Erään pik­ku let­ti­pään haa­ve to­teu­tui vii­si vuot­ta sit­ten. Tui­ja Tal­vi­tie oli ra­kas­ta­nut kel­lo­sep­pä Nal­li­ka­rin ra­ken­nut­ta­maa koti- ja lii­ke­ta­loa lap­ses­ta saak­ka. 

Kun Uu­den­kau­pun­gin kau­pun­ki il­moit­ti ko­me­an fun­kis­ta­lon tu­los­ta myyn­tiin, Tui­ja am­pai­si leh­ti kä­des­sä ker­to­maan uu­ti­ses­ta mie­hel­leen. Sa­mal­la hän päät­ti ol­la val­mii­na tais­te­le­maan haa­veen­sa puo­les­ta.

– Tai ai­na­kin val­mii­na en­nen mui­ta. Hain pan­kis­ta lai­na­lu­pauk­sen ja ra­ken­nus­val­von­nas­ta ta­lon pii­rus­tuk­set. Ti­la­sin ar­vi­on sen­het­ki­ses­tä ko­dis­tam­me, vaik­kei ra­ken­nus ol­lut vie­lä myyn­nis­sä. Piir­te­lin jo mie­les­sä­ni huo­ne­ka­lu­ja pai­koil­leen.

Uu­den­kau­pun­gin kau­pun­gin jär­jes­tä­mä tar­jous­kil­pai­lu päät­tyi. Tal­vi­tiet oli­vat teh­neet toi­sek­si par­haan tar­jouk­sen. 

Mut­ta kau­pun­ki tar­jo­si pa­ris­kun­nal­le ta­loa. Tui­jan mo­ni­si­vui­nen kun­nos­tus- ja toi­min­ta­suun­ni­tel­ma oli va­kuut­ta­nut pää­tök­sen­te­ki­jät.

– Vaik­ka hä­vi­sim­me tar­jous­kil­pai­lus­sa, voi­tim­me pää­voi­ton. Nyt meil­lä on Suo­men kor­kein ki­vi­jal­ka ja kau­nein, kaa­re­va­sei­näi­nen aa­mi­ais­huo­ne.

Salissa ruokaillaan ja viihdytään. Keittiöstä on yhteys sekä saliin että aamiaishuoneeseen, joka jää keittiön taakse oikealle. Marcel Breuerin Wassily-tuolin nahka on uusittu. Harry Bertoian Diamant-tuoli on ostettu Bukowskin huutokaupasta.

Tuija Talvitie

Kun­nos­ta­mi­nen in­nos­ti

Talo tä­hyi­lee kal­li­ol­ta Suo­men suu­rin­ta yh­te­näis­tä puu­ta­lo­kes­kus­taa. Se on myös yk­si Uu­den­kau­pun­gin ra­ken­nus­ten ku­nin­gat­ta­ris­ta. Ele­gan­tin ja yl­vään fun­kis­ta­lon ark­ki­teh­tuu­ris­sa yh­dis­tyy kak­si vuo­si­kym­men­tä: 1934 ra­ken­net­tua ta­loa laa­jen­net­tiin 1958. Aa­mi­ais­huo­neen ja ruo­kai­lu­ti­lan ik­ku­nois­ta au­ke­a­vat kau­pun­ki­nä­ky­mät lah­den yli.

– Ydin­kes­kus­tas­sa vas­ta­ran­nan ra­vin­to­lan ka­ra­o­keil­lat­kin ovat ilo­nai­hei­ta. Tun­nen ole­va­ni elos­sa, kun kuu­len kau­pun­gin ja elä­män ää­net.

Tuija Talvitie on sisustussuunnittelija ja kouluttaja. Hänellä on myös verhoilijan koulutus.

Tuija Talvitie

Kun­nos­ta­mi­ses­ta in­nos­tu­nut si­sus­tus­suun­nit­te­li­ja ei kau­his­te­le van­ho­ja ra­ken­nuk­sia ja nii­den mah­dol­li­sia on­gel­mia. 

