Alkuperäisten ikkunoiden kunnostus on käynnissä, ovi on vaihdettu parioveksi. Pintakäsittelyyn on käytetty Ahlbäckin pellavaöljymaalia, sävyinä vanha sininen ja vaununvihreä. Oven vieressä on kasviaiheinen juliste kehystettynä. Vasemmalla Tommi, oikealla Mikael.

Tältä näytti Tuulensuu kaupantekohetkellä. Pöydällä kotipelargoni ”Hulda”, joka on nimetty sitä 1890-luvulla kasvattaneen emännän mukaan.

Ta­lo­van­hus oli sur­kea näky kuk­ku­lan la­el­la. Vuo­si­kym­me­niä au­ti­o­na seis­seen ra­ken­nuk­sen vih­re­ät sei­nät oli­vat har­maan­tu­neet ja puu­tar­ha­kin oli täy­sin um­peen kas­va­nut. Al­haal­la not­kos­sa pie­nes­sä tor­pas­sa asu­va Tom­mi oli kat­sel­lut ta­loa pi­tem­män ai­kaa ja toi­vo­nut, et­tä sai­si sen pe­las­taa. Puu­tar­hu­rin sy­dä­mes­sä läm­pi­miä tun­tei­ta he­rät­ti myös ihas­tut­ta­va rin­ne­tont­ti ta­lon ym­pä­ril­lä. Erää­nä päi­vä­nä kuu­lui ta­lon pi­hal­ta pu­het­ta. Jo­tain oli il­mei­ses­ti te­keil­lä.

Tupakeittiössä on kodikas vanhan ajan tunnelma. Saareke on itse tehty talossa olleesta puulaatikosta ja kaapeista, joiden päälle teetettiin marmorinen pöytälevy. Hellakokonaisuus on alkuperäinen. Leivinuunissa paistetaan herkullista, juureen tehtyä leipää aina kun aikataulu sen sallii. Samalla saadaan tupa lämpimäksi.

Varsinkin Mikael askartelee mielellään leikko­kukista näyt­tä­viä asetelmia ruoka­pöytää koristamaan. Tällä kertaa keväiset sipuli­kukat ovat päässeet vanhoista laudoista tehtyyn puu­laatikkoon.

PE­RI­JÄ­TÄR KAP­SAH­TI KAU­LAAN

Tuu­len­suun ti­las­ta tie­det­tiin pu­hu­tun, et­tei sitä var­maan kos­kaan myy­täi­si ke­nel­le­kään. Nyt pi­has­sa kui­ten­kin lii­kus­ke­li ta­lon ty­tär kiin­teis­tö­vä­lit­tä­jäk­si osoit­tau­tu­neen pu­ku­mie­hen kans­sa.

– Pää­tim­me sil­loi­sen puo­li­so­ni kans­sa roh­kais­ta mie­lem­me ja me­nim­me va­ro­vas­ti tie­dus­te­le­maan, oli­si­ko talo tu­los­sa myyn­tiin. Jos oli­si, mei­tä ko­vas­ti kiin­nos­tai­si os­taa se. Puo­li­sol­la oli run­saas­ti tie­toa ja tai­toa pe­rin­ne­ra­ken­ta­mi­seen liit­ty­en, jo­ten mei­tä ei ta­lon räh­jäi­nen kun­to pe­lot­ta­nut, Tom­mi ker­too.

Ta­lon ty­tär hyp­pä­si sa­man tien Tom­min kau­laan ja an­toi suu­kon pos­kel­le. Hän oli niin hel­pot­tu­nut, kun löy­tyi joku, joka ha­lu­si nos­taa taa­kan hä­nen har­teil­taan. Ty­tär, joka oli sat­tu­mal­ta Tom­min ala-as­teen opet­ta­ja, ei ol­lut enää jak­sa­nut huo­leh­tia tyh­jil­leen jää­nees­tä lap­suu­den­ko­dis­taan ja pel­kä­si, et­tei ta­loa voi­si enää pe­las­taa.

– Ilo oli mo­lem­min­puo­li­nen, kun il­moi­tim­me os­to­ai­keis­tam­me. Kiin­teis­tö­vä­lit­tä­jä sa­noi tuos­sa vai­hees­sa, et­tä hän­tä ei tai­de­ta­kaan enää tar­vi­ta. Kau­pat teh­tiin 2013, Tom­mi ker­too.

