Suo­mes­sa juo­daan vuo­des­sa 10 ki­loa kah­via hen­ki­löä koh­den. Se on eni­ten maa­il­mas­sa. Pe­rin­tei­käs kah­vi- ja maus­te­ta­lo Mei­ra tun­tee suo­ma­lais­ten maun. Kul­ta Kat­rii­na on ol­lut kan­san suo­sik­ki­kah­ve­ja jo vuo­des­ta 1937.

Tiinan työhön kuuluu myös kahvin valmistelu maistamista varten.

Maun ta­ka­na on kuu­si­hen­ki­nen laa­dun­val­von­ta­tii­mi. Kah­vin­mais­ta­ja ja la­bo­ran­tit pi­tä­vät huo­len, et­tä esi­mer­kik­si Kul­ta Kat­rii­na mais­tuu juu­ri sil­tä, mil­tä sen pi­tää.

Mais­ta­jan tyy­pil­li­nen päi­vä koos­tuu raa­ka­kah­vin kä­sit­te­lys­tä, näyt­tei­den paah­ta­mi­ses­ta sekä tie­ten­kin mais­ta­mi­ses­ta. Se ta­pah­tuu osis­sa, koko päi­vää ei voi ku­kaan mais­tel­la.

– Esi­mer­kik­si lou­naan jäl­keen pi­dän tun­nin taon, et­tei ruo­an maku se­koi­ta tu­los­ta. Tu­li­set ja voi­mak­kaan ma­kui­set ruo­at kan­nat­taa jät­tää suo­si­ol­la vä­liin, la­bo­ran­tin kou­lu­tuk­sen saa­nut Tii­na Sa­le­nius ker­too.

Kahvinmaistajaksi kehittyminen vie noin kymmenen vuotta.

Tär­kein­tä on kiin­nit­tää huo­mi­o­ta ta­sa­laa­tui­suu­teen, oi­ke­aan ma­kuun, paah­toon sekä mah­dol­li­siin vir­hei­siin. Esi­mer­kik­si vaa­lea paah­to on tum­maa her­kem­pi vir­heil­le, sil­lä sii­nä on ke­vy­em­pi maku. Vuo­sien var­rel­la mais­ta­jan ma­ku­ais­ti ke­hit­tyy ja pys­tyy erot­ta­maan myös pääl­lek­käi­siä ma­ku­ja.

– Mais­ta­jak­si ke­hit­ty­mi­nen vie noin kym­me­nen vuot­ta. Mi­nul­la on ko­ke­mus­ta vii­si vuot­ta ja pik­ku hil­jaa alan ol­la val­mis. Tätä työ­tä ei to­del­la­kaan opi kuin te­ke­mäl­lä.

Laa­dun­val­vo­jan huu­lil­la käy par­haim­mil­laan pa­ri­sa­taa ku­pil­lis­ta päi­väs­sä.

Maisteltava kahvi kaadetaan laseihin, joista maistajat ottavat sitä lusikalla. Maistamisessa käytetään kahta lusikkaa; toinen lasiin ja toinen suuhun.

– Kaik­kea em­me tie­ten­kään juo, vaan mais­tam­me ja syl­jem­me pois. It­sel­le­ni riit­tää töis­sä mais­tel­tu kah­vi, mut­ta edel­tä­jä­ni keit­te­li vie­lä ko­tiin pääs­ty­ään­kin il­ta­kah­vit, Tii­na nau­raa.