Johannalle suuri ja kaunis puutarha oli merkittävin syy vuokrata juuri tämä talo. Hän elää ja työskentelee pääosin ulkona. Johannaa kiehtovat etenkin puutarhan vanhat puut ja kukat.

1980-luvulla rakennetun perinteisen bungalow-talon materiaalina on käytetty tiiltä ja kiveä.

Nai­ro­bia ei tur­haan kut­su­ta lem­pi­ni­mel­lä The Green City in the Sun. En­ti­sel­le kah­vi­vil­jel­mäl­le pe­rus­tet­tu Ros­s­ly­nin veh­reä ja vau­ras kau­pun­gi­no­sa Ke­ni­an pää­kau­pun­gis­sa Nai­ro­bis­sa avau­tuu au­ton ik­ku­nas­ta kuin yh­te­nä suu­re­na sa­de­met­sä­nä. Mut­ki­kas tie joh­dat­taa ison ta­lon por­til­le, jos­sa on vas­tas­sa ta­lon suo­ma­lai­nen emän­tä Jo­han­na Jo­ki­nen-Ga­vi­dia. Hän toi­vot­taa vie­raan ter­ve­tul­leek­si sa­tu­mai­seen puu­tar­haan, jon­ka kuk­ka­lois­to huu­maa kau­neu­del­laan ja tuok­suil­laan.

Jo­han­nan työ ul­ko­mi­nis­te­ri­ös­sä vei hä­net pari vuot­ta sit­ten Nai­ro­biin, jos­sa hän työs­ken­te­lee Suo­men suur­lä­he­tys­tös­sä So­ma­lia-tii­min ve­tä­jä­nä. Osan ajas­ta Jo­han­na asuu töi­den­sä vuok­si Mo­ga­dis­hus­sa pie­nes­sä kont­ti­ma­joi­tuk­ses­sa.

Nai­ro­bin-koti löy­tyi sat­tu­mal­ta, kun Jo­han­nan pe­ru­lai­nen mies Jor­ge näki vuok­rail­moi­tuk­sen ta­los­ta ne­tis­sä. Jo­han­nan kol­le­ga kävi te­ke­mäs­sä tu­pa­tar­kas­tuk­sen Jo­han­nan ol­les­sa vie­lä Suo­mes­sa.

– Kol­le­ga­ni Tar­ja sa­noi, et­tä täs­tä saa oi­ke­an ko­din. Ros­s­ly­nin alu­ee­seen liit­tyy pal­jon muis­to­ja nuo­ruus­vuo­sien mat­koil­ta­ni Ke­ni­aan. Mi­nul­le oli sel­vää, et­tä ase­tun juu­ri täl­le alu­eel­le. Ra­ken­nuk­set ovat ai­kaa näh­nei­tä ja puu­tar­hat ovat suu­ria.

Ta­lon omis­taa Yh­dys­val­lois­sa asu­va ke­ni­a­lai­nen pro­fes­so­ri. Asun­toa oli hie­man re­mon­toi­tu juu­ri en­nen muut­toa, jo­ten Jo­han­nan per­he teki vain pie­niä maa­laus­töi­tä ja ra­ken­si puu­tar­haan per­go­lan.

Vitran naulakossa roikkuu Johannan pitkään haaveilema pieni käsilaukku, jonka hänen kaksi ystäväänsä toivat Libanonista. Afrikkalainen naishahmo ja punottu kori ovat Nairobista hankittuja.

Johannan aviomies Jorge suunnitteli ja piirsi olohuoneen pienemmän sohvan ja pöydän. Ne teetettiin kenialaisella puusepällä Mbithilla. Nahkasohva on Hakolan. Siena-tyynynpäälliset ovat Alvar Aallon suunnittelemat. Johannan ystävä, arkkitehti Jaana Mioch toi berberimaton Marrakechista Johannan toiveiden mukaan. Seinää koristaa egyptiläisen Mostafa Sleemin teos Listening to me. Kuutti Lavosen teos Suhde on eteisen katseenvangitsija. Valaisimet ovat Tapio Wirkkalan suunnittelemat.