Tupakeittiössä on kodikas vanhan ajan tunnelma. Saareke on itse tehty talossa olleesta puulaatikosta ja kaapeista, joiden päälle teetettiin marmorinen pöytälevy. Hellakokonaisuus on alkuperäinen. Leivinuunissa paistetaan herkullista, juureen tehtyä leipää aina kun aikataulu sen sallii. Samalla saadaan tupa lämpimäksi.

Paneloituun kaappikokonaisuuteen on istutettu kodinkoneet ja tiskiallas sekä integroitu astianpesukone ja jääkaappi-pakastin.

SEP­PIEN TILA

Ta­lon men­nei­syy­des­tä ei muu­ta­man va­lo­ku­van li­säk­si ole ko­vin pal­jon var­mis­tet­tua tie­toa. Epäi­ly­jä on, et­tä ta­lon hir­ret oli­si­vat ko­toi­sin lä­hi­seu­dul­ta pu­re­tus­ta pää­ra­ken­nuk­ses­ta. Ta­los­sa on asu­nut kah­des­sa su­ku­pol­ves­sa sep­piä. Heis­tä en­sim­mäi­nen, Alf­red Bern­hard Eng­man, ra­ken­nut­ti ta­lon, jos­sa oli tu­pa­keit­tiö ja ka­ma­ri. ­Per­hee­seen syn­tyi kaik­ki­aan yh­dek­sän las­ta, jois­ta Leo Mar­ti­a­lis Etä­ka­ri peri isäl­tään sekä am­ma­tin et­tä ta­lon. Leo laa­jen­si ra­ken­nus­ta vie­lä toi­sel­la ker­rok­sel­la, kyl­mäl­lä eteis­ti­lal­la ja kel­la­reil­la. Kah­des­ta se­päs­tä muis­to­na on kuk­ku­lan lai­dal­la pa­ja­ra­ken­nus, ny­ky­ään kui­ten­kin naa­pu­rin mail­la. Sen vie­res­sä, Tuu­len­suun puo­lel­la, kas­vaa jyh­keä män­ty, jo­hon he­vo­set ta­ri­nan mu­kaan ai­na kyt­ket­tiin ken­gi­tyk­sen ajak­si. Pa­jan pää­dys­sä on myös sau­na, joka oli seu­dun työ­läis­ten ah­ke­ras­sa yh­teis­käy­tös­sä.

OMAS­SA RAU­HAS­SAAN

Tuu­len­suu oli vie­lä 60-lu­vul­la kah­den per­heen koti. Ylä­ker­ran per­heen emän­tä har­joit­ti asun­nos­sa myös kam­paa­mo­toi­min­taa. Ta­lon ro­mant­ti­sen ni­men al­ku­pe­räs­tä ei ikä­vä kyl­lä ole tie­toa. Voi vain ar­vail­la, et­tä 1800-lu­vun lo­pus­sa kuk­ku­lan la­el­la on ol­lut var­sin tuu­lis­ta, kun puut oli kaa­det­tu ja maat lai­dun­net­tui­na.

– Talo ja sen pi­ha­pii­ri oli­vat seu­dul­la sel­lai­ses­sa mai­nees­sa, et­tei ul­ko­puo­li­sil­la ol­lut tän­ne mi­tään asi­aa il­man kut­sua. Kun pi­haa saa­tiin rai­vat­tua, ta­lon il­mes­ty­mi­nen nä­ky­viin oli mo­nel­le täy­del­li­nen yl­lä­tys. Niin omas­sa rau­has­saan se oli saa­nut ol­la. Toki me­kin ar­vos­tam­me yk­si­tyi­syyt­tä, mut­ta kes­tit­sem­me myös mie­lel­läm­me vie­rai­ta, Tom­mi ja Mi­ka­el to­te­a­vat.

