On ku­lu­nut vuo­sia sii­tä, kun erää­nä elo­kuun kuu­laa­na il­ta­na Jen­ni py­säh­tyi au­ton kans­sa tien­var­teen.

– Ihai­lin pel­toa ja sen taus­tal­la ole­vaa har­maa­ta la­toa. Otin use­am­man va­lo­ku­van het­kes­tä. En sil­loin tien­nyt, et­tä pui­den ta­ka­na oli van­ha pu­nai­nen torp­pa, jon­ka ik­ku­nois­ta nyt ihai­len tuo­ta sa­maa mai­se­maa aa­mu­kah­via juo­des­sa­ni, Jen­ni ker­too.

Talo tuli eteen sat­tu­mal­ta, vaik­ka Jen­ni on viet­tä­nyt lap­suu­ten­sa ke­sät ta­lon ala­pel­lon ta­ka­na ole­van joen toi­sel­la puo­len. Si­jain­ti oli­kin en­si­si­jai­sen tär­keä te­ki­jä os­to­pää­tök­ses­sä. Lä­hi­met­sät oli­vat Jen­nil­le en­tuu­des­taan tut­tu­ja ja rak­kai­ta. Unel­mien la­si­kuis­tia ta­los­sa ei ol­lut, mut­ta se täyt­ti kaik­ki muut haa­veet. Talo oli van­ha ja elä­mää näh­nyt sekä pe­rus­tuk­sil­taan hy­vä­kun­toi­nen.

– Näin pelk­kiä mah­dol­li­suuk­sia. Ta­los­sa oli hyvä poh­ja ja va­loi­suut­ta. Kau­niit mai­se­mat, van­hat puut ja iso, so­pi­vas­ti vil­liin­ty­nyt puu­tar­ha pe­ren­noi­neen. Ne oli­vat iha­nia. Tie­sin, et­tä re­mon­toi­mal­la ja van­haa sääs­tä­en täs­tä saa juu­ri meil­le so­pi­van ko­din, Jen­ni ku­vai­lee en­si­tun­nel­mia.

Olohuone on valoisa kahteen eri suuntaan avautuvien ikkunoiden ansiosta. Keltainen matto ja kulmasohva ovat Ikeasta, valaisin on Yki Nummen. Keinutuoli on saatu lahjaksi. Vanhaan pöydänrunkoon nikkaroitiin itse uusi kansi. Hyllyllä olevan susikuvan Jenni on ottanut läheisellä metsätiellä.

Ei hu­ti­han­kin­to­ja

Ta­lo­kau­pat lyö­tiin no­pe­as­ti luk­koon. Muu­ta­man vuo­den ai­ka­na Jen­ni on re­mon­toi­nut joka vuo­si jo­ta­kin. Van­hat puu­lat­ti­at on hi­ot­tu ja maa­lat­tu, keit­tiö re­mon­toi­tu ja ko­tiin on va­lit­tu sen tun­nel­maan so­pi­via ta­pet­te­ja.

Kos­ka re­mont­te­ja on teh­ty pik­ku­hil­jaa, omaan tah­tiin, ne ei­vät ole tun­tu­neet yli­voi­mai­sil­ta. Pien­tä te­ke­mis­tä riit­tää yhä: Jos­sain vai­hees­sa ylä­ker­ras­sa on edes­sä eh­kä vie­lä sei­nän­kaa­to-ope­raa­tio, jot­ta yh­teen ma­kuu­huo­nee­seen saa­daan li­sä­ti­laa. Aja­tuk­se­na oli­si ra­ken­taa ylä­ker­taan myös wc, ja ta­lon jul­ki­si­vu oli­si mu­ka­va maa­la­ta, mut­ta kaik­ki ai­ka­naan.

Stringin hyllykköön on kerätty käsityölehtiä ja kirpputoreilta hankittuja esineitä. Näkymä olohuoneen toisesta ikkunasta on vehreälle takapihalle.

Pa­kol­li­set re­mon­tit ovat kui­ten­kin jo his­to­ri­aa, ja Jen­ni voi kes­kit­tyä myös si­sus­ta­mi­seen, yh­teen har­ras­tuk­sis­taan.

Ko­din si­sus­tus on pää­o­sin kier­rä­tet­ty­nä os­tet­tua.

– Jos ys­tä­vil­tä­ni ky­sy­tään, he ovat sitä miel­tä, et­tä tyy­li­ni on kal­lis, Jen­ni ker­too ja nau­raa.

