ara­bi­an 1960–70-lu­ku­jen kah­vi­kup­pe­ja, jot­ka on ko­ris­tel­tu pu­hal­lus­tek­nii­kal­la.

Pir­jo on myös tai­ta­va ver­hoi­li­ja, ja hän on ver­hoil­lut muun mu­as­sa ar­te­saa­ni­kou­lun päät­tö­työk­si olo­huo­neen van­han no­ja­tuo­lin.

Tyttöjen huoneessa on alkuperäiset tapetit. Voimistelurenkaat ovat tyttöjen suosikit.

Eemelin huoneessa on sarjakuvatapetti Tapettitaivaasta. Raitamatto on Pirjon mummon kutoma.

Hiu­kan kai­hoa, pal­jon vä­riä

Pir­jo ker­too, et­tei heil­lä ole var­si­nais­ta si­sus­tuk­sen pu­nais­ta lin­jaa.

– Se­koi­tam­me huo­ne­ka­lu­ja ja si­sus­tu­se­si­nei­tä kes­ke­nään si­ten, et­tä ne näyt­tä­vät ki­voil­ta.

Koti on si­sus­tet­tu ker­rok­sel­li­ses­ti ja tai­ta­vas­ti. Vä­ri­maa­il­ma on he­leä ja rai­kas. Van­han ajan kai­hoi­saa tun­nel­maa tuo­vat al­ku­pe­räis­ten ta­pet­tien li­säk­si van­hat täys­pui­set vä­li­o­vet ja eri pai­kois­ta han­ki­tut ope­tus­tau­lut. Elä­män ma­kua tuo­vat myös vä­rik­käät ma­tot, joi­ta on os­tet­tu ja saa­tu lah­jak­si su­ku­lai­sil­ta.

Kaik­ki en­ti­set ik­ku­nat ovat saa­neet jää­dä. Osa niis­tä on al­ku­pe­räi­siä.

– Ik­ku­nat ovat niin kau­nis­ta la­sia, ei­hän nii­tä mi­hin­kään uu­siin oli­si voi­nut vaih­taa, Pir­jo tuu­maa.

Ta­loa ja sen huo­nei­ta kat­so­es­saan voi­kin hy­vin ym­mär­tää, mik­si Tuo­mi­sen per­he ko­kee saa­neen­sa lot­to­voi­ton. Talo hen­kii ai­nut­laa­tuis­ta tun­nel­maa, mut­ta muis­tut­taa myös elä­män jat­ku­vuu­des­ta. Ko­tia kun­nos­te­taan, ar­vos­te­taan ja ra­kas­te­taan, ja jos ta­loil­la on sie­lu, tä­män ta­lon sie­lu on on­nel­li­nen.

Kenkäeteisen jugendkaappi on Turun Ekotorilta. Ompelukone on Pirjon mummolta ja myös matkalaukut ovat isovanhemmilta perittyjä. Takki on Ellin kummitädin ompelema. Tapetti on Sandbergin mallistosta.

Naulakko on ostettu Loimaan Rompetorilta, tapetti on Pihlgren & Ritolan Tulppaani.