– Kun saim­me ta­lom­me, en pe­län­nyt niin­kään ra­ken­nuk­sen mah­dol­li­sia kos­teus­vau­ri­oi­ta, vaan sitä et­tei­vät ne ol­leet pääs­seet kui­vu­maan. 

Vuo­sien mit­taan vesi oli syö­nyt ta­lon pe­rus­muu­rin ja kal­li­on lii­tos­koh­taan uo­man, jos­sa vir­ta­si ko­vil­la sa­teil­la joki. Nyt vet­tä vir­taa enää sau­na­o­sas­tol­la.

Salissa on eri aikakausien muotoilu-klassikkoja. Antti maalasi Arne Jacobsenin suunnittelemat Myran-tuolit eri sävyisiksi. Pöydän yllä on uudempaa suomalaista designia: Petri Vainion Vuolle-valaisin.

Tuija Talvitie

Kylpyhuoneen seinissä on 30 x 60 cm:n marmorikuosinen laatta, lattiassa mustat laatat 4 x 4 cm. Ne hankittiin Raision laattasatamasta. Saunassa on suorareunaista, 15 x 120 mm:n STS-paneelia. Ne ja lauteet työstettiin 45 asteen jiirein, jolloin näkyviin ei jäänyt paneelipäätyjä.

Tuija Talvitie

Kau­nis kyl­py­huo­ne

Kak­si­ker­rok­si­nen ja -osai­nen talo re­mon­toi­tiin puo­les­sa vuo­des­sa. Jul­ki­si­vu on Mu­se­o­vi­ras­ton suo­je­le­ma. Muu­ten talo kun­nos­tet­tiin oman nä­köi­sek­si.

Si­säl­lä pu­ret­tiin nel­jä sei­nää ja ra­ken­net­tiin yk­si uu­si. Ta­lo­tek­niik­ka ja sei­nä­pin­nat uu­sit­tiin, ku­ten lä­hes koko ta­lon si­sä­puo­li.  Ka­lan­ruo­to­par­ket­ti näyt­tää van­hal­ta, mut­ta pa­ti­nan ta­ka­na ovat Tui­ja ja tur­ku­lai­nen lat­ti­an­te­ki­jä Pet­ri Iso­mä­ki. 

– Huo­lel­li­ses­ti pala ker­ral­laan alus­taan kiin­ni­tet­ty mas­sii­vi­par­ket­ti ei ki­ti­se ei­kä na­ri­se ja näyt­tää sil­tä, kuin oli­si ol­lut pai­koil­laan ai­na, Tui­ja kiit­tää.

Näkymä salista laajennusosan suuntaan. Kannatinpalkin kohdalla oli ennen seinä. Adean Rest-sohvan takana kulkevat portaat alakertaan. Yleisvaloa antaa Jörn Utzonin siro riippuvalaisin.

Tuija Talvitie

Ko­din toi­min­nat ja si­sus­tuk­sen Tui­ja suun­nit­te­li jo en­nen re­mont­tia. Hän aset­te­li ka­lus­teet pai­koil­leen ja piir­si sei­nät ym­pä­ril­le. Hä­nen lem­pi­paik­kan­sa on kyl­py­huo­ne. As­keet­ti­ses­sa ti­las­sa ei ole mi­tään yli­mää­räis­tä.

– Siel­lä sie­lu ja mie­li le­pää­vät. Jos kyl­pe­mi­nen ei oli­si niin epä­e­ko­lo­gis­ta, kyl­pi­sin joka päi­vä.

Keittiösaarekkeen päähän suunniteltiin säilytystila. Musta televisio sulautuu taustaan.

Tuija Talvitie

Pihaa kesän vihreydessä.