KO­DIN VOI TEH­DÄ MI­HIN VAIN

Kan­sain­vä­li­nen työ on vie­nyt Jo­han­naa ym­pä­ri maa­il­maa. Hän on asu­nut noin 15 eri maas­sa, esi­mer­kik­si Af­ga­nis­ta­nis­sa, Sau­di-Ara­bi­as­sa, Bra­si­li­as­sa, Tans­kas­sa, Bel­gi­as­sa, Ita­li­as­sa ja Yh­dys­val­lois­sa.

– En ole kos­kaan ra­kas­tu­nut sei­niin, ja muut­ta­mi­nen on ol­lut mi­nul­le help­poa.

Tär­kein­tä hä­nel­le on ol­lut ra­ken­taa viih­tyi­sä koti ai­na uu­teen maa­han ja kau­pun­kiin. Ko­tien tyy­li on muut­tu­nut maas­ta ja elä­män­ti­lan­tees­ta riip­pu­en.

– Koti on mi­nul­le ins­pi­raa­ti­on läh­de, jos­sa on eri­lai­sia ti­lo­ja. Us­kon, et­tä ko­dil­la on val­ta­va mer­ki­tys sii­nä, mi­ten olen viih­ty­nyt eri mais­sa.

Jo­han­na on väri-ih­mi­nen ja hän suo­sii luon­non­ma­te­ri­aa­le­ja. Kai­kis­sa hä­nen ko­deis­saan on ol­lut pal­jon tai­det­ta pai­kal­li­sil­ta ja suo­ma­lai­sil­ta tai­te­li­joil­ta.

– Muo­toi­lun ja tai­teen kaut­ta pää­sen tut­ki­maan yh­teis­kun­taa sy­väl­li­sem­min, Jo­han­na poh­tii.

Jo­han­nan per­heel­lä on ko­dit myös Hel­sin­gis­sä ja Ita­li­an Tos­ca­nas­sa, jon­ka vuok­si Nai­ro­biin läh­ti muu­ton yh­tey­des­sä vain pie­nem­pi ta­va­ra­kont­ti. Jo­han­na on ah­ke­ra kier­rät­tä­jä ja mi­ni­ma­lis­ti, ei­kä yli­mää­räis­tä ta­va­raa ker­ry hel­pos­ti.

– Muut­ta­mi­nen on iha­naa, kos­ka jo­kai­sen muu­ton yh­tey­des­sä sel­key­tyy se, mit­kä ta­va­rat jat­ka­vat kans­sam­me seu­raa­vaan ko­tiin.

Artekin 406-nojatuolit Johanna sai perintönä ja vaihtoi mustat satulavyöt uusiin. Pyöreä pöytä on sisustussuunnittelija Jutta Wilhelmin tuotantoa. Suuri taideteos Naked Portrait ja pienempi vaalea teos ovat egyptiläisen taiteilija Mostafa Sleemin maalaamat. Värikäs pieni taulu on sudanilaisen Rashid Diabin käsialaa. Oikealla Katariina Sourin teos Marriage.

Johannaa kiehtoo kenialaisessa sisustuskulttuurissa luontoyhteys, upeat käsityöt ja moninaisuus. Nairobi on afrikkalaisen taiteen ja sisustuksen metropoli ja sieltä voi löytää taidetta melkein kaikista Afrikan maista.

SKAN­DI-AF­RIK­KA­LAI­NEN TYY­LI

Osa Nai­ro­bin-ko­din huo­ne­ka­luis­ta tee­tet­tiin pai­kal­li­sel­la puu­se­päl­lä. Jo­han­na ide­oi huo­ne­ka­lut ja hä­nen mie­hen­sä Jor­ge piir­si ne.

