Pelkistetystä talosta sukeutui kunnostuksella ja koristeilla todellinen kaunotar. Koristeet ovat Tommin entisen puolison veistämiä. Inspiraatiota niihin saatiin 1800-luvun pitsihuviloista.
Laura Sychold kuvat Mikko Kaaresmaa
Alkuperäisten ikkunoiden kunnostus on käynnissä, ovi on vaihdettu parioveksi. Pintakäsittelyyn on käytetty Ahlbäckin pellavaöljymaalia, sävyinä vanha sininen ja vaununvihreä. Oven vieressä on kasviaiheinen juliste kehystettynä. Vasemmalla Tommi, oikealla Mikael.
Tältä näytti Tuulensuu kaupantekohetkellä. Pöydällä kotipelargoni ”Hulda”, joka on nimetty sitä 1890-luvulla kasvattaneen emännän mukaan.
Talovanhus oli surkea näky kukkulan laella. Vuosikymmeniä autiona seisseen rakennuksen vihreät seinät olivat harmaantuneet ja puutarhakin oli täysin umpeen kasvanut. Alhaalla notkossa pienessä torpassa asuva Tommi oli katsellut taloa pitemmän aikaa ja toivonut, että saisi sen pelastaa. Puutarhurin sydämessä lämpimiä tunteita herätti myös ihastuttava rinnetontti talon ympärillä. Eräänä päivänä kuului talon pihalta puhetta. Jotain oli ilmeisesti tekeillä.
Tupakeittiössä on kodikas vanhan ajan tunnelma. Saareke on itse tehty talossa olleesta puulaatikosta ja kaapeista, joiden päälle teetettiin marmorinen pöytälevy. Hellakokonaisuus on alkuperäinen. Leivinuunissa paistetaan herkullista, juureen tehtyä leipää aina kun aikataulu sen sallii. Samalla saadaan tupa lämpimäksi.
Varsinkin Mikael askartelee mielellään leikkokukista näyttäviä asetelmia ruokapöytää koristamaan. Tällä kertaa keväiset sipulikukat ovat päässeet vanhoista laudoista tehtyyn puulaatikkoon.
PERIJÄTÄR KAPSAHTI KAULAAN
Tuulensuun tilasta tiedettiin puhutun, ettei sitä varmaan koskaan myytäisi kenellekään. Nyt pihassa kuitenkin liikuskeli talon tytär kiinteistövälittäjäksi osoittautuneen pukumiehen kanssa.
– Päätimme silloisen puolisoni kanssa rohkaista mielemme ja menimme varovasti tiedustelemaan, olisiko talo tulossa myyntiin. Jos olisi, meitä kovasti kiinnostaisi ostaa se. Puolisolla oli runsaasti tietoa ja taitoa perinnerakentamiseen liittyen, joten meitä ei talon rähjäinen kunto pelottanut, Tommi kertoo.
Talon tytär hyppäsi saman tien Tommin kaulaan ja antoi suukon poskelle. Hän oli niin helpottunut, kun löytyi joku, joka halusi nostaa taakan hänen harteiltaan. Tytär, joka oli sattumalta Tommin ala-asteen opettaja, ei ollut enää jaksanut huolehtia tyhjilleen jääneestä lapsuudenkodistaan ja pelkäsi, ettei taloa voisi enää pelastaa.
– Ilo oli molemminpuolinen, kun ilmoitimme ostoaikeistamme. Kiinteistövälittäjä sanoi tuossa vaiheessa, että häntä ei taidetakaan enää tarvita. Kaupat tehtiin 2013, Tommi kertoo.
Tupakeittiössä on kodikas vanhan ajan tunnelma. Saareke on itse tehty talossa olleesta puulaatikosta ja kaapeista, joiden päälle teetettiin marmorinen pöytälevy. Hellakokonaisuus on alkuperäinen. Leivinuunissa paistetaan herkullista, juureen tehtyä leipää aina kun aikataulu sen sallii. Samalla saadaan tupa lämpimäksi.
Paneloituun kaappikokonaisuuteen on istutettu kodinkoneet ja tiskiallas sekä integroitu astianpesukone ja jääkaappi-pakastin.