Peräkammarissa on yhdistetty vierassänky ja löhöily­paikka. Sänky on käsitelty pellavaöljyvahalla harmaaksi. Pönttöuuni jätettiin muuratessa tavanomaista matalammaksi, jotta Carra-kissa saisi sen päältä oman lämmittely­paikan. Kulkemista varten uunin kupeessa on kissalle omat tikkaat. Mikaelin Diamond-tuoli tuo hauskaa poikkeamaa vanhoihin kalusteisiin. Taulu on Kreetta Järvenpään Spring Perfection -palapeli. Matto on Bukowskin huutokaupasta, tapetti Pihlgren & Ritolan Svinhufvud.

Kirjoituspöytä on talon alku­peräistä kalustoa. Kirppikseltä löytynyt näyttävä kehys on upea sellaisenaan. Perinteisen rohto­aaloen yllä oleva pikkulamppu on myös kirppislöytö. Hyvinvoivat viherkasvit ovat kaunis osa sisustusta.

LAT­TI­AS­TA KAT­TOON

Kah­den­kym­me­nen au­ti­on vuo­den ai­ka­na oli ajan ham­mas eh­ti­nyt teh­dä tu­ho­jaan, jo­ten re­mont­tia teh­tiin laa­ja­mit­tai­ses­ti. On­nek­si hir­si­run­ko oli kui­ten­kin hy­väs­sä kun­nos­sa, ai­no­as­taan muu­ta­ma ala­hir­si jou­dut­tiin vaih­ta­maan. Ala­ker­ran lat­tia re­vit­tiin ko­ko­naan au­ki. Sen al­le teh­ty be­to­ni­laat­ta ja pit­kä kyl­mil­lään olo oli­vat la­hot­ta­neet lan­kut ko­ko­naan. Laat­ta pois­tet­tiin, lat­tia eris­tet­tiin ja lan­kut uu­sit­tiin. Pin­ta­kä­sit­te­ly­nä on täl­lä het­kel­lä suo­pa­kuu­raus, lo­pul­li­nen kä­sit­te­ly on vie­lä poh­din­nas­sa.

Kaik­ki kun­nos­tus teh­tiin pe­rin­ne­ra­ken­nus­me­ne­tel­mil­lä ja hen­git­tä­vil­lä ma­te­ri­aa­leil­la. Sei­nis­tä pois­tet­tiin kaik­ki la­tek­si­poh­jai­set maa­lit ja ne kor­vat­tiin pel­la­va­öl­jy- ja ka­sei­i­ni­maa­leil­la. Talo oli muut­to­val­mis talo kol­men vuo­den re­mon­toin­nin jäl­keen vuon­na 2016.Mi­ka­el muut­ti ta­loon lop­pu­vuo­des­ta 2019.

Vii­me ke­sä­nä talo sai 140-vuo­tis­lah­jak­si uu­den pel­ti­kat­teen. Aal­to­pel­ti­kat­to ve­te­li jo vii­mei­si­ään sii­nä vai­hees­sa, mut­ta oli an­si­ok­kaas­ti suo­jan­nut ta­loa sa­teel­ta ja tuu­lel­ta. Talo on vuo­sien var­rel­la ka­tet­tu pä­reil­lä, pel­ti­tyn­ny­reis­tä oi­o­tuil­la pa­la­sil­la ja aal­to­pel­lil­lä. Vain pä­reet sai­vat jää­dä uu­den ka­ton al­le. Ul­ko­a­sul­taan talo pa­la­si myös al­ku­pe­räi­seen vä­riin­sä, kun se maa­lat­tiin pu­na­mul­ta­maa­lil­la. Kau­pan­te­ko­het­kel­lä talo oli ai­ka ta­va­no­mai­sen nä­köi­nen. Se on­kin ko­ke­nut var­sin ison muo­don­muu­tok­sen ko­ris­teel­lis­ten, nik­ka­roi­tu­jen yk­si­tyis­koh­tien myö­tä. Ko­ris­teet on maa­lat­tu pel­la­va­öl­jy­maa­lil­la.

Kakluunin yläkoristeella kaunistettu syvennys toimii salaovena pesukoneelle, jota ei saatu mahtumaan paikalleen kapean oviaukon kautta.