– Olen ai­na ha­lun­nut tu­kea pai­kal­li­sia ar­te­saa­ne­ja. Si­sus­tus­fi­lo­so­fi­a­ni on se­koi­tus vä­hän kaik­kea, ja ko­to­na on suo­ma­lais­ta, pai­kal­lis­ta ja maa­il­mal­ta han­kit­tua ta­va­raa. En pidä vii­mei­sen pääl­le si­lo­tel­luis­ta ko­deis­ta. Suo­mes­sa ar­vos­tan va­loi­sia asun­to­ja, mut­ta Ke­ni­as­sa tyy­liin kuu­luu pie­nem­pi mää­rä va­loa si­säl­lä.

Nai­ro­bin ko­dis­sa au­rin­gon­va­lo on ul­ko­na, ja suu­ri puu­tar­ha on jat­ku­moa si­sä­ti­loil­le. Jo­han­na ku­vaa tyy­li­ään skan­di­naa­vi­sek­si, mut­ta af­rik­ka­lai­sel­la twis­til­lä. Ar­te­kin klas­si­set tuo­lit ja pöy­dät ovat liit­ty­neet tum­ma­puis­ten, ko­ris­teel­li­ses­ti veis­tet­ty­jen huo­ne­ka­lu­jen seu­raan. Ruo­ka­pöy­dän ym­pä­ril­le on ko­koon­tu­nut sekä vaa­le­aa tai­vu­tet­tua koi­vua et­tä iloi­sen­kir­ja­vas­ti ver­hoil­tu­ja rau­ta­tuo­le­ja. Vä­ri­käs ruo­kai­lu­nurk­kaus on­kin ko­din sy­dän ja sen en­sim­mäi­nen py­säh­dys­paik­ka.

– Kut­sun usein ys­tä­viä il­lal­li­sel­le ja elo­ku­vail­toi­hin ko­tiin. Koti on mi­nul­le ins­pi­raa­ti­on läh­de ja elä­män kes­kus.

Ruokailupöydän värikkäät metalliset tuolit ja lamput suunnitteli Afrikassa vaikuttava saksalainen sisustussuunnittelija Jutta Wilhelm. Itämaisen maton Johanna osti työmatkaltaan Pakistanista. Ruokailuryhmän seinää koristavat sudanilaisen taiteilija Rashid Diabin teos sekä taiteilija Katariina Sourin maalaus Out of Horizon.

Johanna rakastaa hedelmiä ja syö niitä päivittäin. Ne ovat hänelle myös osa estetiikkaa. Kulho on italialaisen Casantonio Potteryn. Se on ostettu Italian Cortonasta, jossa Johannalla on kakkoskoti. Johanna suosii myös suomalaisia tekstiilejä, kuten Marimekkoa.

KAN­SAIN­VÄ­LI­SYYS VE­REN­PE­RIN­TÖ­NÄ

Jo­han­nan kau­ko­kai­puu syn­tyi jo lap­se­na. Hän kir­joit­ti kou­lus­sa äi­din­kie­len ai­neet ai­na mat­kus­ta­mi­ses­ta. Hä­nen lap­suu­den­ko­tin­sa oli vä­ri­käs, ja siel­lä nä­kyi kiin­nos­tus suo­ma­lai­seen muo­toi­luun. Jo­han­nan iso­äi­ti ke­rä­si tai­det­ta ja teki ryi­jy­jä.

– Kas­voin ym­pä­ris­tös­sä, jos­sa oli luon­nol­lis­ta läh­teä Af­rik­kaan tai Lähi-itään. Äi­dil­lä­ni oli ys­tä­viä, jot­ka työs­ken­te­li­vät Af­ri­kas­sa. Ke­säl­lä odo­tin heil­tä ai­na Af­ri­kan-tu­li­ai­sia, Jo­han­na muis­te­lee.

En­sim­mäi­set tai­de­os­tok­set Jo­han­na teki van­hem­pien­sa opas­tuk­sel­la. Tai­de ei ole hä­nel­le in­ves­toin­ti vaan se mer­kit­see hy­vää oloa.

