MIKÄ: Vuon­na 1926 ra­ken­net­tu hu­vi­la, 5 h + k, 134 m2. MIS­SÄ: Lem­pää­läs­sä. TÄÄL­LÄ ASU­VAT: Si­sus­tus­suun­nit­te­li­ja, kä­si­työ­no­pet­ta­ja Ee­va Aal­to, hä­nen avi­o­mie­hen­sä Jar­mo ja Ai­no-ty­tär, 5.

Eeva ja hänen perheensä asuvat vuonna 1926 rakennetussa puu-huvilassa. Vanha potku-kelkka tuli talokaupan mukana. Taustalla näkyy Ainon leikkimökki.

Si­sus­tus­suun­nit­te­li­ja ja kä­si­työ­no­pet­ta­ja Ee­va Aal­to ja hä­nen mie­hen­sä Jar­mo löy­si­vät unel­mien­sa hu­vi­lan Lem­pää­läs­tä kym­me­nen vuot­ta sit­ten.

Koti löy­tyi, kun pa­ris­kun­nan ys­tä­vä soit­ti ja ker­toi näh­neen­sä leh­des­sä il­moi­tuk­sen juu­ri sel­lai­ses­ta ta­los­ta, jota Ee­va ja Jar­mo oli­vat et­si­neet.

Huutokaupasta ostetussa eteisen lipastossa on kaunis, alkuperäinen väritys. Eeva ottaa punaiset itämaiset matot aina jouluksi esille vintiltä. Kesäksi ne vaihdetaan vaaleampiin kesämattoihin. Lasipurkit ovat talon vanhoja aarteita. Valaisimet Ikeasta.

Vuon­na 1926 ra­ken­net­tu kak­si­ker­rok­si­nen ke­sä­hu­vi­la oli al­ku­pe­räi­ses­sä kun­nos­sa. Sii­nä ei ol­lut la­ho­vau­ri­oi­ta, ai­no­as­taan nor­maa­lia iän mu­ka­naan tuo­maa ku­lu­maa. Talo oli ol­lut koko ajan sa­mal­la su­vul­la ke­sä­hu­vi­la­na. Ee­va ja Jar­mo os­ti­vat ta­lon en­sim­mäi­ses­tä näy­tös­tä.

Noin 134-ne­li­öi­sen puu­ta­lon ala­ker­ras­sa si­jait­se­vat olo­huo­ne, ruo­ka­sa­li, työ­huo­ne, keit­tiö ja wc. Ylä­ker­ras­sa ovat ma­kuu­huo­neet sekä pe­su­ti­lat.

Viisivuotias Aino rakastaa talvea ja erityisesti mäenlaskua isän tekemässä liukumäessä. Eeva on tehnyt jouluasetelman havukorista ja lyhdyistä.

PIE­TEE­TIL­LÄ KOR­JAT­TUA

Ee­va ja Jar­mo re­mon­toi­vat ta­lon it­se, vain kos­te­at ti­lat ja säh­kö­työt tee­tet­tiin am­mat­ti­lai­sil­la. Urak­ka oli­kin mel­koi­nen. Pa­ris­kun­ta kor­ja­si ta­loa nel­jä vuot­ta päi­vä­työn ohes­sa. Aluk­si he asui­vat ylä­ker­ras­sa ja kor­ja­si­vat ala­ker­taa. On­nek­si re­mon­tis­sa ei tul­lut vas­taan yl­lä­tyk­siä. Ee­va ha­lu­si säi­lyt­tää mah­dol­li­sim­man pal­jon van­haa ik­ku­noi­den he­lois­ta läh­tien. Ide­a­na oli säi­lyt­tää ra­ken­teet ja ta­lon ai­ka­kau­del­le tyy­pil­li­nen ra­ken­nus­ta­pa.

– Käy­tim­me kor­jaus­työs­sä myös pe­rin­ne­ra­ken­ta­mi­sen neu­vo­jaa, Ee­va pal­jas­taa.

Ruokasalin matot ovat Ikeasta. Eriparituolit ovat Junetin ja Juvin rokokootuoleja. Ruokapöytä tuli talokaupan mukana, ja Eeva kunnosti sen. Pöydän yllä on Flosin Moon-kattovalaisin.

Os­to­het­kel­lä ta­los­sa oli hy­vin pal­jon eri vä­re­jä. Esi­mer­kik­si por­taat oli­vat tur­koo­sit, sei­nil­lä oli al­ku­pe­räi­siä 1920-lu­vun ta­pet­te­ja, ja etei­ses­sä oli kirk­ko­ta­pet­ti, jos­ta mu­se­o­vi­ras­to kävi ha­ke­mas­sa mal­li­pa­lan ko­ko­el­miin­sa. Nyt ko­ko­nais­vä­ri­maa­il­ma on har­mo­ni­sen vaa­lea. Pu­nai­nen olo­huo­ne on pi­ris­tä­vä poik­keus.