Koristeellinen rautasänky on saatu ystävältä. Sängyn mukana kulkee ehto, ettei siitä luovuttaessa saa ottaa seuraavalta mitään korvausta. Porto-nojatuoli on uusi hankinta Wikholm Formilta Saarelman puutarhan kautta. Villamatto on Bukowskilta, lamput sängyn molemmin puolin kirppislöytöjä, joihin on uusittu kangasjohdot.

TALO AN­TOI LAH­JO­JA

Si­sus­ta­ji­na Mi­ka­el ja Tom­mi yh­dis­te­le­vät mie­lel­lään eri ai­ka­kau­sia. Rau­haa ar­vos­ta­vat es­tee­ti­kot ei­vät ole val­kois­ten pin­to­jen ys­tä­viä. Sei­nät on maa­lat­tu tai ta­pe­toi­tu kau­niin mur­re­tuil­la sä­vyil­lä.

Van­haan ta­loon is­tu­vat hy­vin van­hat ka­lus­teet, mut­ta jouk­koon mah­tuu myös mo­der­ne­ja yk­si­löi­tä, ku­ten Mi­ka­e­lin mu­ka­na jo tois­ta­kym­men­tä vuot­ta kul­ke­nut Ber­toi­an Di­a­mond-tuo­li. Se on löy­tä­nyt paik­kan­sa ala­ker­ran pe­rä­kam­ma­ris­ta.

So­pi­via han­kin­to­ja teh­dään vä­hi­tel­len van­ho­jen ta­va­roi­den kau­pois­ta, kirp­pu­to­reil­ta ja huu­to­kau­pois­ta. Jot­kut ka­lus­teet ker­to­vat reis­suis­ta ul­ko­mail­le. Myös talo it­se on an­ta­nut muu­ta­mia lah­jo­ja.

– Etei­sen sei­näl­lä roik­kuu avain­kaap­pi­na toi­mi­va van­ha viu­lu­ko­te­lo, joka löy­tyi ta­los­ta. Se muis­tut­taa mei­tä Tuu­len­suun pit­käs­tä his­to­ri­as­ta. Ta­loa tyh­jen­tä­es­sä löy­sim­me myös joi­ta­kin Ara­bi­an Pek­ka-as­ti­as­ton osia. Sit­tem­min olem­me hank­ki­neet nii­tä li­sää ar­ki­käyt­töön, Tom­mi ker­too.

Vanha ranskalainen peilikaappi oli löytö turkulaisesta liikkeestä. Kaapissa säilytetään vaatteita.

HUO­NE­KAS­VE­JA MEN­NEI­SYY­DES­TÄ

Tom­mi ja Mi­ka­el ovat mo­lem­mat puu­tar­hu­rei­ta. Tom­mi pyö­rit­tää kak­sois­sis­kon­sa Pian kans­sa jo kol­man­nes­sa pol­ves­sa Saa­rel­man puu­tar­haa. Mi­ka­el on ai­kai­sem­mal­ta am­ma­til­taan kok­ki ja lei­pu­ri. Hän kään­si am­ma­til­li­sen kelk­kan­sa 2011 ja työs­ken­te­lee nyt Hel­sin­gin yli­o­pis­ton kas­vi­tie­teel­li­ses­sä puu­tar­has­sa.

Kas­vit ja puu­tar­han­hoi­to ei­vät ole mie­hil­le vain työ vaan myös har­ras­tus ja in­to­hi­mo.

– Olem­me mo­lem­mat to­del­la kiin­nos­tu­nei­ta van­han ajan huo­ne­kas­veis­ta ja ke­rääm­me yk­si­löi­tä, joil­la on jo­kin tun­net­tu ta­ri­na. Meil­tä löy­tyy esi­mer­kik­si Fred­ri­ka Ru­ne­ber­gin ra­ha­puu, Sel­ma Wirk­ka­lan pa­pin­kau­ra ja El­len Svin­huf­vu­din pu­na­sar­ja.

Van­haan ta­loon so­pi­via kas­ve­ja löy­tyy eri­lai­sis­ta ta­pah­tu­mis­ta ja ne­tis­tä. Mi­ka­el ja Tom­mi ke­rää­vät myös van­ho­ja suo­ma­lai­sia koti­pe­lar­go­ne­ja. Ko­ko­el­mis­sa kas­vaa nii­tä jo tois­ta­sa­taa eri­lais­ta kan­taa. Suu­rin osa niis­tä viet­tää ke­sät ul­ko­na ja tal­vet kas­vi­huo­nees­sa.