SEPPIEN TILA
Talon menneisyydestä ei muutaman valokuvan lisäksi ole kovin paljon varmistettua tietoa. Epäilyjä on, että talon hirret olisivat kotoisin lähiseudulta puretusta päärakennuksesta. Talossa on asunut kahdessa sukupolvessa seppiä. Heistä ensimmäinen, Alfred Bernhard Engman, rakennutti talon, jossa oli tupakeittiö ja kamari. Perheeseen syntyi kaikkiaan yhdeksän lasta, joista Leo Martialis Etäkari peri isältään sekä ammatin että talon. Leo laajensi rakennusta vielä toisella kerroksella, kylmällä eteistilalla ja kellareilla. Kahdesta sepästä muistona on kukkulan laidalla pajarakennus, nykyään kuitenkin naapurin mailla. Sen vieressä, Tuulensuun puolella, kasvaa jyhkeä mänty, johon hevoset tarinan mukaan aina kytkettiin kengityksen ajaksi. Pajan päädyssä on myös sauna, joka oli seudun työläisten ahkerassa yhteiskäytössä.
OMASSA RAUHASSAAN
Tuulensuu oli vielä 60-luvulla kahden perheen koti. Yläkerran perheen emäntä harjoitti asunnossa myös kampaamotoimintaa. Talon romanttisen nimen alkuperästä ei ikävä kyllä ole tietoa. Voi vain arvailla, että 1800-luvun lopussa kukkulan laella on ollut varsin tuulista, kun puut oli kaadettu ja maat laidunnettuina.
– Talo ja sen pihapiiri olivat seudulla sellaisessa maineessa, ettei ulkopuolisilla ollut tänne mitään asiaa ilman kutsua. Kun pihaa saatiin raivattua, talon ilmestyminen näkyviin oli monelle täydellinen yllätys. Niin omassa rauhassaan se oli saanut olla. Toki mekin arvostamme yksityisyyttä, mutta kestitsemme myös mielellämme vieraita, Tommi ja Mikael toteavat.
Peräkammarissa on yhdistetty vierassänky ja löhöilypaikka. Sänky on käsitelty pellavaöljyvahalla harmaaksi. Pönttöuuni jätettiin muuratessa tavanomaista matalammaksi, jotta Carra-kissa saisi sen päältä oman lämmittelypaikan. Kulkemista varten uunin kupeessa on kissalle omat tikkaat. Mikaelin Diamond-tuoli tuo hauskaa poikkeamaa vanhoihin kalusteisiin. Taulu on Kreetta Järvenpään Spring Perfection -palapeli. Matto on Bukowskin huutokaupasta, tapetti Pihlgren & Ritolan Svinhufvud.
Kirjoituspöytä on talon alkuperäistä kalustoa. Kirppikseltä löytynyt näyttävä kehys on upea sellaisenaan. Perinteisen rohtoaaloen yllä oleva pikkulamppu on myös kirppislöytö. Hyvinvoivat viherkasvit ovat kaunis osa sisustusta.
LATTIASTA KATTOON
Kahdenkymmenen aution vuoden aikana oli ajan hammas ehtinyt tehdä tuhojaan, joten remonttia tehtiin laajamittaisesti. Onneksi hirsirunko oli kuitenkin hyvässä kunnossa, ainoastaan muutama alahirsi jouduttiin vaihtamaan. Alakerran lattia revittiin kokonaan auki. Sen alle tehty betonilaatta ja pitkä kylmillään olo olivat lahottaneet lankut kokonaan. Laatta poistettiin, lattia eristettiin ja lankut uusittiin. Pintakäsittelynä on tällä hetkellä suopakuuraus, lopullinen käsittely on vielä pohdinnassa.
Kaikki kunnostus tehtiin perinnerakennusmenetelmillä ja hengittävillä materiaaleilla. Seinistä poistettiin kaikki lateksipohjaiset maalit ja ne korvattiin pellavaöljy- ja kaseiinimaaleilla. Talo oli muuttovalmis talo kolmen vuoden remontoinnin jälkeen vuonna 2016.Mikael muutti taloon loppuvuodesta 2019.
Viime kesänä talo sai 140-vuotislahjaksi uuden peltikatteen. Aaltopeltikatto veteli jo viimeisiään siinä vaiheessa, mutta oli ansiokkaasti suojannut taloa sateelta ja tuulelta. Talo on vuosien varrella katettu päreillä, peltitynnyreistä oiotuilla palasilla ja aaltopellillä. Vain päreet saivat jäädä uuden katon alle. Ulkoasultaan talo palasi myös alkuperäiseen väriinsä, kun se maalattiin punamultamaalilla. Kaupantekohetkellä talo oli aika tavanomaisen näköinen. Se onkin kokenut varsin ison muodonmuutoksen koristeellisten, nikkaroitujen yksityiskohtien myötä. Koristeet on maalattu pellavaöljymaalilla.
Kakluunin yläkoristeella kaunistettu syvennys toimii salaovena pesukoneelle, jota ei saatu mahtumaan paikalleen kapean oviaukon kautta.