Jouluna Eeva kattaa pöydän kauniisti vanhoilla Arabian astioilla. Joululiina on Marimekon Mehiläispesä-kangasta. Eeva ja Aino ovat yhdessä koristelleet kuusen. Taustalla joulunpunainen olohuone.

KA­LUS­TEET KIER­TOON

Per­he on asu­nut val­miis­sa ko­dis­sa kuu­ti­sen vuot­ta.

– Vaik­ka ei­hän koti ole kos­kaan val­mis, Ee­va to­te­aa.

Huvilaa ympäröi seesteinen maalaismaisema.

Hän on si­sus­tus­suun­nit­te­li­ja ja työs­ken­te­lee ko­to­na, mikä on mai­nio rat­kai­su, kun per­hees­sä on pie­ni lap­si. Ee­va on jo eh­ti­nyt vaih­taa olo­huo­neen, ruo­kai­lu­ti­lan ja työ­huo­neen paik­ko­ja mon­ta ker­taa.

Jouluvalot on kiedottu lasipurkissa olevien oksien ympärille.

– Ny­kyi­nen työ­huo­nee­ni keit­ti­ön vie­res­sä oli alun pe­rin ruo­ka­sa­li. Meil­lä ei sil­loin ol­lut tääl­lä edes säh­köä. Naa­pu­rit ih­met­te­li­vät eri­koi­sia kau­pun­ki­lais­tu­lok­kai­ta, kun il­las­tim­me ai­na kynt­ti­läk­ruu­nun lois­tees­sa. Se oli omal­la ta­val­laan idyl­lis­tä, mut­ta tal­vel­la oli han­ka­laa, kun ei ol­lut riit­tä­vää va­lais­tus­ta.

Keittiökaapistot ovat Ikeasta. Pellavaiset keittiöpyyhkeet ostettiin Fiskarsin antiikki-markkinoilta. Verho on itse tehty, ja valaisimet ovat Ikeasta.

– Säh­kö­mies­tä oli vai­kea löy­tää. Vih­doin löy­sim­me am­mat­ti­lai­sen, joka osa­si teh­dä säh­kö­työt kau­nii­na pin­ta­ve­toi­na ta­lon ra­ken­nu­sa­jan mu­kai­ses­ti, Ee­va huo­kaa.

Ikean mäntypöytä käsiteltiin ekologisella Osmo Colorin puuvahalla. Pöydän päässä on Ainon Tripp Trapp -lastentuoli. Talokaupan mukana tulleet penkit olivat alun perin vaaleanpunaiset, mutta Eeva on poistanut maalin.

– Ha­lu­sin eh­dot­to­mas­ti, et­tä ko­dis­sam­me on yk­si pu­nai­nen huo­ne, kos­ka se on voi­man väri. En­sin se oli työ­huo­ne. Seu­raa­vak­si sii­tä tuli ruo­kai­lu­ti­la, mut­ta se oli lii­an kau­ka­na keit­ti­ös­tä, jo­ten teim­me en­ti­ses­tä olo­huo­nees­ta ruo­ka­sa­lin ja pu­nai­ses­ta huo­nees­ta olo­huo­neen. Pi­dän ta­va­roi­den kier­rät­tä­mi­ses­tä huo­nees­ta toi­seen, kun­nes ne löy­tä­vät omat paik­kan­sa, Ee­va ker­too si­sus­tus­fi­lo­so­fi­as­taan.

Re­mon­toi­ta­vaa riit­tää edel­leen. Seu­raa­va pro­jek­ti on­kin ko­vas­sa käy­tös­sä ole­va pi­ha­sau­na.

Leikkimökki on kuin huvila pienoiskoossa. Se on ristitty pikku-Ainolaksi. Eeva rakensi sen netistä löytämiensä ohjeiden mukaan.

PE­RIN­TEI­SES­TI KEIT­TI­ÖS­SÄ

Ee­va on suun­ni­tel­lut ti­la­van van­han ajan keit­ti­ön, jos­sa on Ike­an ka­lus­teet. Ee­va ha­lu­si ti­laan ava­ruut­ta, jo­ten ylä­kaa­pit jä­tet­tiin pois. Nii­tä to­sin jou­dut­tiin li­sää­mään myö­hem­min, sil­lä säi­ly­tys­ti­laa tar­vit­tiin enem­män. Van­hat kyl­mä­ko­me­rot säi­ly­tet­tiin. Tal­vel­la juo­mat py­sy­vät niis­sä eri­no­mai­sen kyl­mi­nä. Kaap­pien pääl­lä ol­lut pin­ko­pah­vi vaih­det­tiin lau­ta­sei­näk­si. Uu­den lie­den taus­ta maa­lat­tiin lii­tu­tau­lu­maa­lil­la.