– Jos tau­lu pu­hut­te­lee mi­nua, niin yleen­sä se löy­tää ko­tiim­me. En kos­kaan ajat­te­le, on­ko tai­teel­la jäl­leen­myyn­ti­ar­voa. Rak­kau­te­ni tai­tee­seen on vain vah­vis­tu­nut vuo­sien var­rel­la.

Yksi makuuhuoneista toimii Johannan joogahuoneena. Joogamatto on Manuela Boscon suunnittelema Tuli. Ystävä hankki afgaanimaton Kabulista Johannan toiveiden mukaan. Liikkuvaisen Johannan matkalaukku on aina puoliksi pakattuna. Artekin pöytä teetettiin omien mittojen mukaan. Tuoli 69 on Alvar Aallon Artekille suunnittelema klassikko. Perinteinen vanha Lamu-sänky on Swahili Chicin tuotantoa.

Yöpöydän valaisin on Eero Aarnion suunnittelema. Yöpöydän Johanna teetti paikallisella puusepällä. Tekstiileissä Johanna suosii Marimekkoa ja Lapuan Kankureita. Seinällä on taiteilija Manuela Boscon teos Äidin rukous.

VAA­TI­VAT TYÖ­YM­PÄ­RIS­TÖT

Jo­han­na on työn­sä vuok­si asu­nut myös useil­la konf­lik­ti­a­lu­eil­la, ku­ten So­ma­li­as­sa ja Af­ga­nis­ta­nis­sa, jois­sa tur­val­li­suus­ti­lan­ne on heik­ko ja liik­ku­mi­nen ra­joi­tet­tua. Hän tun­tee vä­lil­lä huo­noa omaa­tun­toa sii­tä, et­tä on töi­den vuok­si pal­jon pois­sa per­heen luo­ta.

– Ar­vos­tan enem­män ta­val­lis­ta ar­kea työs­ken­nel­ty­ä­ni vaa­ti­vis­sa olo­suh­teis­sa ja ym­pä­ris­töis­sä. Olen jol­lain ta­val­la op­pi­nut elä­mään eri­lais­ten tun­tei­den kans­sa. Työ­ni an­taa mi­nul­le pal­jon, ja upeim­mat nai­set olen ta­van­nut mais­sa, jois­sa on pal­jon kär­si­mys­tä, ku­ten So­ma­li­as­sa, Af­ga­nis­ta­nis­sa ja Sau­di-Ara­bi­as­sa.

Jo­han­na ku­vaa it­se­ään tai­tei­li­ja­sie­lui­sek­si kul­ku­rik­si. Muu­tos on Jo­han­nal­le jat­ku­vaa ei­kä hän yleen­sä mie­ti lii­kaa men­nei­tä. Py­sy­vyyt­tä tuo­vat per­he ja laa­ja ys­tä­vä­pii­ri.

– Tun­nen it­se asi­as­sa olo­ni usein par­haak­si käy­tän­nöl­li­ses­sä kont­ti­a­sun­nos­sa­ni So­ma­li­as­sa, jos­sa on vain vä­hän ko­ti­vel­voit­tei­ta. Ra­kas­tan me­rel­lis­tä Mo­ga­dis­hua.

Pergolasta on kaunis näkymä puutarhaan. Pöytä teetettiin Nairobissa paikallisella puusepällä. Tuolit ovat Ikeasta, tyynyt päällystettiin Marimekon kankaalla. Johannan kollegat käyttävät pergolaa välillä myös työskentelypisteenä, kun he ovat matkalla lähellä sijaitsevaan YK:n toimistoon. Pöydän ympärillä nautitaan usein hyvää ruokaa ystävien kesken ja parannetaan maailmaa.

Puutarhassa kasvaa viisi erilaista avokadopuuta, papaijaa, pinaattia, kirsikkatomaatteja ja maissia. Puutarhuri käy kerran viikossa hoitamassa kasveja. Johanna istutti puutarhaan kukkameren, jossa on 40 eri lajiketta.