Koristeellinen rautasänky on saatu ystävältä. Sängyn mukana kulkee ehto, ettei siitä luovuttaessa saa ottaa seuraavalta mitään korvausta. Porto-nojatuoli on uusi hankinta Wikholm Formilta Saarelman puutarhan kautta. Villamatto on Bukowskilta, lamput sängyn molemmin puolin kirppislöytöjä, joihin on uusittu kangasjohdot.
TALO ANTOI LAHJOJA
Sisustajina Mikael ja Tommi yhdistelevät mielellään eri aikakausia. Rauhaa arvostavat esteetikot eivät ole valkoisten pintojen ystäviä. Seinät on maalattu tai tapetoitu kauniin murretuilla sävyillä.
Vanhaan taloon istuvat hyvin vanhat kalusteet, mutta joukkoon mahtuu myös moderneja yksilöitä, kuten Mikaelin mukana jo toistakymmentä vuotta kulkenut Bertoian Diamond-tuoli. Se on löytänyt paikkansa alakerran peräkammarista.
Sopivia hankintoja tehdään vähitellen vanhojen tavaroiden kaupoista, kirpputoreilta ja huutokaupoista. Jotkut kalusteet kertovat reissuista ulkomaille. Myös talo itse on antanut muutamia lahjoja.
– Eteisen seinällä roikkuu avainkaappina toimiva vanha viulukotelo, joka löytyi talosta. Se muistuttaa meitä Tuulensuun pitkästä historiasta. Taloa tyhjentäessä löysimme myös joitakin Arabian Pekka-astiaston osia. Sittemmin olemme hankkineet niitä lisää arkikäyttöön, Tommi kertoo.
Vanha ranskalainen peilikaappi oli löytö turkulaisesta liikkeestä. Kaapissa säilytetään vaatteita.
HUONEKASVEJA MENNEISYYDESTÄ
Tommi ja Mikael ovat molemmat puutarhureita. Tommi pyörittää kaksoissiskonsa Pian kanssa jo kolmannessa polvessa Saarelman puutarhaa. Mikael on aikaisemmalta ammatiltaan kokki ja leipuri. Hän käänsi ammatillisen kelkkansa 2011 ja työskentelee nyt Helsingin yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa.
Kasvit ja puutarhanhoito eivät ole miehille vain työ vaan myös harrastus ja intohimo.
– Olemme molemmat todella kiinnostuneita vanhan ajan huonekasveista ja keräämme yksilöitä, joilla on jokin tunnettu tarina. Meiltä löytyy esimerkiksi Fredrika Runebergin rahapuu, Selma Wirkkalan papinkaura ja Ellen Svinhufvudin punasarja.
Vanhaan taloon sopivia kasveja löytyy erilaisista tapahtumista ja netistä. Mikael ja Tommi keräävät myös vanhoja suomalaisia kotipelargoneja. Kokoelmissa kasvaa niitä jo toistasataa erilaista kantaa. Suurin osa niistä viettää kesät ulkona ja talvet kasvihuoneessa.
Yläkerran kakluuni on kuin taideteos. Purettu uuni löytyi netti-ilmoituksen perusteella. Kootessa huomattiin, että joitakin osia puuttui, mutta matalan huonekorkeuden vuoksi niitä ei lopulta tarvittu. Uusrenessanssityylinen kakluuni on valmistettu Helsingissä talon rakennusvuonna 1880. Se purettiin Hankkijan kartanosta 1980-luvulla.
PUUTARHA NOUSEE ESIIN
Pihassa on riittänyt paljon raivaamista ja karsimista, joten Tommi ja Mikael ovat päässeet entisöimään ja täydentämään puutarhaa vasta parin viime vuoden aikana. Riehaantuneen kasvuston alta on löytynyt aarteita, kuten pionikuja taloon johtavan polun varrelta.
– Vaalimme muitakin pihapiiristä löytyneitä perinnekasveja ja lisäilemme uusia, Tommi sanoo.
Pelkistettyä kauneutta. Vanhasta kirjasta tehty kello ja kynttilänjalka on saatu lahjaksi. Seinä on maalattu itse sävytetyllä kaseiinimaalilla.
RUUSUJA, RAUHAA JA VIINITARHA
Puutarhan vanhat hedelmäpuut ja orapihlaja-aita kehystävät pihapiiriä, ja kaksi isoa lehtikuusta ovat kuin portinpielet puutarhalle. Tontti on monimuotoinen eri alueineen. On hedelmä- ja marjatarha, oma alue daalioille ja kesäkukille sekä viinitarha.
– Mikaelin sydäntä lähellä ovat ruusut, joista
hän on saanut myös minut innostumaan, Tommi kertoo.