Olohuoneen pöydät ovat huutokauppalöytöjä. Ne on kunnostettu itse ja käsitelty Uulan perinnemaaleilla. Pinnatuolit ovat Jarmon perintötuoleja. HT Collectionin nojatuoli on saatu häälahjaksi. Ikean sohvassa on pestävä irtopäällinen. Muhkea pöytävalaisin on huutokauppalöytö. Matto on Ikeasta. Punaiset tyynyn-päälliset on ommeltu itse Sandbergin kankaasta. Kattovalaisin on Belidin ja tapetti Sandbergin.

– Em­me ha­lua asua mu­se­os­sa, jo­ten ha­lu­sim­me saa­da ta­loon mo­der­nit mu­ka­vuu­det. Ylä­ker­taan ra­ken­net­tiin kyl­py­ti­lat. Ylä­ker­ran kyl­py­huo­neen paik­ka mää­räy­tyi keit­ti­ön ve­si­pis­tei­den mu­kaan, sil­lä ve­si­va­hin­ko­ris­kien mi­ni­moi­mi­sek­si ta­loon ha­lut­tiin vain yk­si ve­si­lin­ja, Ee­va ker­too.

Talvella on ihana tassutella sisälläkin lämpimissä villasukissa. Mummu on neulonut niitä koko korillisen, jotta vieraillekin riittää.

SÄ­VE­LIÄ RUO­KA­SA­LIS­SA

Ruo­ka­sa­li oli en­sin olo­huo­ne ja mu­siik­ki­huo­ne, sil­lä se oli ai­noa paik­ka, min­ne Ee­van 40-vuo­tis­lah­jak­si saa­ma pi­a­no mah­tui. Ee­va on ra­ken­ta­nut kir­ja­hyl­lyt ja pat­te­rin­suo­juk­set it­se. Tuo­lien is­tui­mien kan­gas­ver­hoi­lut vaih­tu­vat fii­lik­sen mu­kaan.

– Os­tan uu­den Ma­ri­me­kon pöy­tä­lii­nan noin joka toi­nen vuo­si jou­luk­si. Äi­ti­ni sa­noi ai­na, et­tei pal­jaal­ta pöy­däl­tä voi syö­dä, Ee­va nau­raa.

Ainon huoneessa on tilaa leikkiä. Huone on myös vierashuone. Täysmittaisessa rauta-sängyssä on patjat kahdelle. Patjapussit Aino voi ottaa mukaan leikkeihinsä. Ikean lelulaatikoissa on pyörät ja laatikkoihin on maalattu liitutaulumaalilla alue, johon voi kirjoittaa, mitä ne sisältävät.

Si­be­liuk­sen kuva on ol­lut ai­na ta­los­sa. Se sai jää­dä pai­koil­leen muis­tut­ta­maan ta­lon en­ti­ses­tä bo­hee­mis­ta emän­näs­tä. Al­ku­pe­räi­set kaa­ke­li-uu­nit ovat käyt­tö­kun­toi­sia ja niil­lä läm­mi­te­tään ta­loa tal­vi­sin. Kuu­si on lai­tet­tu jal­koi­neen van­haan ko­riin.

– In­ho­an kuu­sen alus­mat­to­ja, ja ko­rit ovat suu­ri heik­kou­te­ni Ee­va tun­nus­taa.

Kylpyhuone lohkaisi kulman Ainon huoneesta. Carl Larsson -henkinen sänky on suunniteltu ja tehty itse mittojen mukaan. Isot tuolit ovat 1930–40-luvulta. Tuolien pohjassa on teksti, josta käy ilmi, että talon silloinen isäntä on tehnyt ne lapsille joululahjaksi. Eeva on kunnostanut ja päällystänyt tuolit.

Vii­si­vuo­ti­as Ai­no on ko­ris­tel­lut jou­lu­kuu­sen met­rin kor­keu­del­le as­ti ja äi­ti ylem­mät ok­sat.

Ai­no ha­lu­aa ri­pus­taa ko­ris­teet pa­reit­tain, jot­ta ne ei­vät oli­si yk­si­näi­siä.

Valot loistavat huvilan ikkunoista. Talon vieressä nököttää keskeneräinen punainen sauna.