Yläkerran kakluuni on kuin taideteos. Purettu uuni löytyi netti-ilmoituksen perusteella. Kootessa huomattiin, että joitakin osia puuttui, mutta matalan huonekorkeuden vuoksi niitä ei lopulta tarvittu. Uusrenessanssityylinen kakluuni on valmistettu Helsingissä talon rakennusvuonna 1880. Se purettiin Hankkijan kartanosta 1980-luvulla.

PUU­TAR­HA NOU­SEE ESIIN

Pi­has­sa on riit­tä­nyt pal­jon rai­vaa­mis­ta ja kar­si­mis­ta, jo­ten Tom­mi ja Mi­ka­el ovat pääs­seet en­ti­söi­mään ja täy­den­tä­mään puu­tar­haa vas­ta pa­rin vii­me vuo­den ai­ka­na. Rie­haan­tu­neen kas­vus­ton al­ta on löy­ty­nyt aar­tei­ta, ku­ten pi­o­ni­ku­ja ta­loon joh­ta­van po­lun var­rel­ta.

– Vaa­lim­me mui­ta­kin pi­ha­pii­ris­tä löy­ty­nei­tä pe­rin­ne­kas­ve­ja ja li­säi­lem­me uu­sia, Tom­mi sa­noo.

Pelkistettyä kauneutta. Vanhasta kirjasta tehty kello ja kynttilänjalka on saatu lahjaksi. Seinä on maalattu itse sävytetyllä kaseiinimaalilla.

RUU­SU­JA, RAU­HAA JA VII­NI­TAR­HA

Puu­tar­han van­hat he­del­mä­puut ja ora­pih­la­ja-ai­ta ke­hys­tä­vät pi­ha­pii­riä, ja kak­si isoa leh­ti­kuus­ta ovat kuin por­tin­pie­let puu­tar­hal­le. Tont­ti on mo­ni­muo­toi­nen eri alu­ei­neen. On he­del­mä- ja mar­ja­tar­ha, oma alue daa­li­oil­le ja ke­sä­ku­kil­le sekä vii­ni­tar­ha.

– Mi­ka­e­lin sy­dän­tä lä­hel­lä ovat ruu­sut, jois­ta
hän on saa­nut myös mi­nut in­nos­tu­maan, Tom­mi ker­too.

Mo­lem­mat ovat maa­seu­dun kas­vat­te­ja. Heil­le pa­luu rau­hal­li­seen ym­pä­ris­töön ja lä­hel­le luon­toa on ai­na ol­lut haa­vee­na. Tuu­len­suu on unel­mien asuin­paik­ka, jos­sa riit­tää mie­lui­sia pro­jek­te­ja ja ti­laa to­teut­taa it­se­ään.

Seu­raa­vak­si suun­ni­tel­mis­sa on ra­ken­taa kas­vi­huo­ne van­han maa­kel­la­rin pääl­le. Ja pi­ha­pii­ris­sä ole­vas­ta 1920-lu­vun ta­los­ta oli­si tar­koi­tus jos­sain vai­hees­sa re­mon­toi­da ke­sä­hu­vi­la.

– Jos mei­tä jos­kus al­kaa kyl­läs­tyt­tää pää­ta­los­sa asu­mi­nen, voim­me ai­na pa­ka­ta kimp­sut ja kamp­sut ja suun­na­ta sin­ne ke­sää viet­tä­mään, Tom­mi ja Mi­ka­el vit­sai­le­vat.

Talon pohjoissivulle on rakennettu viihtyisä lasitettu terassi. Kesäisin se täyttyy kasveista, ja siellä nautitaan aamu- ja iltapalat. Carra-kissa seurailee terassin lasien takaa mielellään kauriita ja muita pihan eläimiä. Pöytä on tehty isosta saviruukusta ja lasilevystä. Kynttilät ovat talosta löytyneissä vanhoissa pulloissa.

Talo on kokenut suuren muodonmuutoksen: se on saanut takaisin alkuperäisen punamultavärinsä ja paljon koristeellisia, nikkaroituja yksityiskohtia.