Molemmat ovat maaseudun kasvatteja. Heille paluu rauhalliseen ympäristöön ja lähelle luontoa on aina ollut haaveena. Tuulensuu on unelmien asuinpaikka, jossa riittää mieluisia projekteja ja tilaa toteuttaa itseään.
Seuraavaksi suunnitelmissa on rakentaa kasvihuone vanhan maakellarin päälle. Ja pihapiirissä olevasta 1920-luvun talosta olisi tarkoitus jossain vaiheessa remontoida kesähuvila.
– Jos meitä joskus alkaa kyllästyttää päätalossa asuminen, voimme aina pakata kimpsut ja kampsut ja suunnata sinne kesää viettämään, Tommi ja Mikael vitsailevat.
Talon pohjoissivulle on rakennettu viihtyisä lasitettu terassi. Kesäisin se täyttyy kasveista, ja siellä nautitaan aamu- ja iltapalat. Carra-kissa seurailee terassin lasien takaa mielellään kauriita ja muita pihan eläimiä. Pöytä on tehty isosta saviruukusta ja lasilevystä. Kynttilät ovat talosta löytyneissä vanhoissa pulloissa.
Talo on kokenut suuren muodonmuutoksen: se on saanut takaisin alkuperäisen punamultavärinsä ja paljon koristeellisia, nikkaroituja yksityiskohtia.
Koti
Lohjalla
1880 rakennettu hirsitalo,
3 h + tupakeittiö + 2 wc + kph
+ et, yhteensä noin 100 m2.
Tilaan kuuluu myös 1920-luvulla rakennettu erillistalo, pihasauna sekä vanha navetta, joka on nykyään kanala.
Asukkaat
Puutarhurit Mikael Lindholm, 40, ja Tommi Långström, 44, Carra-kissa, sekä Raimo-kukko kanarouvineen.
Instagramissa @kukkulanelamaa
Olohuone-ruokailutilan eli suuren salin rahi ja pöytälamppu ovat kirpputorilta. Rahin Sara verhoili uudelleen vanhalla tyynynpäällisen kankaalla ja taljalla. Arkku löytyi edellisen kodin leikkimökistä.
Anna Wallendahr
Olohuone-ruokailutilan eli suuren salin rahi ja pöytälamppu ovat kirpputorilta. Rahin Sara verhoili uudelleen vanhalla tyynynpäällisen kankaalla ja taljalla. Arkku löytyi edellisen kodin leikkimökistä.
Anna Wallendahr
Olohuoneessa on Radiohus-kattovalaisin, joka on Vilhelm Lauritzenin suunnittelema Kööpenhaminan Radiotaloon.
Kotiin hankitaan aina lähes kattoon asti ulottuva kuusi. Nuori Berlioz-kissa istuu ikkunalaudalla ja nauttii kuusen tuoksusta. Seinällä oululaisen taitelijan Kari Tervon teos. Sohvaryhmä on hankittu parikymmentä vuotta sitten, jolloin se oli juuri valittu vuoden sohvakalustoksi Habitaressa. Punasävyiset sohvatyynyt on ommeltu japanilaisesta tekstiilikaupasta Barcelonasta ostetusta kankaasta. Katosta roikkuva kynttelikkö on ostettu Pentikistä, ja sohvapöydälle aseteltu joulupallo on saatu lahjaksi ystäviltä.
Mari Lahti
Olohuone-ruokailutilassa on alkuperäinen rimakatto. Portaat vievät ylös allasosastolle. Huonekasvit viihtyvät valoisassa tilassa erinomaisesti. Maalaus on saatu lahjaksi taiteilija Mauri Aatos Rajamäeltä.
Studio Jaanis Kerkis Oy
Karin Widnäs, 75, on suomalainen keraamikko. Hän on perustanut Fiskarsiin ensimmäisen suomalaisen keramiikkamuseon Kwumin, jossa on vaihtuvia näyttelyitä koti- ja ulkomaisilta huippunimiltä.
Mari Lahti
Olohuone-ruokailutilassa on alkuperäinen rimakatto. Portaat vievät ylös allasosastolle. Huonekasvit viihtyvät valoisassa tilassa erinomaisesti. Maalaus on saatu lahjaksi taiteilija Mauri Aatos Rajamäeltä.
Studio Jaanis Kerkis Oy
Karin Widnäs, 75, on suomalainen keraamikko. Hän on perustanut Fiskarsiin ensimmäisen suomalaisen keramiikkamuseon Kwumin, jossa on vaihtuvia näyttelyitä koti- ja ulkomaisilta huippunimiltä.
Mari Lahti
LUETUIMMAT
LUETUIMMAT
Fokus Media Finland Oy
Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki
Y-tunnus 3157774-2
Fokus Media Finland Oy
Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki
Y-tunnus 3157774-2
Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.