Tuija Talvitie

Tyy­li tul­lut ren­nom­mak­si

Tui­ja ha­lu­aa, et­tä jot­kut yk­si­tyis­koh­dat ovat mil­lil­leen. Sil­ti si­sus­tuk­sen ja tun­nel­man tu­lee ol­la tyy­lik­kääl­lä ta­val­la ren­to ja eh­dot­to­mas­ti per­soo­nal­li­nen. 

– Tren­dit vai­kut­ta­vat myös mi­nuun, mut­ta ne nä­ky­vät vain de­tal­jeis­sa, ku­ten soh­va­tyy­nyis­sä. Tren­deil­lä on kiva maus­taa, mut­ta ei si­sus­taa.

Tuija kerää taidetta. Hän hankki ensimmäisen grafiikanlehtensä jo 19-vuotiaana. Pariskunnan muotokuvat on piirtänyt katutaiteilija Pariisin Montmartrella. Artekin pöydän seuralaisena on Fogian Morris-sohva. Tyynyt William Morrisin.

Tuija Talvitie

Tui­jan si­sus­tus­tyy­li on muut­tu­nut ai­kui­si­äl­lä ren­nom­mak­si. Vin­ta­gen ja mo­der­nien ka­lus­tei­den se­koi­tus on is­tu­nut hä­neen ma­kuun­sa jo pa­ri­kym­men­tä vuot­ta.

– Ha­lu­ai­sin sa­noa ole­va­ni si­sus­ta­ja­na kuin ze­ni­läi­nen kyl­py­huo­neem­me, rau­han tyys­si­ja, jos­sa ei ole mi­tään lii­kaa. Sil­ti tai­dan ol­la enem­män ro­soi­nen, sei­nän si­säl­tä löy­det­ty ovi. 

Voi­mak­kai­ta vä­re­jä

Mo­der­nin muo­to­kie­len kan­nat­ta­jal­la ei ole lem­pi­vä­riä. Ru­mia vä­re­jä ei ole ole­mas­sa­kaan. Kaik­ki vä­rit ovat kau­nii­ta oi­kein yh­dis­tel­tyi­nä. Vä­re­jä on tur­haa aris­tel­la.

Tot­ta kai val­koi­sen käyt­tö on oi­keu­tet­tua, jos ark­ki­teh­tuu­ri sitä vaa­tii tai eh­dot­to­mas­ti ra­kas­taa val­kois­ta.

– Mut­ta val­kois­ta ei kan­na­ta va­li­ta pel­kän ti­lan tun­nun vuok­si. Sa­non­kin ai­na, et­tä se mikä ti­lan tun­nus­sa me­ne­te­tään, se tun­nel­mas­sa voi­te­taan vä­reil­lä. 

Makuuhuoneen tyyli on muuta sisustusta hiukan pehmeämpi. Lainaa Tuijan taljavinkki ja nosta talja puoliksi rahin päälle. Takaseinällä ystäviltä saatu kummituskaappi.

Tuija Talvitie

Vin­ta­gen lu­mois­sa

Tui­jal­le on tär­ke­ää, et­tä huo­ne­ka­luis­sa nä­ky­vät elä­mä ja ajan pa­ti­na. Ko­tiin ei ole han­kit­tu muu­ta uut­ta kuin soh­va ja sän­gyt. Hän met­säs­tää vin­ta­ge-ka­lus­tei­ta suo­ras­taan hil­lit­tö­mäs­ti.

– Vaa­nin ver­kos­sa ja is­ken kiin­ni ti­lai­suu­den tul­len. Kun py­syy as­ke­leen edel­lä ai­kaan­sa, saa ai­na hal­vem­mal­la. 

Sil­ti Tui­jal­la ei ole mi­tään, mis­tä ei voi­si luo­pua. Ja mis­sä ta­han­sa on hyvä ol­la, kun­han siel­lä ovat rak­kaim­mat, Ant­ti ja jo ai­kui­set po­jat Kimi ja Niki.