– Pää­pe­ri­aat­tee­ni on kui­ten­kin, et­tä os­tan har­ki­tus­ti, ja esi­neen on kes­tet­tä­vä käyt­töä. En juu­ri­kaan tee hu­ti­os­to­ja.

Kirp­pis­kier­rok­sel­la

Jen­ni on ko­keil­lut ai­em­mis­sa ko­deis­saan kiil­to­val­koi­sen ja vaa­le­an­pu­nai­sen maa­lais­ro­man­tii­kan kes­kel­lä elä­mis­tä. Nyt ko­din vä­ri­sä­vyt ovat maan­lä­hei­siä ja ko­toi­sia, oman tun­tui­sia.

Van­hat huo­ne­ka­lut on va­lit­tu eri ai­ka­kau­sil­ta ja tyy­li­suun­nis­ta, mut­ta ne so­pi­vat har­mo­ni­ses­ti yh­teen. Jen­nin lem­pi­huo­ne­ka­lut ovat ruo­kai­lu­ti­las­sa: Ar­te­kin pöy­tä tuo­lei­neen ja van­ha emän­nän­kaap­pi sekä puu­soh­va.

– Ajat­te­len si­sus­tus­ta päi­vit­täin, vaik­ka to­teu­tan hi­taas­ti ja mal­til­li­ses­ti. Pyö­rit­te­len ide­oi­ta ja ta­pet­ti­vaih­to­eh­to­ja mie­les­sä­ni. Vä­hin­tään ker­ran kuu­kau­des­sa oh­jel­maan kuu­luu kaik­kien Sa­lon kirp­pis­ten kier­tä­mi­nen. Niil­tä teen usein hy­viä löy­tö­jä, ku­ten Ku­pit­taan Sa­ven ke­ra­miik­kaa.

Lap­se­na Jen­ni kul­ki mu­ka­na huu­to­kau­pois­sa.

– Ih­met­te­lin suu­res­ti mie­les­tä­ni äl­löt­tä­vän vih­rei­tä kip­po­ja ja kup­pe­ja. Nyt ihai­len Ku­pit­taan Sa­ven his­to­ri­aa, muo­toi­lua ja myös vä­re­jä. Esi­nei­den taus­tat ja nii­den ta­ka­na ole­vat suun­nit­te­li­jat ovat kieh­to­via. Haa­vee­ni on tör­mä­tä jos­kus kirp­pis­reis­sul­la Ar­te­kin orans­si­pin­tai­siin 69-tuo­lei­hin.

Ko­ti­hii­ren va­ras­to

Joka kesä Jen­ni te­kee reis­sun myös ra­kas­ta­miin­sa Raa­se­po­rin alu­een ki­vi­jal­ka­myy­mä­löi­hin, ja Fis­kar­sin an­tiik­ki­mark­ki­nat ovat ke­sän ko­ho­koh­ta. Var­si­nai­ses­ti os­tok­sil­le hän ei läh­de, mut­ta kier­te­ly kau­niis­sa ym­pä­ris­töis­sä on ins­pi­roi­vaa ja mu­kaan saat­taa tart­tua jo­ta­kin omaan ko­tiin so­pi­vaa.

Kaik­kein pa­ras­ta on kui­ten­kin ol­la ko­to­na.

– Olen to­del­li­nen ko­ti­hii­ri. Lä­hiym­pä­ris­tös­tä löy­tyy kaik­ki mitä ra­kas­tan, Jen­ni to­te­aa.

Kaa­pis­sa on muh­kea va­ras­to vil­la­lan­ko­ja. Jen­ni neu­loo in­to­hi­moi­ses­ti ja käyt­tää tai­ta­vas­ti vä­re­jä ja ku­vi­oi­ta. Kaik­ki­al­la on val­mii­ta, toi­nen tois­taan kau­niim­pia suk­kia ja vil­la­pai­to­ja. Ai­na pi­tää ol­la myös kes­ke­ne­räi­nen työ, jot­ta sen voi ot­taa kä­siin­sä, kun koti on siis­ti ja on ai­ka ren­tou­tua.