HAUS­KO­JA JUH­LA­PE­RIN­TEI­TÄ

– Ko­tim­me on oi­kea jou­lu­ta­lo. Tääl­lä on oi­ke­aa van­han ajan jou­lu­tun­nel­maa. Pe­rin­teek­si on jo muo­dos­tu­nut, et­tä kaik­ki su­ku­lai­sem­me tu­le­vat ta­pa­nin­päi­vä­nä meil­le jou­lu­a­te­ri­al­le, Ee­va ker­too.

Hän te­kee it­se jou­lu­ko­ris­tei­ta muun mu­as­sa sam­mal­pal­lo­ja.

Vanhempien makuuhuoneessa on myös Ainon sänky. Verho on vuorattu, jotta se pimentää kunnolla. Lipasto Ikeasta. Yöpöytä on hankittu aikoinaan pienestä sisustusliikkeestä Tampereelta. Rahi on ostettu Ideaparkista alun perin sohvapöydäksi. Nyt se on kätevä päiväpeiton laskupaikka. Päällimmäiset tyynyt on ommeltu itse, vihreäraitaiset tyynyt ovat H&M Homesta, tapetit Sandbergin.

– Ai­non kans­sa teem­me jää­lyh­ty­jä pi­hal­le juh­lia var­ten.

Ee­va te­kee kau­nii­ta kat­tauk­sia jou­lu­na, sil­lä sil­loin sii­hen on ai­kaa. As­ti­at ovat se­koi­tus uut­ta ja van­haa. Ee­van suo­sik­ki­as­ti­as­to on vaa­ril­ta pe­rit­ty van­ha Ara­bi­an as­ti­as­to. Lau­tas­kaa­pis­ta löy­ty­vät as­ti­at kah­del­le­kym­me­nel­le­nel­jäl­le hen­gel­le, eli koko su­vul­le.

Eeva säilyttää korujaan kätevästi koukuissa seinällä. Makuuhuoneen lipaston päällä on pino Ainon satukirjoja. Mollamaija on Marimekosta.

Kas­vi­huo­nees­sa vie­te­tään naa­pu­rei­den kans­sa pe­rin­tei­nen las­ki­ais­juh­la.

– Syöm­me ul­ko­na mä­en­las­kun lo­mas­sa. Gril­laam­me ho­da­rei­ta kas­vi­huo­nees­sa. Tar­jol­la on myös kuu­maa kaa­ka­o­ta, glö­giä ja pi­pa­rei­ta.

Kasvihuone on ahkerassa käytössä talvellakin. Grilli lämmittää siellä mukavasti. Katossa roikkuu ruokasalin entinen kynttiläkruunu.

TYÖ­HUO­NE KO­TO­NA

Ee­van työ­huo­ne oli alun pe­rin ruo­ka­sa­li. Suu­ri kaap­pi oli en­sin olo­huo­neen kir­ja­hyl­ly­nä, sit­ten as­ti­a­kaap­pi­na ja nyt toi­mis­to­tar­vi­ke­kaap­pi­na.

– Suur­ta kaap­pia ei saa­tu siir­ret­tyä il­man naa­pu­rin mies­tä, mut­ta on­nek­si tääl­lä maal­la ol­laan avu­li­ai­ta, Ee­va nau­raa.

Työhuoneen ikkunan alla oleva pitkä kapea taso on Bauhausin liimapuulevyä. Jalkoina ovat Ikean metalliset laatikostot.

Koko ik­ku­na­sei­nän pi­tui­nen työ­ta­so ra­ken­net­tiin it­se.

– Tar­vit­sen töis­sä­ni pal­jon las­ku­ti­laa ma­te­ri­aa­leil­le ja pii­rus­tuk­sil­le. Taso teh­tiin Bau­hau­sin lii­ma­puu­le­vys­tä, joka maa­lat­tiin val­koi­sek­si. Ja­lat teh­tiin Ike­an me­tal­li­sis­ta laa­ti­kos­tois­ta. Ai­nol­la on oma pii­rus­tus­pöy­tä äi­din työ­huo­nees­sa.

Työhuoneessa on Ikean pukkijalkapöytä. Vanhat korituolit on haettu aikoinaan Tukholman Ikeasta. Työtuolit hankittiin Iskun julkikalustevalikoimasta. Belidin kattovalaisin on siirretty olohuoneesta. Sähkövedot puuttuvat vielä. Metallinen paperirullien säilytyspönttö on Ideaparkin Villa Rosmariinin loppuunmyynnistä. Matto on Ikeasta.

– Sen ää­res­sä Ai­no voi teh­dä omia töi­tä, kun työs­ken­te­len ko­to­na, Ee­va iloit­see.