Ko­to­na teh­dään yh­des­sä las­ten kans­sa läk­sy­jä ja pe­la­taan lau­ta­pe­le­jä. Jen­ni ar­vos­taa van­ho­ja ta­po­ja ja ha­lu­aa, et­tä koko per­he ke­rään­tyy joka päi­vä yh­tä ai­kaa syö­mään ruo­kai­lu­huo­nee­seen ja jut­te­le­maan päi­vän tou­huis­ta. Mo­nes­ti va­paa­päi­vä­nään Jen­ni pyö­räyt­tää pul­la­tai­ki­nan.

– On niin su­lois­ta näh­dä, kun po­jat juok­se­vat kou­lus­ta ko­tiin pul­lan kiil­to sil­mis­sään.

Aarrekaapin päällä koreilee Kartellin valaisin. Kaapissa on suurin osa Jennin langoista ja kun hän avaa sen ovet, lankapaljous väreineen inspiroi aina suunnittelemaan seuraavaa neuletta.

Haa­veis­sa kuk­ka­niit­ty

Yh­des­sä te­ke­mis­tä riit­tää myös pi­hal­la. Sen kyl­jes­sä ole­va pel­to oli yk­si ihas­tus jo ta­lon os­to­vai­hees­sa. Vil­liin­ty­nyt alue on tar­koi­tus kyl­vää täy­teen kuk­kia. Suu­rem­pi kas­vi­huo­ne­kin on haa­veis­sa: siel­lä hoi­vat­tai­siin to­maat­te­ja ja kuk­kia, ja sen suo­jas­sa voi­si naut­tia vii­le­ne­vis­tä syk­syn il­lois­ta luon­non ää­niä kuun­nel­len.

Iloa tar­jo­aa myös leh­to­pöl­lö­pa­ris­kun­ta, joka on kah­des­ti pe­si­nyt it­se teh­tyyn pönt­töön ta­ka­pi­hal­la. Il­lal­la pi­hal­ta saat­taa kuu­lua nii­den hu­hui­lua.

– Olem­me ni­men­neet tä­män ta­lon leik­ki­mie­li­ses­ti Pöl­lön Hen­gek­si, Jen­ni nau­raa.

Eri­tyi­nen suh­de met­sään

Lä­hi­met­sis­sä ret­keil­lään lop­pu­ke­säl­lä. Sil­loin ke­rä­tään mar­jo­ja ja sie­niä. Mu­kaan pa­ka­taan eväät ja met­säs­sä viih­dy­tään pit­kään.

– Ret­ket ovat iha­naa yh­des­sä­o­loa, ja aja­tus mah­dol­li­sim­man oma­va­rai­ses­ta elä­mäs­tä kieh­too, sa­noo Jen­ni.

Jen­nil­lä on luon­toon ja met­sään ai­van eri­tyi­nen kiin­ty­mys­suh­de. Tal­vel­la hän kir­jaa lin­tu­ruo­kin­nan la­jit muis­tiin. Har­maa­pää­tik­kaa, joka saa­puu esil­le ase­tel­lun ras­van pe­räs­sä pi­ha­pii­riin, Jen­ni al­kaa odot­taa pak­kas­ten ki­ris­ty­es­sä.

Pa­ras­ta ovat kui­ten­kin vii­koit­tai­set käyn­nit su­sien luo­na. Sil­loin Jen­ni ot­taa mu­kaan ka­me­ran­sa ja kä­ve­lee sy­väl­le met­sään tut­ki­maan su­sien elä­mää ja jäl­kiä.

– Aloi­tin luon­to­ku­vaus­har­ras­tuk­sen kuu­si vuot­ta sit­ten. Su­sia tääl­lä al­koi liik­kua vuo­des­ta 2015 läh­tien, ja sii­tä as­ti olen tut­ki­nut ak­tii­vi­ses­ti nii­den per­he-elä­mää, Jen­ni ker­too.

– Mo­nia koh­taa­mi­sia su­sien kans­sa on ol­lut, ja mi­nul­la on niis­tä haus­ko­ja va­lo­ku­via muis­tok­si. Olen kut­su­nut hir­viä kii­ma-ai­ka­na va­lo­ku­vat­ta­vak­se­ni nii­den ään­tä mat­ki­mal­la, ja su­den­kin olen saa­nut ul­vot­tua lä­hel­le. Ul­von ai­ka hy­vin, naa­pu­reil­le tie­dok­si, nau­raa Jen­ni.

Makeat herkut ovat koko perheen mieleen, ja sesonkien raaka-aineita käytetään mielellään hyväksi. Jenni leipoo usein myös korvapuusteja ja mokkapaloja.